Social Media Icons

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Puolessa välissä

13 kommenttia , , , , Share It:
masu8

Tällä viikolla vietin maagista raskausviikko 20+0-päivää. En nyt ehkä ihan hullusti karkeloinut, mutta heitin itsekseni henkiset yläfemmat, toivoin migreenin helpottavan ja kävelin sandaaleilla sateella. Mahakin on pumpsahtanut jossain vaiheessa esiin. Isona ja sellaisena, ettei sen syvimmästä olemuksesta liene pienintäkään epäilystä. Kyllä, pulla siellä on uunissa.

Minun raskauteni on tuntunut olevan täynnä aina erilaisia, ehkä vähän epäloogisiltakin tuntuvia virstanpylväitä ja tärkeitä viikkoja. Ensimmäisen kolmanneksen päättyminen, puoliväli ja täysiaikaisuus (lasketusta ajasta nyt puhumattakaan, mutta sitä päivää en itse ole koskaan nähnyt tai kokenut mahan kanssa) nyt tietenkin, mutta jostain syystä henkiset yläfemmat mielestäni ansaitsee rv 8+3 (älkää kysykö miksi), rv 26 ja rv 34. Huippuhienoja ovat tietenkin myös villit viikot, jolloin neuvolasta on mahdollista saada virallinen todistus Kelalle siitä, että paksuna todella ollaan, ja että äitiyspakkausta voi täten hakea. Täällä moisiin viikkoihin on puolisentoista viikkoa vielä aikaa, eli kohta juhlitaan taas! Tällä haavaa riittävät kolmevuotissyntymäpäiväkarkelot, joiden ensimmäinen päivä on onnellisesti ja väsyneesti ohi (kuten 21.15 otetuista kuvista varmaan huomaa) ja toinen vasta edessä päin.

masu4 masu7 masu1

Tämä tuntuu ihan mielettömän hienolta. Olla puolivälissä (tai yli sen), ihan virallisesti. Ei puolivälin paikkeilla tai keskiraskauden hehkuissa vaan yli puolivälin. Kummatkin lapset ovat syntyneet ennen laskettua aikaa, enkä malta olla ajattelematta, että kohdallani voisikin nyt olla niin, että enemmän on takana kuin edessäpäin. Ehkä. Vaikka laskettu aika osuukin lokakuun viimeiselle viikolle, on minulla tällä(kin) kertaa tunne siitä, että tuolla viikolla auton takapenkillä voisi olla jo turvakaukalo vauvoineen. Tiedä häntä.

Odotus on mahan kasvamisen myötä konkretisoitunut monin tavoin; vanhat vaatteet eivät tietenkään tahdo mahtua irvistämättä ja napakat potkut saavat hymynkareen kasvoille pitkin päivää, mutta myös lapset ovat huomanneet muuttuneen ulkomuotoni. Toista lasta odottaessani pieni esikoiseni ei tuntunut ymmärtävän, että valtavan mahan suojissa polski valtava vauva, ja kun hän ensi kertaa tapasi veljensä synnytyssairaalassa, oli hän silmin nähden järkyttynyt koska ei ymmärtänyt, miten vauva minulle (tai meille) oikein päätyi. Nyt kolmevuotias Helmi kuitenkin antaa tuon tuosta suukkoja vauvalle joka on kuulemma sisko ja joka tanssii äidin vatsassa. Hän on moneen kertaan halunnut ostaa vauvalle jotain kaupasta, ja tiedustellut, josko voisimme jo hakea vauvan kotiin (se löytyisi kuulemma jostain ulkoa). Esimerkiksi saunapillimehuja pitää ostaa aina kolme: yksi hänelle, yksi veljelle ja yksi tanssivalle "sisku-massu-vauvalle".  Sukupuoliasiaan en osaa ottaa kantaa ennen ensi viikon rakenneultraa mutta tanssikuvaus tuntuu ihan sopivalta.

Mitä kuuluu teille muille odottajille? Kuulumisia rakenneultrasta? Pahoinvoinnin helpottamista? Supertoivottua raskaushehkua?

  Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).


 

13 kommenttia:

  1. Oi mä niin odotan tuota puolen välin etappia ja Kelalle menevää paksuna ollaan-todistusta :) Nyt menossa 9+3 (ultran mukaan kyl jo 10+0, mutta ei ne suostu neuvolassa 4 päivän takia LA:ta muuttaan) ja oksetus olo velloo koko hereilläoloajan. Mä niin toivon, että maadinen 12 viikon raja toisi hyvän olon!

    VastaaPoista
  2. Pistetään typot etovan olon piikkiin ;)

    VastaaPoista
  3. Tuo puoliväli ja keskiraskaus on sitä raskauden parasta aikaa :) Minulla ainakin ollut kaikilla kolmella kerralla niin. Tällä viimeisimmällä kerralla mulla oli ihan hurjasti sillon energiaa. Siivoilin ja leivoin enemmän kuin koskaan, lisäksi lasten kanssa puuhailua, kyläilyä jne. Nyt laskettuaika on takana ja vauva edelleen masussa. Olo on kyllä hyvä, mutta turhauttaa hurjasti. Ei enää millään jaksaisi ja malttaisi odottaa pientä ♡
    Onnellista odotusta sinne!

    VastaaPoista
  4. Ha, Kela! Itse sain juuri eilen puhelun, ettei mitään rahaa tipu ennen laajoja selvityksiä ja vähän epäilen, ettei niiden jälkeenkään. Mikäs tässä, Kelaan voi aina luottaa. <3

    VastaaPoista
  5. Täällä odotellaan myös innolla puoliväliä, ja rakenneultraa. Mä kuljen sun jäljessä noin neljä viikkoa (nyt rv 16 ja risat) joten on kiva seurata blogistasi mitä tuleman pitää, ainakin noin suunnilleen, kaikki raskudet ja odottajat ovat niin erilaisia. Esikoista odottelen, joten kaikki on ihmeellistä ja outoa ja ihanaa ja pelottavaa ja ja ja...
    Aivan ihana maha näyttää sulle muodostuneen. Niin jo odotan aikaa jolloin kaljamahalta näyttävä vaihtuu siihen raskausmahalta näyttävään.

    VastaaPoista
  6. pe oltiin raken uä ssa kaikki ok mutta sukuuoli ei selvinnyt koska pikku nelosen jalkojen välissä oli napanuora... hän haluu jemmata tiedon viellä! no lokakuun lopussa sitten ;-) Hauskaa dotusta!!!

    VastaaPoista
  7. rv 20 on hieno etappi! Odotuksen iloa :)

    VastaaPoista
  8. Meillä ekasta ei tiedetty myöskään, niin tiukasti oli jalat yhdessä. :)

    VastaaPoista
  9. Voi, ihana kuulla! Ja onnea raskaudesta! Näillä viikoilla (ennen puoliväliä ja sen jälkeen) tuntuu tapahtuvan kyllä todella paljon. Maha kasvaa kovaa vauhtia ja hentoiset hipsaukset muuttuvat napakoiksi potkuiksi. <3

    VastaaPoista
  10. Apua! Miten noin voi edes tapahtua?!

    VastaaPoista
  11. Ooh, jokohan sulla olisi vauva sylissä? ;)

    Ja puoliväli on tosiaan ihanaa aikaa ennen loppuaikojen särkyjä ja jälkeen infernaalisen väsymys-pahoinvointi-kauden. :D

    VastaaPoista
  12. Eipä oo ei.. Huomenna soittoa neuvolaan, jos ei siihen mennessä ala tapahtua. Terkkari lupasi kaikkensa yrittää, että saataisiin torstaille aika yliaikaiskontrolliin, ettei se mene yli juhannuksen. Odottavan aika on todellakin pitkä!

    VastaaPoista