Social Media Icons

tiistai 30. syyskuuta 2014

Heipat, syyskuu!

7 kommenttia , , Share It:
tulaclick2milkerrv34_1vblg2 IMG_3434 ak5 kuva 2itepuin4nansotuubihuivi1 IMG_4755 bpb_3 bnosh3IMG_2683_2IMG_4851 IMG_4826 IMG_4455 IMG_3835 rv31+5_2

Syyskuu.... Miten paljon tapahtuikaan yhdessä ainoassa kuukaudessa! Esikoisen kerhoura lähti niin hienoon nousuun, että vaikka sain viime viikolla puhelun, jossa tarjottiin kerhopaikkaa viime vuotisesta kerhotalosta, jouduin kieltäytymään. Kuukauden kovin juttu kerhossa oli lelupäivän ja lähipuistoon rantautuneen kotieläinpihan lisäksi päivä, jolloin hän oli päivän henkilö: sai puhaltaa kynttilän, jakaa reput ja mennä ensimmäisenä pesemään kätensä. Kuopuksen uhmaikä on sekin melkoisessa nousukiidossa, ja draamaa revitään milloin saman parin sukista, milloin kahdella haarukalla ja kolmella lusikalla syömisestä. Kummankin sanavarasto on kasvanut räjähdysmäisesti, ja silloin kun joku ei toista papukaijan tavoin (ihan oikeasti - "oon PAPUKAIJA, TOISTAA KAIKEN!") kaikkea sanomaani, aloittaa joku toinen lauseensa sanoilla miksi, miten tai onko.

Ihastuin yöimetysmekkoon ja raskausajan tukityynyyn, en pessyt vieläkään ikkunoita, vaihdoin verhot useampaankin huoneeseen, kiinnitytin ensisängyn kattoon, aloin pakkamaan sairaalakassia. Soittelin parhaille ystävilleni ihan liian harvakseen, pakkasin kesäkengät kellariin, ajoin kolarin, kävin studiolla kuvattavana. Rikoin (taas) yhden blenderin, tunsin ensimmäiset kipeät supistukset, leivoin kolme kertaa pannukakkua, tilasin aikakauslehden (kaksi) ja lipitin litroittain hiilihapotettua vettä.

Syyskuussa teimme syksyn viimeisen mökkireissun, rentouttavan ja ihanan. Viikkoa myöhemmin luin haikeana uutisen lapsuudenperheen iäkkäimmän mäyräkoiravanhuksen pois nukkumisesta kunnioitettavassa 14 vuoden iässä. Sytytin syksyn ensimmäiset kynttilät, itkin ja söin jäätelöä yksin illalla lasten mentyä nukkumaan. Tuntuu, että juuri nyt elän suurien muutosten ja käännekohtien aikaa, monellakin tapaa. Olen koko kuluvan kuukauden miettinyt, josko tämä on viimeinen  kokonainen kalenterikuukausi nelihenkisenä perheenä. Olen ollut väsyneempi kuin aikoihin ja leijunut silti jonkinlaisessa flow-tilassa. Alan yhä enemmän odottamaan tulevaa vauvaa saapuvaksi, mutta silti jotenkin haikeana jo nyt kaipaan tätä kaikkea: potkuja, äitiyshousuja, sydänääniä. Yhä useammin huomaan (onnellisena) ajattelevani, että tämä on viimeinen kertani raskaana, viimeinen lapseni, tuleva kuopus. Rinnan alla pirskahtelevan onnen tunteen lisäksi tunnen palan kurkussani - tässäkö tämä sitten on?

Hei hei, syyskuu. Tervetuloa, lokakuu, ja kaikki sen mukanaan tuomat muutokset - niin perheessämme, arjessamme kuin täällä Kaksplussallakin.

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

7 kommenttia:

  1. Samoja aatteita! Niin se loppuu syyskuu. Uusi sivu kääntyy. Meillä samaa jännitystä. Lokakuun viimeinen se laskettu. Hermostuneisuus ja pinnankireys,....... Hyvä kirjoitus taas ja hienoja kuvia.... Lokakuu tosiaan tuo tullessaan ison lastin uutta&jännittävää :)

    VastaaPoista
  2. Kait se meillä naisilla ei lopu koskaan tuo haikeus ja kaipuu tässä lapsiasiassa.. Meilläkin neljä lasta (kaksi oli tarkoituksena, mutta mutta..)! Taas kerran on vannottu, "että ei enää meille", "kyllä nämä ihan oikeasti riittävät" silti nyt kuopuksen ollessa 1,5v sydämeni alla olisi tilaa ja kaipuu on kova. Mutta en minä herranjestas enää jaksa sitä vauva vuotta! Kohta tämä elämä okkeasti menee niiiiin "helpoksi" kun saadaan viimeinenkin pois vaipoista, enkä voisi enempää odottaa aamuja, kun ei ole pakko itsellä heti aamulla nousta sängystä, tai olla koko ajan palvelemassa nuita armaita :) Mutta loppuuki tämä vauvakuumeilu sitten ikinä! :o

    Niin ja meilläkin on kaksi lokakuista lasta. Molemmilla kerroilla laitokselle mentiin perus syyskelillä, mutta pois lähdettiin pakkasella. Haastavaa aikaa siis, mutta sinulla onneksi haalariasiat kunnossa ;)

    VastaaPoista
  3. Voi kiitos! Kuvat on syyskuun blogipostauksista, aika hauska kollaasi niistä tulikin!

    Ja joo, tosiaan saisi perheen kokoonpano kyllä muuttua lokakuussa, ei sen jälkeen. Muuten voi pinna kiristyä, tiedän. :D

    VastaaPoista
  4. Apua, tuota kyllä pelkään ihan, että loppuuko sellainen kaipuu ja järjetön lisääntymisvietti koskaan. Koska eihän siinä vauvakuumeilussa ole kyse järjestä tai käytännön asioista! Eräs ystäväni, jolla on myös neljä lasta, sanoi, että vaikka neljäs on jo vaipoitta ja kaksi koulussa, ja vaikka unelmien talossakaan ei olisi enää huoneita, niin vauvakuume on vaivannut jo pitkän aikaa. Itsellä on sellainen tunne, etten oikeasti ehkä kykenisi enempään kun olen jo kahden kanssa aika täystyöllistetty aikaisesta aamusta yömyöhään, ja monesti öisinkin. Saa nähdä, miten lapsi no 3 mullistaa maailman tullessaan. :D

    VastaaPoista
  5. :D Meille syntyi viime kesänä kolmas. Silloin olin varma, että meidän pakka on täysi. Mutta mitä mitä?? Taas ollaan tässä ..... järki ja tunteet, ei kai koskaan kuljekaan samassa päässä <3

    VastaaPoista
  6. Niin, ei kai sitä ehdottomasti tarvitse päättää sitä lapsilukua (tai päätöstä voi vaihtaakin), jos terveyttä riittää ja ikäkää ei tule vielä vastaan.
    Mutta jokaisesta lapsesta pitäisi mun mielestä nauttia sillä ajatuksella, että tämä voi olla viimeinen <3 joku niistä sitten kuitenkin on...
    arg, oma päätöstä kahdesta lapsesta horjuu välillä kovasti.

    VastaaPoista
  7. Joo kyllä se on vaan joskus laitettava järki etusijalle! En todellakaan jaksaisi enää yhtään vauva-aikaa, vaikka ihan "normaaleja" ovatkin meijön vauvat ollut. Tällä hetkellä muutenkin asutaan vieraalla paikkakunnalla ja mieskin tekee reissutyötä, niin kyllähän sitä pöljä saa olla, jos tähän vielä yhen vauvan tekasis :D
    Että niin, tsemppiä teille ison perheen kanssa! :P <3

    VastaaPoista