Social Media Icons

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Mutta kuka somettaisi synnytyssalista?

10 kommenttia , , , Share It:
Anna_0316_PH

Jos oma henkilökohtainen puhelimeni ja facebook-inboksini käy kuumana, niin omaa luokkaansa on blogin kävijätilastot niinäkin päivinä kun en kirjoita mitään, Instagram ja facebook-sivut. Laskettu aika lähestyy, vauvaa ei näy eikä kuulu - ei mahan toisella puolen eikä sosiaalisessa mediassa. Liian pitkät päivitystauot herättävät kuulemma epäluuloja ja jokaiseen soittamaani puheluuni vastataan ennätysnopeasti, toiveikkaana ja iloisesti, kuin odottaen että kirkuisin pää punaisena että nyt se vauva sitten tulee.

Ja kun se vauva tulee, tuntuu luonnolliselta kertoa iloisesta perhetapahtumasta kaikille, huutaa suorastaan, että yhdeksän kuukauden odotuksen ja valvottujen öiden jälkeen tyyppi on nyt täällä, lucky me! Siksi jaksankin hämmästellä ihmetellä ystävien ja sukulaisten tarkistussoittoja ("ah, sori, soitinkin vahingossa kolme kertaa väärään numeroon eli sulle, mutta nyt kun olet siellä niin ettehän ole vielä synnytyssairaalassa" - you name it, I got it), facebookin jokojoko-viestejä ja ikkunoidensa äärellä viihtyviä naapureita joka kerta kun auto ajetaan rapun oven eteen (yleensä siis kauppaostoksien ja lasten sisälle viemisen helpottamista varten). Koska luulen, että kun jotain kerrottavaa on, kerron sen melkoisen pian. Ja juuri nyt ei ole mitään kerrottavaa, ei siis vauvaa, mutta paskamaisia supistuksia kylläkin.

Viime aikoina olen vetäytynyt aiempaa enemmän kuoreeni. Blogi on elänyt hiljaiseloaan, arkipäivinä olen istunut märässä pihakeinussa tihkusateessa yksin lasten kanssa ulkona. Tällä kertaa aion myös ensimmäistä kertaa koskaan vauvan synnyttyä keskittyä olennaiseen: vauvaan ja muuttuneeseen perhe-elämään, lapsiin. Blogissa se näkynee ensimmäisten viikkojen ajan hiljentyneenä postaustahtina, mutta syyn ymmärrättekin varmasti. Kun katselee arkipäiviään tarpeeksi kauan kameran etsimen läpi ja lapsia nukkumaan laittaessa vilkuilee kelloa miettien, kuinka kauan kestää ennen kuin blogipäivityksen, kommentteihin vastaamisen ja iltasiivouksen jälkeen jää vapaa-aikaa ennen kohtuuttoman lyhyitä yöunia, tietää, että on aika hiljentää.

Minua on jäänyt huvittamaan äitini, joka katkerana muisteli pitkään, kuinka emme ole antaneet väliaikatietoja synnytyssalista vaan odotuttaneet julmasti perhepiiriä - siitäkin huolimatta, että kummallakin kerralla olemme viettäneet sairaalassa synnyttämässä pari tuntia. Ihka ensimmäisellä rundilla hän päivitti uteliaille somettajille väliaikatietoja facebookiin paitsi omalle seinälleen, myös minun seinälleni, ja kun tieto lapsivesieni menosta oli tavoittanut sadat ihmiset, jäivät kaikki vain odottamaan (myös äitini päivittämää) seuraavaa varmaa tietoa: "TYTTÖ! Ei vielä tietoa tarkoista mitoista" (koska vauvaa ei oltu ehditty vielä mittaamaan tai punnitsemaan!). Ennen kuin pääsin synnytyssalista lapsivuodeosastolle tai olin ehtinyt edes avata omaa puhelintani, tulvi facebook-seinäni vauvaonnittelijoista ja vaatimuksista saada kuvamateriaalia tulokkaasta. Ja kun tein oman facebook-päivitykseni aiheesta, soitti mutsi lapsivuodeosastolle jossa imetin reilut kaksitoista tuntia vanhaa tyttövauvaani, ja luetteli yksitellen nimeltä kaikki ihmiset, jotka olivat tykänneet statuksestani. Minua nauratti tohkeissaan oleva uunituore mummi niin paljon, etten kehdannut sanoa, että puhelimessani on kyllä internet-yhteys, jolla voisin asian tarkistaa niin halutessani.

Ystäväni Anni (jolla muuten oli tänään monet yllättäneitä uutisia blogissaan, ihan off topic) heittikin ilmaan ajatuksen, että synnytyssaliin olisi hyvä ottaa doula, jonka erityistaitoihin kuuluisi somettaminen! Siis joku, joka päivittäisi tiedon uuden tyypin syntymästä blogiin heti, vastailisi kommentteihin, ottaisi imartelevimmat #synnytysselfiet, tekisi facebook-päivitykset ja ehkä twiittaisikin synnytyksen kulusta. Koska onhan niin, että ihminen, joka ei ole vuorokauden jokaisena tuntina tavoitettavissa tai valmiina päivittämään kuulumisiaan reaaliaikaisesti, on vähintäänkin sosiaalisesti epäilyttävä tai jotenkin masentunut.

Vaikka myönnettävä on. Onhan muiden ihmisten myötäeläminen ja kanssa odottaminen aika liikuttavaa ja tsemppaavaa. Joskus vain tuntuu siltä, että on valtavan paineen alla - kuin ei osaisi edes synnyttääkään oikeaan aikaan tai että leimautuu oudoksi, kun haluaa pitää henkilökohtaisen tapahtuman yksityiskohdat ja kulun vain omana tietonaan silloin kun hetki on käsillä. Te olette olleet ihanan kannustavia ja ymmärtäväisiä, valaneet minuun uskoa ja toivoa. Hassulta tuntuu silti ajatella, että moni teistä on odottanut kanssani kaikkia kolmea lastani, ensimmäisistä mahakuvista ja potkupukuhankinnoista synnytyskertomukseen ja vauvajuttuihin saakka. Vau. Ja vielä odotellaan - yhdessä tietysti, hahah!

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla.

10 kommenttia:

  1. Hehe, mä muuten avasin läppärin pari tuntia Juditin syntymän jälkeen ja postasin tän kuvan: http://ekojohanna.blogspot.fi/2014/10/synnarillla-3-vuotta-sitten.html ;) hehe...itseasiassa kiva muisto. Tsemppiä sinne ihana <3

    VastaaPoista
  2. :D Me oltiin TAAS julmia , isimies laittoi synnäriltä vaan viestin missä luki "Vauva syntyi, kaikki OK" (sukulaisille jne.) Voi sitä utelun määrää.... KUMPI, KUMPI, KUMPI..... jopa ihan tutuimmat olivat kiukkuisia jo loppu aikoina ja jänkkäsivät että kertokaa nyt kumpi tulee, kuitenkin tiijättem ette vaan kerro... siinä meni jo KÄPY ... Koitahan jaksaa vielä ja jätä typerät kommentoijat ja utelijat jonnekin omaan koloonsa ;)

    VastaaPoista
  3. Mä olin ihan innoissani et no nyt tuli vauvauutisia, etsin rauhaisan paikan ja aloin lukemaan uutisia :D mut ymmärsinkin ihan väärin hahah. Tsemppiä loppumetreille siis!

    VastaaPoista
  4. Musta tuntuu ihan kamalalle tuo sun "paine" synnyttää muiden ihmisten mieliksi , ihan ku sitä vauvaa kiinnostaa et millo sinä tai muut sen haluu syntyvät. Ne tulee ihan omia tahtejaan , välittämättä päivämääristä ja kellonajoista. Eipä tarvis tuskailla kipujenkanssa jos niin helppoo oiskin. Ja voi jestas sun Äitiä, kyllä ne Äidit tai Mummit osaakin olla hassuja ja tohkeissaan välillä! ;) :D Kuullostaa hyvälle rauhoittaa aika lapsille ensimmäisinä hetkinä vaikkakin minä täällä ainakin odottelen kun kuuta nousevaa synnytys tarinaa mutta palailet ruudulle sitten kun jaksamisia on. Varmasti menee taas hetki kun kaikki tottuu uusiin asetelmiin. Niin ja somesta vielä, mä jaan paljon feisbuukissa mutta synnytystä en ehkä jakaisi. Jos blogi /insta olisi sitten varmastikkin jakaisin ehkä jopa synnytyksen alettua väiaika tietoa jos vaan siihen mahdollisuus olisi mutta facessa kavereita laidasta laitaan enkä usko niitä kiinnostan limatulpan irtoillut, kellon ajat lapsiveden menosta tai väristä. Saatikka siitä monta tikkiä tuli välilihaan. Tekstareilla lähimmille syntymästä ollaan ilmoitettu ja faceen laitettu esto että mun pitää hyväksyä kaikki seinälle tuleva ennen julkaisua niin ei ole kukaan sinnekkään pääsyt kirjoittelemaan ennen kuin itse ollaan hetki nautittu meidän murusta ja haluttu kertoa niille ei -niin läheisillekkin ! ;) Mutta ihanaahan se toisaalta on kun ihmiset odottaa uutta elämää syntyväksi ja jakaa sen ilon ja onnen sitten ! Ja nykyaikaahan tuo tuppaa olemaan! :)-henni

    VastaaPoista
  5. Mulla oli pitkät synnytykset ja tuli kirjoiteltua tekstareita paljon salissa vietetyissä 13h ja 8h aikoina. Mut huvittavinta oli nuorimmaisen synnytyksessä se että ensin ei tapahtunut mitään ja edistys oli todella hodasta, laittelin väliaika kyselyä esikoisen hoitajalle et kuinka 1veen kanssa sujuu, 30min myöhemmin kurkkasin sit mitä hän oli vastannut ja laitoin takasin et tyttö syntyi. Kaverilla oli vähän ihmettelemistä kun oli vähän nopeaa toimintaa lopulta.

    VastaaPoista
  6. heh, otsikosta tuli mieleen kun pari viikkoa sitten synnyttänyt ystäväni vauvakutsuillaan kertoi kuinka heidän synnytyssaliin tutustumisessa eräs neito oli ensimmäisenä kysynyt että "toimiiko synnytyssalissa wi-fi?" :D

    VastaaPoista
  7. Joo kuulostaa niin tutulta.. Mun synnytys käynnistettiin to ja vauva syntyi la-iltana. Siinä välissä ei tullut ilmoiteltua mitään kenellekään paitsi omille vanhemmilleni väliaikatietoja muistaakseni perjantaihin saakka, kunnes en enää jaksanut, koska he olivat mökillä jo korkanneet sikarit ja konjakit ja olivat hieman liian juhlatunnelmissa omiin oloihini nähden. La-iltana mies soitti isovanhemmille, jotka olivat erittäin loukkaantuneita informaatiokatkoksesta. Itse päivitin facebookiin vasta kotiinlähtöpäivänä, että nyt koko perhe kotona. Tässä välissä jouduin yhdelle ystävälle viestittelemään kaiken muun sairaalassaoloaikaa venyttäneen ylimääräisen ohessa, että en ole "seonnut" ja kaikki on ihan hyvin, vaikka haluankin viettää rauhassa aikaa oman uuden pienen perheen parissa...

    VastaaPoista
  8. Meille sanottiin jo synnytysosaston tutustumiskierroksella, että synnytyssalissa ei saa käyttää puhelimia. Mun puhelin tais olla osaston kaapissa sen yön ajan, jonka esikoista punnasin ulos. Käynnistykseen menosta tiesi vain pari kaveria ja mun vanhemmat. Ei kerrottu ees anopille, koska se on semmonen jännääjä. Saas nähdä miten tällä kertaa käy.

    VastaaPoista
  9. Jännä ajatus sinänsä ja varmasti toisille se somesynnytys sopisikin. Mä en olisi sellaiseen varmaankaan lähtenyt, mutta eipä olisi ollut mahdollistakaan, koska mitkään mobiililaitteet eivät saaneet olla koko synnärin alueella päällä. Oli muuten pitkät tunnit ja päivät siellä, kun jos halusi vaikka soittaa miehelle, niin piti lähteä aina ulos. Onneksi vierihoito-osastolla sai sitten jo olla puhelinkin päällä. :)

    VastaaPoista
  10. Hurjan paljon onnea koko perheelle!

    VastaaPoista