Social Media Icons

tiistai 12. elokuuta 2014

Miten käy lapsille vanhempien eron jälkeen?

49 kommenttia , Share It:
IMG_0390

Erään minulle hyvin läheisen, perheellisen ystävän kanssa heidän avioerosta keskustellessani päässä alkoi pyöriä ajatusmylly, jota pitkän pohdinnan jälkeen lähdin tänne blogin puolelle purkamaan. Kyseessä on varmasti yksi henkilökohtaisimmista teksteistä, joita olen ikinä julkaissut.  Ja jonka julkaisua olen pantannut kauan murskakriitikkiä, arvostelua ja syyllistämistä peläten. Koska sitä nyt viimeisenä asiana oikeasti kaipaisin.

Kun vuosien seurustelun ja pari vuotta kihlautumisen jälkeen tulin yllättäin (lue: vahingossa) raskaaksi, en pelännyt hetkeäkään että jäisin vauvan kanssa yksin. Tiesin ja luotin tuolloiseen avomieheeni ja sulhaseeni. Meillä on aina ollut yhteiset tavoitteet, päämäärät ja unelmat, ja kihlauskin oli jonkinlainen uhkavaatimus kaikkien riitojen ja kriisien keskellä: joko nyt ollaan yhdessä ja ollaan aina, tai sitten lähdetään eri suuntiin. Kihlaus oli meidän välinen sopimus, yhteinen lupaus tulevasta avioliitosta, liitosta, joka kestäisi ylä-ja alamäessä. En tiedä, olisinko päätynyt näin nuorena perheen äidiksi, jos olisin epäillyt kumppaniani tai parisuhdettani. Minulle nimittäin oli alun alkaen selvää, että lapseni kasvaisivat ehjässä kodissa ja perheessä. Ydinperheessä.

Tiedän, että on tapauksia ja ihmisiä, joiden elämänlaatua yksinkertaisesti parantaa erillään eläminen ja yhteisestä parisuhteesta luopuminen. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi omat vanhempani, jotka erosivat hieman 4-vuotissyntymäpäivieni jälkeen. Pikkuveljeni oli tuolloin kaksivuotias. Nelihenkinen perheemme jalkautui kahteen osoitteeseen, yhden ja kolmen hengen kopliin. Vuosien varrella yhden ihmisen kokoonpano kasvoi kolmeen ja kolmen hengen perhekoko kasvoi viiteen. Silti meillä oli aina vain yksi koti. Ja aika pitkään myös vain yksi vanhempi.

Olen surullisena ja haikeudella kuunnellut perheellisten ystävieni kertomuksia siitä, kuinka usein puolisosta erotessa etävanhempi jättää myös lapsen tai lapset. "Parillisten viikkojen sunnuntaina kolme tuntia, jos ei tule muuta", kertoi kolmevuotiaan lapsen nykyinen yksinhuoltajaäiti katkeruutta äänessään. Enkä ihmettele. Aika harvoin (siis liian harvoin) kuulee toimivista vuoroviikkojärjestelyistä, yhteisistä perhelomista tai saman katon alla vietetyistä jouluista. Tokkopa sellaisia edes on?

Olen aina vältellyt vanhempieni erosta ja tapaamisjärjestelyistä puhumista, koska olen pelännyt, että omilla huonoilla kokemuksillani ja tunteillani loukkaisin muita, mutta surullisia ja vaikeita erotilanteita kuunnellessa ja lukiessa olen yhä useammin tullut huomanneeksi, kuinka vanhemmat (ja erityisesti toisaalla asuvat etävanhemmat) eivät oman katkeruutensa ja surunsa vuoksi voi tarkastella tilannetta lasten näkökulmasta tai välttämättä edes huomaa omaa (huonoa) käytöstään. En edes tiedä millä sanalla kutsuisin ystäväni tilannetta, jossa sairaan ja alle neljävuotiaan lapsen kokonainen perhe hajoaa, ja jonka jälkeen isä on valmis viettämään kaksi kertaa kuukaudessa päivällishetken verran oman lapsensa kanssa aikaa. Sen saman lapsen kanssa, jonka kanssa aiemmin käytiin kotieläintiloilla, päiväretkillä metsässä ja kiireettömillä vuosilomilla koko perheen voimin. Kun siis eroaa avovaimostaan, eroaa ilmeisesti myös lapsestaan? Erotilanteessa kettumaisesta puolisosta kasvaa valitettavan usein myös kettumainen vanhempi. Sääliksi käy kaikkia osapuolia - eri tavoin tosin.

Kuten sanottu, minulla on aina ollut vain yksi lapsuudenkoti. Isäni luona kävimme harvoin, hyvin harvoin, ja silloinkin kun me olimme paikalla, ei isä ollut. En tarkoita nyt henkistä läsnäoloa tai yhdessä vietettyjä hetkiä, vaan sitä, että hän ihan oikeasti oli niinä viikonloppuina töissä kun me olimme hänen luonaan. Minua ei ole koskaan naurattaneet vitsikkäät ilmaukset pahoista äitipuolista, koska omasta kokemuksestani tiedän, että uusioperheen vanhempia on hyvin monenlaisia, ja itselläni on kokemusta kahdesta eri ääripäästä.

Viidentoistavuoden ajan, siis käytönnössä koko lapsuusaikani, isäni jakoi kotinsa uuden vaimonsa kanssa. Tuohon kotiin tunsin aina olevani hyvin epätervetullut ja epätoivottu vieras; meille (siis minulle ja pikkuveljelleni) tehtiin aina hyvin selväksi, ettei heidän kotinsa ole meidän kotimme, ja että heillä on omanlaisensa säännöt. Esimerkiksi sellaiset, että isäänsä tapaamaan tulleet lapset nukkuivat olohuoneen nojatuolien takana kaksinkerroin taitellun päiväpeiton päällä koska vieraspatjaa ei kuulemma ollut kellarin hiirien vuoksi mahdollista hankkia. Emme saaneet myöskään käydä jääkaapilla, lukita vessanovea ja vasta teini-iässä saimme suihkuun mennessämme omat kylpypyyhkeet - siihen saakka siis kuivasimme itsemme samaan pyyhkeeseen. Alle kouluikäisinä matkustimme bussilla ja junalla takaisin kotiin, koska isäni tai hänen vaimonsa eivät viitsineet viedä meitä kotiin saakka eri kaupunginosaan, eikä äidilläni ollut autoa. Kengät ja aika usein myös matkatavaramme säilytettiin parvekkeella koska ne haisivat "siltä ämmältä". Jos jotain muistan elävästi, niin sen, miltä kylmät talvikengät tuntuivat jalassa pakkasella. Emme saaneet istua luonnonvalkoisilla sohvilla ja lähtökohtaisesti kaikki mitä teimme, oli jotenkin outoa, hassua tai muuten vain perseestä. Pikkuveljeni oli erikoinen ja naurettava, koska katsoi kanssani alle kouluikäisenä prinsessaelokuvan ja vaatteemmekin oli valittu huonolla maulla. Meillä oli aina joukkoon kuulumaton tunne, jota vahvistettiin iltatähtisiskoni syntymän aikoihin kertoilemalla, kuinka huonoja ja naurettavia olimme "serkun serkkumme" rinnalla, kuinka yksivuotias saunoisi meidät lauteiden alle, ja kuinka lukion kymppi ei ollut mitään verrattuna ala-asteen kasiin. Siinä missä sisarpuoleni kävi ratsastustunneilla, etelänlomilla vanhempiensa kanssa ja laskettelemassa talviviikonloppuisin, naurettiin meille, koska meillä oli edelleen edellistalven takit ja asuimme vuokralla. Valitettavaa oli, että isäni ei ollut useinkaan paikalla, mutta hänen vaimonsa kyllä oli.  Ikävä kyllä. Toki meillä oli hyviäkin hetkiä ja päiviä, mutta tunnelma oli aina jännittynyt ja kireä. Muistan erään hauskan illan, jolloin pelasimme mummolassa isän kanssa yökyläillessä Monopolia ala-asteella, ja minun teki kovasti mieli toivottaa hyvää yötä, mutten uskaltanut, koska pelkäsin, että se olisi hänestä naurettavaa ja outoa - niinkuin suurin osa tekemistämme asioista nyt vain oli.

Sen lisäksi, että saimme "toisesta kodista" tunteen omasta arvottomuudesta, tunsin aina olevani heille jotain velkaa. Kiitollisuudenvelassa ihmisille, joita minä en tuntunut kiinnostavan pätkän vertaa. Äitipuoleni soitteli meille ja pyysi kylään vedoten "tilanteeseen viattomaan lapseen" eli pikkusiskooni ja isään, jota käytimme kuulemma vain rahasampona, koska elatusmaksuista huolimatta emme halunneet käydä kylässä. Olimme hänen sanojensa mukaan itsekkäitä ja ajattelemattomia, koska emme ymmärtäneet, miten moniin ihmisiin meidän tekomme (yhteydenpitämättömyys) vaikutti. Oikeastaan vasta rippikouluiässä tajusin, etten ole heille mistään velkaa tai ansainnut moista, alistavaa kohtelua, ja jossain kohtaa vain lakkasin käymästä kylässä. Isäni erosi vaimostaan hieman ennen kuin aloin odottamaan omaa esikoistani, siis jo minun ollessa aikuinen, ja oikeastaan vasta silloin tutustuin isääni uudestaan (tai ensimmäisen kerran). Jotenkin lohdulliselta tuntuu se, että vaikka loisti poissaolollaan lapsuusvuoteni, on hän saanut toisen mahdollisuuden omilta lapsiltani isoisän roolissa.

Pahimmalta noina vuosina ja yhä edelleenkin tuntuu se, etteivät ihmiset tunnu ihan oikeasti uskovan kaiken olevan totta. Itse käytän paljon adjektiiveja ja superlatiivimuotoakin, mikä ehkä tuntuu toisista hyvin dramaattiselta ja vääristellyltä, koska lähtökohtaisestihan kaikki voi olla ookoota, ihan hyvää, välttävää tai sitten vain arsesta. Aika pahalta tuntuu myös äidin puolesta, jolle me  uskalsimme puhua, mutta katkeraa ex-vaimoa ei uskonut kukaan muu kuin lastenvalvoja, joka oli sitä mieltä, ettei meidän kannattaisi käydä toisen vanhempamme luona lainkaan. Äitini ajatteli, että huono tai vaikeakin suhde on parempi, kuin ettei meillä olisi ollut ollenkaan suhdetta. Kun nyt mietin asiaa, oli äitini oikeassa.

Äidistäni ja hänen uudesta miehestään olen puhunut aina vanhempina, ja meidän lapsemme tuntevat tuon parrakkaan ja hyväntahtoisen miehen ukkina, vaikkemme verisukulaisia olekaan. Vaikka lapsena näinkin omaa isääni harvoin (ja tutustuin häneen oikeastaan vasta aikuisiällä), en isähahmoa kaivannut. Sellainen minulla nimittäin oli. Tyyppi, joka pakkasi turnauseväät valmiiksi, seisoi kamera kädessä lentopallokentän laidalla, kuvasi koulun kevätjuhlat, allekirjoitti reissuvihot, opetti uimaan ja auttoi kotitehtävissä ei ollut minun oikea isäni. Hän sanoi aina, ettei halua riistää siitä paikkaa toiselta mieheltä, toiselta isältä, mutta oli silti aina läsnä ja aina varalla. Hän oli juna-asemalla vastassa kun tulimme etävanhemman luota reppu selässä ja mieli maassa, muuttoapuna kun muutin pois kotoa ja keskellä yötä hälytettynä lapsenvahtina kun kuopukseni syntyi.

Tiedän, että äitiäni ärsyttävät toisinaan kaikki ne kiitokset ja ylistysvirret, joita isäpuoleni on vuosien varrella saanut niin mummoilta, tädeiltä, meiltä kuin naapureiltakin, koska äitini itsekin oli tukalassa paikassa, mutta voin käsi sydämellä sanoa, ettei kaikista vain todellakaan ole hommaan. Jos joskus minun ja mieheni välillä sattuisikin jotain dramaattista, ja eroaisimme, tietäisin kyllä, minkälaisen puolison paitsi minun myös osaksi lasteni perhettä haluaisin. Ja toisaalta, millaisesta tyypistä tekisin lastensuojeluilmoituksen.

Ehkä eniten minua on jäänyt vaivaamaan oman vanhemmuuteni myötä se tunne, joka minulla on kun katson lapsiani. Heidän täydellisesti kaartuvia ripsiään, pyöreitä punakoita poskiaan, vaaleita kiharoita. Kuuntelen heidän hassuja juttujaan ja leikkejään, ja epäuskoisena mietin, että miten ikinä olen saattanut ansaitakaan jotain näin upeaa ja ainutlaatuista. Se tunne, kun on niin onnellinen ja ylpeä, että pala nousee kurkkuun. Voiko sellainen tunne kadota parisuhteen tai avioliiton kariutuessa? Mitä minun isäni tai äitipuoleni on ajatellut minut tai veljeni nähdessään? Mitä ajattelee, isä, joka viime viikolla jätti paitsi avovaimonsa, myös pienen lapsensa ja lupasi palailla asiaan pari kertaa kuukaudessa? Ja millaisia lohdutuksen sanoja löytyy äidiltä isäänsä kaipaavalle lapselle (tai toisin päin, voihan isäkin toki olla lähivanhempi)?

En ole katkera tai vihainen, koska tiedän, ettei tehtyjä asioita ja lausuttuja sanoja nyt vain saa enää tekemättömiksi, mutta etenkin äitiyden myötä olen lakannut puolustelemasta muita ja ymmärtänyt, että jokaisen lapsen tulisi tulla arvostetuksi kummankin vanhempansa silmissä. Toisaalta olen myös tavattoman iloinen kaikista niistä ekstratyypeistä, joista uusioperhe ja oma, mieheni kanssa perustettu perhe on tuonut tullessaan. Esimerkiksi isäpuoleni vanhemmat ovat aivan mahtavia tyyppejä, ja hänen (isäpuoleni) lapsuudenystävistä löytyy ihania perhetuttuja, joiden kesämökeille, lastenkutsuille ja häihin mekin olemme veljeni kanssa olleet aina tervetulleita. Ja kun puhun perheestä ja uusista ihmisistä, en voi olla mainitsematta mieheni lapsuudenkotia, tiivistä ydinperhettä ja appivanhempiani - yhdeksän seurusteluvuoden aikana heidän kotinsa on tuntunut turvalliselta kakkoskodilta, johon olen aina ollut tervetullut.

Kun joku teistä joskus kysyi, kuinka uskalsimme haluta kolmannen lapsen, on osa vastaustani varmastikin se, että luotan parisuhteeseemme ja mieheen rinnallani. Olen tavattoman onnekas, koska en ole ikinä tehnyt suunnitelmia, joihin ei se meillä asuva pastankeittäjä kuuluisi. Ja toisinpäin. Henkilökohtaisesti ero tuntuu hyvin kaukaiselta ja oudolta vaihtoehdolta, jota en edes kiukkuisena tai tulikivenkatkuisina parisuhderiitojen jälkeisinä hetkinä pyörittele mielessäni. Onneksi.

Minkälaisia kokemuksia teillä on lapsiperheen vanhempien eroista? Oletteko te olleet eronneiden vanhempien lapsia vai eroavia vanhempia? Millä keinoin olette pitäneet oman päänne kasassa raskaassa elämäntilanteessa ja suurissa mullistuksissa?

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

49 kommenttia:

  1. Itse olen eroperheestä jossa kaikki ovat tulleet aina hyvin toimeen, äitini ja äitipuoleni, isäni ja äitipuolen ex. Äitini miesystävät ja isäni jne. Isä voi yhä mennä koska vaan äidin luo kahvillle tms. En osaa ajatella millaista olisi "ehjässä" perheessä sillä sitä minulla ei ole koskaan ollut. Aina on ajateltu lasten parasta.

    Miehelläni taas on eroperhe jossa vanhemmat tai ees vanhempien sukulaiset ei voi olla samassa kaupungissakaan. Miehelle on yhä 10vuoden seurustelun jälkeen täysi ihme että
    Isäni soittaa yhtäkkiä äitini kuulumisia tai äitipuoli huhuilee äitini kahville hänet nähdessään.

    Meidän perheelle miehen suvun käytös tuo "murhetta" esim häiden, ristiäisten ja ihan synttärien aikaan. Ei voida kutsua miehen äitiä ja isänpuolen tätiä kylään kun eivät voi sietää toisiaan. Huoh!

    VastaaPoista
  2. Omat vanhempani eivät ole eronneet, mutta sivullisen roolista olen nähnyt erilaisia tilanteita. Isäni veljen uusi vaimo ei toivota "lapsipuoliaan" tervetulleiksi heidän kotiinsa ja mm. lapset sotkevat liikaa. Vaikka he kyläilisivät vain silloin tällöin pätkän siellä. Sääntöjä myös löytyy, kuten (isojen) poikien täytyisi käydä vessassa istualteen.. Onneksi nämä lapset ovat
    saaneet rakentaa isäsuhdettaa mummulassa ja saaneet äitipuolen äidistä ihanan mummohahmon.Itse taas en ole koskaan tavannut äidin isää, mutta mummoni mies on ollut pappa minulle aina :).

    VastaaPoista
  3. Jaa-a. Olin 11 kun vanhemmat erosivat. Mun oli tarkoitus olla faijan luona joka toinen viikonloppu, mutta äijä oli lähes aina poissa. Lapsuudessa (ennen eroa) hän oli paikalla, mutta ei läsnä. Välimme olivat aikuistuttuani ihan hyvät ja lastenlasten synnyttyä vielä paremmat. Olen erittäin iloinen siitä, että ennätin kehua onnistumistaan ukkina.

    VastaaPoista
  4. Heippa! Ihan mahtava teksti ja sinä osaat kyllä kirjoittaa hienosti. Viilatakseni kuitenkin pilkkua, niin tämä kohta vähän särähti korvaan:

    ''En tiedä, olisinko päätynyt näin nuorena perheen äidiksi, jos olisin epäillyt kumppaniani tai parisuhdettani. Minulle nimittäin oli alun alkaen selvää, että lapseni kasvaisivat ehjässä kodissa ja perheessä. Ydinperheessä.''

    Varmasti kaikki haluaisivat noin ja suurin osa varmasti lähtee siitä lähtökohdasta. Se ei kuitenkaan kaikilla onnistu, vaikka kuinka vakaa usko ja halu siihen aluksi tai monia vuosia olisikin. Ja toki kirjoititkin tuossa, että joskus on vain parempi olla ilman toista, mutta silti.

    Mutta oikeasti hyvin kirjoitettu. :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos että jaoit tuon tarinan,oli koskettava teksti ja hienosti kirjoitettu ja pystyin samaistumaan moneen kohtaan..:')

    VastaaPoista
  6. Siis laskinko nyt oikein :D ootko ollut 14 kun ootte alkanut seurustell? Minä siis aiemmin kyselin sun ikää siellä instassakin :) me nimittäin miehen kanssa ollaan oltu 14 kun ollaan alettu seurustella, ensimmäinen lapsi syntyi (suunnitellusti) kun oltiin 20 ja nyt siis takana 14 yhteistä vuotta ja neljä lasta.

    Ylläolevalla tuntu särähtävän korvaan tuo tekstinätkä ydinperheestä. Minulla taas e yhtään. Kaikki ei oikeastikaan ole liikkeellä sillä ajatuksella, että yhdessä ollaan aina. Kyllä minullakin on muutama (lapsellinen)ystäväpariskunta, jotka eivät esim mene naimisiin sen takia, että jos ero tulee niin on paljon työläämpää erota!! Ja en tarkota, että kaikkien pitäisi mennä naimisiin tai ei saisi erota blaablaa. Mutta kyllä kyllä se perheen, avioliiton ja rakkuden ylläpitäminen on ihan itsestä kiinni ja jos kumpikin osapuoli on alunalkaen oikeasti keskustellut yhteisistä arvoista, tavoitteista ja elämästä yleensä niin se onnistuu varmasti. Ihmiset eroavat aivan liian helpolla nykyään! Meillä myöskään ero ei koskaan ole vaihtoehto. Siksitoisekseen, minusta osa pareista eroaa (ehkä alitajuisesti) jopa sen takia, että saa sitä omaa aikaa. Aikaa erossa lapsista.. Pääsee helpommin baariin tms kun lapsi on sillontällöin toisella vanhemmalla. No okei, ei välttämättä :D mutta siltä se välillä vaikuttaa.. Pientenlasten vanhemmilla pitäis olla joku erokielto päällä! Pikkulapsi aika on niin raskasta, että ehkä se rakkaus (eli seksi. Ihmiset ei vaan myönnä) ei silloin niin kukoista. Vaikka todellisuudessa en usko siihenkään. Parisuhteen ei tarvitse tuntua työltä, mutta kyllä sen eteen pitää jaksaa nähdä vähän vaivaakin. Jokaisen pitää vähän antaa periksi ja "uhrautua" toisen puolesta.

    Hei mikä hemmetin kommentti! :D ja en jaksa edes lukea.. Varmaan 174 kertaa mut keskeytettiin tätä kirjottaessa. Saatan siis "omalla ajalla" palata asiaan. Jos se joskus koittaa :D

    VastaaPoista
  7. Lissäänpä vielä, että ite olen ydinperheestä (inhoan tuota sanaa!) ja miehen vanhemmat eronnut miehen ollessa 6v ja on nähnyt isäänsä sen jälkeen vain ohimennen sattumalta, vaikka mieheni vanhemmat asuvat alle kilometrin päässä toisistaan.

    VastaaPoista
  8. Itselläni ei ole kokemusta eroperheessä elämisestä, tosin joskus vanhempieni vaikeimpina aikoina olen miettinyt, olisiko ero ollut paras ratkaisu. Riitojen kuunteleminen ja sovittelijana toimiminenkin käy pidemmän päälle raskaaksi.

    Uusia sukulaisia ja ihmisiä elämään tulee myös parisuhteen ja avioliiton kautta. Välillä samalle aaltopituudelle pääseminen on hankalaa ja toisinaan mietin, että toisaalta on hyvä, ettei lisäsukua ole enempää kuin nykyään, kun jokaiseen tutustuminen vie aikansa!

    http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2014/06/29/aidin-ja-pojan-juhla-asut-seka-pari-ajatusta-lainasuvusta/

    VastaaPoista
  9. Kiitos rehellisestä tekstistäsi! Omaan isääni katkesi yhteydenpito jo vuosikausia sitten. Vain hämärästi muistan edes miltä hän näyttää. Äitini lähti kävelemään väkivaltaisen ja alkoholia käyttävän isämme luota, kun olin kolmisen vuotta vanha. En onneksi muista tuosta ajasta mitään. Myöhemmin elämä asettui uomiinsa ja äitini tapasi uuden miehen, ja minä ja veljeni saimme kaksi siskoa.

    Ehkä kerran kuussa meillä oli veljeni kanssa "tapaaminen" isämme kanssa. Välillä päivän mittainen, välillä yön yli. Muistan vain kuinka ahdistavia ne olivat. Vaikka kivojakin juttuja teimme, oli isämme kuitenkin melko arvaamaton, poissaoleva ja joi kaljaa seurassamme. Onpahan jopa käynyt käsiksi. Lopulta hyvin harvakseltaan tapahtunut yhteydenpito jäi, koska minä ja veljeni emme yksinkertaisesti enää halunneet nähdä sitä ihmistä. Vähän aikaan posti toi synttäri- tai joulukortin, kunnes sekin laimeni.

    Olen käytännössä isätön. Emme veljeni kanssa koskaan kutsuneet isäämme isäksi. Se on ajoittain ollut hyvin raskas asia käsitellä ja tunnen usein kateutta ikätovereilleni, jotka ovat eläneet ydinperheessä. Äitini ei olisi mitään voinut tehdä toisin, häntä arvostan ja rakastan suuresti.
    Oman kokemukseni takia haluan ehdottomasti, että oma poikani saa sekä äidin että isän. Että hän saa elää ydinperheessä - tasapainoisessa ja turvallisessa sellaisessa. Onneksi olen löytänyt mieheni. Hän on kaikkea muuta, kuin menneessä saamani miesmallit - ONNEKSI!

    VastaaPoista
  10. Vanhempieni erosta tulisi niin pitkä tarina, että sitä olisi tässä vähän tylsä lukea. Vanhempani erosivat minun aikuisiälläni.

    Erosin avomiehestäni lapsemme ollessa 2,5 vuoden vanha. Isä näkee lastaan joka viikko. Kerran viikossa ottaa pojan luokseen yöksi, ja nyt, kun omat voimavarani uhmakkaan 3-vuotiaan kanssa loppui, otti isä lapsen tunniksi luokseen. Asumme toisistamme 7 km päässä, joka on tässä pikkukaupungissa noin 10 minuutin matka. Suuren ikävän iskiessä lapsi voi myös isälleen soittaa. Jos isälle sopii lapsen neuvola- tai lääkäriaika parhaiten, hoitaa isä ne asiat. Myöskin kesälomiensa ajaksi ottaa pojan itselleen. Juhlapyhät olemme jakaneet niin, että jokatoinen juhlapyhä lapsi on minulla ja joka toinen juhlapyhä lapsi on isällään, ja seuraavan vuonna sitten taas toisinpäin. Tämä taitaa olla se perinteisin.
    Emme ole eromme jälkeen riidelleet oikeastaan kertaakaan, vaikka ennen eroa riitelimme melkein joka päivä. Jos riitoja on tullut/tulee, ne hoidetaan niin, että lapsi ei niitä kuule. Nähdessämme moikkaamme ja vaihdamme kuulumiset, olemme kavereita.
    Joskus isän juhlamenot ystäviensä kanssa menevät tapaamisen edelle, mutta silloin auttaa muistutus, että hei, sun lapses ei ole mihinkään kadonnut ja odottaa sua. Tähän mennessä tapaamisten sopiminen on sujunut mutkattomasti ja tarvittaessa olemme joustaneetkin molemmin puolin.
    Elatusmaksuja isä maksaa minimisumman, mutta suuremmissa ostoksissa (istuin, ulkoiluvarusteet) olemme sopineet, että ostamme puoliksi. Samoin tarhamaksu hoidetaan puoliksi.

    Kaikin puolin näkisin, että olemme tehneet parhaamme, jotta lapsi ei ole erosta kärsinyt sen enempää, kuin mitä on "ollut tarpeen". Ikävä lapsella on kova, mutta nyt reilun puolen vuoden jälkeen on hellittänyt se suurin ikävä ja pettymys.
    Sanotaan, että lapsi ei eroa tai sitä "ydinperheaikaa" muista, kun on isompi, mutta sillä ei ole väliä. Lapsi muistaa sen nyt ja uskon, että jollakin alitajuisella tasolla se tulee vaikuttamaan hänen elämäänsä - ja millä tavalla, riippuu ihan täysin siitä, kuinka me vanhemmat se hoidetaan.

    VastaaPoista
  11. Olen kasvanut perinteisessä ydinperheessä. Vasta aikuistuttuani oivalsin, ettei se ole minun "vikani" enkä ole sen takia kenellekään mitään velkaa. Tkouluvuoteni olin aina joutunut ikään kuin hyvittelemään eroperheestä tulleelle ystävälleni sitä, mitä minulla oli ollut: äiti, isä ja sisarukset, kaunis koti ja ulkomaanmatkat. Että näinkin se voi mennä.

    Työssäni tapaan monenlaisia perheitä ja kuvioita niiden ympärillä. Toiset toimivampia kuin toiset. Luonteva ja turvallinen suhde lapseen ei tule papin aamenesta tai samalta tyynyltä herätyistä maanantaiaamuista, ei tilipussista tai yhteiskunnallisesta asemasta, vaan jostain ihan muusta. Se on aikuisen tapa nähdä lapsen arvo ja asettaa hänen tarpeensa omiensa edelle.

    VastaaPoista
  12. Mira ndalle: Kirjoittaja puhuikin ITSESTÄÄN, omasta ajatuksestaan asian tiimoilta, kuten tekstistä käy ilmi. Miksi kaikkeen pitäisi olla aina laittamassa disclaimer tai pohtia ettei nyt vaan pahoittaisi kenenkään mieltä. Mitä sitten vaikka "särähtää" sun (tai kenenkään muunkaan) korvaan, ei aiheuta toimenpiteitä. Ugh.

    VastaaPoista
  13. Heh, minä taas tiedän yhtä ja toista tuosta riitaisasta suvusta, puolin ja toisin. Meidän lasten juhlia järjestäessä olen vain todennut, että jos ikivanhat riidat ja kaunat menee tällaisten edelle, niin voi olla tulemattakin. Ovat purreet hammasta yhteen ja kestäneet. Ja välillä eivät.

    Mutta ihana kuulla, että erokokemus voi olla noin positiivinen ja "esimerkillinen"!

    VastaaPoista
  14. Todellakin arvokasta on, jos muut "ekstrasukulaiset" ovat sellaisia, joihin luottaa ja joihin rakentaa hyvää suhdetta. Sellainen on todella arvokasta, ja esimerkiksi isäpuoleni puolelta koen saaneeni todella paljon ihania ja välittäviä ihmisiä elämääni niin ekstraisovanhemmista serkkuihin ja perhetuttuihin. :)

    VastaaPoista
  15. Se todellakin on arvokasta, että saman vanhemman voi itsekin oppia tuntemaan uudestaan omien lapsien ja isovanhemmuuden myötä. Meilläkin isäni on lapsille hyvin rakas isoisä, johon olemme olleet kuluneen kolmen vuoden aikana enemmän yhteydessä kuin 20 vuodessa.

    VastaaPoista
  16. No ainakin omasta tuttavapiiristäni tiedän tyyppejä, jotka eivät ole aina ehkä ajatelleet asioita ihan loppuun asti ennen yhteisiä lapsia. Tai jotka todella tietävät jo odotusaikana, ettei suhde tule kestämään. "Ei kai kukaan oikeasti vietä koko elämää yhden ihmisen kanssa" tai "50-vuotinen avioliitto ei ole meitä varten" on kuultu useammin kuin kerran. Itse kuitenkin ehkä enemmän tarkoitin sitä, että vanhempieni avioerosta huolimatta en ole pelännyt sitoutua, mutta olen kyllä ollut hyvin kriittinen ja tiukka kumppanin suhteen aina.

    VastaaPoista
  17. Laskit ihan oikein, me ollaan oltu ihan teineistä saakka yhdessä! :)

    Ja onpa kurjaa tuo miehesi tilanne, että isä on ollut lähellä ja silti niin kaukana. Minun isäni muutti liki kahdensadan kilometrin päähän vaimonsa kotikaupunkiin kun olin lapsi, ja tietysti myös siksi spontaanien tapaamisten järjestäminen on vaikeaa ja päiväsaikaan tehtävät, yhteiset lounastreffit tms käytännössä mahdottomia.

    VastaaPoista
  18. Joo, avioliiton ja perheen perustamisen myötä saatava ekstrasuku on arvokasta sekin, vaikka tutustumiseen ja "porukkaan pääsemiseen" toki meneekin hetki. :)

    VastaaPoista
  19. Olemme mieheni kanssa molemmat asuneet ehjissä ydinperheissä, joissa vanhemmat ovat pysyneet yhdessä vuosikymmeniä, vaikeista ajoista, ristiriidoista ja uhrautumisista huolimatta. Itse olen jostain syystä kuitenkin aina ajatellut, että yhdessä pysytään vain niin kauan kuin on hauskaa. Lapsen syntymä on saanut minut toisiin ajatuksiin. Nykyään ajattelen, että yhdessä pysytään tylsistä ja vaikeistakin ajoista huolimatta. Tämä lapsen vuoksi ja itsekkäästäkin syystä, sillä en haluaisi asua erossa lapsestani puolta ajasta. Yli kymmenen vuoden yhdessäolo on myös opettanut, että aina ei ole hauskaa, eikä mukavaakaan, mutta kurjimpienkin aikojen ylitse voi päästä kovalla tahdolla. Onneksi meistäkin aina jommallakummalla on ollut se yhdessä pitävä voima ja päättäväisyys.

    Ystäväpiirissäni olen saanut todistaa tämän vuoden aikana eroa todella läheltä. Huolimatta siitä, että molemmat vanhemmat haluavat edelleen ottaa lapsesta vastuun ja pystyvät kaikesta sopimaan riidatta, on ero aina kipeä asia ja tuntuu jätetyn osapuolen vuoksi (joka tässä tapauksessa on mies) pahalta.

    Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonoon parisuhteeseen, mutta yritän heikompina aikoina pitää mielessä, että yksi hyvän parisuhteen mittareista on se kuuluisa tahdon voima.

    VastaaPoista
  20. Voi, sinun tapauksessasi todellakin ymmärrän, miksi yhteydenpito on katkennut. Veriside ei ole mikään syy pitää yhtä, jos toinen osapuoli ei ole valmis tekemään myönnytyksiä, on epävakaa persoona tms. Joskus on vain parempi ilman.

    VastaaPoista
  21. No teillä asiat kuulostaa kyllä paremmin kuin hyvin hoidetuilta ja selkeästi olette lapsilähtöisesti liikkeellä, iiiiiso peukku! Kuulostaa ihanteelliselta eron jälkeiseltä ratkaisulta, kerta kaikkiaan. :)

    VastaaPoista
  22. Olipa hyvin ja hienosti sanottu!

    En olekaan koskaan ajatellut, että ydinperheen lapsena joutuisi kasvavien avioerotilastojen keskellä jollain tapaa olla pahoillaan omasta tilanteestaan, pahoitella tai surkutella. Ehkä minun vanhempani ovat eronneet minun ollessani niin pieni, ja koska kotona kuitenkin on ollut perhe sisaruksineen ja isähahmoineen, niin en ehkä ole ajatellut, että olisin jotenkin rikkinäisestä kodista. Ehkä enemmänkin oli tunne, että toisaalla oli ylimääräisiä ihmisiä ja että minä olin toisaalla ylimääräinen. Vaikeaa selittää.

    VastaaPoista
  23. Tiivistit todella hyvin ajatukseni yhteen kommenttiin! Uskon, että toisten ihmisten on parempi oikeasti olla erillään, mutta omalla kohdallamme eniten on helpottanut ihan vain sen toteaminen, ettei elämä ja arki ole koko aikaa (tai edes suurinta osaa ajasta) nousuhumalaa ja siemensyöksyä, vaan oikeasti aika.... Arkista. Ja kun edes ajattelen elämää ilman miestäni, niin ensimmäinen ajatus on, että miten silloin muka pääsisin helpommalla? Silloin ei olisi ketään, joka veisi edes roskapussin, vaikka minä pääasiassa yksin vastaankin taloudesta ja lapsista.

    VastaaPoista
  24. Kiitos tästä! Ihan paras teksti, niin avoin ja rehellinen. Voin sanoa että jotain noista tunteista tiedän joista tässä kirjotat. Itse tapasin isäni ensimmäisen kerran 21-vuotiaana! Kiitoskiitoskiitos!

    <3 Miuku

    VastaaPoista
  25. Hyvä kirjoitus. Voin hyvin kuvitella miltä toi on tuntunu, itsellä vielä se tilanne, että jouduin asumaan kahdeksan vuotiaasta yläasteen loppuun saakka isäni ja hänen vaimonsa luona. Se oli jatkuvaa alistamista ja kiusaamista siltä ihmiseltä, eikä isäni puuttunut mitenkään. Vasta loppuaikoina tajusin ettei minua voi kohdella sillä tavalla, aloin laittaa vastaan ja eipä sitten kauaakaan mennyt kun minut heitettiin pihalle.

    VastaaPoista
  26. Pirun hyvä teksti!

    Itse olen myös eroperheestä, vanhempani erosivat ollessani 11 vuotta. Isäni löysi uuden vaimon, muutin alkoholisoituneen äitini kanssa, joka tietysti syytti erosta isääni ja uutta vaimoaan. Isääni näin ehkä muutaman kerran kuussa, ikävä oli kova, mutta uusi vaimonsa teki selväksi että minusts ei koskaan heidän perheen jäsentään tule. Aina kotiin palatessa sain hirveän kysymysryöpyn äidiltäni alkaen jo siitä mitä söin isäni luona..

    Äitini tilanteeseen kyllästyneenä muutin kuitenkin isäni uuden perheen luokse asumaan ja vaikka en siellä koskaan oloani tervetulleeksi tuntenutkaan (äitipuoleni takia), oli se kuitenkin parempi kuin olla yksin toisessa kodissa.

    Nyt aikuisena olemme isäni kanssa erittäin hyvissä väleissä, olen hänelle kaikki asiat, jotka minua on vuosien saatossa painanut, sanonut ääneen ja ne on keskusteltu läpikotaisin.

    Me olemme myös mieheni kanssa seurustelleet teineistä lähtien ja nyt on 14 vuotta yhteiseloa takana, yksi nelivuotias poika ja toinen syntyy ensi kuussa (toivottavasti!!) ja ajattelen erosta ja perheestä ihan samoin kuin sinä! Tässä ollaan yhdessä, kaikista asioista voidaan keskustella ja selvitä ja molemmilla on yhtä suuri halu onnistua. Kun kerta yhdessä on tänne asti päästy, niin loppuun asti mennään näin :)

    VastaaPoista
  27. Mahtava kirjoitus ja sai minut kommentoimaan ensimmäistä kertaa!

    Vanhempani erosivat melkoisen riitaisasti ollessani 4 vuotta, mutta mitään tunteita ei ikinä heijastettu minuun. Isäni ja äitini puhuivat toisilleen vain pakon edessä, minun asioita hoitaessaan, mutta aina kohteliaasti. Vaikka pääasiallisesti asuin äidillä, kävin joka viikko isällä pari päivää isän kolmivuorotyön salliessa. Välit molempiin olivat ja ovat edelleen erittäin lämpimät, enkä edelleenkään ole kuullut kummankaan suusta pahaa sanaa toisesta.

    Ehkä näin auvoisasta tilanteesta johtuen isä- ja äitipuoleni ovat olleet minulle enemmän tärkeitä aikuisia ystäviä kuin varavanhempin, mutta rakkaita tietenkin. Teini-iässä ottaessani yhteen äidin kanssa tiesin aina, että sain avautua tilanteesta isäpuolelleni, ja korkeasti koulutettu äitipuoleni on ollut korvaamaton apu kaikessa koulutukseen ja työntekoon liittyvässä.

    Olen saanut nauttia ehkäpä parhaasta erolapsen tilanteesta, joten koen ettei minua pelota tulevaisuus johon mahdollisesti kuuluisi lapsia ja ero. Olen saanut upean mallin kuinka toimia siinä tilanteessa, ja vaikka näin parikymppisenä lasten hankkiminen ei ole vielä edes suunnitelmissa, koen olevani varma tilanteessa kuin tilanteessa !

    VastaaPoista
  28. Kiitos rehellisestä teksistä. Täytyy sanoa, että vetää hiljaiseksi...Ikävä, että olette joutuneet kokemaan tuollaista, mutta hienoa että asiat on nyt paremmin. Ehkä tuosta kokemuksesta johtuen osaatkin arvostaa omaa perhettäsi paljon enemmän?! Itse olen siitä ydinperheestä ja vieläkin hyvin läheiset välit vanhempiini, onneksi. Varsinkin 1v. poikani on ihan papan silmäterä <3. Mieheni tausta onkin...no...hyvin erilainen ja surullinenkin, ja välillä myös itse koen ns. syyllisyyttä siitä miten itsellä on asiat olleet hyvin..mutta onneksi meidän liitto ja pieni poika on lähentänyt hänen rikkinäistä perhettään.

    VastaaPoista
  29. Mahtava kirjoitus; oikein kylmät väreet meni ja tippa tuli linssiin.
    Olen eroperheen lapsi, olin kylläkin jo aikuisuuden kynnyksellä silloin. Itse myös olen eronnut ja asun kahdestaan poikani kanssa, miestä rinnalle ei ole löytynyt mutta onneksi pojalla on isä joka haluaa nähdä ja olla vanhempi yhä. :) <3

    VastaaPoista
  30. Rehellinen ja hyvä teksti. Kiitos ja hatunnosto siitä, että sen kirjoitit.
    Mä olen myös eroperheen lapsi, vanhempani onnistuivat eroamaan toisistaan viisi kertaa (ja palaamaan 4 kertaa yhteen ennen harkinta-ajan päättymistä).
    Olen lapsuudessa elänyt mm. äidin kanssa kommuunissa, yksiössä faijan kanssa. Onneksi vanhempani olivat aina hyvissä väleissä (isä kuoli juuri ennen kuin ehti ukiksi, mikä on sitten paljon suurempi tragedia ollut itselleni kuin yksikään noista eroista) ja esim. jouluja vietettiin yhdessä.
    Ilkeää äitipuoltakaan en saanut, vaan ihanan, josta tuli esikoisen kummimummi lopulta.
    Eroja on tosiaan joka lähtöön, mua suututtaa ton kirjoituksen jälkeen hirveästi sun ja veljesi puolesta - tekisi mieli lähettää parit kakkavaipat ex-äitipuolelle, mikä hirviö :(.

    Ja mitä tulee siihen ydinperheolettamaan, niin me luultavasti ollaan miehen kanssa pari, joka ei oikein koskaan ole ollut 100% sitä mieltä, että ollaan yhdessä ikuisesti. Tai mies ehkä (koska niiden suvussa ei kukaan koskaan eroa), mutta mä olen aina ollut epävarma.
    Olen kuitenkin kerta toisensa jälkeen todennut, että kyse on (ainakin meidän kohdalla) enemmän tahtomisesta kuin mistään muusta, ja toistaiseksi parisuhde on riittävän hyvä (näissä olosuhteissa, you know) ja tahtoa riittää, ja toivon, että lapset saavat kasvaa ydinperheessä. Jos eivät saa, so be it, mutta yrittänyttä ei laiteta.

    VastaaPoista
  31. Kylmät väreet ja itku.. Ne tämä teksti sai aikaan.
    Minun kohta 4vuotias esikoinen on nähnyt biologista isäänsä kuluvan vuoden aikana, yhden käden sormilla laskettavan määrän.. En jaksa enkä edes halua ymmärtää niitä ketkä hylkäävät lapsensa..

    VastaaPoista
  32. Aivan uskomattoman hieno kirjoitus! En ole koskaan vieraillut blogissasi mutta jotain kautta tänne päädyin ja tänne taidan jäädä! Huikeata kuinka rohkeasti uskalsit jakaa oman tarinasi ja kuinka tärkeää se on että tällaisia tarinoita kerrotaan. Itselläni on hyvin samankaltaisia kokemuksia, ja vasta lasten myötä kaikki on alkanut pikkuhiljaa selkenemään. Välillä sitä tuntuu että elämä on ajautunut pelkkiin pinnallisiin selfiehin ja muihin ulkoisiin tekijöihin, todellinen aito elämä on unohtunut. Se ettei elämä ole aina pelkkää valkaistua hammasriviä hymyissäsuin kanarian rannalla vaan edelleen on niitä aitoja asioita, niitä jotka ihan oikeasti merkitsee ja jotka aidosti saavat kiinnostumaan ja tuntemaan. Sen sinun tekstisi teki. Sai vahvat tunteet pintaan. Kiitos hienosta kirjoituksestasi, se oli huippu!

    VastaaPoista
  33. Hyvä ja tärkeä aihe ja kirjoitus...
    Aikuiset ja vanhemmat on joskus kamalan itsekkäitä ja rakkaus lapseen jää sananhelinäksi ja ontoksi. En ymmärrä miten se on mahdollista... :(

    VastaaPoista
  34. Vaihteeksi taas niin ihana postaus sinulta, että ihan itku pääsi! Vaikka itsellä ei henk.koht. samanlaisia taustoja olekaan, niin silti vaan kosketti.

    Samalla kosketit juuri niitä herkkiä koskettimia, kun itse olen samassa tilanteessa kuin isäsi uusi vaimo. Tosin teen kaikkeni, etten olisi sellainen ilkeä äitipuoli! Eikä isänsäkään, mieheni, lapsensa äitiä mollaa eritoten lapsensa edessä. Eihän siinä olisi edes mitään hyötyä! Mutta juuri se, mistä rohkeasti avauduit (*hali*) antoi minulle kivaa palautetta siitä, että me ehkä tehdään ihan hyvin. Enemmänkin kuin vain ihan hyvin.

    Ei kai muuten Ruby haluaisi meille tulla, ja hänelle päätösvallan annettaessa tulisi aina meille mitä aiemmin ja pidempään sen parempi! <3 Ihana tyttö.

    Kiitos. Kiitos tästä postauksesta. En tiedä oliko kommentissani mitään järjen hiventäkään kun edelleen ole ihan fiiliksissä.. Mutta tärkeimpänä: Kiitos <3

    VastaaPoista
  35. Hyvä teksti ja liikutti lähes kyyneliin, ainakin tämän raskaana olevan naisen. :D
    Minä olen ydinperheestä, mutta siitä asti kun jostain jotain tajusin, niin olen toivonut vanhempieni eroa ja toivon sitä edelleen, vaikka olen jo 30-vuotias ja onnellisesti 13 vuotta kestäneessä mahtavassa parisuhteessa. Meillä on ihana lapsi ja toinen tulossa. Toivoin ja anelin (siis ihan ääneen) vanhempiani eroamaan siitä asti kun jaksan muistaa. Ensin itseni, sisarusteni ja äitini vuoksi ja nyt enää äitini vuoksi. Meillä nimittäin riideltiin aina!! Meillä myös isä käytti fyysistä väkivaltaa silloin tällöin äitiäni kohtaan. Minä olin se joka meni väliin, koska minua hän ei löynyt. vanhempieni välillä ei ollut mitään hellyyttä, eikä keskinäistä kunnioitusta. isäni myös valehteli koko ajan, niin äidille kuin meille muillekin, koska hänen mielestään oli oikein sepittää asiat itselle parhain päin tai valehdella tai jättää asioita kertomatta, jos se oli hänen oman etunsa mukaista. Minulla oli viileät välit isääni, koska jo pienenä tajusin kuinka hän rikkoo äitini, mustamaalaa (ilman syytä) äitiäni hänen poissaollessaan ja koska häntä ei kiinnostanut olla kanssani. hän oli paikalla, mutta ei läsnä. Muistan tehneeni hänen kanssa asioita ja teimme paljon matkoja ja retkiä perheenä, mutta kun riidat, nälvintä, väheksyntä, uhkaava käytös jne. oli aina, koko ajan läsnä niin ei siinä paljon ydinperheestä nautittu. Vanhempani ovat edelleen yhdessä ja ehkä vähän rauhallisemmin menee, mutta silti toivoisin heille eroa, että äitini saisi elää onnellisena. Heidät on pitänyt yhdessä varmastikin tahto kestää kaikki ja pysyä ydinperheenä, mutta siitä tilanteesta kärsi koko perhe. Olen itkenyt useat itkut sen takia etteivät tajua/osaa/uskalla erota. Mutta onneksi minulla on maailman mahtavin äiti! <3 Siksi toivonkin hänelle vain parasta! Isäni taas on hyvä pappa lapsenlapsilleen ja siitä olen tosi iloinen! :) Äitini kanssa heidän olisi vaan pitänyt erota jo vuosikymmeniä sitten.
    Ja itsekin olen mennyt naimisiin ihmisen kanssa, jonka kanssa todellakin aion olla aina ja tiedän että hän ajattelee samoin. Ja mielestäni rakastaminen arjen keskellä on monesti juuri sitä tahtomista ja halua olla yhdessä. Mutta vanhempani ovat hyvä esimerkki siitä, että joskus se tahtominen ei ole paras ratkaisu, ei silloin kun kenelläkään perheessä ei ole enää hyvä olla yhdessä perheenä. Uskon että minulle olisi saattanut käydä niin, että välit isääni olisivat katkenneet tai jääneet aivan olemattomiksi, mutta silti uskon, että eron myötä lapsuuteni olisi ollut onnellisempi, tasapainoisempi, turvallisempi ja monella tapaa normaalimpi. Vieläkin tunnistan itsessäni jälkiä, joita vanhempieni tilanne on minuun jättänyt. Ja ennen kaikkea olen surullinen äitini puolesta! Hän ansaitsisi puolison, jonka kanssa saisi elää kunnioitettuna ja onnellisena ja johon voisi luottaa.

    VastaaPoista
  36. Ai niin ja se unohtui mainita, että vanhempani eivät käyttäneet päihteitä (en ole ikinä nähnyt heitä humalassa),ovat ns. "hyvissä ammateissa" ja ulkoisesti olimme perhe, jota tiesin monen kadehtivan (kaverini sanoivat sen ihan ääneen). Monet pitävät myös vanhempiani esimerkki parina pitkästä elämän kestävästä avioliitosta. Huoh! kun vaan tietäisivät kuinka kulissit voivat olla kunnossa, mutta neljän seinän sisällä kaikki on toisin. Onneksi koin itse aina olevani turvassa. Ja tiedän että jos esim.isäni olisi nostanut pikkusormenkin meitä lapsia vastaan niin silloin olisi äitini lähtenyt siltä seisomalta meidän kanssa, koska olimme (olemme edellen) hänelle kaikki kaikessa, mutta itsensä ja elämänsä hän jotenkin uhrasi :,(

    VastaaPoista
  37. Äitipuolensa hylkäämä14. elokuuta 2014 klo 3.04

    Mun vanhemmat erosivat, kun olin ala-asteella. Ero oli helpotus, elämä oli sellaista viinanhuuruista tappelua, että usein lauantaiaamuisin sain siivota verta (isän, meillä se oli äiti, joka löi.) ympäri kämppää ennen kuin sisko heräsi. Se, mikä ei ollut helpotus oli, että me jäätiin äidille. Viinanhuuruinen elämä jatkui ja "isäpuolia" vilisi. Yksi pidempiaikainenkin mies äidillä oli (saatta olla vieläkin, muttei minulle kerro), mutta tämä mies on sellainen, että en todellakaan isäpuoli nimitystä hänestä käytä. Hän ei ole eikä tule koskaan olemaan minulle mitään, enkä halua edes nähdä häntä.

    Isä oli katkera äidille, eikä ehkä tiennytkään kaikkea, emme osanneet kertoa. Kävimme hänen luonaan joka toinen viikonloppu. Kun olimme teini-ikäisiä, isä haki meidät asumaan hänen luokseen. On jälkeen päin tosi monesti pyytänyt anteeksi, ettei tehnyt sitä jo paljon aiemmin.

    Isä löysi uuden naisen ja meni uusiin naimisiin juuri kun olin tullut täysi-ikäiseksi, mutta asuin vielä isän kanssa. Alussa minulla meni äitipuolen kanssa sukset ristiin, mutta kun muutin omilleni, meille tuli ihan hyvät välit. Siskoni asui heidän kanssa pidempään ja sai kokea monenlaista äitipuolen taholta. Kuunteli muunmuassa iltaisin, miten äitipuoli huusi isällemme, että siskoni pilaa heidän elämänsä anoreksiallaan.

    Siskoni muutettua omilleen heidänkin välit paranivat ja äitipuoli taisi pyytää anteeksikin jossain vaiheessa. Siskoni avioerossa kolme vuotta sitten äitipuoleni oli yksi parhaista tukijoista ja 2012 hän oli enemmän innoissaan raskaudestani kuin kumpikaan omista vanhemmistani. Vauvan syntymän jälkeen hän oli niin mummoa että.

    Sitten he yhtäkkiä erosivat loppuvuodesta. Äitipuoli lakkasi pitämästä yhteyttä ja blokkasi meidät Facebookissa. Miestäni ei tajunnut blokata ja kerran hänen tilillään katsoimme äitipuolen Facebookista, että hän on poistanut jokaisen merkinnän, missä meidät on mainittu. Siinä on täytynyt mennä tunteja, niin paljon hän hehkutti mummoksi tulemista. Loukkasi ihan valtavasti. Onneksi lapsi oli niin pieni, ettei tule muistamaan hylkäämistä. Siskopuoli on onneksi edelleen sisko ja lapselleni täti ja isäni kanssa välit ovat lämpimillään ikinä. Myös äitini on tsempannut mummoksi tulonsa jälkeen ja meillä menee paremmin kuin ikinä, vaikken lasta hänelle yökylään antaisikaan.

    VastaaPoista
  38. Omat vanhempani erosivat, kun olin 16v. Se oli helpotus, sillä isäni oli alkoholisti sekä väkivaltainen.
    Sain itse ensimmäisen lapseni ollessani 19v. ja samanikäisenä menin naimisiin lapsen isän kanssa. Hänellä oli/on alkoholiongelma ja masennusta. Saimme toisen lapsemme hieman ennenkuin täytin 21v. Erosimme lopullisesti lasten ollessa 2v. ja 3v. Ne vuodet lasten isän kanssa vaativat ja veivät paljon voimia ja uskoa elämään. Jälkensä jättivät myös lapsuuden kokemukset. Tällä haluan tuoda esille, että ero on hyvä silloin kun syyt ovat todellisia. Kuten alkoholiongelmaa,väkivaltaa tms.
    Tällä hetkellä olen onnellisesti kihloissa uuden miehen kanssa, joka kohtelee lapsiani kuin omiaan. Häitäkin suunnitellaan ja useasti mietin, oonko ansainnut tämän kaiken. Mutta hei, ehkä onnea ei tarvitse ansaita, ehkä se on jokaiselle. On niin outoa edelleen, kun mua pidetään kuin kukkaa kämmenellä, eikä tämä parisuhde vie voimia vaan antaa niitä.

    VastaaPoista
  39. Aika raju tarina. Sanattomaksi vetää. On surullista, että aikuiset ja perheenjäsenet, joista tuleekin vaikeuksien kautta läheisiä ja rakkaita, voivat hylätä moisella tavalla. En ihan oikeasti tiedä, mitä sanoa.

    VastaaPoista
  40. Hyvä kirjoitus, vaikka aika karua luettavaa. Vaikea uskoa, että aikuiset ihmiset kohtelevat (omia) lapsiaan noin.
    Itse olen eronnut ensimmäisestä miehestäni lasten ollessa ihan pieniä. Ei vaan yksinkertaisesti toiminut se perhe. Sittemmin tapasin nykyisen mieheni ja meillä on yhteisiäkin lapsia.
    Exäni kanssa ollaan hyvissä väleissä, samoin nyksä ja eksä ova ystävystyneet ja tulevat hyvin juttuun. Exä on perheemme kolmas vanhempi, vaikkei meillä asukkaan. Vietämme jonkin verran aikaa koko porukalla, esim ulkoillen, mökkeillen yms.
    Exä käy meillä viikottain kun kuskaa lapsiaan harkkoihin, tulee aina sisälle ja jutustelee mieheni kanssa ja huomioi myös pienemmät lapset (jotka eivät siis ole hänen). Ilmeisesti tämä kuvio on aika harvinainen, mutta halusin kuitenkin tuoda esille, että näinkin voi olla :) Meidän lapset olisivat taatusti kärsineet enemmän siinä ensimmäisessä ydinperheessä kuin nykyisessä uusperheessä..

    VastaaPoista
  41. Hei Nimeni on "Angela" vain haluat jakaa kokemukseni maailman, miten sain rakkautta takaisin ja pelasti minun avioliitto, koska olen todella rakastan mieheni niin paljon, että en voi edes tehdä ilman häntä. Olin naimisissa 15 vuotta mieheni kanssa ja 2kids ja elimme onnellisina kunnes asiat alkoivat saada ruma ja meillä oli tappeluita ja perustelut lähes joka kerta ... se paheni pisteessä, että hän haki avioeroa ... Yritin parhaani, jotta hänet muuttamaan mieli & luonani koska rakastin häntä niin paljon ja ei halua menettää häntä, mutta kaikki ei vain treenata ... hän muutti pois talosta ja silti meni eteenpäin avioeron ... pyysin ja kokeillut kaikkea, mutta silti mikään ei toiminut.Läpimurto tapahtui, kun joku esitteli minulle tämä ihana, suuri loitsu pyörän joka lopulta auttoi minua ... En ole koskaan ollut fani asioita, kuten tämä, mutta juuri päättänyt kokeilla vastahakoisesti syy olin epätoivoinen ja ei ole muuta vaihtoehtoa ... Hän teki erityisen rukouksia ja käytettyjen juuret ja yrtit ... 2 päivän sisällä mieheni soitti minulle ja oli pahoillaan kaikkien emotionaalinen trauma hän maksaa minulle, hän muutti takaisin taloon ja jatkamme elää onnellisina, lapset ovat tyytyväisiä meille. Olen esitteli hänet paljon pareille ongelmia eri puolilla maailmaa, ja heillä on ollut hyviä uutisia ... Juuri ajattelin pitäisi jakaa kokemukseni syy Uskon vahvasti joku siellä tarvitsee sitä ... Voit lähettää hänelle kautta (dr5050spelltemple@gmail.com) Älä anna periksi ihan vielä, erilaiset "Tavallinen" & "ylimääräinen" on "Extra" joten ylimääräistä vaivaa tallentaa avioliitto / suhde, jos se todella kannattaa it.call häntä +2347035091135

    Hän voi myös auttaa sinua ulos seuraavat ongelmat;
    (1), jos haluat ex takaisin
    (2) jos tarvitset lapsi
    (3) Jos haluat edistettävä omassa toimistossa
    (4) jos haluat paranemista kaikenlaista sairaus tai sairauden
    (5) jos haluat naiset / miehet vetää puoleensa sinulle
    (6) Jos haluat olla rikas
    (7) Jos haluat sitoa miehesi / vaimo teidän ikuisesti
    (8), jos tarvitset Herbal hoito
    (9) jos sinulla on aina pahoja unia
    (10) jos haluat Avioero oikeinkirjoituksen
    (11) jos haluat katkaista sukupolvien kurssi
    (12) jos haluat oikeinkirjoituksen saada työtä
    (13) Oletko ollut huijaus ja tarvitset rahasi takaisin?
    (14) jos haluat liiketoimintaa hurmaa saada lisää asiakkaita ja paljon muuta
    Ota häntä sähköpostitse; dr5050spelltemple@gmail.com
    WHATEVER ONGELMA ON,,, KOSKE henkinen voima ja sinut onnellinen jälleen.

    VastaaPoista
  42. En koskaan usko oikeinkirjoituksen CASTER ENNEN vasta tapasin tämän suuren SPELL CASTER KUTSUTTU (dr Ogbidi) HÄN ON todella voimakas ja hän on erikoistunut loitsu tuoda takaisin rakkauden ONE, Lost, hän voi myös tehdä joku rakastaa sinua TAI SPELL hyvästä työstä. Olen nyt onnellinen ja elävä todiste KOSKA MAN halusin naimisiin jätti minut 3 viikkoa S ENNEN meidän häät ja elämäni ylösalaisin COS OUR-suhde on ollut 3 vuotta ... ..I TODELLA rakastaa häntä, enkä voi tehdä ilman HIM..BUT kaikki hänen SUHTEET vastusti ystävyytemme LUKIEN äitinsä eikä hänellä ollut hyvä maksaa työtä ... ..SO KUN Tapasin loitsun CASTER Sanoin hänelle kaikki on minulle tapahtuu ... ensimmäisessä vaiheessa I WAS Epävarma, epäilevä ja epävarmaa, mutta en vain antaa sille yrittää ... ja 7 päivää poikaystäväni (NYT mieheni) kutsui minua itsensä ja tuli minulle anteeksi, että kaikkea oli ratkaistu äitinsä ja perhe ... Näin me avioitui JA onnellisesti yhdessä nyt ... saa yhteyden SPELL CASTER ON hänen sähköpostiosoitteensa hänet ogbidispellcaster.ko@gmail.com tai soita hänelle +2348065863945 DR ogbidi Jumala siunatkoon sinua hyvää työtä.

    VastaaPoista
  43. Todistukseni Olen TERA MCCARTHY maasta Iso
    valtion, haluan sanoa tämän selvästi sen on
    yllätys, että riippumatta siitä,
    Internet-petoksen, voisin silti tavata joku tämän
    aito, en ole täällä puhua suhde, joten
    älä tulossa kuulla
    että, mutta sen jotain täydentäviä, i
    hakivat varten merkintä työhuoneessani varten
    viimeksi kuluneen vuoden aikana, mutta pomoni kysyi minulta
    antaa hänen kanssaan, tai ei edistäminen, kun tapasin DR. joka toimii Intian kirkossa taikaa hän loitsun varten
    minua ja pyydä minua menemään
    toimivat ja mitä tulee
    tapahtua, menin töihin ja näki minun kirjeellä
    merkintä odottaa minua pöydälläni, vain
    kuten siitä, että olin niin hämmästynyt, mutta olen velkaa
    hänelle kiitos ... .go hänelle hän tulee olemaan
    apua, ja yritä antaa hänelle mahdollisuuden
    hän tarvitsee, jossa on mahdollisuus saattaisi
    muuttaa koko elämän ...
    church_ofmagic@outlook.com
    Hei ystävät, Nimeni on Livinus James. Olen
    alkaen United valtion mutta minä perustuu Espanjassa. Been
    Espanjassa asuvat vuosia now.i koskaan uskonut
    kaikissa oikeinkirjoituksen casting.Have on huijatuksi
    monet eri people.I menettänyt toivonsa them.My
    ex vasen me.I oli devastated.I kadottanut job.My
    paras ystävä näki minun plight.Then hän
    esitteli minut DR.MIKE kerrottiin
    hänen työnsä on real.Never uskotaan kunnes sain
    touch kanssa him.He teki loitsun minulle. minä
    takaisin kaikki rahani ja Oma ex palasi
    alle 72hrs.I muistutettiin minun luonani
    on work.Was jopa edistää immediately.I
    voinut uskoa on todellinen loitsu pyörän
    siellä joka ei todellinen spells.I vain maksettu
    arvostusta jälkeen loitsu oli worked.He
    ei veloita kukaan kunnes loitsu on
    worked.You kaikki ei pitäisi pettää kaikki
    nämä Scammed että tässä rahalle.
    DR. MIKE ei charge.You voi vain
    maksaa tuotteet loitsu worked.Try
    hänelle ja katso, mitä olen saying.These ovat
    muutamia asioita hän tekee
    * HALUATKO rikastua
    * Vetoaminen RAHAA RITUAL
    * Tarkastaaksesi, onko ONLINE laina REAL
    * HE Palauta menetetyt ystäville 24h.
    * Etähallinta ystäville.
    * KAIKKI loitsu valu & VOODOO
    TYÖNTEKIJÄ.
    * IS parantaja pitkät RATKAISEMISEKSI
    Ongelmia? TÄMÄ on tilaisuutesi
    OLLA
    Auttoi nopeasti.
    * GET RIDE MITÄÄN noituus, huonoa onnea
    &
    Kirouksiaan.
    * ASIANTUNTIJA etäisyyden HEALING
    * Tuomioistuimissa käsiteltyjä asioita vaikka yksi tuomitaan
    [JOS
    Siellä on mahdollisuus hakea muutosta]
    * IS jotkut elin JEALOUS KANSSA
    Suhde?
    * Keskeneräisiä töitä BY muiden lääkäreiden-IF
    EI
    TÄYTETTÄVÄ-Tule luokseni.
    * OLETKO pakotetaan avioero?
    * HE Estä pahanhajuinen tuurillakin ja Jealousy.
    * VOITONTAHTO Hevoset ja uhkapeli.
    * Hän voi estää joitakin ONE HÄIRITÄ
    KANSSA
    Teidän suhdetta.
    * DO haluat olla LAPSET
    SINUN
    VALINTA
    * HALUATKO QUICK MARRIAGE
    EHDOTUS?
    * HE voi puhdistaa IHMISET
    Talot, YRITYSTEN
    JA Ominaisuudet huonoa onnea.
    * Tarvitsetko LIIALLISIA seksuaalista valtaa
    JA
    VAHVA Erektio.
    * NAISET, tullut TAMPON. Se
    Auttaa sinua ei menettää LIITTYVÄT
    ALUKSET
    Koska se tekee YOU SWEET, lämmin ja
    TIUKKA.
    Voit saada häneen yhteyttä kautta
    SÄHKÖPOSTIOSOITE
    {Church_ofmagic@outlook.com}
    sivusto: http: //churchofmagicindia.simplesite.com

    VastaaPoista
  44. Am Pulina Bernard. Olen kotoisin Suomessa. Olin naimisissa, kaksi lasta ja elävät rauhassa ja sopusoinnussa Kunnes eräänä päivänä, jotain tuli ylös, aluksi, alkoi hänen outo käytös Kun menossa Club ilman lupaani eikä ollut 't tällaista aiemmin, ja ennen kuin huomaatkaan , eri puheluita kulkee eri Tytöt jotka eivät edes tiedä päivä, ja koska nainen, joka valitti, että tämä uusi asenne pysäyttää häntä koska et koskaan tiennyt, jos niin ja se ei ole koskaan ollut näin kun tapasin hänet viimeiset kuusi vuotta olemme olleet naimisissa keskenään. Mutta mitä minuun sattuu eniten se, että uskollinen päivä meni töihin ja ei palannut kotiin, vain huomatakseen, että on muuttanut kaiken itsestään, Hänen kosketuksensa ja hänen työpaikalla, eikä ollut mitään keinoa tietää voisin hänet ja jopa hänen ystäviä kokeillut kaikkea Saisinko auttaa, mutta ei ollut mitään keinoa tietää. Eräänä päivänä, kun vuosi ja kuusi kuukautta Se on jättänyt minut kanssa kaksi erillistä lasta kipua, olin Internetissä kun törmäsin post Koskien naisen nimeltä Whitney WHO todisti kuinka tulin hänen rakastajansa uudelleen läpi aidon Dr. oikeinkirjoituksen pyörän nimeltään TUGALA. Välittömästi Otin yhteyttä hänen Facebookin kautta ja hän hyväksyi ystäväni pyyntö selitin Siitä kuinka Dr. TUGALA todella auttoi häntä tilanteesta ja hän antoi minulle hänen sähköpostiosoitteen ja otin yhteyttä Välittömästi Koska Rakastan miestäni vaikka valitin ei tarkoita en rakasta, kaikki valittivat turvallisuus meidän family.So tietävät minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähettää sähköpostia Dr. TUGALA Hän oli vastannut minulle ja kertoo, mitä tehdä, ja tein sen samalla tavoin, hauskinta on minulle että olin hyvin yllättynyt nähdä mieheni kotiin ilman soittaa minulle tai ystävä ja menin polvilleen apologizing.ah iloinen nyt se mieheni on takaisin minulle. Auttakaa minua kiitos tohtori TUGALA avusta aikana perhettäni. Voit ottaa yhteyttä häneen Hänen email: acubespiritualhome@live.com tai soita 2347032963189



    Kaikki nämä ongelmat voidaan ratkaista DR TUGALA
    1 hurmaa on saavutettu / loitsuja poistaa huonoa onnea ja tuoda onnea elämässä
    2. rikki suhteet ovat kiinteitä, avioliitot
    3. Treat Steriiliys
    4. noituus torjua / / ghost / laskukauden / kiroukset / bad painajaiset ja puhdas taloja.
    5. palauttaa kadonnut rakastaja / perhe
    6. avioerot / / huono tuomio tehdään velat katoamaan.
    7. Minulla kasviperäisiä laihtuminen
    8. taloudelliset ja kotimaan Vaikeudet ratkaistu
    9. Hän on charmia oikeinkirjoituksen tuoda takaisin varastetun tavaran.
    10. Hän on nopea myynti juoma lisätä yritysasiakkaille.
    11. Voin tehdä saat tarjouksia työpaikalla.
    12. Voin tehdä kumppani ihailtava omaansa.
    13. Minun täytyy yrttejä tehdä hiv
    14. Minulla on jotain tehdä sinulla on paljon lapsia.
    15. Hän on oikeinkirjoituksen / hurmaa jotka voivat tehdä sinulle on hyvä työpaikka.
    16. Voit lopettaa jonkun haitata heidän rakkautensa / perhe
    17. Minulla on yrtti- seksuaalisen heikkous.
    18. Minun täytyy yrttejä suuremmaksi seksuaalista järjestelmä tyydyttää kumppani.
    19. parannuskeinoa hulluus / stressiä / pitkä sairaus.
    20. Hoito sukupuolitaudeista nopeasti.
    21. Hän on onnekas hurmaa / charmia vaurastua.
    22. Minulla hurmaa arvontaan / / kasinot.
    23. Minulla on voimakas yrttejä parantaa nopean siemensyöksy.
    24. Tämä on hurmaa suojata pois auton varkaita / kaappaaja / etc hyökkäys ja ominaisuudet


    YHTEYSTIEDOT ......
    EMAIL: acubespiritualhome@live.com
    DIRECT / WhatsApp NUMERO +2347032963189
    VERKKOSIVUSTON http://acubespiritualhome.wix.com/dr-tugala#! Saatavina - Hoidot / c1182

    VastaaPoista
  45. QUIERO COMPARTIR MI VIDA experiencias sobre cómo llegué curado de VIH por Herbal MEDICINA.
    Puede sonar extraño! Durante los últimos 9 años he pasado un montón de dinero en la compra de medicamentos anti-retrovirales para fortalecer mi sistema inmunológico y mantenerme sano, hasta que leí un artículo en internet sobre un herbolario África que utiliza hierbas y raíces para curar la AID y el VIH todo tipo de enfermedades como la ELA VIRUS, la hepatitis B, el virus del herpes, VPH, CANCER.but i nunca creyó él puede curar el VIH, pero decidí darle una oportunidad porque yo estaba tan desesperado por conseguir esta enfermedad fuera de mi cuerpo. Después nos envié un mensaje a él, y él me dijo qué hacer, se preparó una medicamentos a base de hierbas y enviarlo a mí a través de los servicios de UPS entrega, con mi dirección de su casa lleno de que envíe a él, y me tomó como instruyó. 7 días después de terminar los medicamentos, fui al hospital para hacer un chequeo, el resultado salió y me dio negativo. Estoy compartiendo esto con ustedes, porque creo que hay alguien por ahí que también el deseo de tener esta cura. sentirse libre y en contacto con el Dr. Oboite, si usted tiene el mismo problema que la mina le ponerse en contacto con esta dirección de correo electrónico. droboiteherbalcurehome@gmail.com o llamarlo a su teléfono +2348054265852

    VastaaPoista



  46. Am James smith from USA... this is unbelievable i have be suffering for {Genital Herpes virus} how i get cure from my herpes virus with the help of Dr Adagba is a great herbalist man from Africa in Nigeria,people do say Nigeria are all scam i believe and just give a try to him after i have been scam by 4 different people in that country,i meet Dr Adagba email on website,though I went through different website I saw different testimonies about different spell casters and herbalist, I was like: 'Many people have this Human Papilloma virus (HPV) why are people still suffering from it?' I though of it, then I contact Dr ADAGBA via email, I didn't believe him that much,I just wanted to give him a try,he told me that he will prepare herbal cure that i will take in 2 week,so he can prepare a herbal cure on me from his temple.. after three days I started getting more stronger my blood started flowing normally i started experiencing changes all over me as the great Dr Adagba assured me that i have been cured,after some time i went to the doctor to confirmed if i have be finally healed behold it was TRUE,and kind of spell you can think of or any illness i advice you all to contact him: adagbaspiritualtemple@gmail.com if you have hepatitis B herpes cancer Hiv/AIDS any kind of and he also do love spell,urgent cure to your disease and have a good health as he always want to be.his private email: adagbaspiritualtemple@gmail.com you can call or whatsapp him for any information his Mobil number +2349057354407 you can visit his website:
    http://adagbaspiritualtem9.wixsite.com/mysite

    VastaaPoista
  47. Olen itkettää TÄNÄÄN jakaa tämän IHANA TODISTUKSENI KUINKA DR OLUWA CURED MY herpesvirus viime viikolla, nimeni on (LUCY JAY) MEILTÄ. On pitkä tarina mutta aion leikata se lyhyeksi, koska AM LYHYT SANOJEN. Joitakin vuosia sitten äitini oli hyvin sairaita ja TARVITAAN BLOOD, JOTEN DR kertoi verta äitini. ENNEN LUOVUTTAMISEN teimme paljon tekstiä ja huomaan, että olen herpesvirus, ja lääkäri kertoi minulle, että ei ole olemassa parannuskeinoa siihen, mutta hän määräämään lääkkeet ME jonka olen juonut pitkään ja herpes vielä kehittyä TO herpesvirus 2, tässä vaiheessa siellä missä monet PUS kehossani PRIVATE OSA, suu, SIKÄLI I WAS SACK tapaturma aiheutti he missä pelkää sitä minun työpaikka. Olin hyvin sekoittaa KOSKA mieheni jätti minut joitakin vuosia sitten, kun hän huomaamaan, että olen tämän VIRUS vaan hänen oma syynsä oli negatiivinen. Leikata tarina lyhyt näin monia ihmisiä, jotka simpukka niillä olisi parannuskeinoa virus INTERNET ja lopussa olen tuhlannut paljon rahaa. Viimeisen kahden viikon ystäväni jakaa hänen osoitus MITEN DR OLUWA CURED HIS herpesvirus JA antoi minulle HIS kosketuksesta otin häneen yhteyttä. Ainoa asia DR OLUWA kertoi minulle, että hän lähettää yrtit ME kolmessa päivässä TIME I saavat sen meissä, ja juoman vain päiviä, ja oikeastaan ​​saan HERBS vain kolme päivää, sitten alkoi NESTE IT, jÄLKEEN neljäs päivä menin lääkärin tarkastus ja huomaat, että olen nyt herpesvirus kieltävä. AM elävä todistus hän voi myös CURE rintasyöpä tappaa IHMISTEN tänään, ja jotkut muut sairaudet. OTA HIM jos vain tarvitsemme Hänen apua, koska hän on aina kiireinen, mutta antelias. TÄMÄ ON DR OLUWA SÄHKÖPOSTIOSOITE (droluwaherpescure@gmail.com) mitä-SAP numero. +2348143090463 Kiitos avusta ME DR OLUWA.

    VastaaPoista
  48. I used to suffer from HERPES GENITAL for about 3 years so I can relate to people who have the cured. No medications or treatments ever really did anything for me (i tried them all no one work. but I was actually able to completely cure HERPES naturally after countless hours of online research. What worked for me is as follows: I saw Dr EDWIN Information online that he normally cure and treat disease and infirmities with his Herbal Medicine, I never really believed the people who where recommending him thou i saw on blog about 6 people where also testifying on how they were cured by Dr EDWIN,and still Ellen recommend Dr EWDIN who uses herbal medication to cure HERPES GENITAL VIRUS and gave me his email, so i mail him He told me all the things I need to do and also give me instructions to take, which I followed properly. Before I knew what is happening after two weeks the HERPES GENITAL VIRUS that was in my body got vanished . so if you are also heart broken and also need a help, you can also email him: draziengbe@outlook.com .. if you are infected with any disease like HIV, AIDS,CANCER, HERPES.PVC, or any other disease you can also be happy like me by contacting..... Name: Dr.EDWIN What apps Number: +233542525700 Email: draziengbe@outlook.com I’m given you 100% grantee, soon as you have getting in touch with Dr.EDWIN your problems will be solved accurately. Thanks

    VastaaPoista
  49. Olen täällä jakamaan kokemukseni kaikkien kanssa. Kuinka mieheni tuli takaisin, olemme olleet naimisissa yli 9 vuotta ja heillä on kaksi lasta. Se on ollut hieno kanssamme ja olemme aina onnellisia. Tähän päivään asti mieheni alkoi käyttäytyä tavalla, jota hän ei voinut ymmärtää, minusta oli hyvin hämmentynyt tavasta, jolla hän kohteli minua lasten kanssa. Myöhemmin samana kuussa hän ei tullut kotiin ja soitti minulle, että hän halusi avioeron, kysyin, mitä olen tehnyt väärin ansaitsemaan sen häneltä, kaikki hän sanoi, että hän halusi avioeron, joka vihaa minua eikä halua nähdä häntä uudelleen La His Elämä, olin hullu ja myös turhautunut En tiedä mitä tehdä, olen ollut sairaana yli kaksi viikkoa avioeron vuoksi. Rakastan häntä niin paljon, että hän oli kaikki minulle ilman häntä, elämäni on epätäydellinen. Kerroin siskoni nykyiselle tilalle ja kertoi minulle tohtori Chambercista, otin yhteyttä mieheni palattuani minulle ja kertoi, että mieheni otti toinen nainen, jonka vaimo selitti hänelle. Siksi hän vihaa minua ja haluaa meitä avioero. Sitten hän antoi minulle myös vakuutuksen siitä, että seuraavien 48 tunnin aikana mieheni palaa minulle ja lapsille lupauksen viimeistelyyn seuraavien 48 tunnin aikana, mieheni soitti minulle tekosyy puhelimeen ja sanoi, että rakastan sinua niin paljon, että Et tiedä mitä hänelle tapahtui. Mutta tänään mieheni ja perheeni ovat jälleen onnellisia. Kiitos, tohtori Camberc, siitä, mitä teit. Tänään ei olisi ollut muuta kuin apuasi. Ota yhteyttä sähköpostilla chamberc564@yahoo.com
    (1) haluaa sinun ex takaisin.
    (2) Sinulla on aina painajaisia.
    (3) Edistäminen toimistossasi
    (4) Haluat vauvan.
    (5) Haluat olla rikas.
    (6) haluat pitää miehesi / vaimosi yksinään ikuisesti.
    (7) taloudellisen avun tarve.
    8) Haluat hallita tuota avioliittoa
    9) Haluavat ihmisten houkutella
    10) Lapsen puute
    11) Hän tarvitsee miehen / vaimon
    13) LOPPUUN TUNNISTAMINEN
    14) ILMOITUSJÄRJESTELMÄ
    15) NOPEUDEN SUOJELU
    16) LIIKETOIMINTA SPELL564 @
    17) HYVÄ HOB HECHIZ
    18) hoitaa sairaus.
    (19) Päätöslauselma E.T.C
    Ota yhteyttä kamarimusiikkiisi osoitteessa chamberc564@yahoo.com ja ratkaise kaikki ongelmasi.

    VastaaPoista