Social Media Icons

perjantai 27. kesäkuuta 2014

22+0

4 kommenttia , , , Share It:
mah6

Ja eilen pyörähti taas uusi raskausviikko käyntiin! (Nolona myönnän, etten muistaisi minä päivänä viikko vaihtuu, ellei puhelimeni raskauslaskuri-applikaatio siitä painokkaasti ja juhlallisesti aina uuden viikon ensimmäisenä päivänä muistuttaisi.) Maha on todellakin pumpsahtanut palloksi eteen eikä sen alkuperääkään liene enää syytä spekuloida. Mahakuvia ottaessani tosin tulin huomanneeksi, että parhaimmalta ajatukselta ei ehkä tunnu räpsiä otoksia 20 tunnin valvomisen ja 50-vuotissyntymäpäiväjuhlien täytekakkuorgioiden jälkeen. Tur-vo-ttaa, jopa tavallistakin enemmän. Ja että ei-äitiysmallisten maksimekkojen helmatkin alkavat todella olla ei-maksipituisia...

mah3

Jos keskiraskaus on tähän saakka tuntunut huumaavan hienolta ja energiseltä ajalta, niin kuluneen viikon aikana olen saanut osani minua jo kahdessa edellisessä raskaudessa vaivanneista harjoitussupistuksista. En ole tästä huolissani, koska napakatkaan ja vuorokauden jokaisena tuntina tulevat supistukset eivät ole koskaan tehneet tuhojaan ennen aikojaan; muistan kuinka toisen lapsen odotusaikana itkin ja raivosin puhelimitse ystävälleni lääkärikäynnin jälkeen kun viikkoa ennen täysiaikaisuutta, jatkuvien ja kipeiden supistusten jälkeenkin lääkäri totesi, että uudelleensynnyttäjäksi kroppani ei voisi olla vähempää valmistautunut tulevaan koitokseen ainakaan sisätutkimuksen tilannekatsauksen osalta. Niin. Minä vikisin Kätilöopiston pihassa, että kaukosäätimen nostaminen ja vaihteen vaihtaminen autossa supistaa, laskettu aika lähestyy, mutta mitään ei silti tapahdu - TAIDAN SYNNYTTÄÄ SATA TUNTIA KAKSI VIIKKOA LASKETUN AJAN JÄLKEEN, YHYY, kiljuin. Minä olen siis supistusherkkä, mutta mitä ilmeisimmin harjoitussupistuksilla on ollut tehoa vain synnytyksen lyhyeen kestoon.

mah8

Täydet kaksikymmentäkaksi viikkoa tuntuvat monellakin tapaa juhlallisilta: saanhan hakea äitiyspakkausta (jota en ota kylläkään pakkauksena) ja nyt olen oikeasti sen verran yli puolen välin, että uskallan sanoa, että viikkoja on takana enemmän kuin edessä. Ei hullumpaa. Vähenevät viikot (muka, hah!) tuntuvat myös alati kasvavana pesänrakennusviettinä: ostin neljä rullaa tapettia, olen yksinäni yön pimeinä tunteina siirrellyt huonekaluja ja mattoja, vaihtanut verhoja ja toivonut, että joku hakisi mut pois Pinterestistä kuolaamasta vauvojen DIY-juttuja. Ja myönnän: mietin taas työhuoneen ja makuuhuoneen paikkojen vaihtamista päittäin. Lähestyvä lomakausi ja hiljenevä kaupunki saa kai jotenkin aikaan tunteen siitä, että kykenisi tavallista enempään ja ehtisi enemmän kuin normaalisti.

Tiivistetysti raskauteen 23. raskausviikolla kuuluu siis supistuksia, ihania pieniä potkuja, Pinterestin äärellä valvottuja öitä ja Pregzilla-kohtauksia jotka loppuvat kassilliseen heräteostostapettia ja suolattuja purkkimanteleita.

 Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

4 kommenttia:

  1. Ei vitsi että mulla on varmaan järjetön vauvakuume kun tän sunkin postauksen lukeminen saa toivomaan että oisin raskaana! Ja sä näytät tosi hyvältä ja fressiltä!!

    VastaaPoista
  2. Mistä tuo maximekko on? Hieno :)

    VastaaPoista
  3. No voi kiitos! Mekko on Citymarketin alerekistä viitosella viime kesänä ostettu. :D

    VastaaPoista
  4. Voi kiitos! Olo oli kyllä tuolloin iltayhdeltätoista kaikkea muuta kuin freesi (siksi aurinkolasit, haha) :D Vauvakuume on TODELLA kavala. Siis TODELLA kavala. Musta tuntuu että mulla on yhtenään jonkinlainen vauva-alkuraskaus-loppuraskaus-keskiraskaus-ihanavauvamaha-tms-kateus päällä - muilla nämä elämänvaiheet vaan näyttää ja tuntuu niin paljon paremmilta! :D

    VastaaPoista