Social Media Icons

lauantai 19. heinäkuuta 2014

26. raskausviikko

7 kommenttia , , , , , , Share It:
rv25+1 IMG_9260

Miten mielikuvituksellista otsikointia!  26. raskausviikko pyörähti toden totta käyntiin tällä viikolla, mikä tarkoittaa sitä, että viimeinen kolmannes lähestyy uhkaavasti, iik!

Toistaiseksi nautin vielä keskiraskauden supertehokkaasta olosta, joka pakottaa repimään lakanat sängyistä ja takit kaapeista kun muu pestävä pyykki koreissa viikon mökkireissunkin jälkeen loppuu. Viikko on kulunut mahtipontisen verkkokellari-lastenhuone-vaatehuone-vauvanvaateinventaarion merkeissä. Oli aika, jolloin makasin huonovointisena sohvalla ja söin suolapähkinöitä, ja tiedän, että se aika koittaa vielä toisenkin kerran, raskauden loppuvaiheessa nimittäin. Ehkä juuri siksi olen raivannut kodin romukaappeja, epämääräisiä pussukoita ja kirppispussien jämiä. Olen kironnut, hikoillut ja tyhjentänyt vähän lisää laatikoita. Aloittanut huonekalujen kunnostusprojekteja, raivannut kangaslaatikon ompelukoneen välittömään läheisyyteen ja nakittanut vastaaviin projekteihin (heikolla menestyksellä, toim. huom.) myös sen meillä asuvan miehen. Juuri nyt tuntuu siltä, että pystyn (lähestulkoon) mihin vain! Herään aamulla ensimmäisenä, puuhailen päivän ja menen nukkumaan viimeisenä. Kuten sanottu, nautin nyt kun voin.

Vatsa tuntuu vielä hyvän kokoiselta kaikkialla muualla paitsi vaatekaapilla. Muutama kesän ekstrakilo ja turpea rantapallo näyttäytyvät itkupotkuraivareina pukeutuessa ja vaatteiden kinnatessa päällä, mutta pystyn vielä lakkaamaan varpaankynnet ja sitomaan kengännauhat, ja se riittää. Uskomattomalta tuntuu, että vauvan sen sisällä on jo 800 grammaa painava (tai meidän historiallamme vähän isompi), melkein kokonaisen kilon siis! Lunttasin neuvolassa jaettavasta odotusajan kalenterista (jota muuten selasin viimeksi näemmä viikolla 13...) että kilobileisiin on vajaat kaksi viikkoa aikaa. Ehkä leivoin jotain ihanaa lapsille sen etapin kunniaksi kun sen aika on.

rv25

Vauva kohdussani on vähintäänkin yhtä vilkasta sorttia kuin kaksi edellistäkin, ja kuluvan viikon aikana liikkeet ovat muuttuneet napakoista tönäisyistä kuperkeikkatreeneiksi. Tuntuu kuin joku rummuttaisi vatsaani sisältä päin, ja ulkopuolisen silmin katsottuna liikehdintä näyttääkin kuulemma siltä. Lapsista potkiva vauva on cooleinta ikinä, ja kolmevuotias selittää ylpeänä niin puistossa kuin kaupan kassajonossakin, että äidin masussa on vauva joka potkii (ei liiku tai pyöri vaan potkii, tämä on tärkeää). Aktiivisen liikehdinnän myötä on jotenkin helpompaa kasvaa siihen ajatukseen, että perheeseemme on ihan oikeasti syntymässä vauva. Hintelä ja säälittävän avuton ruttuvaari, joka tullessaan muuttaa kaiken.

Nimivaihtoehtoja on pyöritelty viikkokausia, ja kuten kahden aiemmankin lapsen kanssa, on tämänkin nimi päätetty jo raskausaikana. Henkilökohtaisesti en usko siihen, että oma vauva näyttäisi tietyn nimiseltä, vaan enemmänkin luotan siihen, minkä nimiseltä tulokas tuntuu. Helmi näytti syntyessään mielestäni ihan Raisalta (!), mutta r- ja s-kirjainten vuoksi en sitä hänelle etunimeksi halunnut. Blogissa en tule paljastamaan tulevan vauvan kutsumanimeä sen harvinaisuuden vuoksi, mutta kuten Armaksenkin kohdalla, tulen käyttämään yhtä hänen kolmesta nimestään. Vauvan nimi (tai sen paljastamattomuus) herätti paljon polemiikkia erilaisilla foorumeilla ja keskustelupalstoilla Armaksen ristiäisten aikaan, ja kuukausia meni niin, että joku yritti huudella kommenttiboksissa ja blogin facebook-sivuilla hänen etunimeään, mutta suodattimien vuoksi kaikki nimi-kommentit päätyivät minulle tarkistettavaksi (ja julkaisemattomiksi). Esikoiseni nimi on toki tiedossanne, mutta kyse on yhdestä annetuimmista naisten nimistä, ja aikana, jolloin hänen nimensä olen julkistanut, on blogillani ollut myös 13 kertaa vähemmän kävijöitä kuin nyt. Toivon siis, että mahdollisesta uteliaisuudesta huolimatta kunnioittaisitte alaikäisten lasteni yksityisyyttä sen verran, ettette huutelisi heidän nimiään julkisuuteen vaikka ne tiedossanne olisivatkin (tähän kohtaan sanottakoon, että suurin osa teistä on ymmärtänyt asian ja kunnioittaa päätöstäni sitä väheksymättä tai paheksumatta, kiitos siitä!). Kirjoitan omilla kasvoillani blogia meidän perhe-elämästämme, mutta lopun viimein rajan vedän silti minä.

Lähestyvä viimeinen kolmannes on tuonut mukanaan myös kyltymättömän vauvatarvikebuumin, ja viime viikkojen unettomien öiden suurimmat huolen aiheet ovat liittyneet liian suureen ja ihanaan vaipanvaihtoalustatarjontaan, hahah! Ehkä kolmannella ja viimeisellä kerralla helpottavinta on, että tiedän, mitä tarvitsen, mitä en, mihin kannattaa panostaa ja missä pihistää. Meillä ei esimerkiksi ole eikä meille tule hoitopöytää, mutta kivan näköiseen ja laadukkaaseen hoitoalustaan aion silti panostaa. Vauvanvaatteiden suhteen määrän korvaa laatu - siis luonnonmateriaalit, tuplakoot, käännettävät hihansuut ja pitkät resorit, siis pidempi käyttöikä. Ostin hiljan telakallisen turvakaukalon, ja täytyy sanoa, että olen nyt jo ihastunut! Kaltaisessamme paljon autoilevassa perheessä telakka tullee olemaan hankintana kullanarvoinen, aavistelen. Ensimmäistä kertaa koskaan olen laatinut ihan konkreettisen listan asioista, joita meillä jo on. Siis laskenut kaikki bodyt ja harsoliinat ja ensitutitkin (heheh), listannut ne itselleni ylös ja listannut sitten asioita (ja lukumääriä) hankittavista & tarpeellisista tarvikkeista ja vaatteista, mikä on osaltaan pitänyt ylimääräisen vauvakrääsän ja miljoonan vaatteen garderobin loitolla.

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

7 kommenttia:

  1. Kylläpä kuulosti tutulta tekstisi, melkein kuin olisin itse osittain kirjoittanut, niin samanlaisia ajatuksia tässä samassa vaiheessa täälläkin :) Ainoa vaan, että itseltä puuttuu se kolmanteen kertaan mennessä karttunut kokemus. Listoja väsätään täälläkin, pitävät kai jotenkin ajatukset kasassa ja tiedostan paremmin, että olen tilanteen tasalla vaikka kaikkea tarvittavaa ei vielä olekaan hankittuna :D Kiitos kivasta blogista, se on uusi tuttavuus jota on ollut hauska viime aikoina seurata!

    VastaaPoista
  2. Olinkin aina miettinyt, että ovatko Helmi ja Armas bloginimiä. Ovat niin uskomattoman kauniit nimet ja sopivat lasten (blogissa esitettyihin) persooniin niin ihanasti että :)
    Niin ja sää näytät yhä edelleen aivan upealta. Mua harmittaa kuin sä aina mollaat itseäs vaiks oikeesti oot niin kaunis että!

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanasta palautteestasi! :)

    Listojen väsääminen todella helpottaa työtä, koska itse ainakin olen maailman epäjärjestelmällisin ihminen, joka shoppailee vauvanvaatteita ensimmäisen kolmanneksen lopusta synnytyssairaalaan saakka, ja pieniä pusseja ja nyssäköitä löytyy sieltä ja täältä. Invisteleminen on siis ihan hyvä tapa pysyä kartalla siitä, millainen määrä tavaraa on (ja siis myös että millaiseen säilytysratkaisuun ne taipuvat) ja mitä OIKEASTI tarvitsee vielä. Onnea odotukseen! <3

    VastaaPoista
  4. Ovat he kyllä ihan nimensä veroisia. Halusimme antaa kaikille lapsillemme nimen, joka jollain tapaa kuvastaisi myös sitä, millaisina me heidät koemme. Armas oli pitkään pohdinnassa ensimmäiseksi nimeksi jo siksikin, että nimi on peruja jo edesmenneeltä, rakkaalta ja hauskalta isoenoltani, mutta R- ja S-kirjainten vuoksi päätimme luottaa helpompaan nimeen kutsumanimenä. :)

    Ja voi kiitos! Vaikka olo pinnan alla on varsin energinen ja aikaansaava, tuntuu yhdeksän lisäkiloa aika lyttäävänä kokemuksena silti (peilin edessä). Ihanaa, että joku toinen näkee minut ihan eri tavalla. Kiitos kauniista sanoistasi!

    VastaaPoista
  5. Samaa mieltä edeltäjän kanssa, ainakin kuvissa onnistut loistavasti! Ja noi legginssit, ai että on kivat :D

    VastaaPoista
  6. No voi kiitos! Ihana kuulla kun itse ainakin mietin monta hetkeä, kehtaanko julkaista yhtäkään kuvaa vyötärön yläpuolelta. :D Nämä legginssit on ihan taivaallisen ihanat! Superpehmeät ja joustavat päällä ja tarpeeksi korkeat raskausmahankin päälle. Ostin nuo TH Marketista eli vahinkotavarakeskuksesta Vantaalta femmalla lasinpesunesteostoksien lomassa, värejä ja kuoseja oli enemmänkin mutta hintaa max. 5 euroa. Mun market-vaatteiden repertuaari alkaa selkeästi laajentua mahan kasvamisen myötä kun mihinkään kalliiseen ei viitsi vähäisiä eurojaan tuhlata. Tai mihinkään ja mihinkään, mutta moneenkaan omaan vaatteeseen :D

    VastaaPoista
  7. Saisko noista listoista omaa postausta? :)

    VastaaPoista