Social Media Icons

perjantai 1. elokuuta 2014

Viimeinen kolmannes alkoi - A-P-U-A

9 kommenttia , , Share It:
rk1

Taas yksi niistä maagisista luvuista. Kaksikymmentäseitsemän plus nolla, aika monen tulkinnan mukaan päivä, jolloin viimeinen raskauskolmannes pyörähtää käyntiin. Takana on siis ehdottomasti enemmän kuin edessä, ehdottomasti. Vauva vatsan sisuksissa on noin kilon painoinen, mikä tuntuu kaikista hurjimmalta. Niin pieni, mutta niin iso vauvani!

rk3

Potkut ja kuperkeikat tuntuvat räjähdysmäisiltä, äkkinäisiltä ja rajuilta. Vielä tyypillä on tilaa pyöriä kuin hyrrä kohdussani, mutta täytyy sanoa, että odotan niitä päiviä ja viikkoja, kun liikkeet hidastuvat ja töminä tuntuu vain tietyissä kohdin vatsaa. Ajatus varsinaisesta ihmisestä sisälläni on silti edelleenkin utopistinen. Voin vain arvella, miten päin herra majailee milloinkin, mutta varmaa tietoa minulla siitä ei ole. Ihan loppuraskaudessa musta on aina ollut hirvittävän liikuttavaa, kun terveydenhoitaja silmät loistaen on kertonut, että hei kuule, tässä on vauvan peppu. Pieni kyhmyrä vatsan sivussa, pieni takapuoli, joka tuntuu niin selkeältä ja aidolta merkiltä siitä, että ihan oikea ihminen siellä on.

Ajatus tulevasta perheenlisäyksestä ja vauvasta tuntuu jollain tapaa vieläkin hyvin epätodelliselta. Kolme kuukautta on niin lyhyt ja toisaalta niin pitkä aika. Helpottavalta tuntuu, että kohta alkaa elokuu, ja lokakuun loppu tuntuu jo ihan eri tavalla häämöttävältä. Maaliskuussa kahden viivan aikaan viittasin kintaalla lokakuun loppupuoleen lasketun ajan ajankohtana, koska se tuntui niin kaukaiselta, epämääräiseltä ajalta pitkän kevään ja kesän jälkeen, loppusyksystä vasta.

rk7rk5

Viimeistä kolmannesta kohden mentäessä myös fyysinen kisaväsymys alkaa nostaa päätään: hellepäivien pitkät kaupunkiretket, päivä toisensa perään ulkona huidellut kesäpäivät ja pitkät kävelyreissut muun arjen ohessa tuntuvat vihlovina kipuina lantiossa ja turvotuksena jaloissa. Intoa piisaisi kyllä, ja siksi oman kehon kuuntelu tuntuukin niin haastavalta. Yhtenä päivänä seisoin kirppis-kauppa-puutarhakauppa-reissun jälkeen lähikaupan kassalla unohtuneen margariinipakettini kanssa ja pidättelin itkua, sillä seisominen yksinkertaisesti sattui niin paljon. Onneksi kipuja ja turvotusta on ilmennyt vain kaikista hardcoreimpina vilinäpäivinä ja hellesäällä (eli n-y-t), ja tavallisina puisto-kotipäivinä olo on edelleenkin aika.... Normaali. Tällöin raskautta tai vatsassa kasvavaa tuskin edes huomaa tai muistaa.

Viimeiset vanhat vaatteetkin alkavat kinnata päällä, ja ne jotka eivät, tuntuvat epäkuranteilta muulla tavoin. Sheinsidelta saamassani vihreässä pitkässä mekossa (jonka väri muuten on kuvissani totaalisen väärä, luonnossa se on ihana vihreä ja hiuksetkin eri väriset, mutta "jotkut" ovat käyneet näemmä säätämässä kamerani väriavaruussäädöt ihan uusiksi!) on ihastuttavat pitkät hihat tällaiselle paljaita käsivarsia kammoavalle kriiseilijälle, mutta tolppanilkat eivät kestäneet kokovartalokuvaa ja sifonkikangas on ollut hellesäillä kaikkea muuta kuin hitti. Vielä pari viikkoa sitten mahan sisäänsä vaivatta vetänyt mekko odotteleekin nyt parempia aikoja - viileämpiä ilmoja, kesäjuhlia ja vartaloa ilman raskausmahaa.

PS. Tänään tunsin ensimmäistä kertaa, että beibi vatsassa hikkailee! Se jos mikä tuntuu ihan aidolta ja oikealta merkiltä siitä, että loppua kohden mennään. Miten te muut syksyn tai talven odottajat jakselette?

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

9 kommenttia:

  1. Hei. Mua kiinnostais tietää huomaako Armas vauvan tulon mitenkään? Helmi varmasti jo ymmärtää hyvin. Meidän Armaksen ikäinen poika ei ole yhtään kiinnostunut siitä, että äidin masussa on vauva, vaikka aika moni on siitä hänelle puhunut. Tulee sitten aikamoisena järkytyksenä syntyessään :D

    VastaaPoista
  2. Paljon samoja fiiliksiä ja samoilla viikoilla mennään kun la 23.10. Vaikea löytää tarpeeksi viileää ja siistiä vaatetta töihin. Työpäivän jälkeen ei jaksa oikein mitään, mutta onneksi turvotus suht vähäistä.

    VastaaPoista
  3. Eikä, nää tunnelmalliset (maha)kuvat ja odotusfiilikset saa kaipailemaan omaa kolmatta pientä...
    Uskaltaisiko sitä vielä joskus...

    VastaaPoista
  4. Onnea viimeiselle taipaleelle! Ihanaa seurata nyt teidän "tuttujen" bloggaajien loppumetrejä, kun itse pääsi maaliin :D. Veikkaan että iskee vielä mahakateuskin!

    VastaaPoista
  5. Lapsille kertomisesta ja heidän suhtautumisestaan asiaan mun täytyisi kirjoittaa ihan erikseen. Helmihän oli Armaksen ikäinen, kun A syntyi, ja hän todellakin tuijotti kapaloon käärittyä vastasyntynyttä veljeään silmin nähden järkyttyneenä voimatta ymmärtää, mistä käärö oli meille tulla tupsahtanut. :D

    VastaaPoista
  6. Aaaah, töihin. Huh! Onneksi saan blogata kotona vaikka alasti ja kotipihallakin uskallan olla mitä rumimmissa vaatteissa näin helteellä. :D Muistan kyllä tuon työvaatteiden ja raskausmahan tuskan, huh... Onneksi ei ole sullakaan enää montaa viikkoa äitiysloman alkuun:)

    VastaaPoista
  7. Ehdottomasti! Lisää pikkukolmosia! ;)

    VastaaPoista
  8. Olen kateellisena kuolaillut instassa teidän täydellisen ihanan vauvan kuvia. Aah. Jospa joskus meillekin. <3

    VastaaPoista
  9. Ihana mekko ja kaunis sinä!
    Mulla on tasan kuukausi jäljellä, suunniteltu sektio tulossa viikolla 39. Ja huoh, alkaa olla omaa kroppaa jo ikävä. Vaikkakin raskausvatsa itsessään on ihanan pyöreä ja sileä. Mutta kodin kuumuus alkaa tuskastuttaa, järvessä uiminen auttaisi. Pääsisinpä joka päivä järven rantaan. Pian kuitenkin syksy koittaa ja kärrylenkit <3

    VastaaPoista