Social Media Icons

torstai 11. syyskuuta 2014

Rv 33+0 eli epätoivoisia asuja, epätoivoisia tekoja

16 kommenttia Share It:
IMG_3764

34. viikko pyörähti käyntiin tänään, ja tuntuu, että aamusta saakka kaikki on enemmän tai vähemmän mennyt metsään. Luen vielä huomennakin eilisen päivän Hesaria, kotipihalla rajojaan koetteleva kuopus otti aamupäivällä varmaan kymmenet hatkat ja minä nilkutin kipeine lantioineni perässä. Lounasaikaan olin varmaan tehokkaampi kuin koskaan: lämmitin kolme annosta ruokaa, syötin yhden ja söin itse yhden annoksen, korjasin kaksi kaatunutta maitomukia lattialta, ja kaikkeen tähän kului uunin kellon mukaan kuusi minuuttia (nuoremman palosireenin huutaessa hysteerisesti taustalla, tietenkin). Päiväuniaikaan lajittelin pyykkejä hoitoaineen vaikutusajalla, hajoilin kun lempishampooni oli hävinnyt (löysin sen sittemmin lasten kylpylelujen joukosta) ja välipalalla kuuntelin toisen tunnin palosireeni huutoa syystä että kehotin syömään myös leivän levitteen, juuston ja kurkun alla - edes yhden kerran viikossa. Iltapäivällä linkkasin hiukset edelleen kosteina bussipysäkille, istuin alas nauttimaan hiljaisuudesta ja kahden tunnin vapaa-ajasta, jouluisesta pressipäivästä.

lpb1

Aika usein on niin, että se miltä tuntuu, näkyy myös ulospäin. Kiirepäivä näkyy söherönä ja villiintyneenä kiharapilvenä, asukriiseilyäkin on toisinaan vaikea peitellä - ainakin jos puolen minuutin kuvaussession ottajalla on nopea laukaisinsormi. Viime viikolla te toivoitte lisää reality checkejä tympiintyneiden ja epäonnistuneiden (raskaus-)asukuvien merkeissä, ja vaikka pyhästi vannoinkin, etten moiseen enää ryhtyisi, tuntuu jotenkin tavattoman vapauttavalta välillä vain nauraa itselleen - ihan julkisesti. Yllä olevassa kuvassa kiroan alimpaan helvettiin äitiysalusvaatteet ja legginssit, jotka valahtavat navan korkeudelle nanosekunnissa ja paistavat jokaisen puolijoukkueteltankin kokoisen mekon läpi. Hirveimpiä ovat varmasti äitiyssukkahousut! Kuka helvetti keksi laittaa kaksi saumaa sekä eteen että taakse?! Syksyllä kerrospukeutuessa ja äitiysfarkkujen supistaessa helpolta ei tunnu sekään, että korkeavyötäröisten alushousujen sauman lisäksi läpi paistavat paitsi ne hiton sukkahousut, myös usein niiden päälle puetut legginssit. Tässä turvotuksessa mietin noin kolmen sekunnin ajan tukisukkia, mutta ymmärtänette, miksi luovuin ajatuksesta....

Jos (ja kun) on niitä päiviä, jolloin tuntee olonsa hyväksi ja vatsansa kivaksi napakaksi palloksi keskivartalolla, niin sitten on kyllä näitäkin päiviä, kun asuvaihtoehtoja tuntuu olevan kaksi eikä kumpikaan ole säähän tai mielentilaan sopiva. Mitä isommaksi vatsa kasvaa, sitä enemmän huomaan kaipaavani niitä imartelevia, ihan oikeita äitiysvaatteita. Kauniisti leikattuja, hyvin mitoitettuja mekkoja, jotka eivät purista, kinnaa, lörpötä hartioilta tai rinnoista ja no, joissa on vain helpompi tuntea olevansa vähän vähemmän yllä olevan kuvan näköinen hormonihirviö. Uskon, toivon ja rukoilen kuitenkin, että tämä kuukausi olisi viimeinen kokonainen kalenterikuukausi ilman vauvaa, ja siksi äitiysvaateshoppailu nyt, hetkeä ennen finaalia, tuntuu vain turhamaiselta - etenkin kun ihan oikeasti sellaisia imetyskolttuja, joihin mahtuu j-ä-t-t-i-m-ä-i-n-e-n maha, on todella, todella vähän.

Loppuraskaus, välikausi ja itsensä verhoileminen.... I rest my case.

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

16 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! <3 :D

    VastaaPoista
  2. Olet ihanan aito itsesi! :) tsemppiä loppuraskauteen!

    VastaaPoista
  3. Tuttu tunne joo :D
    Mut oikeasti se raskausmaha on kaunis ja sen kantaja myös :)

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia ja niiiiin lohdullinen kirjoitus! Mulla on viikkoja kasassa vasta 23, mutta jostain syystä vatsa ja rinnat ovat ottaneet viikkoihin nähden aivan kohtuuttoman kasvuspurtin ja katukuvassa näyttänen hyvin samalta kuin sinä alemmassa kuvassa, kun yritän kahden minuutin välein repiä ylös milloin valahtaneita äitiysfarkkuja ja milloin pikkuhousuja. Tavattoman noloa julkisilla paikoilla! :D Lökkärit istuu vielä mukavasti päälle, mutta olishan se kiva pitää jotain fiksummankin näköistä vaatetta... edes välillä! :) Tsemiä ja myötätuntoa sinne!

    VastaaPoista
  5. Miksi ihmiset tekeytyvät raskaaksi jos ei ole kuin valitettavaa.Eikö se Isomaha ole ihan perusjuttu raskaudessa!Toiset eivät tule raskaaksi vaikka kuinka haluaisivat!

    VastaaPoista
  6. Otsikossa lukee rv 33, mutta tekstin alussa sanotaan rv 34. Kumpi on kyseessä?

    + Milloin tulevan vauvan laskettu aika olikaan? :)

    VastaaPoista
  7. "Jos ei ole kuin valitettavaa"? Ihan oikeasti? Oletkohan lukenut muita postauksiani koskien tätä raskautta ja raskausaikaani kuin tämän tai viime viikkoisen (tekstissä linkatun) viikkokatsauksen? Symppaan tuskaa raskaaksi tulemisen vaikeudesta kyllä, mutta peräänkuuluttaisin, että minun raskauteni, sen vaikeus tai helppous, ei ole keneltäkään mitään pois tai kenellekään mitään lisää. Uskoisin, että aika monella muullakin raskausaikaan mahtuu niiden ihanien ja eteeristen aikojen ja muistojen lisäksi niitä päiviä ja hetkiä, jolloin olo ei vain ole kaikista kuninkaallisin. Tuntuisiko sinusta siis helpommalta, jos minä vain jättäisin sanomatta, että yläkäyrillä huiteleva sf-mitta ja isokokoinen vauva ei tunnu minusta isolta? Iso maha kuuluu kyllä raskauteen - sen olen kahden kokonaisen ja yhden keskeneräisen raskauden empiirisen kokemuksen perusteella tullut kyllä todenneeksi!

    On jotenkin tavattoman ristiriitaista, että bloggaajilta vaaditaan aitoja ja rehellisiä tunnustuksia muistuttamaan siitä, ettei elämä ole pelkkiä naulakkoasetelmia tai lastenvaatevalmistajien mallistojen julkaisukekkereitä, mutta silti huonosta päivästä kirjoittamalla loukkaa jotakuta, koska huonoja päiviä ei saisi vaan olla. Valitettavasti on kuitenkin niin, että parhaimmassakin parisuhteessa on toisinaan nuivempia kausia, unelmaduuni ei aina tunnu unelmaduunilta ja raskaus, siunattuna tilana niin ikään, ei aina vain tunnu kolmentoista ylistyssanan arvoiselta rupeamalta. Se ei silti tarkoita sitä, että olisi aika vaihtaa kumppania tai duunia, ja odotusajan raskaimpinakin kausina (esim. synnytyksessä tai kuten nyt, lepoon määrättynä) lohdulliselta tuntuu ajatus lopputuloksesta.

    Pahoitteluni, Hiphei, mutten voinut olla suivaantumatta jättämästäsi kommentista.

    VastaaPoista
  8. Rv 33+0 eli kolmaskymmenesneljäs alkava raskausviikko. Laskettu aika on lokakuun viimeisellä viikolla. :)

    VastaaPoista
  9. I feel your pain! Pienehkön raskausmahan kanssa koin ongelmalliseksi juuri sen, kun äitiyshousujenkin mahatrikoo valui lantiolle mutta omat housut eivät enää mahtuneet jalkaan. :D

    VastaaPoista
  10. No voi kiitos:) Eilen (eikä sen puoleen tänäänkään) ei tuntunut siltä :D

    VastaaPoista
  11. Ihan ensin, kiitos Anna ihan huikeasta blogista!

    Minä, joka olen kärsinyt monta vuotta lapsettomuudesta, keskenmenosta ja kateuden aiheuttamista kamalista hetkistä odottavia kohtaan ja kun vihdoin tulin raskaaksi, niin voi joka päivä olin kyllä onnellinen, mutta myös nuo Annan kuvaamat tunteet olivat osa minunkin odotustani! Toivottavasti kukaan joka lasta yrittää, ei kuvittele että odotus, synnytys ja pikkulapsi aika olisivat jotenkin autuaallisen onnellisia ja kiiltokuvamaista elämää vain sen takia, että ensin on kärsitty lapsettomuudesta yms. Kliseisesti Kyllä se arki vaan koittaa! Ja kyllä olen maailman onnellisin tällä hetkellä (samaan aikaan maailman väsynein ja eniten toivon yhtä yötä ja päivää ilman hampaita tekevää ja flunssaista lastani)

    VastaaPoista
  12. Jes! Mahtavaa, että voi lukea jotain näin hersyvää:)

    VastaaPoista
  13. Kiitos, tää niin pelasti mun illan, ihanan itseironista matskua :D

    VastaaPoista