Social Media Icons

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Baby shower-juhlat eli DIY-vinkkejä, kuplivaa ja ihania ystäviä

IMG_6381 IMG_6396 IMG_6437 IMG_6415 IMG_6413IMG_6593 bs2

En ole kummoinen askartelija, ompelija, leipuri tai väkertelijä. En tuunaa 1800-luvun ikkunankehyksiä enkä skräppää lapsille muistokirjoja, mutta juhlakattauksissa ja juhlissa osan tunnelmasta ehdottomasti silti tuovat teemaan ja juhlien henkeen sopivat koristeet ja yksityiskohdat. Ennen babyshower-juhliani olin hätää kärsimässä, koska tiesin etten kuorruttaisi cakepopseja pastellisävyisillä nonparelleilla ja että leikkaa-liimaa-ratkaisuja monimutkaisempiin vaihtoehtoihin en tulisi päätymään. En kahdesta syystä: minua ei huvita eikä minulla ole antaa aikaa kuin yöunistani (joista en tingi kuin Game of Thronesin pakon edessä). Juhlakoristeluissa päätiin luottaa siis yksinkertaiseen toteutukseen ja pieniin, (ainakin minusta) merkittäviin yksityiskohtiin.

IMG_6370 bsdiy IMG_6375 IMG_6374

Ehkä hauskimmat Pinterestistä bongaamani baby shower-DIY-ideat liittyivät lasisiin vauvanruokapurkkeihin, joita varmaan löytyy ainakin jonkin verran jokaisesta lapsiperheestä. Ja jos ei löydy, saa sellaisia hakea varmasti ilman maksua joltain perheelliseltä! Itse tuunasin isomman kokoisista (tilavuus?) pilttipurkeista juomamukeja alkoholittomille juhlajuomille, koska halusin välttyä tiskiltä - nämähän voi käytön jälkeen kierrättää suoraan lasinkeräykseen! Pakasterasioihin ja hillopurkkeihin tarkoitetut etikettitarrat taipuivat hyvin koristelukäyttöön, ja niillä sai kätevästi jemmattua vauvanruokapurkkien vanhoista etiketeistä jääneet liimajäljet. Ensin mietin, että olisin kirjoittanut jokaiseen etikettiin juhlijan nimen, mutta bloggaajan babyshower-bileisiin tuntui hauskemmin sopivan hashtag-merkintä. Erilaisten hashtagien ansiosta pöydillä pyörivät mukit eivät myöskään hukkuneet tai vaihtaneet vahingossa omistajaa. Ja kun purkkeja oli varattu juhlijoita enemmän, saattoi mukiaan vaihtaa illan edetessä ilman huonoa omaatuntoa (tiskaajaa kohtaan siis). Itse ainakin valikoin #blogimuija-mukin ja #Ionlycamehereforfood-lasillisen. Pop Up Kemuista (goodiebag-lahjakortilla) tilasin pilttipurkkeihin teemaväreihin sopivat valko-turkoosiraidalliset pillit ja anopin askartelulaatikosta löysin askartelunarua. Teemaan paremmin olisivat sopineet mustavalkoraidalliset tai vaikkapa pellavanväriset narut, mutta kun herää ajattelemaan asioita 16 tuntia ennen h-hetkeä perjantai-iltana, joutuu toisinaan tekemään kompromisseja, heh....

Juhlakoristeluihin juhlan tuntua muutoin toivat hyvin yksinkertaiset ja pienellä vaivalla toteutettavat koristelut: leikkaa-liimaa-viirinauha (jota muuten myydään Matti Myöhäsille myös kotoa käsin tulostettavana versiona), uudelleenkäytettävät ja edulliset hunajakennopaperipallot (noin kolmen euron hintaiset) ompelulangalla taulukoukkuun ripustettuna, pastellisävyisin konfetein täytetyt läpinäkyvät ilmapallot sekä teemaan sopivat, tukevat mustavalkoraidalliset muffinssivuoat ikiuskollisten suklaahippumuffinssien alla.

IMG_6471 IMG_6450 IMG_6452 IMG_6421 IMG_6418

Tarjoilut, juhlien järjestämisen kaikista vaativin ja ehkä hinnakkainkin panostus, päätettiin jakaa vieraiden kanssa. Koska toiveena ei ollut saada lahjoja, mutta ystäviä kylään kylläkin, sai jokainen tuoda tullessaan jotain suuhun pantavaa. Ei siis omia eväitä, vaan nyyttärihengessä jotain rennon kesäillan meininkiin ja omiin aikatauluihin ja budjettiin sopivaa. Sokerileipuriystäväni tietenkin pyöräytti hervottoman kokoisen mansikkakakun suklaapohjalla, toinen teki raparperipiirakan, kolmas teki suussa sulavia (ja ihan kalorittomia) rocky road brownies-leivoksia ja neljäs leipoi kuumille kiville menneen, lempeän mausteisen chorizomakkarapiirakan. Kuuminta hottia olivat myös sormin naposteltavat herkut: kirsikkatomaatit, viinirypäleet, mansikat, sipsit, vaahtokarkit, suklaa ja makeiset. Herkuista oli pientä ylitarjontaa, mutta kukaan ei taatusti lähtenyt nälissään! Baby shower-kemujen henkeen sopi täydellisesti mediatoimiston tarjoama Barefootin Bubbly Pink Moscato-roseekuohuviini, jonka vaaleanpunaisen pullon etiketissä oli teemaan sopiva jalanjälen kuva ja joka makeana mutta raikkaana kuohuvana maistui niillekin, jotka eivät tavallisesti välitä kuoharista.

IMG_6433 IMG_6430

Pyysin mukaan juhlimaan myös kaveriani Anua, joka vuoden alussa perusti oman kantovälinemyyntiin ja kantovälineopastukseen keskittyvän Kantaen-yrityksen. Anu saapui meille rekkeineen ja kantovälinearsenaaleineen, ja koska kaikki vieraina olleet äidit olivat kantaneet lapsiaan ainakin yhdellä kantovälineellä, pyysin, ettei lauantai-iltapäivän lapsetonta tunnelmaa latistettaisi kuivakoilla kiintymyssuhde-deepshit-luennoilla tai kantamisen eduista tai hyödyistä paasaamalla. Se oli Anulle tietysti aika helppoa, koska hän on tyyppinä hyvin "neutraali", helposti lähestyttävä ja kaukana ryppyotsaisesta ainoan oikean toimintatavan puolesta liputtavasta lobbaajasta. Vaikka hän osaa laajasti kertoa kantamisen hyödyistä ja antaa selkeitä käytännön vinkkejä alkuun pääsemiseksi, tuli hän monta kertaa myös todenneeksi, että kantamisesta ei kannata ottaa kuplaa otsaan tai tehdä siitä itselleen välttämättä hardcore-tason harrastusta polttamalla yhdistelmävaunuja roviolla. Anu painotti, että jos hyvä kantamiskokemus tuo tunteen sujuvammasta arjesta (saahan kantaja kätensä vapaaksi toisin kuin lasta sylitellessä), on se pienen opettelun ja investoimisen arvoista. Toiset käyttävät kantoliinaa vain aamupuuroa keittäessä, toiset messupäivinä tai kaupunkitapahtumissa, joku luopuu vaunuista kokonaan ja koiranomistaja kokee ehkä helppokäyttöisen kantorepun parhaana ulkoiluvarusteena vauvan ja koiran kanssa, ja kaikki nämä vaihtoehdot ovat ihan yhtä hyviä.

IMG_6505 bsanu1

Anu kertoi, että usein huonot kantamiskokemukset liittyvät pieniin mutta merkittäviin seikkoihin kantovälinettä sitoessa tai paikalleen asettaessa. Itse tutustuin Anuun vuosi sitten, kun epätoivoisena olin jankannut selkäsidontoja niin suomenkielisin sanallisin ohjein kuin YouTube-videoita itkien katsomalla, ja paikan päällä selvisikin, etten saanut lasta selkään, koska minulla oli väärä käsi päällimäisenä - en siis osannut tehdä annetuista ohjeista peilikuvaa. Jotkut ovat sellaisia, jotka pystyvät imemään itseensä tietoa ja taitoa vain katsomalla mallia, mutta enin osa tarvitsee hieman opastusta kädestä pitäen, ja silloin paikallaan on asiaan vihkiytynyt (ja kouluttautunut) ihminen. Ja vaikka ajattelin, että kaikki lastaan ainakin yhdellä kantovälineellä kantaneet ihmiset eivät olisi olleet neuvoja vailla, niin kyllä Anun ympärille kerääntyi melkoinen joukko ihmisiä seuraamaan, kuinka pienenkin lapsen saa helposti ja turvallisesti selkään repulla ja kuinka vastasyntyneen saa hyvään asentoon trikooliinaan. Aloin jopa nähdä alimpaan helvettiin kiroamani rengasliinan aivan uudessa valossa, kun Anu näytti, miten rengasliina oikeasti kiristetään. Taas kerran tulin todenneeksi, että yksi pieni jippo kiristyksessä helpotti ja nopeutti hommaa. Nolotti. Kantovälineohjaajan kutsuminen lapsia ennenkin kantaneen ihmisen baby showereille ei siis todellakaan ole huono ajatus ollenkaan!

Ehkä iloisimman kantamiseen ja kantovälineisiin liittyvän uutisen kuulin jokunen aika sitten, kun Anu kertoi, että Kantaen ja Ipanainen rantautuvat Helsingin Käpylään kivijalkaliikkeeseen, lastentarvikekirpputori ja kahvila Hippulan yhteyteen elokuun alkupuolella. Elokuussa Hippulassa on siis mahdollista mallailla kantovälineitä, kuoseja ja kantamistarvikkeita ennen ostopäätöstä. Anu itse tulee olemaan paikalla perjantaisin, ja on mitä oivallisin ihminen auttamaan oikeanlaisen kantovälineen hankinnassa. Ipanaisen valikoimista myyntiin tulee lisäksi erilaisia kantamisen oheistuotteita, kuten esimerkiksi kantotakkeja, kantopaneeleita, Stonz-tossuja... Minä ainakin olen sitä tyyppiä, joka haluaa hypistellä tuotetta ennen ostopäätöstä, sovittaa päälle, tunnustella materiaalia ja maillailla kokoa, ja tähän saakka harmilliselta on tuntunut, ettei Tulan ja Colicamon et Cien kaltaisten pienten eurooppalaisten brändien tuotteita ole ollut mahdollista edes nähdä luonnossa kuin tilaamalla ne kotiin - ja maksamalla postimaksut. Hippulan, Kantaen-Anun ja Ipanaisen yhteistyölle siis suuren suuri peukku!

PS. Kiitos vielä ihanille ystävilleni näin julkisestikin. Järjestelyissä mukana oli kolme hyvää hartiatarta ja nyyttäriperiaate pelasti monelta kauhealta tarjoilukriisiltä. Päivä vaihtui illaksi ja sitten yöksi, yksi jäi aamupalallekin. Olette mahtavia, pus!

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

5 kommenttia:

  1. Kiitos kemuista, oli ihanaa saada olla mukana humussa!

    VastaaPoista
  2. Minäkin kiitän! Harmitti. Kun piti poistua niin aikaisin. Mutta mikä parasta, kolme vuotta kantaneena, opin nyt kerrasta laittamaan itse kannettavan selkään. Hyvä Anu!

    VastaaPoista
  3. […] < Baby shower-juhlat eli DIY-vinkkejä, kuplivaa ja ihania ystäviä […]

    VastaaPoista
  4. […] kohdistuvaa kiusaamista ja sen nostattamia tunteita. Menin yhden iltavuoroni jälkeen suoraan Annan Babyshowereille, jäin yöksi ja lähdin aamulla toiseen iltavuoroon. Lasten kanssa teimme iskun Peikkorinteen […]

    VastaaPoista
  5. […] katosi sitten kylvettämään isompia lapsia, mutta palasi huikkaamaan, että ystävältäni Anulta baby shower-lahjaksi saamani edullinen Tulan trikooliina on kaikista hänen kokeilemistaan (joka siis kattaa […]

    VastaaPoista