Social Media Icons

lauantai 16. elokuuta 2014

Ensimmäisen syyspäivän (masu-)asu

IMG_0758rv29_4IMG_0822

Aaah, syksy todellakin on täällä! Ei tarvinne sanoa, että olen syksyn saapumisesta enemmän kuin hyvilläni. En tunne olevani yhtään, siis yhtään mekko-tai hameihmisiä, en välitä shortseista enkä liiemmin lyhyistä hihoistakaan. Kun saan kaulalleni jättimäisen villahuivin, tunnen oikeasti olevani mukavuusalueellani. Olen siis helpottunut farkku-tennarikauden alkamisesta, vaikka se kohdallani käytännössä tarkoittaakin sitä, että lempparitennarit hiertävät turvonneita jalkoja ja farkutkin ovat kokoa normaalia isommat ja masutuubilliset. Nyt on näin.

Kahden raskauden ja kahden jättimäisen, siis hillittömän mahan jälkeen en edes kuvitellut tämän kolmannen raskauteni alussa, että pärjäisin ilman äitiysvaatteita tai että viruttaisin viiden euron henkkamaukkatoppeja ja kulkisin ponnari farkkujen napinlävessä. Vaikka raskaus kestää sen kuuluisat yhdeksän kuukautta, en minä ole koskaan sopinut vanhoihin vaatteisiini samalla tavalla raskauksien jälkeen - en vaikka olen sulattanut kummallakin kerralla kaikki raskausaikana tulleet (kymmenet) kilot ennen ristiäisiä ja tiheän imun kautta. Alunperinkin ajattelin, että kesän voisin huidella legginsseissä ja vanhoissa trikoomekoissani, mutta viimeiselle kolmannekselle tullessa uskomattoman kasvupyrähdyksen kokenut maha vaatikin jotain ihan muuta, hellesäistä nyt puhumattakaan. Maksimekot lakkasivat olemasta maksimittaisia ja polvimittaiset taasen paljastavat pikkuhousut kyykkiessä. Masokistina ja vaatehuoneessa lattialle heittäydyttyjen itkupotkuraivareidenkin uhalla olen kuitenkin todennut, että raskausaikaakin lyhyempi aika on (Suomen) kesäkausi, ja toivoakseni en ensi kesänä tarvitse enää samankokoisia vaatteita kuin nyt. Kirppikseltä ostettuja parin euron äitiyscapreja ja niitä tuunattuja äitiysfarkkuja lukuunottamatta olen siis pitäytynyt juntti-tyylissä, mahan alle rullautuvissa legginseissä ja pestyissä, pestyissä, pestyissä trikoomekoissa.

rv29_3 rv29_5

Lokakuun odottajana päätinkin satsata syksyyn ja vihmaisiin syyspäiviin. Talvitakkia en uskoakseni tarvitse, mutta äitiysfarkkuja, mukavia neuleita ja maailman ihanin äitiysparkatakki on kaappiin kyllä eksynyt. Äitiysvaatevalmistajien mitoitukset tuntuvat toisinaan ongelmallisilta tällaisen pitkäselkäisen, persjalkaisen ja 175 senttiä pitkän odottajan näkökulmasta siksi, että valitettavan usein oma koko jää pieneksi jo silloin kun vanhan (raskautta edeltävän) vaatekaapin vaatteetkin alkavat kinnata päällä, ja kokoa tai kahta suurempi vaate on aina liian suuri - myös äitiysvaatteissa. Olinkin todella positiivisesti yllättynyt, kun keväällä sain valita pari vaatetta hiljan Suomeen rantautuneelta ruotsalaiselta Mom2Momilta, joka lupasi, että vanha vaatekoko toimii raskausvaatteissakin ja vaatteet raskauden jälkeenkin, sillä koot tosiaan olivat hyvin mitoitettuja ja heiltä saamassani äitiysparkatakissa riittää tilaa isollekin mahalle. Mom2Mom elegantilla ja klassisella valikoimallaan tuntuu virkistävältä uutuudelta, ja osoituksena siitä, ettei äitiysvaatevalikoiman tarvitse aina olla superseksikästä, lyhyttä mekkoa ja rusetteja mahan päällä tai niitä ainaisia valkoisia ja mustia trikoopaitoja ja tummansinisiä farkkuja. Valitsin tosiaankin oliivinvihreän mammaparkan kokoa isompana (42) siksi, että toivoakseni saisin sen alle myöhemmin vaivatta vauvan kantoliinassa ja koska olen aika harteikas naiseksi. Käytin takkia jo keväällä pienen pampulamahani kanssa, ja takin kiristysnyörit rinnan alla tekivät vaatteesta istuvamman, ja ilman kiristelyä fiilis oli ihanan rento. Oliivinvihreä parka tuntui luontevalta ja juuri minun tyyliini sopivalta valinnalta, joka menee niin kumisaappaiden, nahkanilkkurien kuin tennarienkin kaverina, ja jonka kanssa voi käyttää niin mustia, harmaita kuin farkunvärisiäkin housuja. Musta villakangastakki tai trenssi tuntui liian asialliselta ja jäykältä, sadetakit (niitä muuten vasta löytyykin äitiysmallisena, uskokaa tai älkää!) tai kirkkaanväriset ulkoilutakit taasen jo liian rennoilta. Uskon siis, että tässä on takki, jota tulen käyttämään ensi keväänä ilman (raskaus-)mahaakin.

IMG_0773 IMG_0807 IMG_0769

Toinen saamani tuote oli Jeans Pure Label Denim-äitiysfarkut. Tuntui, että vaatekaapistani puuttui ne yhdet tarvittavat, kaiken kanssa yhteen sopivat vaaleansiniset klassikot, ja juuri sellaisina minä näitä pidän. Slim fit-malli ei ehkä pääse ihan oikeuksiinsa kaltaisellani lantiosta raskausaikana PALJON leviävällä odottajalla, ja liian pitkät lahkeet olen vain käärinyt, köh, muutamaan kertaan nilkan yläpuolelle, niinkuin aina teen. En edes muista, koska olisin oikeasti lyhentänyt farkkujani (vaikka oikeasti juuri niin minun pitäisi tehdä kaikille housuilleni). Farkkuisen osan korkeus on paljon korkeampi, kuin mihin olen äitiyshousuissa tottunut, ja se on ehdottomasti vain plussaa - kyllä te tiedätte, ettei minun jenkkakahvojani imartele matalalanteiset housut, eivät raskaana, eivät milloinkaan. Masutuubiosa taasen on lyhyehkö ja melko paksu, joka ei ihan oikeasta koosta ja selkeästä raskausmahasta huolimatta maastoudu kauniisti paidan alla vaan jää helposti lörpöttämään. Ihanat nämä kuitenkin ovat! Joustavat, mutta eivät liian ohuet, ihanan vaaleansiniset ja rennot päällä. Jälkiviisautena neuvon kuitenkin valitsemaan myös Mom2Momin äitiysfarkuissa sen oman koon, vaikka slim fit-malli tuntuisikin vähän napakalta, koska nämä venahtavat päällä hetkessä isommiksi. Kokotaulukko on siis todellakin aika hyvin mietitty, niin ylä-kuin alaosissakin.

PS. Vinkvink! Muiden Mom2Mon-blogipostauksia käyttökokemuksineen ja viimeisimmät alevinkit verkkokauppaan löytyvät Mom2Momin Suomen facebook-sivustolta.

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

4 kommenttia:

  1. Näytätpä syksyisen hehkeältä kuvissa! Äitiysparka on varmaan just hyvä syksyyn, ja sinne voi sitten topata alle kerroksia niin menee kylmemmilläkin keleillä

    Minä, kesän lapsi, normaalisti hellettä jumaloiva- mutta nyt ensimmäistä kertaa kesällä raskaana, oleva olen ilahtunut tästä hiukan viilenneestä kelistä. Yritin eilen viritellä isohkoa huivia piristämään suunnilleen päälleni kasvanutta Asoksen mustaa äitiyshaalaria, ja meinasin tukehtua kuumuuteen.

    Luulen että tää hikoilu ei lakkaa kuin ehkä vasta lokakuussa, jolloin vauvakin on noin kuukauden ikäinen. Nyt siis vikat kaksi viikkoa enää jäljellä, huh.

    VastaaPoista
  2. No voi kiitos! Täytyy kyllä sanoa blogiasi hellepäivinä kuluttaneena, että en tiedä toista yhtä helteillä hehkuvaa, viimeisillään odottavaa kuin sinä. Tästä tuli nyt tällainen keskinäisten kehujen kerho, mutta niin harvoin tulee annettua palautetta, että nyt on pakko. :) Täällä jännätään kovasti jo tulevia vauvauutisia! :)

    VastaaPoista
  3. Voi kiitos Anna, kauniisti sanottu. Tosin se on mulla ainakin niin että kaikki muut raskaana olevat näyttää ihanilta ja itsellä on tosi turpea fiilis :D

    VastaaPoista
  4. Siis mikä hiton syksy! Vielä on kesää jäljellä. Ei se tarkota, et ilmat hieman viileni, et tuli syksy. Nyt on sellainen kesä, mistä mä tykkään, ei liian kuuma eikä kylmä. Syksy alkaa syyskuussa ja terminen syksy on sitä että vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi alle + 10 asteen. Viime kesänä syyskuussa oli vielä hellepäiviä, joten ei se syksy välttämättä ala vielä syyskuussakaan. Meillä on vielä päivällä melkein hellekelit ja ei yölläkään vielä kovin kylmä ole. Sano mieluummin loppukesä kuin syksy, kun syksy ei vielä ole.

    VastaaPoista