Social Media Icons

lauantai 5. heinäkuuta 2014

"Miksi teidän pojalla on tytön vaatteet päällä?"

25 kommenttia Share It:
Esikoisen vauva-aikana hullaannuin pienen pienistä mekoista, söpöistä farkkuhaalareista ja no, kaikesta pinkistä. Jossain vaiheessa intouduin aika monen muun lailla uusretroista kuoseista, voimakkaista väreistä ja ronskeista kuoseista. Froteesta, velourista, luomupuuvillasta. Lastenvaatteet isomman kaapissa ovat tätä nykyä hillitympiä minun muuttuneiden ja lapsen omien mieltymysten mukaan. Vaikka kuinka pidän Metsolan lastenvaatteista, ei tyttö kelpuuta montaakaan sellaista päälleen. Thank God hän ei myöskään erityisesti lämpene vaaleanpunaiselle tai kiiltäville printeille!

IMG_7034 IMG_7040 IMG_7063 IMG_7078 IMG_7092

Kun toisen lapsen odotusaikana kuulin, että tulokas olisi poika, ajattelin heti käytännöllisesti ja järkevästi ostavani vain sukupuolineutraaleja vaatteita, kirkkaita perusvärejä ja selkeitä kuoseja. Lapselta toiselle kierrättämisessä on kuitenkin pari ongelmakohtaa: reilun koon ja pitkän käyttöiän vaatteet harvoin säilyvät enää kolmevuotiaalta paraatikelpoisina toiselle lapselle, ja jos säilyvät, on niiden ostohintakin aika huikea. Toki poikkeuksiakin on - velouriset lasten Sobean yoga-housut ovat olleet käytössä puolitoista vuotta ja kuivausrumpukodissa ne nyt kuopuksen vaatekaappiin siirtyessä ovat uutta vastaavassa kunnossa. Valitettavasti tämä koskee silti lähinnä velourvaatteita. Ja housuja. Jos paitojen kangas säilyy pesuissa ja käytössä hyvänä, on siihen sotkettu ruokalappuvihan tullen tomaattia, porkkanaa tai mustikkaa. Jotka eivät muuten lähde pesussa jos oikein pääsevät pinttymään. Ensimmäisten kuukausien jälkeen luovuin siis ajatuksesta kierrättää sataprosenttisesti esikoisen vanhat vaatteet pojalle, ja sittemmin kummallekin on ostettu ihan omia vaatteitaan. Ulkovaatteissa ja yksivärisissä sisähousuissa kierrättäminen on tietysti helppoa, mutta en halua kieltää mekkoja niitä rakastavalta kolmevuotiaalta vain siksi, etten (ehkä vähän konservatiivisena) pukisi niitä pikkuveljelle myöhemmin.

Ja vaikka ostan lapsille vaatteet useimmiten erikseen, ovat pojan vaatteet herättäneet toisinaan outoa hämmennystä niin perhekerhon aikuisissa kuin pihan lapsissakin. "Onko tuo teidän vastasyntynyt vauva.... Ööö... Tyttö vai... Poika? ....Jaa, no kun minä katsoin että sillä on puna-valkoiset vaatteet mutta aika pulleat posket". "Onko tytöltä jääneet tuollaiset hassut ruusulegginssit? Ai, ostit ne ihan varta vasten POIKALAPSELLE? Ai...", kauhisteli perhekerhotuttu. "Miksi sun pojalla on tyttöjen kengät ja keltaiset sydänlegginssit? Hei Helmin äiti, hei Helmin äiti, miksi teidän pojalla on tytön vaatteet päällä? Ja miksi teidän tytöllä on sininen haalari?", kysyi naapurin 5-vuotias tyttö.

vaate1

En ehkä pukisi tyllimekkoa poikalapselle päälle, ellei häntä sitä itse pyytäisi (tosin samoin menettelen tyttärenikin kanssa), mutta sydänlegginsseihin, kukkakuoseihin ja violettiin ja punaiseen väriin suhtaudun aika hövelisti. Koska miksei pojalla voisi olla kukkavaatteita? Tai sydämiä? Tai violettia? Punaista? Oranssia? Tai tytöllä sinistä, vihreää, mustaa?

Etenkin vastasyntyneiden vaatteita katsellessani huomaan, kuinka ärsyttävän väri-kuosikoodattuja ne ovat. Tuntuu, että valkoisen, beigen ja harmaan sävyjen vaihtoehdoiksi on pääasiassa vain sinisiä autoja tai vaaleanpunaisia sydämiä! Miksi? Miksi autoja saa haluta vain sinisen sävyissä? Tai sydämiä pinkkeinä? Miksei harmaan ja valkoisen kauniita ja neutraaleja sävyjä saa kivoina printteinä?

Miten te puette lapsenne? Värikoodaten vai muiden mielipiteistä välittämättä?

PS. Piti vielä sanoa, että etenkin kuopuksen ollessa vastasyntynyt herättivät kirkkaanväriset ja punaiset vaatteet hämmennystä. Makkarainen ja alaleuaton, 4,7 kiloisena syntynyt joulukinkku kun erehdyttävästi kyllä näytti poikalapselta raameineen, mutta päällä olikin sinisten autojen sijaan punaisia mäyräkoiria. Muistan kun eräs tuntematon nainen kerhossa kerran kysyi: "ONHAN tuo poika?". Nauratti.

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).


 

25 kommenttia:

  1. Mä eilen pohdiskelin puistossa ollessani, että mitäköhän musta ja mun tytöstä ajatellaan. Tytöllä 2,5 vee oli päällä musta marimekon auto paita, tumman siniset housut (kumpikin oma valinta), päässä vaaleanpunainen lippis (oma valinta) sekä vaaleanpunaiset kengät. Tytöllä on olkapäille ylettyvä tukka sekä tyttömäiset kasvon piirteet. Mietin, että kuinkakohan moni pohdiskeli tyttö-poika ajatuksia hänen kohdalla. :)

    VastaaPoista
  2. Tähän ollaan törmätty täälläkin. En tykkää tallaisesta nämä ovat tyttöjen värejä ja nämä ovat poikien värejä ajattelusta yhtään. Siksipä meidänkin lapset aiheuttaa tasaisesti hämmennystä ja osa vanhemmista jopa opettaa lapsille ettet voi pukea punaista/sinistä koska olet poika/tyttö ja nämä lapset sitten huutelee muiden vaatteille suureen ääneen puistoissa. Mä jatkan omaa latuani ja lapseni saavat päälleen tasan sen väristä, kun hyvältä tuntuu.

    VastaaPoista
  3. Juuri eilen kirjoittelin aiheesta, kun tästä aiheesta nyt muuallakin on kirjoiteltu. :P
    http://askeleet.wordpress.com/2014/07/04/meilla-kaytetaan-kaikkia-sateenkaaren-vareja-lastenvaatteissa/

    Lyhyesti tiivistäen: voin kyllä pukea lapselle minkä värisiä vaatteita vaan, mutta en silti ole ostanut jotain "ihan selvästi pojille suunnattuja vaatteita". Jos lapsi isompana haluaa joitain semmosia, niin eipä siinä sitten mitään. Nyt ostelen "tyttömäisiä" ja (mun mielestä) "neutraaleita" vaatteita.

    Haluaisin ajatella, että värit ja tietyt kuviot (kukat jne.) eivät ole vain tytölle tai pojalle, mutta aika vaikeaa se lopulta on, kun koko elämän on elänyt niin, että siihen on oppinut.

    VastaaPoista
  4. Anni ja tyttö 6 kk6. heinäkuuta 2014 klo 0.17

    Minun tyttärelläni kauniin siniset silmät, ja hänelle sopii mielestäni sininen väri esim. perinteistä vaaleanpunaista paremmin. Emme myöskään selvittäneet lapsen sukupuolta ja vaatekaappi täyttyi jo odotusaikana neutraaleista vaatteista. Puen tytölleni kaiken värisiä vaatteita, mutta eniten suosin (omaa silmää miellyttäviä) sinistä, vihreää, keltaista, kirkkaanpunaista, harmaata ja ruskeaa. Pojaksi OLETETAAN usein (ei edes kysytä sukupuolta..) mutta eipä tuo minua haittaa:) Tokaisen ystävällisesti epätietoisille että meidän neitiä pukee taivaansininen<3 (ja äiti hieman kammoksuu vaaleanpunaista-kimalle-strassi meininkiä..;))

    VastaaPoista
  5. Mäkin tykkään että pojat voi käyttää punaista ja tytöt sinistä. Muutenkin puen kyllä ipanat mihin väreihin vaan (haluavat, apua!). Onpa tuo pikkuveli kotona käyttänyt siskon prinsessamekkojakin. Mutta itseasiassa just eilen mietin että miten näihin lapsiin pitäisi sitten suhtautua,ai kauhee miltä kuulostaa..eikun siis miten sitten esimerkiksi ekan kommentoijan tapauksessa jos lasta ei ihan suorilta tunnistakaan tytöksi tai pojaksi ja esim oma lapsi

    VastaaPoista
  6. Meilläkään ei ole tyttöjen ja poikien värejä/vaatteita. Meillä 2 poikaa, joten mekkoja ei ole, mutta legginsit ovat ihan joka päivä käytössä. Lilaa, punaista ja sydämiä myös poikien kaapissa, traktoreita, autoja ja poikamaisia myös. Mä toivon et pojatkin oppis et kaikki ei ole samasta muotista tehty, kaikkien ei tarvitse käyttää samanlaisia vaatteita, kaikkien ei tarvitse tykätä samoista asioista, on todellakin ok, tykätä ja käyttää juuri sitä mikä tuntuu omalta!!!

    VastaaPoista
  7. Kun tyttäreni oli pieni, jouduin jatkuvasti kuuntelemaan pojittelua. Tykkäsin pukea tyttäreni usein farkkuvaatteisiin ja tämä tuntui olevan pojille varattu pukeutumistapa. Lopulta kyllästyin kuunteluun ja ompelin farkkulierihattuun ison sinisen kukan koristeeksi ja sen jälkeen tyttäreni "muuttui" pojasta tytöksi.

    Olen opettaja ja työssäni olen huomannut, että osa pojista haluaa roolivaatteita valittaessa pukeutua prinsessaksi tai keijuksi. Samoin on tyttöjä, jotka ovat mieluummin ritareita. Ihanaa nähdä, kuinka lapset suhtautuvat toisten valintoihin avoimesti ja meillä jokainen saa olla juuri se, mikä sillä hetkellä haluaa.

    VastaaPoista
  8. Mun tyttäreni näyttää vissiin erehdyttävästi pojalta, kun metrossa tuli kerran mummeli kysymään miksi olen pukenut pojan pinkkiin. Hassua sinänsä kun meiltäkin tosiaan löytyy vaatteita kaikenlaisissa väreissä, mutta ainoastaan pinkkiin puettuna on luultu pojaksi... :)

    VastaaPoista
  9. Meidänkin tyttöä pojitellaan tämän tästä vaikka on tosi tyttömäisen näköinen.. mutta kun ei ole sitä vaaleanpunaista.. ja vaikka olisikin niin esim farkun ja valkoisen & kirkkaanpunaisen yms seurana. "Poikamme" käyttää välillä sinisiä mekkojakin! Olen vaikeasti allerginen pinkki/vaaleanpunainen/glitter/sydän/keiju/prinsessa- kollaaseille.. mutta jos typy jossain vaiheessa semmoisia haluaa niin pitää varmaan vähän joustaa :P Mutta ei kyllä ole aina vauvojen kasvoista helppoa päätellä kumpi on kyseessä :D

    VastaaPoista
  10. Meidän pojan lempiväri on punainen ja sitä löytyykin vaatekaapista reilusti. Yleensä annan pojan itse kaupassa valita, mistä väristä ja mallista vaatteissa tykkää - ihan jo siitä syystä, että vaatteet tulevat varmasti käyttöön ;). Punaisen lisäksi kaapista löytyykin käytännössä kaikkia muitakin värejä, joita on mielstäni kiva yhdistellä. Pinkki-punainen yhdistelmään en poikaa kuitenkaan pukisi jo ihan siitä syystä, ettei tarvitse puistossa selitellä värikoodaustaan.

    VastaaPoista
  11. Meillä likat käyttävät paljon värejä. Lillin suosikkina edelleen pinkki, mutta sininen ja keltainen kelpaavat myös. Topsia luullaan usein pojaksi Noshin vihreässä haalarissa tai lappuhaalarifarkuissa ja lippapipossa. Ajattelen vaatteissa yleensä enemmän käytännöllisyyttä kuin värejä, mutta Disneyn prinsessoja kartan ihan omista traumoistani johtuen vaatevalinnoissa aika systemaattisesti. :D

    VastaaPoista
  12. Varsin neutraalisti pyrin lapsemme pukemaan, mutta jostain syystä häntä toistuvasti luullaan pojaksi. Kyseessä on siis puolitoista vuotias tyttö, joka pukeutuu mm. keltaiseen ja ruskeaan. Edes vaaleanpunainen hattu ei auttanut. :P

    VastaaPoista
  13. Meillä tyttö on puettu hameisiin ja mekkoihin jo syntymästään saakka. Ja vaaleanpunaiseen! Tyttö rakastaa kaikkea kiiltävää, kaikkea söpöä ja sitä perinteisen tyttömäistä. "Aina" rakastanut esimerkiksi kauniita kenkiä ja kulkeekin kengät jalassa yleensä kotona. Mitä paremmin korot kolisee, sen parempi!
    Printit ja retrokuosit ei meille oikein iske eikä istu. Tummansinistä ja etenkin mustaa tytön vaatekaapista löytyy lähes yhtä paljon kuin valkoista ja vaaleanpunaista.

    VastaaPoista
  14. Puen lapset pääsääntöisesti, miten he itse tahtovat. 4-vuotias prinsessa-vaihetta elävä tyttö pukeutuu mekkoihin lähes aina. Värillä ei ole niin väliä, mutta kyllä ne kauniita ja selvästi tyttömäisiä ovat. Poika 1v10kk haluaisi pitää aina jotain paitaa, jossa auton kuva. Niimpä hän välillä on päivisin rakkaassa "Salama"- pyjamapaidassaan. Pojan päällä kirkkaat värit, vihreä, oranssi, sininen ja punainen näyttää kivalta. Tytölle sopii parhaiten vaaleansininen.
    Ostan lasten vaatteet usein kirppareilta ja halpojen merkkien aleista, niin niissä se valinnan vara ei kovin suuri ole.
    Vaatteet ei ole mun aatteet, joten sillä ei niin väliä ole mitä päällä on, kunhan on mukava olla.

    VastaaPoista
  15. Niin ja jännää, kun pikkuveli ei ole koskaan vielä halunnut päälleen mitään isosiskon (prinsessa)vaatteita. Kynsilakkaa ja tarrakorvikset haluaa, jos siskokin saa, mutta tytön vaatteet ei kiinnosta yhtään.
    Meillä on niitä ikean muovisia värikkäitä lastenastioita ja niissä tyttö haluaa aina "tyttömäiset" värit ja poika "poiken" värit. Koitan välillä huomaamattomasti sekoittaa ne, mutta nopeasti vaihtavat suosikkeihinsa. No mikäs siinä, hyvä ettei tule riitaa samoista astioista :)

    VastaaPoista
  16. Minä olin itse lapsena ylpeä siitä, jos luultiin pojaksi. Käytin serkkupoikien vanhoja vaatteita, vaadin (ja sain) lyhyen kampauksen. Olen alkanut pitää itsestäni naisena vasta aikuisiällä, vaikken nytkään ihan perinteisen kolmekymppisen äidin muottia täytä.

    Tytär (3,5 vuotta) rakastaa pinkkiä ja liilaa, prinsessoita ja poneja. Suuri vaikutus tähän on ollut päiväkotikavereilla, mutta vaikea on sanoa, mikä on meissä äidissä ja tyttäressä sisäsyntyinen ero ja mikä opittua - ei 80-luvulla tietenkään samalla tavalla ollut pinkkiä ja prinsessaa edes tarjolla. Ensimmäiset kaksi vuotta, kun sain vielä päättää, lapsi kulki neutraaleissa ja reippaissa vaatteissa.

    Tällä hetkellä kaappiin jäävät minun silmääni miellyttävät raitapaidat ja käytännössä kaikki housut. Mekoissa saa sentään olla muutakin väriä kuin pinkkiä, semminkin, kun en vielä ota tytärtä mukaan vaateostoksille. Piakkoin syntyvä pikkuveli perii käytännössä kaikki siskonsa vaatteet 92-senttisiin asti: siitä alkaen mekkoja on tarjolla pojan tarpeisiin lievästi liikaa.

    Ei näistä niin kannata stressata, vaatteet on vain vaatteita. Kiinnostavaa tämä sukupuoleen kasvaminen kuitenkin on!

    VastaaPoista
  17. Kyllä multakin on kysytty sirosta tytöstä 9kk ikäisenä, että minkä ikäinen poika. Tytöllä oli valkoinen pellavahame ja sinivalkoraidallinen toppi rimpsukauluksella, vaaleanpunainen tuttikin keikkui suussa ja hiuksetkin kasvoivat jo hyvin (vauva tukkainen saattaa näyttää helpommin poika lapselta). Jäi jotenkin nii elävästi mieleen mitkä vaatteet lapsella oli yllään, kun meinasin kysyä kysyjältä itseltään, että pukeeko itse poika lapsille paljonkin hameita? Ja eihän sillä väliä vaikka joku pukisikin pojalleen kaupungille hameita, mutta itse miellän ne enemmän tyttöjen jutuksi.

    VastaaPoista
  18. esikoinen (poika) haluaa kynsilakkaa aina jos näkee kun lakkaan omia kynsiäni, tukka on aika pitkä ja usein pinnillä tai ponnarilla pois silmiltä. niin, ja käyttää vieläpä legginssejä eikä collegehousuja. apua! ;)
    kuopusneidillä oli tummansininen haalari vielä hetki sitten niin johan oli kaupassa mummot pojittelemassa. en jaksa edes korjata, koska se on mulle ihan se ja sama jos joku pelkän vaatteen värin perusteella tekee omia päätelmiään.
    mä ostan vaatteita ihan miltä tahansa osastoilta, sen perusteella mitkä on mun mielestä hienoja vaikka kuinka kovasti niitä on yritetty koodata eri sukupuolille...

    VastaaPoista
  19. Onko tästä "päinvastoin" pukemisesta (ja kasvattamisesta) tullut jo jokin "tiedostavien" äitien trendi. Että se on jotenkin tosi hienoa, kun tyttöä puetaan poikamaisesti ja päinvastoin.
    Lapsi siinä kitisee vastaan, mutta äidillä on tarve olla lapsiensa suhteen niin sukupuolineutraali, että muusta viis? Kuinka moni äiti haluaa ostaa vaatteensa Dressmanistä? Miksi pikkutyttö sitten ei saisi korostaa tyttömäisyyttään jos haluaa (ja aika usein 3-4 vuotiaana alkaa tämä kausi)?

    Mä sain koko lapsuuteni ja nuoruuteni peitellä tyttömäisyyttäni (myöhemmin naiseksi kasvamista). Pitkiä hiuksia ei saanut olla ja muutenkin olisi pitänyt käyttäytyä, näyttää ja olla jotenkin reipas ja "poikamainen". Kaikki tyttömäinen oli turhaa.
    No, tää nyt ei ollut se pahin pieleen mennyt asia omassa lapsuudessa, mutta tällaistäkään mallia en tahdo siirtää eteenpäin.

    Oma tyttöni saa olla ylpeä ja iloinen kaikesta tyttöyteen liittyvästä. Ihailtu ja rakastettu omana itsenään. Samoin poika saa näyttää ja kuulostaa pojalta. Hän saa äidin ihailun ja isän hyvksynnän pikku poikana. Sukupuoli on iso osa identiteettiä. Tämä ei tarkoita, että lapsen pitää olla stereotypisen tyttö-tai poikamainen, ei tietenkään (mutta hän saa olla). Poikana ja tyttönä oleminen on yhtä arvokasta, kummastakaan ei tarvitse luopua tai peitetllä.
    Yksi identiteettiä pahasti vahingoittava asia lapselle on kasvaa kokien, että on "väärää" sukupuolta vanhempien mielestä.
    Ja nyt tuntuu, että lapsille välitetään tätä viestiä ehkä tahattomasti, koska äidillä (tai isällä) on jostain syystä tarve pitää lapsiaan sukupuolettomina. Onko tää joku alitajunnan vastareaktio meidän supersallivasta seksikulttuurista? Tässäpä olisi tutkimusaihe :). Eihän mikään mielipide/trendi/arvo synny tyhjästä vaan reaktiona jostain muusta.....
    Meni ajatus vähän pitkälle :D

    VastaaPoista
  20. Mä en ole kauheesti kiinnittänyt huomiota siihen puenko pojan poikamaisesti vai en. Ostan vaatteita, mistä pidän ja nykyään jo vaatteita, mistä poika sanoo "hieno" (ikää 2,5v). Viime kesänä pojalla oli harmaat verkkarit, joissa oli sininen raita, oranssi paita, harmaa kesälakki ja siniset aurinkolasit. Naapuritalon mummut tulivat kysymään, onko lapsi poika vai tyttö, kun nykyajan äidit pukevat lapsia niin kummallisesti :D

    Nyt kakkosta odottaessa tuskastelen taas vauvojen vaatteiden värikoodaukselle. Haluisin jo kovin ostella vaatteita kirppiksiltä ja alestakin, mutta kun sukupuolesta ei ole tietokaan, haluisin ostaa neutraaleja vaatteita, mutta eipä semmosia kauheesti ole. Tutan vaatteista pidin jo esikoisellakin, joten niitä voisin nytkin hankkia, mutta niissä kyl tuppaa oleen selkeä vaaleanpunainen/-sininen värikoodaus :/

    VastaaPoista
  21. Ei kyse ole sukupuolen kieltämisestä, vaan sukupuoliin liittyvien käsitysten ja stereotypiöiden tiedostamisesta pukeutumisessa. Eli kärjistettynä tyttö on tyttö niin siniseen kuin pinkkiinkin vaatteeseen pukeutuessa. Samoin poika on poika myös pinkkiin pukeutuneena. Värivalinnoilla ei ole biologista perustaa, vaan ne ovat kulttuurimme tuote. Ihanaa, että värejä sekä printtejä tulee enemmän lastenvaatteisiin :)

    VastaaPoista
  22. Päinvastoin, esim itse en ole koskaan (edes pienenä) ollut vaaleanpunaisen sydänkeijuprinsessan perään. En tykännyt barbeista enkä kirjoittaa jokaista kirjainta eri värisellä tussilla.. teininä kuolin meikki- ja vaatejaaritteluihin. Olen silti ollut tyttömäinen ja olisi ollut hienoa tajuta jo paljon aikaisemmin, ettei tarvitse täyttää jotain tietthä tytön tai naisen strereotyyppiä ollakseen kelvollinen oman sukupuolensa edustaja. Nykyäänkin vihaan Tuppereita yms mutta olen silti naisellinen. Viesti joka halutaan välittää on: ole oma itsesi. Ole poika/tyttö/nainen/mies omalla tavallasi.

    VastaaPoista
  23. Pakko tulla vielä kertomaan tän päiväinen puistokokemus. Pojalla oli päällä turkoosit housut, tummansininen paita, siniset aurinkolasit ja vaalea lierihattu. Puistoon tuli mummu lapsenlapsensa kanssa, pojaksi tunnistin ja nimen kuultuani varmistuinkin asiasta. Poika tuli leikkimään mun pojan kanssa ja mummu kysyi lapseni ikää. Sanoi että "x on nyt 2,5 v". x on selvästi pojan nimi. Mummu sanoi kohta lapsenlapselleen "hei, älä ota tytön leluja". :D

    VastaaPoista
  24. En osta Dressmannilta, mutta en myöskään pukeudu koko ajan vaaleanpunaiseen... Minulle kyse on lähinnä siitä, että kaikkia värejä voi pukea, eikä pienestä asti viestitä vaatteilla tytölle, että sinun tärkein tehtäväsi on näyttää nätiltä ja pojille että sinun kuuluu olla aina reipas ja toimelias. Tytöt ja pojat voivat molemmat olla molempia.

    VastaaPoista
  25. Meillä lapsille ostetaan vaatteet yhdessä, lapset 2 ja 4v valitsee hyvin pitkälti itse värit ja mallit. Tytön lemppareita on vihreä, keltainen, punainen, sininen ja pinkki, pojan oranssi, keltainen, violetti, pinkki ja punainen. Poika käyttää mielellään sisähousuina legginsejä ja sukkahousuja talvella, ei tykkää verkkareista haalarin alla. Pojalle olen aina ostanut raikkaita perusvärejä ja hauskoja kuoseja, kuopus nyt perii ne mitkä ehjänä enää säilyy. Ulkovaatteet ei kestä enää leikki-ikäiseltä seuraavalle käyttäjälle ja myös 2v on sen verran kova kiipeilemään ettei kahta sesonkia kestä. Kynsilakkaa ja pinnejä poika pyytää ja saa usein käyttää, mekkoja ei ole halunnut, mutta antaisin käyttää jos pyytäisi. Eikä kyse todellakaan ole siitä etteikö tyttö saisi olla tyttö tai poika poika vaan siitä, että saavat olla omia itsejään väreihin katsomatta.

    VastaaPoista