Social Media Icons

torstai 16. lokakuuta 2014

Äidin syleilyssä eli raskausajan mammashiatsussa

6 kommenttia , , , , , Share It:
kishiatsukol1IMG_6553 IMG_6508

Olen avannut blogissa kovin vähän työhön tai sukulaisiin liittyviä yksityiskohtia ihan vain heidän yksityisyytensä vuoksi, mutta olen tullut joskus maininneeksi, että äidilläni on oma luontaishoitola ja että olen käynyt hänen luonaan toisinaan (liian harvoin) hoidattamassa itseäni. Koska olen itse tyttärenä hieman jäävi antamaan palautetta tai mainostilaa, olen lähinnä lähettänyt omia ystäviäni hänelle hoitoon, ja toistakymmentä tuttuani onkin äidin asiakaslistoilla - osa ties kuinka monetta vuotta.

Äitini Soile joutui kuutisen vuotta sitten taantuman ja taloudellisten vaikeuksien vuoksi uppoavan firman säästöneuvotteluissa potkituksi pois, ja jo vuosia tympineen työn ja erilaisen työuran vuoksi hän päätti ottaa riskin ja perustaa luontaishoitolan itämaisten hoitojen ympärille vanhoille kotikulmillemme Helsingin Töölöön. Mutsi on intoillut kaikesta vaihtoehtoisesta niin kauan kuin muistan: sisustanut kompassin ja feng shui-kirjan kanssa ollessani ala-asteella, käyttänyt teini-ikäistä iltatähtisiskoani osteopaatilla vauvaiässä ja tarjonnut korvatulehdukseen homeopaattisia aineita. Se mikä nyt on varsin tavallista ja suosittua, oli viisitoista vuotta sitten outoa ja ihmeellistä.

Äitini itämaisen luontaishoitolan Ki-Shiatsun päätuotteena ja hoitona on Japanista lähtöisin oleva, perinteinen koko kehon hoitomuoto nimeltä shiatsu. Perinteisessä shiatsuhoidossa käsitellään kehon energiapiirejä ja meridiaaneja sormin painelemalla ja kehoa venyttelemällä. Akupisteet (ainakin ne synnytyksen käynnistämiseen tarkoitetut, hahah!) ja akupunktio lienevät teille tuttuja, ja moni kutsuukin shiatsua akupunktioksi ilman neuloja, koska samoja pisteitä eri tavalla käsittelemällä voidaan hoitaa samanlaisia vaivoja kuin akupunktiollakin. Hoidossa ei ole tarvetta riisua vaatteita, ja hoidettava makaa lattialla futon-patjalla, jossa hoitaja häntä istuallaan käsittelee.

Minulle shiatsuhoitoon päätyminen ei ole ollut itsestään selvää - tiedättehän: suutarin pojalla ei ole kenkiä. Vaikka olen äidin kanssa läheinen, olen joissain asioissa aivan erilainen kuin hän. Hillitympi, konservatiivisempi ja ehdottomasti hitaammin uusille ajatuksille lämpeävä. Kun olin lapsi äitini pelkäsi kahta asiaa: atsovärejä ja sitä, ettei minussa kytenyt kapinahenkeä vaan että hukkuisin muun massan joukkoon. Pitkään oli niin, että kun minua vaivasi jokin, hain apua jostain aivan muualta: lääkäristä tai apteekista. Näin tein kunnes aloin odottamaan ensimmäistä lastani.

kishiatsu_mammashiatsu1 IMG_6588IMG_6537 IMG_6531kishiatsu_mammashiatsu2

Raskausaikana olen aina ollut tavallista kiinnostuneempi siitä, miten voin, miten syön ja miten itseäni hoidan. Koska olen pelännyt tappavani kasvavat ihmisenalut sisälläni maksalaatikolla, en varsinaisen mielelläni ole syönyt särkylääkkeitä kuin äärimmäisen hädän ja tuskan edessä, olen pidentänyt hiusten värjäysväliä sekä vaihtanut asteittain ja tuotteittain luomukosmetiikkaan. Raskausaikana ongelmallista on tietysti sekin, ettei suurinta osaa lääkkeistä ole turvallista käyttää ja ettei tavallisiin raskausvaivoihin niin ikään ole parantavaa ihmelääkettä - ainakaan perinteisellä länsimaisella lääketieteellä. Liitoskipuihin ei tiettävästi ole tehokasta apukeinoa joka poistaisi kivut, raskausajan selkäsärkyihinkin on tarjolla helpotusta nihkeästi ja klassisessa hieronnassa käyminen, siis hierontapöydällä makaaminen, käy jossain vaiheessa hyvin, hyvin hankalaksi.

Kun taistelin ensimmäisessä raskaudessani selkäkipujen ja hillittömän, siis oikeasti ihan järkyttävän turvotuksen kanssa, tarjoutui äitini tekemään minulle shiatsu-hoidon. Hän oli lukenut paljon raskaana olevien hoitamisesta ja tavanomaiseen shiatsuhoitoon liittyvistä rajoitteista, ja niin vuonna 2011 minusta tuli hänen ensimmäinen raskaana oleva mammashiatsu-asiakkaansa. Hoitoa asentoineen, painamistekniikoineen ja venytyksineen räätälöimme yhdessä minulle ja odottajille noin yleensä sopivaksi. Suomessa raskausajan shiatsua on tarjolla vain harvoissa paikoissa, ja moni kuulemma kieltäytyy hoitamasta raskaana olevia asiakkaita (mikä tuntuu minusta "hivenen" hätävarjelun liioittelulta).

Mammashiatsu on nimensä mukaisesti raskaus-ja imetysajan shiatsuhoitomuoto, ja äitini hoitolassa sille on oma, edullisempi hintansa, johon jokainen raskaana oleva, äitiyslomalainen tai hoitovapaalla oleva on oikeutettu (siis edullisempaan hintaan). Kuten shiatsuhoito yleensäkin, myös mammashiatsuhoidon kulku räätälöidään hoidettavalle sopivaksi. Vaivoista ja raskauden vaiheesta riippuen hoito voi siis olla hyvinkin erilainen. Itse sain shiatsuhoidosta apua esimerkiksi alkuraskauden pahoinvointiin ja toisaalta taas loppuaikana kaksi synnytystä on käynnistynyt shiatsuhoitojen päätteeksi. Hoidolle tyypillistä kuitenkin on, että siihen kuuluu rentouttavia venytyksiä, hoitavaa painelua ja rauhoittavaa, turvallista keinutusta ja lempeämpää kosketusta, esimerkiksi päänahan hierontaa. Suurimman helpotuksen shiatsu on tuonut raskausajan turvotukseen ja painavaan oloon, ja siinä missä monien muiden hoitojen jälkeen olo on unelias tai raukea, olen itse ainakin tuntenut oloni sekä rentoutuneeksi että pirteäksi.

Vellottuani eilisen päivän hyvin, siis hyvin tummissa fiiliksissä laitoin eilen äidilleni viestiä ja pyysin päästä hoitoon, ja aika järjestyikin tälle aamulle. Eilen kiljuin lähiostoskeskuksen parkkipaikalla autonsa (ihan) liian lähelle pysäköineelle tolvanalle (koska en mahtunut enää auton ovesta sisään eikä mahtunut kyllä kolmevuotiaskaan), itkin ja söin mandariineja, itkin ja katsoin Emmerdalea ja itkin ja kuuntelin radiota. Tänään nukuin pommiin, söin liian kevyen aamiaisen ja nappasin äidin kyytiin sovitusta aikataulusta puoli tuntia myöhässä. Hoitoajaksi jäi kuvien ottamisen ja tujun aamukahvin jälkeen kolmisen varttia, jonka jälkeen palasin kotiin kuin uutena ihmisenä. Tunsin olevani kevyt, rentoutunut ja liikkuva (ei, en halua käyttää sanaa notkea, koska jokainen minut tunteva kuolisi muuten nauruun). Kävin kaupassa, kuurasin kylpyhuoneen lattialla juuriharjalla, ulkoilin lasten kanssa ja tapasin kaksi ystävää.

Pyysin äitiä antamaan vauhtia vauvalle, ja painelemaan ihan kunnolla kriittisiä akupisteitä. Liekö syynä ollut aktiivinen päivä vai hoito, mutta viimeisen tunnin ajan olen tuntenut kovia vihlaisuja. Syntyy vauva sitten tällä viikolla, ensi viikolla tai ensi kuussa, tuntuu juuri nyt ihanan levolliselta - jaksan odottaa vielä hetken.

Niin, ja kun puhuin kavereista ja tutuista, joita olen tyrkännyt äidilleni hoidettavaksi, niin täältä pääset lukemaan hiljan vauvautuneen Lähiömutsin mammashiatsu-kokemuksia, Kahdesta neljäksi-blogin Ellin fiiliksiä sekä Oi mutsi mutsi-blogin Elsan reportaasin selkävaivoista ja shiatsusta kombona.

Millaisia hoitomuotoja te olette kokeilleet raskausajan vaivoihin tai rentoutumiseen raskausaikana (tai sen jälkeen)? Onko shiatsu hoitomuotona kenellekään entuudestaan tuttu? Tai kiinnostaisiko kokeilla moista? Minut synnyttänyt nainen ei pitänyt lahjakortti-arvonta-ajatusta lainkaan pahana kun sitä pienenä ekstrakivana teille ehdotin, mutta ongelmallista tietysti on, että tämä palvelee vain pääkaupunkiseudun porukkaa tai niitä, joilla on jotain asiaa Helsinkiin.

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

6 kommenttia:

  1. Kiva kuulla että mieli on taas hieman parempi ja nyt on hetken taas hyvä olla! Rentoutuminen tekee ihmeitä! Mä olen akupuktiota kokeillut ja kokenut saavani apua! Hyppynarulla hyppely kuulemma antaa vauvalle myös vauhtia jos olo siis niin energinen on, just joku toinen bloggaaja tosta hyppynarusta taisikin kirjoitella. Hänellä oli myös auttanut. :D Kannattaa kokeilla äitisi hoitoa vielä kerran ainakin mikäli vauva meinaa alkaa viihtymään masussa ja sun olo menee taas tukalaksi. Mä ottaisin toisen hoidon 2pv päähän ensimmäisestä itse. :) Muistan niin elävästi kun itse lyllersin jättimasunkanssa pitkin katuja ja kävelystä kun ei sitten meinannut tulla mitään jatkuvien supistusten takia, siitä oli huumori kaukana! :D

    VastaaPoista
  2. Voin kyllä täysin samastua fiiliksiisi hoidon jälkeen. Kävin viimeksi äidilläsi hoidossa pari kuukautta sitten, ja olo oli ilman mahaakin hoidon jälkeen niin euforinen parin päivän ajan, että luulin leijuvani ilmassa.

    Eli voin edelleen lämpimästi suositella paitsi kaikille vatsallisille, mutta myös muutoin kropallaan oireileileville kanssakulkijoille!

    VastaaPoista
  3. Musta on niin ihanaa että löysit avun tukalaan oloon tuolloin raskausaikana mammashiatsusta! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos tsempeistä!

    Hoitoajan varasin huomiselle, ja uskon sen tekevän vain hyvää (taas). Tällä kertaa mennään varmaan pidemmän kaavan mukaan kuin viimeksi, mutta juuri nyt olo tuskin voisi olla rennompi: olen koko päivän sulkenut silmäni epäoleellisilta asioilta kuten kotitöiltä ja lukenut kaksi vuotta työn alla ollutta Eve Hietamiehen Yösyöttöä, nukkunut kahdet lyhyet päikkärit (mitä en tee ikinä) ja jopa lenkkeillyt raikkaassa syyssäässä! :)

    Ja heh, tuosta hyppynarusta piti sanoa, että Lähiömutsin postauksen innoittamana aloin kaivamaan meidän omaa hyppynaruamme lastenhuoneesta, ja sängynaluslaatikoiden luona kykkiessä supisteli kyllä, mutta hyppynarua en löytänyt. :D Ehkä täytyy käydä ostamassa Saiturista uusi, just in case... :D

    VastaaPoista
  5. Satunnainen lukija17. lokakuuta 2014 klo 1.57

    Aivan mahtavia kuulumisia! Kosketuksella on uskomaton voima. Unohdan sen itsekin liian usein. Pidän sun kirjoituksista, ne on sopivan pituisia ja täynnä asiaa ilman turhaa täyteliirumlaarumia. Voimia loppusuoralle!

    VastaaPoista
  6. Todellakin lahjakorttiarvontaa, mun on pakko päästä tohon hoitoon! Viime synnytys meni yliaikaiskäynnistyksen kautta täysin karikolle päätyen kiirelliseen sektioon ja tällä kertaa pelkään synnytystä melkoisen paljon. En ole varma uskallanko edes yrittää... Ellei sitten synnytys käynnistyisi itsestään ja hyvissä ajoin. Sun blogistas oon lukenut vinkkejä ja hamstrannut sitä vadelmanlehtiteetä ja nyt sitten tämä juttu, kaikki on kokeiltava. Viimeksi ei ne perinteiset ässät saati pitkät kävelylenkit tehneet ainakaan mitään.

    VastaaPoista