Social Media Icons

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Tuttivieroitus ja kuinka siitä selvittiin

7 kommenttia , , , , , Share It:
kuva

Kerroinkin aiemmin, että aloitimme maanantaina tuttivieroituksen reilun 1,5-vuotta vanhan kuopuksemme kanssa. Syynä eivät niinkään olleet hammaslääkärien pelotteet tutin syöjistä ja ikuisista jäljistä purukalustossa, vaan tutin sisarusten välille tuoma kireys, siitä johtuvat taistelut ja suorastaan käsiin räjähtänyt tutin nutkuttaminen. Enää tutti ei riittänyt unille mennessä (kuten aiemmin), vaan sitä ilman ei osattu olla edes ruokapöydässä, kylvyssä tai hiekkalaatikolla. Aika tuntui juuri nyt sopivalta, koska laskettuun aikaan on vielä reilut kolme kuukautta ja mieskin on kesälomalla.

Niin tutista vieroittaminen, unikoulu kuin imetyskysymyksetkin herättävät aina polemiikkia. Minä olen kuullut sekä unikoulun (kolmessa yössä toimineen tassuttelun, jonka jälkeen lapsi 6-12 heräämisen sijaan alkoi nukkua 12 tunnin yöunia) että tuttivieroituksen yhteydessä traumatisoivan lapseni väkivaltaisella riistolla ja pakkokeinoilla. Unikoulun suhteen hirvittävää oli, että vanhempi istui lapsen sängyn vieressä, silitti ja hyssytti, muttei ottanut syliin. Tuttivieroituksessa tuttien leikkaaminen taasen oli saatanasta, ja erään saamani sähköpostiviestin mukaan ihan sukupuolielimien silpomiseen verrattavaa väkivaltaa (!).

No.... En varsinaisesti miettinyt vanhemmuuttani tai valintojani uudelleen, mutta jos akuutti, psykoterapiaa kaipaava oraalikriisi aikuisiällä iskee, osaan yhdistää sen tuttien silpomiseen. Koska me todellakin leikkasimme tuteista päät rikki, ja sanoimme, että oravavauva on nyt käynyt niitä nakertamassa. Lapsi ei ehkä hirveimmältä järkytykseltään kyennyt purkamaan todellisia tuntemuksiaan, vaan tyytyi vain hämmästellen toteamaan: "ovava töi, meni kikki. ovava. kikki. ovava. kikki". Ensimmäinen päivä oli itkuinen (niin!) uniaikojen ja ruokailujen osalta, mutta elämää suurempaa (päiväuni-)draamaa tämä vieroitus ei nostattanut. Toisena päivänä hän kyseli tutin perään, ja päätään puistellen ja "ovava"-sanaa hokien hän vain työnsi tutin pois. Kolmantena päivänä Armas ei kysynyt tuttia enää ollenkaan ja neljäntenä päivänä hän kantoi kaikki löytämänsä tutit itse roskikseen.

Me alunperin yritimme lähestyä tuttivieroitusta kevyellä "siedätyshoidolla", siis rajoittaa tutin syöntiä vain uniaikoihin (kuten sitä aiemmin vain käytettiinkin), mutta tutittomuudesta päivällä vasta seurasikin elämää suurempaa draamaa ja itkupotkuraivareita. Oravan syömä tutti oli lapsellekin paljon helpompi tapa luopua, ja upposipa tarina myös kolmevuotiaaseen tuttia varastevaan isosiskoonkin. Itse haikeuteen ja ikävään taasen tuntui tepsivän hauskat kesäpuuhat ja arjesta poikkeavat touhut: iltakylvyssä sai joka ilta kylpyvaahtoa, lounas syötiin parvekkeella, kahtena päivänä kävimme järvellä uimassa, rakensimme majoja ja seikkailimme rautakaupassa.

Kaiken kaikkiaan tuttivieroitus sujui meillä mielestäni todella hyvin, mitä nyt illalla nukkumaan meneminen kestää, kestää ja kestää. Aiemmin kynttilän tavoin tutti suussa sänkyyn sammunut lapsi kiipeilee sängyssä, höpöttää, potkii seinää ja pyörii kuin hyrrä tyynyjen välissä. Uskon, että arjen normalisoituminen kesälomien (kerhottomuuden yms.) jälkeen helpottaa ja tuleva juniorisänky myös. Takana on siis mainettaan parempi tutista vierottautuminen ja edessä oletettavasti muutama lapsuusiän trauma. ;)

Miten sujuu muilla tuttivieroittajilla?

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).


 

7 kommenttia:

  1. Meilä vierotettiin neiti jo uutena vuonna (ei ollu parempaa tekemistä uuden vuojen yönä...). Kyllästyin käymämä vähän väliä nostamassa tuttia . Ajattelin että samoilla haudoilla vierotan tutistaki. Ja melko helposti se menikin. Eka yönä huusi ehkä kaksi tuntia, seuraavat oli jo helpompia. Nyt on operaatio pysyminen pinniksessä ilman laitaa ko kiikku laidan yli.eilen meni 40 min että sain nukkumaan (istuin vieressä ja nostin aina takas sänkyyn. Normaalisti jää itsekseen nukahtamaan). Vaihtoehtoina oli istua vieressä tai laukkoa koko ajan viemässä neitiä takas (on testattu...). Meillä on 1v9kk vanha typykkä :)

    VastaaPoista
  2. Meillä myös pahoinpideltiin eli vieroitettiin tutista leikkaamalla yksi tuti. Loput tutit vaan laitettiin pois. Meillä oli myös tutin syönti rajoitettu nukkumiseen joten kuten oletettavissa oli niin nukkumaan menosta tuli hetkellisesti hankalampaa. Ensimmäinen ilta ja taistelua kesti tunnin, toinen ilta puoli tuntia ja sitten kolmantena kelpasi jo unilelu tuomaan turvaa ja läheisyyttä. Olen myös varautunut maksamaan lapseni terapia käynnit aikuisena ;) Lapsi oli muutaman päivän yli 1v kun tutit lähti.

    VastaaPoista
  3. Odottelemme ensimmäistä lastamme raskausviikolla 14 ja on ihana lukea blogiasi. Usein naama hymyssä saa lukea tekstejä ja nauttia kuinka aitoja ne ovat. Arki ei todellakaan aina taida olla sitä ruusuilla tanssimista lasten kanssa. ;) Innolla odotan aina uusia tekstejäsi ja kovasti olen bongaillut vinkkejä tarvikkeista yms. mitä tulemme tarvitsemaan!Itsekin panostan monesti laatuun sen määrän sijasta, niin on ollut hyvä lukea kokemuksia oikeasti kestävistä ja hyvistä tuotteista/tarvikkeista.
    Kiitos ja hyvää kesää! :)

    VastaaPoista
  4. Vai vielä sukupuolielinten silpomiseen verrattava kokemus... :D :D

    VastaaPoista
  5. Wau teillähän meni tosi hyvin! Go Armas!

    VastaaPoista
  6. Meillä ei ole tuttia ollut käytössä, mutta peukalo senkin edestä.. Tutti olisi ollut helpompi vieroittaa.. Peukalo kun kulkee aina mukana, eikä sitä vaan voi ottaa pois. Lapsi ei kuitenkaan koskaan huolinut tutia, kun yritimme sitä tarjota peukalon sijaan. Nyt tiistai iltana sitten päätettiin, että nyt loppuu 1-vuotta täyttävän peukalon syönti. Neljä yötä nyt takana ja yöt on mennyt yö yöltä paremmin laastari peukalossa nukkuen, mutta ne illat.. Hmmm.. Ennen minuutissa nukahtava lapsi kiukkuaa nyt puolitoista-kaksi tuntia ennen kuin nukahtaa väsyneenä. Ehkä se tästä pikkuhiljaa helpottaa, kunhan lapsi keksii jonkun toisen tavan nukahtaa kuin peukalon. Esikoisen kohdalla tutista vieroittaminen kävi helposti, peukalo on vähän haasteellisempi, kun se kulkee aina mukana.. mutta periksi ei anneta! :)

    VastaaPoista
  7. Meillä kanssa kolmas yö ilman tuttia menossa. nyt illalla itkua selvästi vähemmän, mutta vielä se reppana toivorikkaana alkaa kaivella lakanoita, kun viedään sänkyä, niin hellyttävän kysyvällä äänellä hokee"tutti? tutti??" että josko se sittenkin löytyisi ja tämä hullutus olisi ohi :) sydäntä särkee.. alkuun siis itki kovastikin, mutta ajallisesti ei ollenkaan niin kauan, mitä kuvittelin, puolessa tunnissa rauhoittui. aina käytiin vaan silittämässä ja sanomassa miten tutin kävi, ja että onneksi on pupu :) tyttö nyt vuosi ja 10kk, aloitettiin jo nyt, että kerkeää unohtaa tutin, ennenkuin lokakuussa seuraava todennäköisesti tuttisuu saapuu taloon!

    VastaaPoista