Social Media Icons

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Tuttivieroitus: lapsi nro 2, päivä yksi

39 kommenttia , , , , , , , Share It:
kuva

Kun annoin toiselle lapselleni tutin kovista tutittomuus-yrityksistä huolimatta, tiesin tämän päivän koittavan joskus. Ensimmäinen päivä ilman tuttia - syy siihen, miksi alunperinkin pitkin kynsin ja hampain annoin vauvalle aikanaan tutin.

Esikoisen korvia raastavasta tuttivieroituksesta traumatisoiduin varmaan lähinnä minä, ja kun taloon syntyi toinen tuttia natustava lapsi, tuntui sekin vaiva ja huudatus turhalta ja tarpeettomalta. Olemme puolitoista vuotta taistelleet päivittäin esikoisen kanssa tutin varastelusta, vauvan runnomisesta tutti-mustasukkaisuudessa ja toisen tutin syömisestä salaa, mutta päätimme, ettemme anna isommalle enää tuttia, kun se kerran on otettu pois. Nyt kesälomalla, kuopuksen ollessa reilun puolitoistavuotta vanha ja lasketun ajan häämöttäessä reilun kolmen kuukauden (!) päässä, ajattelimme että on aika todellakin luopua tutista ennen suuria muutoksia (perheenlisäystä).

Tutista on tullut kuopukselle vähän turhankin rakas. Imetyksen loppumisen (n. 2kk sitten) jälkeen tutin syöminen kasvoi eksponentaalisesti ja nyt sen kulutus on suorastaan räjähtänyt käsiin: hän kantaa mukanaan aina vähintäänkin kahta tuttia eikä luovu tutistaan edes ruokailun, kylvyn tai vaipanvaihdon ajaksi. Janssoninkiusauksen jälkeen suuhun sujahtaa rengastutti, joka otetaan pois vain ennen seuraavaa lusikallista. Kolmevuotiaan esikoisen uhmapuuska-repertuaariin taas kuuluu yhä useammin tuttihöykytys, siis tutin anastaminen väkivalloin. Alunperin tarkoituksena oli napata tutti pois jo alle vuoden vanhana, mutta rikkonaisten ja raskaiden öiden vuoksi en edes jaksanut ajatella koko asiaa. Unikoulun suurin helpottaja oli varmastikin tutti, ja nyt kun yöt nukutaan lähestulkoon poikkeuksetta yhteen putkeen, emme tarvitse enää tuttia öitä parantamaan. Kai.

Tänä aamuna vihelsin pelin poikki. Lahjoin lapset maissinaksuilla, varastin tutit vaivihkaa ja leikkasin niistä päät irti. Kaikista, etten tulisi enää katumapäälle. Esikoinen näki keittiösakset kädessäni, mutta koska vanhempana olen vähintäänkin yli-Jumala kahdelle alle neljävuotiaalle lapselleni, voin syöttää kaikenlaista pajunköyttä täytenä totena. Väittää oikeaa vasemmaksi ja sanoa, että pihan oravat (niitä on paljon ja ne yrittävät tulla sisäänkin) ovat käyneet rikkomassa tutit, ja aina menee täydestä.

Kuopus kulki aamupäivän kaksi rikkinäistä tuttia käsissään ja epäuskoisena päätään puistellen mumissut: "Ovava. Kikki. Ovava. Kikki. Tuhna ovava". Päiväuniaikaan ehdin jo huokaista helpotuksesta, kun hän nukahti isosiskonsa juniorisänkyyn alle kymmenessä minuutissa ja ilman huutoa. Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Tavanomaisen 2-3 tunnin päiväunitauon sijaan hiljaisuutta kesti 40 minuuttia, ja sitä seurasi huutoa, nyyhkytystä ja tutin anelua seuraavat kaksi tuntia, joka päättyi siihen, että hän nukahti syliini sohvalle vartiksi (kehtasinkin liikahtaa niiltä sijoiltani, lapsen silmät aukenivat nanosekunnissa). Ensimmäinen päivä (tai puolikas) on ollut siis aika raastava, enkä edes tohdi ajatella nukkumaanmenoaikaa, joka on aika villiä muutenkin. Sanotaan, että ensimmäiset kolme vuorokautta ovat pahimmat. Kaksi vielä.

Nyt tulee Pikku Kakkonen, on siis hiljaista. Kop kop.

Onko linjoilla muita tuttivieroittajia? Miten, missä, milloin?

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

39 kommenttia:

  1. Voi kun olisi tytölle kelvannut tutti...mutta ei, ei kelvannut. Eikä kelvannut tuttipullokaan.

    Pojalla tutti jäi pois helposti. Hoidossa ei tarvinnut tuttia päivisin, joten "unohdin" antaa tutin kotona...eikä poika enää kaivannut tuttia. Mutta poika myös vieroitti itsensä tissiltä. (joi mieluummin pullosta)

    VastaaPoista
  2. Meillä on parhaillaan käynnissä. Olemme päässeet ehkä liian helpolla. Pojallemme on aina pitänyt selittää asiat todella perinpohjaisesti ja huomaa että hän mietiskelee asioita pitkään. Joka ilta pitää muistuttaa että tutit meni rikki ja ne laitettiin yhdessä roskiin. Ensimmäisinä iltoina tuli vähän itkua mutta puhumisella meillä päästiin pahimman yli. Tsemppiä hirmuisesti! Kyllä se siitä!

    VastaaPoista
  3. Meiän tyttö luopui helposti tutista 1,5-vuotiaana (meillä ei tuttia annettukaan koskaan kuin vain nukahtamisen avuksi).
    Tutista leikattiin pää pois ja selitettiin, että rikki on. Yhtenä iltana taisi pitää kiukutteluitkua, mutta siinä se.

    (1-vuotiaana yritettiin tuttivieroittaa ekan kerran, mutta silloin ei jaksettu surullista itkua kuunnella kovinkaan kauaa... Tuolloin 1,5-vuotiaana imemisen tarve selkeästi yhtäkkiä alkoi hiipua, jolloin ensiksi jäi tutti ja heti perään tissi pois.)

    Eipä siis tainnut olla tästä kommentista iloa :D mutta tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Kirjoitathan miten projekti etenee, miten Armas reagoi ja kuinka pian helpottaa tutti-ikävä? Minun lapseni on Armaksen ikäinen ja yritän henkisesti valmistautua tutista vieroittamiseen :)

    VastaaPoista
  5. Meillä ei ole syöty päivätuttia sen jälkeen, kun vauvat ovat täyttäneet puoli vuotta. Totuttelua on säilytetty muovipurkissa pinnasängyssä. Sieltä lapsi on voinut ottaa uuden tutin hukkuneen tilalle yöaikaan. Päivätuttia ei ole saanut mukanaan kantaa, sillä mielestäni mikään vaan ei ole sen ällöttävämpää, kuin likaiset tutit. Tuttuja ei siis ole meillä pyörinyt laukun pohjalla eikä lelulaatikoissa.

    Kuopus oli hyvin kiintynyt tuttunsa meilläkin, mutta olen aina ollut vain helpottunut siitä, kun tunteista on päästy.

    VastaaPoista
  6. Meillä pojan tutit annettiin oraville vähän ennen hänen 2-v päiväänsä. Vieroitus oli jotain aivan kamalaa. Varsinkin ensimmäinen ilta joka nenäverenvuodon ja muun kivan kautta päättyi autoajeluun puoliltaöin. Onneksi kuitenkin kestimme sen ja tutit ovat enää kaukainen muisto. Täällä pidempi tarina vieroituksesta: http://kummelikopplan.wordpress.com/2014/05/10/kuinkas-siita-selvittiin/

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  7. Esikoisen tuttivieroitus meni tosi helposti. Hänellä tutti oli jo monta kuukautta ollut ainoastaan unille mentäessä, ja kun kahden ikävuoden rajapyykki alkoi häämöttää päätimme vieroittaa hänet tutista. Kerroimme, että lähimetsän oravavauvat tarvitsevat tutteja joten yhtenä päivänä veimme tutit metsään ja jätimme kivelle. Muutaman tunnin päästä menimme yhdessä katsomaan ovatko tutit hävinneet. Ja niinhän ne olivat, ja oravaäiti oli tuonut kiitokseksi muutaman pikkuauton. Kyllä oli 1v 11kk vanha poika iloinen! :) Meille syntyy puolen vuoden päästä kolmas ja sitä ennen pitäisi kuopukselta (nyt 1v 5kk) ottaa tutti pois, jotta se olisi varattu vain vauvaa varten. Saapa nähdä miten sujuu tuttivieroitus tällä kertaa.

    VastaaPoista
  8. Esikoinen söi tuttia kolmevuotiaaksi. Oli siitä luopumisesta puhuttu ja sillä uhkailtu, mutta lopulta tyttö ehdotti itse vaihtavansa sen keksiin. Mikäs siinä sitten, vaihtokauppa tehtiin ja tutti vietiin saman tein kurrevauvoille ettei perua voinut. Parina iltana vähän kaipasi, mutta muuten ei mitään. Ja tälle tutti oli ollut huomattavan rakas koko kolme vuotta. Mun puolesta tuttia kauhistelevat neuvolantädit sun muut saavat painua hornan kuuseen, heidän takia stressasin asialla pari vuotta, ihan turhaan. Samoin pottailu; puolentoista vuoden intensiivinen opastus ei juuri tuottanut tulosta, lapsi oppi aivan yllättäen pottailemaan, pyttyilemään ja yökuivaksi kolmivuotissynttäreiden tienoilla. Toisen lapsen kanssa olen paljon armollisempi, niin itselleni kuin lapsellekin.

    VastaaPoista
  9. Olen ollut esikoisen kohdalla melko ehdoton siitä, että hereillä ei tuttia imeskellä. Tyttö piti pipin tullessakin syliä tärkeämpänä, tutilla ei niinkään ollut väliä. Nukahtamisessa se oli kyllä ehdoton. Kunnes eräänä iltana tytön ollessa reilun vuoden alkoi nukkumaan mennessä leikkimään tutilla ja heitteli sitä sängystä. Sillä tiesi äitin palaavan huoneeseen. Olin jo tovin tuumaillut tutin pois ottoa ja sinä kyseisenä iltana meni pelleilyyn hermot enkä nostanutkaan sitä takas lattialta. Tyttö kummasteli tovin, mutta rauhoittuikin kummallisen nopeasti sänkyyn ja nukahti. Odotin kauhuissani pitkälle yöhön tytön heräämistä koska olin valmistautunut tahtojen taistoon ja olin varma etten saisi sitä uudelleen nukahtamaan ilman tuttia. Tyttö nukkuikin hyvin ja muutamaan päivänä ja iltana siitä eteenpäin nukahtaessa vähän ihmetteli ja toisinaan hiukan kieriskeli ennen kuin uni tuli, mutta se vieroitus meni lähes itkutta.

    Nyt kuopus täyttää pian vuoden ja tuntuu olevan kaiken kaikkiaan temperamentiltaan hiukan jääräpäisempi. Hänkään ei tuttia juurikaan syö kuin unilla, mutta silti kauhulla olen jo miettinyt mitä tuleman pitää tällä kertaa.

    VastaaPoista
  10. Aah, onpa ihanaa kuulla ettemme ole ainoita joilla tutista luopuminen ei todellakana ole ollut "helppoa" tai se ei ole sujunut "kuin itsestään". Meidän juuri 2v. täyttänyt esikoispoika on juuri tällä hetkellä tuttivieroituksessa, ja matka on ollut aika pitkä ja kivinen.. Ei auttanut tutin leikkaaminen eikä puhe tuttien viemisestä oravavauvoille. Nyt yö nro 4 ilman tuttia, mutta vieläkin kysellään tuttien perään ja nukuttaminen kestää ja kestää.. Tsemppiä teille koettelemuksiin! Toivottavasti pian alkaa helpottaa.

    VastaaPoista
  11. Haluaisin mielellään tietää sitten jatkoa, että miten kävi. Meillä tyttö 1v3kk ja kesän aikana olemme rajoittaneet tutin täysin unikäyttöön. Muuten sitä ei saa, syliä on tarjottu enemmän.. kuukauden päästä olemme lähdössä risteilylle, ja suunnittelin jo, että sen jälkeen tutti lähtisi täysin pois( en uskalla ennen reissua :D)

    VastaaPoista
  12. Minä otin tutin molemmilta pois siinä 9-10kk iässä. Sen ikäinen ei vielä muista niin kovasti kaivata tuttia että vieroitus sujui helposti, mutta se suurin imemisvietti on jo yleensä loppunut. Oltiin juuri Tanskassa ja siellä pisti silmään, että usein jopa neljävuotiaan näköiset lapset söivät tuttia.

    VastaaPoista
  13. Meillä vieroitettiin Pikkuveljeltä tutti ensin toukokuussa, hyvin tovin ennen Turkin matkaa. Se meni ihan hyvin, pari iltaa kaipaili tutin perään, muttei nostanut kovaa meteliä siitä. Ja nukahti helposti sänkyynsä. Turkissa poika tuli kipeäksi, sai vesirokon ja siihen kuuluvan kuumeen, joten sai tutin takaisin. Nyt on ollut pari viikkoa tuttivieroitusta ja samalla "unimaidosta", eli nukkumaan mennessä ei ole enää tuttia eikä maitopulloa. Nyt on ollut kovaa huutoa ennen nukahtamistaan; alku oli pahin, mutta kyllä se siitä, kun poika ymmärtää ettei saa huudolla takaisin. Tällä kertaa tutit pysyvät pois. Tutista vieroittaminen vaikenee, mitä enemmän on ikää. Nyt on ikää 1v5kk. Itse en ole selittänyt oravalla tai rikkimenneellä tutilla, ottanut vain pois käytöstä.

    VastaaPoista
  14. Ihanan helpolta kuulostaa tuo poikasi tuttivieroitus. Toista on meillä. :D

    VastaaPoista
  15. Huh, emme ole ainoat jotka juuri NYT vieroittavat lastaan tutista. Ehkä teillä on nyt tosi helppoa, koska aika on oikea. :)

    VastaaPoista
  16. Siis juuri samalla tavalla huomaan varsinaisen imemisen tarpeen hiipuneen ja kiintymyksen tulleen tilalle, ja siksi meilläkin vieroitetaan vasta nyt, eikä yksivuotiaana.

    VastaaPoista
  17. Ehdottomasti! Nämä ovat hyvin vertaistuellisia projekteja unikoulun tapaan, ja jaan ehdottomasti fiiliksiä vieroitusajalta ja "oireilusta" täällä. :)

    VastaaPoista
  18. Heh, hieman erilaiselta kuulostaa meidän tuttitaival. Meillä on kulutettu aika paljon desinfioivaa mutta myrkytöntä Aquaintia, jota olen saamani tuotenäytepullon jälkeen ostanut itse lisää. Minäkin nimittäin inhoan likaisia tutteja. :)

    VastaaPoista
  19. Apua, kuulostaa todella rankalta! Pitääkin ehtiessäni käydä lukemassa tuo blogitekstisi, ihan vertaistuen vuoksi!

    VastaaPoista
  20. Toivottavasti toisen lapsen tuttivieroitus sujuisi yhtä leppoisaan malliin kuin ensimmäisen kohdalla sujui. Meillä esikoisen tuttivieroitus oli rankka kokemus, tämä selvästi helpompi vaikka lapsi onkin kuin takalistoon ammuttu karhu...

    VastaaPoista
  21. Minäkään en ole huolissani hampaista tms. tutin suhteen, mutta meillä tutti on luonut lasten keskistä skismaa ja ainaista taistoa, joten siksi päätimme luopua siitä ennen muita suuria mullistuksia.

    Henkilökohtaisesti en ymmärrä aina vouhkaamista milloin mistäkin tiettyyn ikään kuuluvasta kehityksen virstanpylväästä. Me emme IKINÄ saaneet esikoista istumaan potalle tai tekemään häntä sinne mitään ja samalla huutokonsertilla yritimme pariin otteeseen kuopustakin potalle istuttaa, kunnes luovutin. Esikko oppi 2,5-vuotiaana, yhdessä viikossa kuivaksi ja luopui vaipoista omasta aloitteestaan. Ei parin vuoden pottatreenejä tai tarroja, ja silti selvittiin. ;)

    VastaaPoista
  22. Ooh, ensimmäinen luopuminen kuulostaa todella ihanteelliselta! Me olemme kovasti miettineet, josko annamme vauvalle tuttia ollenkaan, ja jos annamme, niin vain unille.

    VastaaPoista
  23. Helmin tuttivieroitus oli myös aika raastava kokemus, mutta kovin temperamenttisen ja kiivaankin lapsen kanssa vieroitus ja tutin perään kyseleminen (huutaminen) loppui viikon kuluessa aloituksesta. Toivottavasti teilläkään ei olisi kauaa enää jäljellä!

    VastaaPoista
  24. Se, että tutin syömistä alkaa systemaattisesti rajoittamaan ennen varsinaista pois ottamista helpottaa joillakin. Meillä ei ole toiminut kummallakaan. Rikkinäinen tutti on ollut ihmeellinen ja outo juttu, mutta se, ettei tuttia ole annettu, on ollut huudon paikka. Me ollaan siis vain "repäisty laastari", kerralla ja kunnolla. :D Hauskaa risteilyreissua ja tsempit lopulliseen vieroitukseen!

    VastaaPoista
  25. Joo, olen monasti huomannut saman ilmiön. Että keski-Eurooppaan päin mentäessä lapset ovat aika pitkään vaipoissa ja tutti suussa, meillä neuvolantädit mätkättävät kyllä aiheesta jo varmaan vauvavuoden aikana. :D

    Minäkin olin alunperin sitä mieltä, että tuossa iässä olisi hyvä vieroittaa lapsi tutista pois, mutta Armaksen ollessa 9kk-ikäinen olivat yöt todella, todella rikkonaisia, herätyksiä oli 6-12 yössä, ja tutti auttoi nukahtamaan paremmin. En edes mahda ajatella, mitä yöt olisivat olleet ilman tuttia.

    VastaaPoista
  26. Ah, tuota juuri pelkään eniten; että tulisikin jokin kauhea tauti ja helpommalla päästäkseen olisi oikeasti pakko antaa tutti. Thumbs up! Tsempit tuttivieroitukseen, kyllä se siitä :)

    VastaaPoista
  27. vietiin tutit lintsille tuteille tehtyyn pesään siinä oli meidän vieroitus...kertaakaan ei ole kysynyt !

    VastaaPoista
  28. Poitsu oli 1v9kk kun kerran päikkäriaikaan rikoin kaikki tutit. Herättyään näytin ja kerroin että oho, rikki. Itse kantoi roskiin ja se siitä. Ei huutoa tms. Vähän illalla ihmetteli kun ei ollutkaan unitutia. Ei se tutti ollu kun nukahtaessa ja öisinkään ei etsitty joten ei ollut siinä kiinni silleen.

    VastaaPoista
  29. Poikamme täytti juuri kaksi ja on ollut ihan tuttihullu. Kotona oli aina tutti suussa, päiväkodissa ja ulkona ei. Vieroitimme viikko sitten pois tutin päiväkäytön. Hän saa vielä käyttää tuttia nukkuessaan. Ihmeen helposti vieroittaminen onnistui. Pari kertaa on itkenyt tutin perään kun on satuttanut itsensä tai ollut väsynyt. Selitämme vaan aina että hän on nyt jo iso kaksivuotias eikä hän tarvitse tuttia päivällä. Olisi varmaan pitänyt vieroittaa tuo nukkumiskäyttö samalla, uskon sen olevan paljon vaikeampaa.

    VastaaPoista
  30. Meilläkin meni tuttivieroitus niin helposti että olin ihan järkyttynyt. Perustyytymättömän lapsen kanssa edes yksi helposti sujunut vaihe oli ihan whaaaaat-elämys. :D

    Olin varautunut hulluun huutoon ja kiukutteluun. Kiitos siis muistutuksesta, sillä tällä hetkellä ei olekaan niin herkku vaihe menossa.

    Tsemppiä tuleviin päiviin!!

    http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2014/02/18/eron-tuskaa-eli-tutti-ja-vaipat-hiiteen/

    VastaaPoista
  31. Meillä luovuttiin esikoisen kohdalla tutista n. 8 kuisen ja se tapauhtui hyvin helposti, muutenkin tutti oli rajattu vain uniaikaan. Rikkonaisten öiden takia luovuttiin tutista, koska se oli aina hukassa tms. väärässä paikassa. Tutista luopuminen rauhoitti yöunta. Kakkosen kohdalla tutista luovuttiin yksivuotiaana. Tyttö oli innokkaampi sitä syömään. Mulla meni hermot siinä vaiheessa, kun tutti lenteli kaaressa sängystä nukahtamis vaiheessa ja jopa kesken unien ja sitten parku sen kadotessa. Meillä oli kaksi tuttia ja kun ensimmäinen lensi junassa kaarella lattialle, en vaivaantu enää sitä hakemaan ja samana iltana hävitin myös unitutin kun en kestänyt heittelyä. Muutama ilta meni itkeskellessä ja sitten asiaan totuttiin.

    Pottailussa kumpikin lapsi on ollut myötämielisiä potalla, poika oppi kuivaksi vähän vajaa 2,5 vuotiaana helposti. Tyttö päätti itse lopettaa vaippojen käytön reilu 1,5 vuotiaan ja samalla myös yökuivaksi. Tyttö selvästi ärsyyntyi vaipoista ja teki tarpeensa mielummin pottaan kuin vaippaan. Kun vaipoista päästiin eroon, tuli tytöstä selkeästi tyytyväinen.

    VastaaPoista
  32. Tsemppiä! Meillä on tuttivieroitus edessä elokuussa, kun vietän kesälomaa. Poika täyttää syksyllä kaksi ja jätin vieroituksen suosiolla loman missioksi. Jos (kun) tulee rikkonaisia öitä, niin ei tarvitse ainakaan aamulla raahautua töihin. :) Sulla on ihana blogi, ihan liian harvoin tulee laitettua kommenttia.

    VastaaPoista
  33. Meillä lapsilta otettiin tutti samaan aikaan pois.Esikoinen 2,5v. ja kuopus 1,5v. Esikoinen huusi öisin 2 viikkoa, kuopus huusi yötä päivää 2,5 kuukautta.

    VastaaPoista
  34. Esikoisella tutti oli unikäytössä + vaunuissa ja automatkoilla. Päiväunitutti jäi pois vahingossa, unohdin pistää sen pojan suuhun aloittaessani nukutuksen. Pian poika ei enää huolinut tuttia autossa, vaikka koitin tyrkyttää jottei toinen huutaisi koko 4 tunnin matkaa vaan nukkuisi... Yötutista luopumiseen valmistauduimme henkisesti pitkään. Lykättiin projektia, ku oli vähän väsy, töissä kiirusta jne. Poika tarvi aina kaksi unituttia, jos toinen oli poissa, vinkui niin kauan että se löytyi (ei osannut vielä puhua). Sit yhtenä iltana leikkasimme kaikki tutit ja laitoimme kaksi "raatoa" pojan sänkyyn. Poika meni sänkyyn, kaivoi tutit käsiinsä, katsoi niitä hetken, totesi "höö" ja nukahti. Se oli siinä. poika myös vieroitettu ittensä tuttipullosta. Kaikki vieroitukset oli siis tosi helppoja esikoisen kanssa, joten todnäk tää toinen tulee oleen ihan mahdoton :D

    VastaaPoista
  35. Meillä esikoinen ei huolinut olenkaan tuttia - eikä myöskään tuttipulloa... Kaksosten synnyttyä iskin molemmille tutit suuhun heti sairaalasta päästyämme. Ja olen (ainakin seuraavan vuoden...) todella tyytyväinen tästä päätöksestä! Katsotaan mitä mieltä olen, kun on vieroituksen aika! ;)

    VastaaPoista
  36. Lapsi traumatisoituu, jos siltä jättää tutin pois shokkimaisesti. Jos lapsi huutaa yötä päivää pari kuukautta, ja yhtäkkiä lakkaa, se kipu ei lopu kuin seinään. Lapsi yksinkertaisesti turruttaa itsensä sille, ja se jälki kulkea mukana pahimmillaan koko elämän, kehossa ja mielessä. Rinta- ja oraalifetissit jäävuoren huippuna. Parhaimmillaan selvitään jonkin sortin terapialla.

    Käytännön testi: väheneekö/vähenikö lapsen itkuisuus noin ylipäätään vieroittamisen myötä? Osallistuuko koko keho itkuun niin kuin nuorempana?

    "vietiin tutit lintsille tuteille tehtyyn pesään siinä oli meidän vieroitus"

    Nimenomaan, lapsi vieroittaa itse itsensä tutista - ei tuhoa sitä, vaan luopuu siitä lempeästi, eikä niin, että se (lapsen silmin) väkivaltaisesti viedään häneltä pois.

    Tutti on lapselle sama kuin rinta, rinta on sama kuin äiti. Vieroittamalla lapsen väkivaltaisesti tutista tai rinnasta, vieroittaa lapsen syvällä tasolla myös äidistä.

    VastaaPoista
  37. […] Kerroinkin aiemmin, että aloitimme maanantaina tuttivieroituksen reilun 1,5-vuotta vanhan kuopuksemme kanssa. Syynä eivät niinkään olleet hammaslääkärien pelotteet tutin syöjistä ja ikuisista jäljistä purukalustossa, vaan tutin sisarusten välille tuoma kireys, siitä johtuvat taistelut ja suorastaan käsiin räjähtänyt tutin nutkuttaminen. Enää tutti ei riittänyt unille mennessä (kuten aiemmin), vaan sitä ilman ei osattu olla edes ruokapöydässä, kylvyssä tai hiekkalaatikolla. Aika tuntui juuri nyt sopivalta, koska laskettuun aikaan on vielä reilut kolme kuukautta ja mieskin on kesälomalla. […]

    VastaaPoista