Social Media Icons

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Borta bra men hemma bäst

2 kommenttia , , , , , , , Share It:
p20p13 p15 p7p1 p2 p4 p6

p8 p2p9 p10 p16 p17 p18

Kuusi päivää ja autossa istuttuja kilometrejä takana toista tuhatta. Neljä kaupunkia, aika monta puskapissatusta taukopaikalla. Täytettyjä vesipulloja, järvessä huulet sinisinä pulikoituja päiviä. 1251 kuvaa kameran muistikortilla (sitten loppui tila ja akku, ja arvatkaapas, kuka unohti kameralaukun lisäkortteineen kotiin..). Muutama hyttynenkin pääsi yllättämään. Takana on siis Pohjois-Karjalaan tehty mökkireissu pienine päivälomineen, josta paluumatkalla menomatkalta viisastuneina teimme yhden yön mittaisen pysähdyksen Mikkeliin toiselle mökille.

Kuusi päivää kahden lapsen kanssa tuntui juuri sopivan pitkältä ajalta olla poissa kotoa - etenkin kun epähuomiossa kotiin jäi niin rattaat kuin kantovälinekin. Tavallaan olo on haikea, ja koti tuntuu hiljaiselta pesukoneen huristessa taustalla ja lasten makoillessa jenkkisängyllä, ja vaikka olo on juuri nyt todella väsynyt, tiedän levänneeni. Ehkä ihanimmalta tuntuu ajatus siitä, että 3G-yhteyksien ulottumattomissa, ilman kannettavaa tietokonetta ja televisiotakin saatoimme oikeasti olla läsnä, nauttia ajasta perheenä (ja no, ehkä laskea kymmeneen kolmeen kertaan kun fajitas-iltana salsakastiketta katapultattiin lainamökin vaalealle villamatolle...), olla vain. Vailla velvollisuuksia ja aikatauluja. Ihanaa, kerta kaikkisen ihanaa.

Kynsilakka rapistui lattialankkujen maalin tavoin, ripsiväriä taisin käyttää kerran viikon aikana. Täydellisessä maailmassa kesän mökkisaunassa olisi ollut hiljaista, mutta kaksi radiojuontajaa piti huolta siitä, ettei hiljaisia hetkiä ollut eikä tullut. Nuuhkuttelin ulkona kuivatun pyykin raikasta tuoksua, join aamukahvini joka aamu ulkona ja juoksin sadetta karkuun kyläkirpputorille. Kaarioksennukset ja migreeni taasen... No, ei ole täydellistä lomaviikkoa.

Kun viime kesänä kävimme mieheni isovanhempien Mikkelin mökillä, nauroimme, että edellisen kerran siellä käydessämme kesällä 2006 olimme kaksin, ja tuolloin, elokuussa 2013 olimme tuplanneet kokoonpanomme. Ja että millaisellakohan kokoonpanolla tulisimme seuraavan kerran - ehdin tuon reissun aikana hätääntyneenä kalenteriani katsellessani jo ajaa kaupungin keskustaan apteekkiin raskaustestiä ostamaan, kun pelkäsin ehkäisyn pettäneen vähän huonossa saumassa: kesken putkiremontin ja vauvavuoden. Jossain vaiheessa talvea kaino, hiljainen ja muilta salattu toive kolmannesta lapsesta heräsi, mutten silti uskonut, että tänä kesänä varpaitani rantavedessä aamukahvikupin kanssa lillutellessani miettisin ihan oikealle vauvalle nimeä. En toiveelle, en haaveelle, vaan ihan oikeasti vatsassani mylläävälle tyypille ihan oikeaa nimeä. Oletettavasti ensi kesänä meitä on viisi - ja sen jälkeen ei muuten yhtään enempää.

PS. Palaan Pohjois-Karjalan pariin kivaan tärppiin lasten kanssa käytäväksi vielä myöhemmin, koska 1251 läpi käytävän kuvan lisäksi kylpyhuonekin täyttyy uhkaavasti pestävästä pyykistä ja esikoisen sain iltapesulle vain lahjomalla huomisella pyöräily- JA uimareissulla. Ihanaa viikonloppua!

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

2 kommenttia:

  1. Kuusi päivää kuulostaa hurjalta... Me kotiuduttiin juuri kahden yön mittaiselta mökkireissulta ja oikein tyytyväisenä vietän iltaani taas kotisohvalla! ;) Meillä oli kyllä auton kontti niin täynnä tavaraa parin yön reissuunkin, että näytti kuin olisi pidemmällekin oltu suuntaamassa. Tavaran määrä kolmen lapsen kanssa on jotain aivan uskomatonta! :D

    VastaaPoista
  2. Eihän teillä ole mökkiä meidän lähellä? :) just tultiin takaisin rajalta (omat maat rajavyöhykkeen sisällä), kierrettiin Vainikkala, Joutseno, Penttilä ja bonuksena Imatrankoski takaisin tullessa. Kilometrejä "vain" päälle 700 mutta ihan riittävästi pienen beben kanssa. :)

    VastaaPoista