Social Media Icons

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Raparperikiisselidraamaa eli Pregzillan paluu

13 kommenttia , , , Share It:
IMG_3112

Muistatteko appelsiinimehukeissin parin vuoden takaa? No, se oli vasta lopun alkua. Kesyä ja hormonihuuruista väsymystaistelua.

Elämme taas auvoisan keskiraskauden aikoja. Sitä kun ei satu eikä kolota, maha ei paina ja vähän näkyykin. Raskaushehku ja elivoima tuntuu pakottavana tarpeena kyetä kaikkeen, tehdä kaikkea ja olla tehokas. Kun pahoinvointikin on historiaa, ovat tilalla ne mielihalut. Eivät oudot, vaan pakottavat mielihalut, vaatimukset. Kehitin mökkireissulla (linkki) itselleni alkukantaisen himon raparperikiisseliin tai -keittoon (vaikka en kyllä sanalla sanoen ole siihen ennenkään sylkenyt) ja ikionnellisena sunnuntai-iltana autoa pikapikaa pakkaillessa kahmaisin mökin kasvimaalta mukaani raparperinvarsia. Vesi kielellä maltoin istua kaksi tuntia autossa lasten huutaessa takapenkillä vain sen ajatuksen turvin, että kotona keittiön täyttäisi taatusti luomun ja lisäaineettoman lähiruoan hurmaava tuoksu. Raparperikiisselin tuoksu.

Mutta mitä löysinkään kotikeittiön apteekkarinkaapista? No tyhjän perunajauhopakkauksen! Tutkin hamstrausvimmaani uskoen kaikki keittiön kaapit vain löytääkseni eioota. Eiooperunajauhoja. Nälkä, pyhäpäivä, väsymys, takana mökkiviikonloppu ja edessä kiireinen viikko, ja uusimman lempiherkkuni yksi harvoista ainesosista olikin loppu. Lähin avoinna oleva liikennemyymälähuoltoasema oli toisessa kaupungissa ja epäilimme vahvasti, etteivät jauhopeukalot viihtyisi ylihintaisilla huoltoasemilla tavan takaa yömyöhään ja näin ollen perunajauhopaketin kuuluminen valikoimaan tuntui epäuskottavalta sekin. Iltapalakriisiini oli tietysti vain yksi ja ainoa oikea syyllinen: se mies joka asuu meillä!

Aloitin mäkättämään kovaan ääneen, paiskoin keittiön kaapin ovia ja itkin. Oletko ikinä viettänyt uutta vuotta ilman nakkeja tai kuohuvaa? Eikö juhannukseksi ja jouluksi ole aina ostettu juhlaruoat? Jos kyse olisi sun herkuistasi, niin tällaista ongelmaa ei ikinä olisi päässyt edes syntymään! Mähän olen raskaanakin! Skumpatta vappuna ja juhannuksena ja varmasti joulunakin! Onko raparperikeitto siis todellakin liikaa vaadittu? Mitä kaikkea ihminen joutuukaan vielä kestämään? Kasvattelen tässä muuten tiedoksesi vain sisälläni uutta elämää vaikka kotona pesii paljon suuremmat ongelmat: aikuinen mies ei osaa merkitä kauppalistaan ruokatarpeita reaaliajassa eikä edes ottaa tyhjää pakettia pois kaapista! ..."Odota huomisaamuun.." - kuule, odota itse! Mä odotan ihan tarpeeksi jo kaikkea muuta! 

Ninjaelein viipaloin juustoa iltapalaleipäni päälle ja kieltäydyin katsomastakaan miehen suuntaan. Avioero tulee, törppö. Iltapalan jälkeen marssin loukkaantuneena naapurin, jossa - Luojalle kiitos - asuu aktiivisemmin keittiövarantojaan täydentävä jauhopeukalo. Pyysin neljää ruokalusikallista, sain koko paketin. Ei uskaltanut ystävä varmaan riskeerata vuodatukseni jälkeen. Viileänä kesäiltana matkalla kotiin muistin tyhjän perunajauhopaketin kohtalonkin. Olin itse käyttänyt sen viimeiset murusetkin välipalakiisseleitä mummon mehusta keitellessäni ja jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä työntänyt tyhjän paketin takaisin kaappiin.

IMG_3129

No, pyysin anteeksi, keitin liki läpinäkyvää soppaa ja kielsin raskaushormoneihin vetoamisen. Ihmisellä kun on oikeus haluta palavasti raparperikeittoa pyhäsunnuntaina kello 22.30.

PS. Kuvan veitsi ei liity perheriitaan. Rauha maassa ja laihaa keittoa kaapissa. Win-win.

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

13 kommenttia:

  1. Ihan ku mie :D lähinnä jos ei oo tuoretta ruisleipää kaapissa :D ihanaa olla raskaana! Loisto kirjoitus :)

    VastaaPoista
  2. Niin, ruisleipä, tomaatti, sitruuna, turkkilainen jogurtti, mitä näitä nyt on. Ja aina tulee raivo jos on loppunut kaapista. :D

    VastaaPoista
  3. Aloin itkemään, kun äitini toi tullessaan suklaalevitettä, eikä pyytämääni suklaalevyä. Oli kuullut väärin.

    VastaaPoista
  4. Pari sanaa: Vuosaaren sataman ABC :D

    VastaaPoista
  5. Ah, kuulostaa kyllä niin tutulta. Vaikka en raskaana olekaan :) Kaupastakin eilen mies toi kaiken muun paitsi yhden rahkapurkin, mutta silti kiukustuin.

    VastaaPoista
  6. BÄNG! Sut on haastettu. ;)

    http://kideblogi.fi/bebeaulait/2014/06/11/faktoja-poikasineen/

    VastaaPoista
  7. Tämä kommentti ei nyt liity tähän nimenomaiseen postaukseen mitenkään.. Mutta aikaisemmin on osunut silmään, että olet kertonut kengänkokosi olevan aika iso. Itselläni ollut koko aikuisikäni kengänkoko "siro" 40, joten kysyisinkin että onko sulla raskauksien myötä kengänkoko kasvanut, vai onko se pysynyt aina samana? Joillakin kuulemma kengänkoko saattaa kasvaa raskauksien myötä, ja meillä se ensimmäinen lapsi on nyt "tilauksessa", ja pelottaa jotenkin että miten käy :/ Joo, tiedän, todella typerä murheenaihe, aivan niin kuin raskaudessa ja lapsen hankkimisessa nyt ei suurempiakin murheita olisi.. MUTTA, kuitenkin :( Itse olen vielä kuitenkin kenkiä löytänyt suht helposti, kun Suomessa aika monesti sinne 40 asti kenkiä löytää, mutta entä jos tästä eteenpäin sitten teen vaikka neljä lasta, ja joka kerralla kengänkoko kasvaa, niin jostain miesten puoleltahan ne kengät on sitten ostettava, ja jossain pelkissä tennareissa kuljen loppuelämäni :D Miehille kun ei kauheasti noita ballerinoja, korkkareita tai muita ole tarjolla :D Niin ja tosiaan, höpisin jo liian pitkästi, mutta onko sulla lättäjalka? Itselläni on lievä sellainen todettu jo teini-iässä ja pelkään, että se entisestän lisää mahdollisuutta kengän koon kasvamiseen... Ja kyllä, olen ihan aikuinen ihminen vaikka varmasti kuulostan ihan teiniltä näin tyhmän "ongelman" kanssa :/

    VastaaPoista
  8. Kun satuin nämä kommentitkin nyt lueskelemaan, niin...

    Mulla on kengänkoko 41 & sopivia kenkiä on vaikeaa löytää: vaikka kengän pituus riittäisikin, niin leveys useinkaan sitten ei. Jalka ei siis vain yksinkertaisesti mahdu kengän sisään. ONNEKSI raskaus ei muuttanut mulla jalankokoa, sillä sitten olisin kyllä ollut pulassa... Jos joskus oon uudestaan raskaana, niin toivon mukaan pysyy silloinkin samana. :D

    Eipä sitä auta etukäteen murehtia, kun joillakin kasvaa ja joillakin ei. Lättäjalkaa mulla ei kyllä ole, joten siihen en osaa mitään sanoa.

    VastaaPoista
  9. Wilja, ekassa raskaudessa mulla turposi jalka kokoa normaalia isommaksi, mutta palautui heti synnytyksen jälkeen. Toisessa raskaudessa koko kasvoi jopa puolellatoista numerolla, mutta on taas palautunut ennalleen. Onneksi.

    VastaaPoista
  10. Sä olet kyllä aina niin aurinkoinen ja hyväntuulinen etten voi kuvitella sua vihaisena, sorgen! :D

    VastaaPoista
  11. Totaalisen eri asioita. Ymmärrän itkun. :)

    VastaaPoista
  12. Ah, no sehän on liikennemyymälöistä lähinkin! En vain jotenkin saanut sitä mieleeni vaan olin lähdössä merta edemmäs kalaan. :D

    VastaaPoista