Social Media Icons

torstai 19. kesäkuuta 2014

21+0

6 kommenttia , , , , , Share It:
massu1mv massu2mv massu3mv

 

Viikko puolivälin päälle. Hyvältä tuntuu, aina paremmalta vain. Terveiset siis vain täältä eteerisestä raskauskuplasta!

Joku kysyi, kuinka uskalsimme haluta kolmannen lapsen. Minusta tämä on kuitenkin tuntunut helpommalta päätökseltä kuin kaksi edellistä olivat; ensimmäistä kertaa tuntuu, että vauva syntyy valmiiseen pakettiin. Kotiin, josta ei tarvitse muuttaa pois tai johon ei muuteta vauvan vuoksi (olemmehan kaksi kertaa vaihtaneet isompaan asuntoon). Elämäntilannekin on kovin auvoinen: työasiat pyörivät paremmin kuin hyvin, kotona on tilaa ja vanhemmilla aikaa. Häät on juhlittu, pinnasänky on varastossa, yöheräämiset eivät pelota ja tuleva isosisko ja -veli ovat kovin innoissaan.

Kolmannella kerralla olen ollut suurempi kuin kahdessa aiemmassa raskaudessa ja voinut pahemmin alussa kuin kummassakaan edellisessä, mutta olen ollut myös itsevarmempi, onnellinen ja luottavainen. Tiedän ja luotan siihen, että elämä kantaa ja että minä osaan kyllä. Osaan vaihtaa vaipan, imettää mukavasti, puhdistaa napatyngän, huijata D-vitamiinitipat suuhun ja kestän vauvan rokotteet pyörtymättä tai itkuun purskahtamatta.

Toistakin lasta odottaessa olin toki itsevarmempi, mutta tuleva arki useamman kuin yhden lapsen kanssa kyllä pelotti ja jännitti. Toisen lapsen vauva-aika oli pitkä ja raskas kuin nälkävuosi - muutimme kolme kertaa, vaihdoin työpaikkaa kahdesti, menimme naimisiin, asuimme anopin kellarissa putkiremontin ja kylpyhuoneremontin ajan, ja niin lähipiirissä kuin opiskelukuvioissakin kuohui. Aika paljon ekstraa siis yösyöttöjen ja uhmaikäisen päälle. Nyt tilanne on rauhoittunut kaikin puolin, ja tuntuu, että voin keskittyä olennaiseen. Lapsiin. Kahteen mahan ulkopuolella ja yhteen sen suojissa.

Itsevarmuus ja itseluottamus eivät näy ehkä revittelevinä ja rohkeina vaatevalintoina tai raskausajan valokuvaajan etsimisenä vaan enemmänkin omana tunteena siitä, ettei minun äitiyttäni arvota muiden kommentit, neuvot tai kritiikki. Uskallan vaatia epiduraalipuudutusta vauhdikkaalla ja tuskallisella synnytyshistoriallani vaikka jonkun mielestä lempeä (köh köh) luomusynnytys ammeessa olisikin ainoa oikea ratkaisu. Tiedän, että voin muodostaa turvallisen kiintymyssuhteen tuskailematta kymmenkiloisen vauvan rahtaamista ympärivuorokautisesti pitkin asuntoa kantoliinassa ja uskoakseni myös purkkiruokaa syövistä lapsista voi kasvaa ihan mallikelpoisia kansalaisia. Ensimmäistä kertaa tunnen olevani vapaa muiden odotuksista ja ainoina oikeina vaihtoehtoina tarjotuista toimintamalleista - ehkä voisinkin jonain yönä nukkua ja antaa toisen vanhemman syöttää lapselle korviketta, jota kahden ensimmäisen lapsen kanssa karsastin viimeiseen saakka. Olen ymmärtänyt, ettei tätä kaikkea voi tai tarvitse suorittaa, ja että oma arvoni ei ole kiinni siitä, mitä joku muu ajattelee minun epiduraalistani tai yhdistelmävaunuistani. I rest my case.

Mutta kyllä. Ihanaa, rentoa odotusaikaa ovat viime viikot olleet. Bebe potkii niin että naistenlehden sivut tutisevat ja erehdyttävästi kaljamahaa muistuttava pötsi paisuu pullataikinan tavoin. Jokapäiväistä asukriisiähän moinen tietää, mutta (liian pienien) vaatteiden alla olo on mitä ihanin. (Vielä.)

PS. Muistatteko kaavailemani baby shower-bileet? Niiden ajankohta on ensi viikolla, ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä kovemmin alan kallistumaan vaaleansinisiin ilmapalloihin ja It's a boy-banderolleihin. Koska Pregzilla. Niih. Saa nähdä, mitä ystävät ovat keksineet pääni menoksi (ei pliis silti mahan mittaamista, kasvohoitoa tai jotain nöyryyttävää Twister-ottelua)....

  Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

6 kommenttia:

  1. Oi elämäsi kuulostaa mahtavalta:) onnea

    VastaaPoista
  2. Harvemmin tulee kommentoitua mutta nyt tuli tunne, että haluan kirjoittaa. Olen lukenut blogiasi aktiivisesti pidemmän aikaa jo ja täytyy sanoa, miten upeasti kirjoitat ja osaat koota asioita yhteen. Mahtavaa kuulla miten mukavasti menee ja miten raskaus oon edennyt. Kaikkea hyvää jatkossakin :) Täällä kolmas haaveissa, kun saisi vaan ehkäisyn pois, pitää vielä odotella. Mutta nautin näistä sun päivityksisttä ja elän mukana :)

    VastaaPoista
  3. Mulla tänään alkoi 21 viikko.... (la 30.19) meillä siis vain viikko eroa? =D Hauskaa lukea muiten samassa jamassa olevia ... ja samoja ajatelmi.... meille nelonen B-)

    VastaaPoista
  4. '30.10 :) :) KORJAUS laskttuun aikaani :D :D

    VastaaPoista
  5. Kolmosen päätös oli helppo, odotas kuinka helppoja se nelonen ja vitonen onkaan. Siinähän ne menee sivussa.. :D t. Vitosen odottaja.

    VastaaPoista
  6. Voi, uskon tosiaan, että kolmannen kanssa on helpompaa ja asiat sujuu kuin luonnostaan. Nyt jo kakkosta kasvattaessa kaikki on jotenkin yksinkertaisempaa ja varmempaa kuin esikoisen kanssa. Siitä syystä itsekin vähän hellin ajatusta kolmannesta. Lapset tosiaan on ihania ja kun itse oppii relaamaan niin lapsiperheen elämä on mahtavaa. Mutta kaksi riskiraskautta komplikaatioineen taitaa pakottaa lapsiluvun kahteen... Mutta olen "kateellinen" sulle kun pääset nauttimaan kolmannesta :)

    VastaaPoista