Social Media Icons

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kattoon ripustettava ensisänky, check!

12 kommenttia , , , , , , Share It:
IMG_2683_2 IMG_2553

Muistattekin ehkä taannoisen ensisänkypohdintani, jossa pohdin oikeaa ja meille sopivinta vaihtoehtoa. Isäni löysi vanhan sukumaatilan navetan ylisiltä tosiaankin rottinkisen (vai pajuisen?) ensisängyn, jossa on nukkunut kaksi sukupolvea ennen meidän tulevaa vauvaamme, mutta liikuteltavuudesta (alkuperäiseen malliin kuuluu siis pyörät) ja ihanasta ulkonäöstä huolimatta yksi dramaattinen piirre oli pielessä: korkeus. Halusin sängyn, joka olisi riittävän korkealla synnytyksen ja raskauden jälkeen kipeälle selälle, riittävän tilava pitkällekin vauvalle ja sängyn, ja joka keinuisi. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä vahvemmin tulin siihen lopputulokseen, että kahden isomman sisaruksen kanssa kattoon kiinnitettävä vaihtoehto tuntuisi parhaimmalta ja turvallisimmalta.

IMG_2776

Erään lukijani ehdotuksesta tutustuin paremmin Oran Haikarapussiin, johon ihastuin vasta kun näin sen eräällä tuttavallani livenä. Tuotekuvat eivät ehkä tee ihan oikeutta kauniille ja yksinkertaiselle ensisängylle, joka on paitsi edullinen (99e), myös enintä osaa markkinoilla olevista ensisängyistä suurempi vaihtoehto. Tiesin nimittäin kyllä, että ensisängyt ovat merkittävästi pinnasänkyjä pienempiä (ja siksihän, tilanpuutteessa, sellaisen halusinkin), mutta en, että enin osa saatavilla olevista sängyistä on alle 70 senttiä pitkiä. Kuopuksemme on ollut 70 senttiä pitkä ennen puolen vuoden ikää ja pidempi ja hoikempi esikoinen vieläkin aiemmin, mikäli neuvolakortteihin on uskominen. Makuutilaltaan 80cm pitkä Haikarapussi sopi tämänkin puitteissa siis juuri meille.

IMG_2592_2

Vaikka minulle tarjottiinkin toista ensisänkyä bloginäkyvyyttä vastaan, rohkaistuin ja tavoilleni epäuskollisesti meilasinkin itse Ora Shopille, ja pyysin Oran Haikarapussia meille medialainaan. Lainaan siksi, ettei meillä ole tarvetta (tai tilaa) säilöä ensisänkyä seuraaville sukupolville, koska meillä on jo perintöensisänky. Yli-innokkaana odottajana (voi, se ei katoa lapsiluvun kasvaessa, haha!) porautin tietysti jo kattoon reiän sängyn yläpuolelle, josta kehtoa lienee helppoa kiikuttaa vaikka kevyesti jalalla.

IMG_2549

Parempia käyttökokemuksia saatte tietysti vasta vauvan synnyttyä, mutta ensituntuma sängystä on hyvä: se on perinteikkään, suomalaisen yrityksen tuote, edullinen kategoriassaan, tilava ja helppo asentaa. (Rautakaupassa sain tosin pitkiä katseita, kun sanoin, että tarvitsen koukun kattoon, johon voi laittaa vastasyntyneen sängyn roikkumaan ja isännöintitoimistosta sisäkattomateriaalia tiedustellessani sain tietää ulkokaton materiaalin. Mitenköhän talon katolle ripustetaan ensisänky roikkumaan?) Uudinverhoja pinnasänkyyn ja perintösänkyyn katselleena ihastuin myös Haikarapussin suojaisaan koppaan, jossa vauvalla lienee varsin pesämäinen ja turvallinen olo. Asia, joka minua alunperinkin hieman epäilytti, oli sängyn luonnonvalkoinen väri, koska valkeana fiilis olisi ollut ihan erilainen (ja koska olen allerginen paitsi beigelle myös luonnonvalkoiselle), mutta mieheni arveli (oikein, varmistin), että kangas on värjäämätöntä puuvillaa, mikä tietysti lastentarvikkeessa tuntuukin ihan hyvältä ratkaisulta. Toinen vähän häiritsevä seikka on valkoinen nailon-säätönauha, joka on siis eri värinen kuin itse luonnonvalkoinen kehto, mutta tähän varmaan fiksaan jotain.

Jo nyt ounastelen tästä hittiä - olenhan hytkyttänyt tympääntyneenä vaunuja vauva-aikana jokusen tunnin parvekkeella, heilunut vauva kantoliinassa ja vannon yhä edelleen keinusitterin nimeen. Kehto ei keinuessaan narise ja hyvin hennolla liikkeellä se keinuu pitkään, kun nailonnaru koukussa kiertyy ja purkautuu, kiertyy ja purkautuu. Erityisen kivalta tuntuu tosiaan se, että saatoimme sijoittaa ensisängyn oman sänkymme läheisyyteen lattiapinta-alaa menettämättä ja viikkosiivousta hankaloittamatta (yrittäkääpä imuroida jenkkisängyn taakse, huoneen nurkkaan sijoitetun pinnasängyn alta...), ja että kumpi tahansa meistä voi tuudittaa vauvaa uneen sängystä nousematta.

Koska kevyen sängyn ripustaminen kattoon kävi helposti, ehdotti mieheni, että kiinnittäisimme rautakaupasta ostamani koukkupaketin toisen koukun vaikka työhuoneeseen, jonka saa lukittua isommilta viikareilta, ja jonka lukunurkkauksesta voisi kätevästi keinuttaa kehtoa. Joo, niin me tehdään. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että olemme samalla kiertoradalla.

PS. Lapsille vauvan sängyn asentaminen kattoon tuntui konkretisoivan vauvan tuloa monellakin tapaa. Kuopus tosin varmisteli tänään moneen kertaan, että sänky on vauvan, ja aamulla kun silmäni vältti, raahasi hän lastentuolin sängyn eteen ja laittoi kehdon pohjalle piikkimaton (kerrottakoon, että samaisen maton olen löytänyt myös omalta tyynyltäni)......

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

12 kommenttia:

  1. Onpa kivan näköinen ja hyvän kuuloinen sänky. Ehdoton plussa kattokiinnityksestä! Meillä ei ole vauvalle mitään omaa sänkyä ja luultavasti beibi nukkuukin perhepedissä ekan vuoden ainakin. Mietitään sitten uusiksi, että minne vielä yksi peti mahtuisi

    VastaaPoista
  2. Eikö teitä pelota, että vanhemmat sisarukset antavat vauvalle sängyssä "vähän vauhtia"? Itse näen jo sieluni silmin, kuinka meillä vastaava sänky paukkuisi pitkin seiniä Tarzanin liaanin tavoin aina silmän välttäessä.

    Mutta kaunis tuo on sisustuselementtinä. Ja ihmeen edullinen.

    VastaaPoista
  3. Miustahan tuo luonnonvalkoinen on ihan napakymppi tuon teidän vanhan puunvärisen laatikoston kanssa! :)

    VastaaPoista
  4. Ihana! Enää puuttuu vain vauva :)

    VastaaPoista
  5. Meilläkin nuo ovat nukkuneet meidän välissämme - tai siis nimenomaan eivät ole nukkuneet. Kumpikaan ei koskaan oikein välittänyt pinnasängystä, vaan lyhyen siirtymäkauden myötä menivät suoraan juniorisänkyyn nukkumaan. NYT me oltaisiin (tai minä olisin) ansaittu kyllä vauva, joka nukkuisi OMASSA sängyssään - ja kevyesti keinuva kehto tuntui meistä siihen sopivalta ratkaisulta. :)

    VastaaPoista
  6. Heh, toki olemme sitä miettineet (ja pelänneet). Kun kuopus nukkui pinnasängyssä päikkäreitä, kiipesi esikoinen viereen, eli ongelma ei ihan poistu myöskään lattiatilaa vievässä sängyssä. Koska sängyn kiinnittäminen koukkuun ja siitä irroittaminen oli kuitenkin tavattoman helppoa, aiomme todella porata toisen reiän työhuoneeseen, jonka oven saa lukkoon, ja joka on asunnon "hiljaisella" puolella. Päikkäriaikaan siis itkuhälyttimen kanssa tämä toiminee toisessa huoneessa (saparakoukkuun ripustamiseen menee minuutti), ja yöaikaan ei toivottavasti kukaan ylimääräinen Tarzan härvää meidän makuuhuoneessamme. :D

    VastaaPoista
  7. Juu, tuon lipaston kanssa se on ihana ja ihan tarkoituksella sijoitimmekin sen toiselle seinälle, kuin jossa on kylmän harmaan sävyinen tapetti. :) Vielä pitäisi löytää jokin tosi upottava ja ihana imetyspesä tuohon nurkkaan...

    VastaaPoista
  8. Sanopa muuta! Arviolta kahden ja puolen kilon painoinen tyyppi saa pysytellä yksiössään vielä hetken, mutta jos ensi kuussa...? <3 :)

    VastaaPoista
  9. Edellisen postauksesi innoittamana ostin meillekin odottamaan tämän Oran kehdon, kun löysin sen käytettynä vielä edullisempaan hintaan. Vielä ei ole saatu ripustettua, mutta laskettu aikakin on muutaman viikon myöhemmin. Ainiin, ja sitä ennen toiveissa olisi uuteen asuntoon muuttokin :/

    VastaaPoista
  10. Meille hankittiin Amazonas Kaya -riippukehto. Se on meillä keittiön katossa. Vauva tykkää päivisin nukkua siinä paremmin kuin pinnasängyssä äitiyspakkauslaatikossa. Tuossa kattoon ripustettavassa riippukehdossa on myös aika hyvin turvassa 2-vuotiaalta esikoiselta. Kun lähellä ei ole mitään mihin voisi osua ei esikoisen välillä tekemä keinuttelukaan ole haitannut.

    VastaaPoista
  11. Ostettiin riippukehto täältä. http://www.pientenparhaaksi.fi/product_details.php?p=315

    VastaaPoista
  12. Kiva olisi kuulla käyttökokemuksia jo näiltä ensi viikoilta :)

    VastaaPoista