Social Media Icons

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Kamerahulluuden jatko-osa ja sananen logistisista järjestelyistä kolmen lapsen kanssa

tulaclick2 IMG_2254

Kun maaliskuussa tein positiivisen raskaustestin, haihtui vauvakuumeeni ja eteeriset vauvaperhearkiaatokset hetkeksi (viikoiksi) kriisiksi siitä, miten oikeasti pääsen mihinkään koskaan enää kotoa kolmen alle neljävuotiaan lapsen kanssa. Turvakaukalo-turvaistuin-pyörittelyä olemme tehneet autossa jo jonkin aikaa, ja vaikka kaksi kolmesta auton turvalaitteesta on vaihdettu, ei hintavan ja minimaalisen kapean turvaistuimen (kuopuksen) vaihtamiselta säästytä. Koska olin kuitenkin ystäviltäni kuullut, että viisipaikkainen auto voi kahden turvaistuimen ja yhden kaukalon kanssa toima kunhan istuimet ovat oikeat, olen ollut asian suhteen aika zen, ja tuumannut, että sopivat todella löytyvät vielä. Tai siis se yksi sopiva istuin.

Vielä enemmän (ja eniten) minua huolettivat kuitenkin rattaat ja apostolinkyydillä liikkuminen, siis jalan tai julkisissa. Rakastan Stokken Crusi-yhdistelmävaunujamme (jotka siis saimme valmistajalta puolitoista vuotta sitten) sisaristuimella, enkä varsinaisesti ole valmis vaihtamaan vierekkäin istuttaviin rattaisiin ja seisomalautaan useammastakin syystä. Ensinnäkin, vierekkäin istuttavat rattaat eivät mahtuisi eteiseemme blokkaamatta jotakin kulkuväylää, ja koska meillä ei ole vaunukellaria, säilytetään rattaita aina sisällä. Toisena syynä on, että asumme hissittömässä talossa, ja kannan rattaat aina portaat ylös ja alas, ja siksi rakastankin ketteriä ja kevyitä cityrattaitamme - koska jaksan ne kantaa (ja niistä saa hyvin kiinni, toisin kuin massiivisista brontotuplista), tarvittaessa vaikka nukkuva lapsi kyydissä. Seisomalautamahdollisuutta olemme pohtineet nykyisiin rattaisiimme, mutta luultavaa olisi, etten pystyisi enää työntämään rattaita kovinkaan ergonomisessa asennossa, ja kahden ison taaperon ja vauvan yhdistelmällä valmistajan asettamat turvallisuuspainorajatkin paukkuisivat rikki. Ja vaikka meillä on yli kolmevuotias esikoinen, kävelee hän päivästä, tähtien asennosta ja vuorokauden ajasta riippuen - tai sitten ei. Yleensä ei. Keväällä, kesällä ja syksyllä hän on tykännyt potkupyöräillä, mutta talvella ja hiekoitetuilla teillä moinen ei tietystikään tule kyseeseen. Ja kuinka ollakaan, on laskettu aikani lokakuussa, (lapsen) pyöräilykauden loppuvaiheilla.

Rataspaikkoja on vauvan synnyttyä siis tarjolla kaksi kun lapsia on kolme. Koska kannoin toistakin lasta takin alla ensimmäiset kuukaudet, tuntui ratkaisu vauvan kantamisesta takin alla ergonomisella kantovälineellä hyvin luontevalta. Lyhyimmät pyrähdykset, 200 metrin kerho-muskarimatkat selviämme esikoisen kanssa jalan, mutta puoli päivää vievät reissut, messupäivät ja pitkät kävelylenkit tulemme turvaamaan vauvaa kantaen. Positiivista on se, että esikoinen täyttää neljä vuotta ennen kuin beibi konttaa, joten ikuisesti minunkaan ei luultavasti tarvitse olla kaiken kestävä kanto-työntö-juhta. Rattaat (sisarusmallisetkaan) eivät siis pois sulje kantoreppua tai ergonomista kantovälinettä, sillä minä olen kantanut lapsia silloinkin, kun rattaissa olisi ollut tilaa. Toisinaan on vain superpaljon helpompaa heittää lapsi reppuun ja lähteä huolettomammin liikkeelle - aina mahtuu bussiin, ahtaillekin kauppakäytäville eikä jyrää kenenkään kantapäille ainakaan täyskumirenkain.

tulaclickkumjapolarnopyret

Pidempään blogiani lukeneille ei varmastikaan tule yllätyksenä, että helpoksi, nopeaksi ja vaivattomaksi pikarepuksi valintani oli puolalainen (kultti-)Tula, meidän taloutemme kolmas moinen. Kolmen vuoden Tula-kantoreppukokemuksista olenkin kirjoittanut lukuisia kertoja, mutta muistin virkistykseksi sanottakoon, että kyseessä on siis ergonominen kantoreppu, joka ilman vauvatukea sopii noin seitsemästä kilosta eteenpäin ja sitä ennen integroitavan vauvatuen kanssa (kilo-ohje on tosin hyvin viitteellinen, eli jos vauvan saa hyvään asentoon reppuun ilman että paneeli menee ryttyyn vaikkei 7kg raja olisikaan täynnä, voi sillä kantaa. Kuopus oli reppuun sopivan kokoinen kuukauden vanhana...). Kaikista (monista) kokeilemistani kantorepuista Tula on noussut ykköseksi koska se on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin mukava, helppo ja nopea pukea päälle ja käy monen kokoiselle kantajalle - minä olen normaaliolotilassa kokoa M, mieheni kokoa XL, ja (pöydän alla kasvanut) paras ystäväni kokoa XS, ja kaikki me kannamme samankokoisella Tulalla eri kokoisia lapsia. Tulassa on muhkeat ja mukavat pehmusteet niin lantiovyössä kuin hartioillakin, mikä ainakin minun kaltaiselleni, kroonisesta niska-hartiajumista kärsivälle ihmiselle, on ollut merkittävin ominaisuus ja hyve kantorepussa.

Meidän uuteen reppuumme liittyy sikäli hauska tarina, että se on päätynyt meille eräänlaisen "vedonlyönnin" tuloksena. Päivittelin reppuja maahantuovalle ystävälleni Annille (jonka hääpuvussakin menin muuten naimisiin!), että meneillään on jonkinlainen molemminpuolinen kantamisangsti, ja että vaikka standard-kokoiselle repulle on enää vähän käyttöä, en siitä kehtaisi luopua jos vaikka joskus tekisimmekin iltatähden - olihan kirkkaissa retronorsuissa kannettu kumpaakin lastamme! Vähemmän sentimentaalisesti suhtautuva (ja retronorsujen aikakauden jo menneen talven lumina nähneenä) Anni huokaisi, että jos me todella haluaisimme  (ja jos lasten iltakylvettämisestä mariseva mieheni koskaan moiseen edes suostuisi) tähän hullunmyllyyn kolmannen lapsen niin hän kyllä lahjottaisi meille repun henkilökohtaisena vauvalahjana jos vain luopuisin nurkissa turhaan pyörivästä tavarasta. Ja niin luovuin. Puoli vuotta myöhemmin, maaliskuussa, tosin soitin ja sanoin, että toivottavasti syksyn kuosit ovat tajunnanräjäyttäviä, koska niin ovat uutisenikin.

Kun Anni vilautti minulle Tulan kantoreppujen uutuuskuoseja, hautasin nopeasti haaveeni "hipsteriketuista" (jotka ovat muuten paljon, paljon kivemmat livenä nähtyinä!) ja tulin siihen tulokseen, että sinisellä pohjalla oleva, retrohenkinen Click!-kamerakuosinen kantoreppu ei vain voisi olla enempää meidän näköisemme. Kun sain repun viimein hyppysiini, ylitti se villeimmätkin odotukseni. Se on luonnossa niin paljon hienompi kuin tuotekuvissa!

IMG_2243

Tajunnanräjäyttävä on siis myös tämä ihana, ihana Click!-kuosikin ruuhkavuosien luottotuotteessani - ainakin mun (siis meidän, koska mielipiteenihän on tunnetusti yleistettävissä universaaliin totuuteen) mielestä. En malttaisi millään odottaa, että pääsisin itsekin jo tällä kantamaan. Raskauden loppuvaiheen ja napakoiden harjoitussupistuksien vuoksi en ole halunnut ylimääräistä painoa pitkiksi ajoiksi kannettavaksi, mutta mieheni kantaa kyllä tällä ulkoillessa, muskarireissuilla ja sen sellaisilla 1v 9kk vanhaa kuopustamme. Hankintalistalle lisään kuitenkin jatkopalat, koska standard-koko tuntuu paneelin leveyden puolesta aavistuksen naftilta kesän aikana pituutta hujahtaneen pojan kanssa. Taaperokoossa korkeutta tuntuu olevan silti vielä liikaa, joten pärjännemme yhdellä repulla ja jatkopaloilla kahden kanssa.

IMG_2279 IMG_2275

Minulla on kahden ensimmäisen lapsen kanssa ollut kantotakki, tai oikeastaan kaksikin erilaista, mutta nyt kolmannella kerralla en sellaista halunnut. En siksi, etteikö se olisi kätevä, vaan koska en oikeastaan ikinä käyttänyt hyväkseni takin takanakantomahdollisuutta, ja koska kannoin takin alla vain hyvin lyhyen aikaa. Kun lapset kasvoivat, kannoin heitä ulkovaatteineen omien vaatteideni päällä, ja siksi tähän elämänrakoon turhan tyyriin kantotakin sijaan päätinkin hankkia pelkän kantosuojan. Valmistajia ja malleja on tarjolla jokusia Suomessa, mutta itse aktiivista talvikantamista silmällä pitäen halusin oman takin vetoketjuihin kiinnitettävän Kumjan. Sopivan hintainen tuli vastaan Facebookin (huippuhyvältä) Kantovälinekirppiksellä, 25 euroa posteineen (ovh 32,50+postit). Leikin sikäli vähän upporikasta ja rutiköyhää, koska en ole vielä varma, mahtuvatko A) vanhat talvitakkini enää päälle (takin alle pitää siis mahtua myös liina tai reppu) ja B) sopivatko Kumja-vetoketjuadapterimallit yhteenkään talvitakeistani. Luultavasti sopivat. Sekä Kumjia, vetoketju-adaptereita että vetoketjuttomia kantosuojia myydään onneksi ihan Suomen suurimman synnytyssairaalan, Kätilöopiston nurkilla Hippulassa eli ilman posteja ja sovitusmahdollisuudella (siellä on myös ihanan toisen ystäväni Anun valikoima erilaisia kantovälineitä, myös Tulan reppuja!).

Kantovälineitä minulla on jemmoissani useampikin, ja esittelen ne yksi kerrallaan ennen ja jälkeen raskausajan, mutta päätin aloittaa siitä kantovälineestä, joka on itselleni kaikista tutuin ja kotoisin. Vauvan asusteiksi olen hamstrannut erilaisia peukalottomia tumppuja ja pitkävartisia villasukkia. Toisen kuvan sukat ovat ihanan, ihanan lukijani Saran neulomat! Sain jokunen aika sitten häneltä paketin, jossa oli kolme paria villasukkia eri koossa (mutta kaikki pitkällä varrella) ja sininen villaslipoveri, ja ihan vain "kiitoksena kivasta blogista"! Olin ihan puulla päähän lyöty, kun hän kysyi osoitettani, ja kirjeen saatuani olen fiilistellyt pienen pienillä villasukilla tuon tuosta. Kantaessa siis todellakin huippuhyvät ovat villasukat, joissa on pitkä varsi suojaamassa sidonnan ulkopuolelle jääviä sääriä ja pikkuisia varpaita. Kiitos vielä, Sara! Olen ihan sanaton.

Mutta hei, kolmen lapsen äidit - miten te oikeasti liikutte? Ainakin jos lapsilla on pieni ikäero? Entä mitä tykkäätte meidän uusimmasta Tulasta, eikö ole aika makea?

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

13 kommenttia:

  1. Tula on PARAS! Meidän pienikokoinen (n. 85cm ja nippanappa 11kg) pian kolmevuotiaamme kulkee edelleen perus-Tulassa mettäreissuilla varsin mukavasti. Ollaan mietitty varsinaista kantorinkkaa, mutta kun se Tula on niiiiiiin helppo! Ja kun ei tuo lapsikaan tuon enempi paina niin oon sitten kantanut selässä niin tunturia ylös kuin tunnin sauvakävelylenkilläkin.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiinnosta kyselen millaisia turvaistuinratkaisuja ootte tehneet, eli mitkä mallit on niitä kapeita? Me ratkaistiin se isompi logistiikkaongelma suuremman kaavan mukaan eli koko auto meni vaihtoon, mutta pohdittiin kyllä hetken aikaa pelkkiä turvaistuinten vaihtamista, meillä kun on kaksi törkeän leveää Gracoa ja siihen kaveriksi vielä Brion kaukalo. Vaunuasiaa mä en oo hirveesti edes miettinyt, koska kuljetaan harvoin rattailla ja valmiina olikin jo pari eri vaihtoehtoa: tuplarattaat ja tula tai matkarattaat, seisomalauta ja tula. Mä oon kantonoviisi joten täytynee harjoitella ja toivoa että kantamisen ottaminen mukaan rutiineihin menee helposti :)

    VastaaPoista
  3. Meillä lapset ovat syntyneet 2 1/2 vuoden välein kaikki ja tasaisella tahdilla. Koskaan ei olla tuplarattaita tarvittu. Matkarattaissa meillä oi sellainen kiinteä seisomatuki isommalle lapselle, jota käytettiin lähinnä silloin, kun piti kiireellä juosta bussiin tai junaan.
    Isomman sisarukset ovat kyllä oppineet kävelemään, kun ei rataspaikkaa ole ollut tarjolla, jo parivuoiaina, sillä en raskaana ollessani ole voinut liitoskivuitani työntää heitä rattaissa.

    VastaaPoista
  4. Mä eksyin tässä yksi päivä kurkkimaan Tulan uusia kuoseja ja näin tuon kameran. Ihana! Se on niin meiän perheen ison miehen näköinen, kamerahullu kun on hänkin. Nyt vaan koitan keksiä perusteluja miksi tarvitsisimme Tulan, kun meillä on jo Manduca ja siitä tykkäsimme, emmekä niin kauheesti loppujen lopuksi esikoistakaan kantaneet (hän kieltäytyi siitä touhusta kokonaan 1,5- vuotiaana ja siihen asti suostuin kantaan vaan sulan kelin aikaan). Olin suunnitellut, että testailen Tulaa kaverin vauvan kanssa parin viikon päästä kun näemme pitkästä aikaa, mutta siellä on kuulemma niin paha vierastus menossa, että testailusta tuskin tulee mitään. Siis kerroppa mulla joku hyvä (teko)syy hankkia Tula tulokkaalle, vaikka Manducaan oltiin ihan tyytyväisiä esikoisen kanssa :)

    VastaaPoista
  5. Tuplat ja 4-vuotias kävelee, rattaiden korissa kantoliina siltä varalta, että yhteistyökyky loppuu, niin voi laittaa vauvan liinaan ja nelivuotiaan rattaisiin...

    Takapenkin täytteenä Brio Primo, Brio Zento ja Britax Adventure. Toki autokin meni lopulta vaihtoon (ei pitäis päästää ukkoa potkimaan renkaita), mutta noi mahtu edelliseenkin, joka oli selvästi kapeampi.

    VastaaPoista
  6. Ilman tuplia olisin varmaan tarvinut jonkun talutushihnan 2-vuotiaalle, kun halusi kulkea vaikn ja ainoastaan keskellä tietä ja sai älyttömät kilarit, jos yritti ohjeistaa (tai jopa siirtää) kulkemaan tien raunassa :D tai sitten olisin vaan kantanut sätkivää ja kirkuvaa ihmistä pitkin kyliä.

    VastaaPoista
  7. Joo, pitäkää ehdottomasti ergonominen, mukava ja helppokäyttöinen Tula. Lisämukavuutta noin pitkällä lapsella voisi kyllä lisätä paneelin jatkopalat jaloille, paneelin pituus varmaan riittää teilläkin kuitenkin (meillä on saman mittainen kuopus). :)

    VastaaPoista
  8. Me ostettiin kapea Graco Logico S-kaukalo telakalla ja isommalle Britax Adventure-vyöistuin, koska se oli kapein mitä lastentarvikeliikkeistä sai, hyvillä sivutörmäyssuojilla jne. Vielä pitää uusia yksi istuin kapeampaan jotta kaikki mahtuu kyytiin. :)

    VastaaPoista
  9. Niin, ja Gracon kaukaloa vielä kapeampi on Maxi Cosin Cabriofix (tai joku sellainen?), mutta meille tuo Gracon kaukalo telakoineen sattui kaverilta niin hyvään hintaan etten passannut:)

    VastaaPoista
  10. Samaa olen miettinyt minäkin kuin Kylähullu, siis vajaasta parivuotiaasta. Meillä kuopus kyllä kävelee tosi reippaasti, mutta AINA väärään suuntaan kuin kaikki muut... :D

    VastaaPoista
  11. Tulan säädöt ovat omasta mielestäni Manducaa helpommat ja kätevämmät ja tykkään Tulan pehmeästä ja ohuehkosta paneelista, mutta muhkeista toppauksista. Jos testaus Hippulassa Käpylässä ei onnistu, niin Ipanainen käsittääkseni edelleenkin "vuokraa" reppuja parin viikon laina-ajalla ihan postareiden hinnalla, mikä on mielestäni tosi kiva juttu isomman hankinnan edessä. :)

    VastaaPoista
  12. Meillä on myös Britax Adventure, ostettiin toissapäivänä. Brion Primoa katseltiin, mutta sen telakka oli Gracon telakkaa leveämpi, joten meidän pitää siis tsekata tuo Brio Zento, josko se olisi meidät pelastava hankinta. :) Meillä on nyt superleveä Britax Evolva ja Graco Cosmic Comfort, joten kapeampi turvis tarvitaan vielä. Kiitti vinkistä!

    VastaaPoista
  13. Siis Tulahan on ihan ykkönen! Meillä muksut 6v., 4v. ja 4kk. Usein mennään niin että vauva on repussa, 4v. rattaissa ja isoin kävelee. Joskus myös niin että 4v. istuu rattaissa ( Teutonia Timmy ) vauva sylissä ja isoin "istuu" työntöaisan päällä. Välillä myös niin että 4v.repussa selässä, isoin kävelee ja vauva rattaissa.Hätä keinot keksii. :D

    Autossa meillä on vauvalla turvakaukalo, 4v.istuu kunnon istuimessa ja isoin keskellä turvavyönohjaimen kanssa.

    VastaaPoista