Social Media Icons

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

"Äiti, ota kuva kun minä oon niin hieno"

2 kommenttia , , , , , , Share It:
to1to2

Ei ole mikään salaisuus, että sekä kaksi tietokonettani että ulkoinen kovalevyni pullistelee valokuvia, koska niitä otetaan jossei päivittäin niin ainakin monta kertaa viikossa. Bloggaamisessa on se ihana puoli, että arkisiakin tapahtumia (ja juhlia tietysti) tulee ikuistettua ihan eri tavalla. Perinteikkäiden mummo ja lapsi-yhteiskuvien lisäksi tulee kuvattua myös pöytää kattava emäntä, mummon häälahjakahvikupit ja pihan kukkaistutukset, mutta lapsista otan aika harvoin kuvia muuten vaan. Meillä on tietysti ikuistettuna ensiaskeleet ja käsipohjaa uiva kolmevuotias, mutta varsin harvoin tulee otettua varsinaisia kasvokuvia.

to3 to13

Tänään esikoinen puki itse päälle ja pyysi ylpeyttä äänessään: "äiti! Ota kuva kun minä oon niin hieno!". Sydän sulana katsoin kaunista ja rakasta kolmevuotiastani ja mietin, etten voisi olla enempää samaa mieltä. Kyllä, hieno ja ihana sinä oletkin, sanoin ja kaivoin kameran esiin. Ja niin nappasin matkalla kotoa parkkipaikalle kuvia hänestä ja hänen uudesta lempiasustaan: Polarn O. Pyretin kukkahaalarista, Seppälän puhvihihaisesta raitapaidasta, Nosh Organicsin lippapiposta ja hiljan ostetuista Lidlin "prinsessakengistä".

En ole koskaan pyytänyt lapsia erityisesti tekemään mitään kameran edessä, mutta kolmevee halusi itsensä ikuistettavan tanssimassa pihatiellä ja jokaisen pihan puun juurella seisomassa (ja keimailemassa). "Katso! Minä osaan! Katso! Minä tanssin! Katso! Minä pyöjin! Hei äiti, katso, minä osaan, oon hieno! Ota kuva, ota nyt, minä oon hieno!"

to5 to9

Ja hieno hän onkin. Uhmaikä on tuntunut olevan päällä viimeiset puolitoista vuotta ja omaa tahtoa riittäisi vaikka pienelle kylälle, mutta toisaalta hän on myös tavattoman aikaansaava, utelias, helposti innostuva ja kohtelias. Hän yrittää ja opettelee kunnes osaa. Nyt, kolme vuotta vanhana hän osaa pyöräillä, pitää kynää oikein kädessä, tehdä kuperkeikkoja, pukea itse ja uida käsipohjaa. Puhetta tulee tasaiseen tahtiin ja sanavarasto kasvaa huimaa vauhtia, mutta meillä on selkeästi menty silti motoriset taidot edellä. Hän on koko kesän puhunut, että haluaisi alkaa tanssia ja pelaamaan jalkapalloa, mutta 3-4-vuotiaille on tarjolla harmillisen vähän ryhmiä jotka eivät a) olisi täynnä b) sijaitsisi kaupungin keskustassa tai väärällä puolen naapurikuntaa.

Jokainen pitää varmasti omaa lastaan kaikkein taitavimpana, kauneimpana ja ihanimpana tyyppinä ikinä, mutta täytyy silti sanoa, että pysähdyn päivittäin ajattelemaan, miten me kaksi, minä ja mieheni, olemme saaneet jotain noin upeaa aikaiseksi. Kaksi ihanaa lasta, kumpikin omalla tavallaan ihanassa iässä. Ja pieniä vain kerran.

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

2 kommenttia:

  1. Minä otan lapsista kasvokuvia järjestelmäkameran "pitkällä putkella". Tämä onnistuu parhaiten ulkona, missä tilaa riittää. Kun kuvaaja on tarpeeksi kaukana, ei lapsen tarvitse poseerata, vaan saadaan luonnollisia kuvia. Isommatkaan lapset eivät näin kameran edessä kiusaannu.

    VastaaPoista
  2. Tuo toimii mitä parhaiten myös suurimpaan osaan aikuisista!

    VastaaPoista