Social Media Icons

torstai 25. syyskuuta 2014

Ihaninta juuri nyt: upottava ja mahan peittävä lohtuneule & 35+0

22 kommenttia Share It:
IMG_4851

Ensimmäiset pakkasyöt, check! Kaivoin jo pehmeimmän villasekoitusneuletakkini (ainoan joka mahtuu päälle, toim. huom.) kaapista esiin, puin (ähkien) villasukat jalkaan ja kaivoin teepaketin kaapista esiin. Ohikiitävän hetken ajan pohdin jopa kynttiläin sytyttämistä ja raukeaa tunnelmointia brittidraaman äärellä lasten mentyä nukkumaan, mutta tyydyin katsomaan rästijaksoja puhelimelta kuumassa vaahtokylvyssä lilluen - ei huono vaihtoehto sekään. Edellä mainitut asiat yhdistettynä pehmeisiin turvavaatteisiin, mukaviin kenkiin ja aamun kirkasvalolamppukylpyihin tarkoittaa tietysti vain yhtä asiaa: syksyä. Ihan virallista syksyä, kun jouluunkin on alle kolme kuukautta. (Ja laskettuun aikaan reilu kuukausi!)

Syksyn odottajana ja talven imettäjänä olen ihastunut muhkean kokoisiin mutta hyvin leikattuihin neuletakkeihin. Jos vartalonmallini olisi toinen, haluaisin varmaan pukea päälleni kaikista muodottomimman lörttömuumisäkin, mutta harteikkaana, isorintaisena, leveälantioisena ja 175 senttiä pitkänä - ja etenkin raskaana ollessani - näyttäisin juuri siltä: muodottomalta (ja hervottoman kokoiselta) lörttömuumisäkiltä. Koska kuulun myös epäonnekkaasti siihen ihmisryhmään, joka ennen raskausmahaa ja grammankaan painonnousua kasvattaa itselleen jenkkakahvat, eivät istuvimmat ja kurveja nuolevimmat trikoovaatteet ole odotusaikana(kaan) minua varten. Onneksi siis on syksy, ja voin huoletta kulkea takki auki tai väljässä, selkäpuolen peittävässä neuletakissa, huh!

Tämän hetkinen suosikkini, upottavan pehmeä, ihanan lämmin ja ennen kaikkea riittävän suuri villaneuletakkini on Indiskan showroomin give away-päivästä varmaan puolitoista vuotta sitten bongattu, pehmeiksi kuluneet ja kertaalleen paikatut äitiyshousut (Mama licioukset, kuinka ollakaan) taasen ovat ensimmäiset koskaan omistamani ja siis liki neljän vuoden takaa ja Boobin odotusajan toppi on kirppislöytö ensimmäisen raskauden ajalta. Pehmeät, mukavat ja yksinkertaiset nilkkurit taasen ovat uusinta uutta Crocsin ColorLite-mallistoa ja siis virallisen testiryhmän kautta saadut, ja näin neitsytmatkan päätteeksi voin vain todeta, että nämä yltävät mukavimpien ja lämpimimpien turvavaatteiden joukkoon, ehdottomasti.

IMG_4826

Laskettuun aikaan on tänään tasan viisi viikkoa, ja fiilikset ovat pääasiassa aika hyvät ja seesteiset, jos satunnaisia kiukunpurkauksia ja suoranaisen veemäisiä aamuja ei oteta lukuun - minun huonoista päivistäni ovat kaikki tienneet aina, joten hormoneja lienee turha syyttää. Liitoskivut tekevät liikkumisesta kivuliasta ja ensimmäiset kipeät supistukset ovat tuntuneet jo nyt, kun aikaisemmissa odotuksissa niitä on tullut vasta pari-kolme viikkoa ennen synnytystä. Yritän olla herättelemättä turhia toiveita, mutta koska kaksi ensimmäistä ovat syntyneet hyvin samoihin aikoihin ennen laskettua aikaa, huomaan asennoituvani (tahattomasti) niin, että lokakuun lopussa olen yhtä jättimäistä mahaa köyhempi ja yhtä perheenjäsentä rikkaampi.

Maha tuntuu ottaneen kuluneen parin viikon aikana hillittömän kasvuspurtin ja tipahtaneen sitten alemmas, ja vauvakin sen sisällä tuntuu isolta. Neuvolalääkäri, josta kirjoittelin jo viime viikolla, onkin vasta huomenna (ei, en pode myöskään raskausdementiaa vaan huonomuistisuus on ihan tyyppivikani), joten tietoa syntymäpainoarviosta tai beibin tilanteesta ei sen paremmin ole. Viimeksi äitiysneuvolassa vastassa ollut terveydenhoitajani sijainen kauhisteli vauvan kokoa ja maalaili seinille kauhukuvia 4,5 kiloisesta vauvasta, mutta minä vain kohautin olkiani - perheemme toistaiseksi nuorin jäsen syntyi kunnioitettavassa 4,7 kilon painossa. Kohdunpohjankorkeus on yläkäyrällä kuten kahdessa edellisessäkin raskaudessa, sokerirasituskokeen tulokset tulivat - seitsemännen kerran - normaaleina takaisin ja vauva tuntuu isolta, mutta maha tuntuu enimmän osan aikaa ihan kompaktin kokoiselta. En kyyki sen yli mieluusti, mutta kyykin kuitenkin, ja kiristävältä pallolta se tuntuu vain supistusten aikaan. Kahdessa aiemmassa raskaudessani lapsiveden määrä on ollut ihan hillitön ja sitä on seurattu niin neuvolassa kuin äitiyspoliklinikallakin, mutta tällä kertaa määrä on ainakin toistaiseksi arvioitu normaaliksi, mikä varmasti helpottaa omaa osaltaan minun oloani ja odotustani. Iloitsin jo hetken siitä, kuinka vähän painoni on noussut raskausaikana, mutta äitiyskortin tarkempi vilkuilu ja pikainen laskutoimitus paljastikin, että maaliskuun loppupuolelta tähän päivään kiloja on kertynyt aika tasalleen kaksikymmentä. Vihkisormus mahtuu edelleen sormeen, joten kilot piilevät jossain muualla.... Olen painonnousuni suhteen sinut, eikä minulla ole tarvetta nousta korvat punaisina neuvolan vaa'alle ja angstata viikkoa ennen seuraavia neuvolatreffejä. Terveydenhoitajani ei ole onneksi ottanut asiaan mitenkään kantaa, enkä ole saanut niin ikään palautetta vatsan (tai takapuolen) koosta muiltakaan - ainakaan huonoa tai loukkaavaa sellaista.

Raskauden suhteen olen varmaan levollisempi ja stressittömämpi kuin koskaan aikaisemmin. Tiedän, ettei maailma kaadu, vaikka D-vitamiinitipat ostaisikin ihan oikeasti niiden ollessa ajankohtaisia, ja että sairaalakassissa vauvalle riittävät yhdet kotiintulovaatteet. Vaikka olenhan minä hääräillyt viime viikkoina. Makuuhuoneen katossa roikkuu ensisänky, ikkunan alla on lipastollinen vauvanvaatteita, nimi on plakkarissa viimeinkin, ja sairaalakassin pakkaaminenkin on suurin piirtein aloitettu.

PS. Tympeältä näyttävät ilmeeni eivät tällä kertaa liity supistuksiin, vaan kahden minuutin kuvasarjan jokaisessa kuvassa moottoriturpani kävi, monologia tietenkin. Mikäköhän siinä onkin, että lähestulkoon kaikissa minusta otetuissa kuvissa minulla on joko suu auki tai silmät kiinni, hahah!

Miten jakselevat muut odottajat? Te ihan alkumetreillä ja te joilla on sama laskettu aika kuin minulla, lokakuun lopussa? Onko joku jo saanut vauvan syliinsä?

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

22 kommenttia:

  1. Täällä "kärsitään" alkuraskauden väsymyksestä yhdistettynä flunssaan ja opiskelu stressiin :/

    VastaaPoista
  2. Minä ajattelin synnyttää viikon sisään :D neuvolan täti vahvisti mielipidettäni, vauva laskeutunut ja kiinnittynyt, minulla napakoita (mutta toistaiseksi kivuttomia) supistuksia ja 'se olo'. Masentaa, jos tämä olotila jatkuu vielä yli 3viikkoa.
    Ihana tuo neule, ja hui kuinka alhaalla sinun masusi on!

    VastaaPoista
  3. Sun pituus yllätti mut! Luulin että olisit jotain 160-165 cm :)

    VastaaPoista
  4. Ihana maha, vaikka hieman haikeaa sitä on katsella, minulla olisi ollut lähes sama LA kuin sinulla. Olen lukenut blogiasi Helmin odotusajasta asti, silloin jo vauvakuumeillen. Tykkään kovasti tyylistäsi ja toivon myös saavani yhtä suloisia lapsia kuin sinulla. :)

    VastaaPoista
  5. Heippati :D tosiaan LA lokakuun viimoinen... olo aika sama kuin varmaan sullakin !! Kolme lasta pitää liikkeellä, remontti ja kotitouhut. Miehen kanssa jännitetään kumpi tulee koska EMME OIKEASTIKAAN TIEDÄ <3 Jaksuja!

    VastaaPoista
  6. Aiotko paljastaa vauvan nimen täällä? T. Utelias :D

    VastaaPoista
  7. Täällä taitaa olla 25viikkoa täynnä ja nyt osaa nauttia odotuksesta kun pahoinvointi loppui suunnilleen tuohon parinkymmenenviikon tienoilla! :-) Melkeinpä kaikki hankinnat ( kai ? ) alkaa olemaan tehtynä ja kelaan nippu papereita lähetetty. Nyt kun vauvan liikkeet tuntuu selvästi niin kaikki tuntuu todellisemmalta. :)
    Näytät upealle kuvissa! Täällä jännätään milloin pääset synnyttämään. :)

    VastaaPoista
  8. Olen seurannut blogiasi viime keväästä, jolloin ahmimalla ahmin kaikki sun vanhat postaukset :)

    Sun raskautta on ollut mahtava seurata oman verrokiksi, meille nimittäin odotetaan jouluvauvaa.
    Maha on vielä mukavan kokoinen, mut nuo Crocksit tai oikeestaan mitkä tahansa ei-nauhalliset kengät on kummasti alkaneet kiinnostaa :)

    VastaaPoista
  9. Jännää kun mulla on molemmissa raskauksissa ollut maha sf-käyrän ylärajalla tai yli ja vauvat silti keskikokoisia raskausviikkoihin nähden (rv38=3,5kg). Ja mä olen hoikkarakenteinen, niin ei siitä ole paljon vatsanpeitteitäkään ollut päällä.
    Mutta sulla on sit ollut oikeasti iso vauva mahassa :D
    Aika alhaallahan tuo maha jo on, jospa se tarkottaisi, että vauva ei enää kovin montaa viikkoa mahassa majaile. Mutta malttia, vielä hän ei ole valmis :)

    VastaaPoista
  10. No toivottavasti ei kauaa enää! Tänään oli lääkärineuvola, mutta eipä siitä tullut hullua hurskaammaksi - ei painoarviota eikä paljoa muutakaan. "Ei se ainakaan pieni ole", sanoi lekuri. Eikä ole kiinnittynyt (tosin kaksi edellistäkin kiinnittyi vasta synnytyssalissa).

    VastaaPoista
  11. Joo, nauhattomia kenkiä alkaa arvostamaan ihan uudella tavalla kun ei yllä enää koskemaan omiin varpaisiinsa ähkimättä. :D Nämä uudet Colorlite-malliston nilkkurit on kyllä ihanat, niistä kokemuksia paremmin myöhemmin:)

    VastaaPoista
  12. Ugh. En kadehdi. :/ Tsemppiä!

    VastaaPoista
  13. MITÄÄ! OIKEASTI? Onko sun raskaus jo niin pitkällä! Muistan kun kerroit siitä täällä kommenttiboksissa ja tuntuu, että itse plussasin melkein heti perään, mutta onhan siinä viikkoja sitten välissä... :D Apua! Tsempit<3

    VastaaPoista
  14. Hahaha! Mua luullaan aina kuvien perusteella paljon lyhyemmäksi, varmaan kun olen tällainen pyylevä lyllykkä. :D Ja toki kuvakulmakin vaikuttaa. Hämähäkkisääriset muotibloggaajat kuvataan usein polven korkeudelta, mua moinen kuvakulma ei imartele.

    VastaaPoista
  15. Voi, Emily... En tiedä, mitä sanoa. Paitsi että olen tosi pahoillani puolestasi. :( Toivon myös, että saat ihania lapsia, ihan lähiaikoina. <3

    VastaaPoista
  16. Päivää myöhemmin kuin mulla, iiks! Teillä kuulostaa kyllä kiireiseltä! Meillä ei ole remonttia (nyt) päällä, mutta tuntuu että tässäkin riittää puuhaa, huh. :D

    VastaaPoista
  17. En aio. Ensimmäisen lapsen etunimen paljastin aikoinaan, koska lukijakunta oli hyvin, hyvin paljon pienempi ja ajattelin, ettei yleisimpien naistennimien kantajana ehkä olisi niin tunnistettava. Myöhemmin päätös kadutti, ja toisen lapsen etunimeä en ole paljastanut. Vauvapalstajuoruista ja ketjuista viisastuneena tuskin huutelemme annettua nimeä edes omissa, henkilökohtaisissa some-kanavissa:)

    VastaaPoista
  18. Voi, ensimmäisen vauvan odotus on kyllä jotain ihan käsittämätöntä! Mä elin yhdeksän kuukautta ihan omassa kuplassani ja tietynlaisessa flow-tilassa, huippua! :D Mutta kyllä kolmosellekin kaikki aika lailla oli ennen rv 30 hankittuna, eli "aikaisin" mäkin olen ryhtynyt varustelemaan kotia ja kaappeja vauvaa varten. :)

    VastaaPoista
  19. Sä ootkin tommonen aito ihana äiti! :)

    VastaaPoista
  20. Voehan ihana maha sentään! Mulla on kamala vauvakuume, mutta jostain syystä meidän perheen mies ei jaa mun mielentilaani. Ollaan yritetty Lilliksen kanssa yhdessä vihjailla sille, että vauva olisi kiva, mutta sen mielestä näissä kahdessa on tarpeeksi tekemistä.. :D

    VastaaPoista
  21. Ihana maha! Välillä haikeaat muistelen omaani. Kunnes terve järki kolauttaa takaraivoon: näytin rantautuneelta lahtivalaalta, voin kaiken kaikkiaan molemmat raskausajat huonosti jne. Ystävien masujen kasvua ja odotusta on ihana päästä seuraamaan aitiopaikalta, meidän perhe kun on nyt valmis.

    VastaaPoista