Social Media Icons

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Vaakaviha eli raskausajan painonnoususta

13 kommenttia , , , Share It:
 

pp1

Minä kuulun epäonnekkaasti siihen kastiin, joka raskausaikana lihoo juustokakun ajattelemisestakin mutta joka onneksi karistaa kilonsa ennen ristiäisiä. Vaikka tiedän kilojen sulavan imetysaikana, ei vaa'alle nousu ole koskaan helppoa. Neuvolakäynnit merkitsen kalenteriin aina jännittävinä tuomiopäivinä vatsan kourimisineen ja no, vaa'alle nousuineen. En tiedä kauheampaa tapaa viettää kesäistä tiistai-iltapäivää kun seisoa toisella puolen isoa, vauvan katselukuvilla ja kalsium-ravintolisämainoksilla päällystettyä huonetta ja sanoa se turmiollinen lukema kuuluvaan ääneen. Loppuaikana kerran viikossa. Inhorealismia joka vielä taltioidaan neuvolakorttiin seuraaville sukupolville säästettäväksi, voi itku!

Tällä kertaa olin lähdössä neuvolaan kepein askelin. Seitsemästoista raskausviikko ja jokapäiväinen, henkilökohtainen painokontrolli kylpyhuoneessa alla. Luulin jo onneni kääntyneen. Hyväntuulisena suitsutin miehelleni, kuinka synttärimudcaket, pääsiäismunat ja äitienpäiväpullat yhdistettynä ympärivuorokautiseen pahoinvointiin (ja siis säännölliseen, tiuhaan tankkaamiseen) eivät näy missään (tai ainakaan). Että aina se vaaka vain pyörii samoissa luvuissa, voi onnea! Hän katsoi minua hiukan epäluuloisesti - mittaillen tietysti - ja kysyi sitten hitaasti, että missä minä oikein käyn punnitsemassa itseni. Silmiäni pyöritellen vastasin lakonisesti, että meillä päin on totuttu käyttämään henkilövaakaa tähän tarkoitukseen. Huumorintajuton mieheni huokaisi, ja tuumasi sitten muina miehinä, että kylpyhuoneen kaapin edessä ei kannata käydä digitaalisella vaa'alla, koska kolmenkymmenenviiden sentin päässä kaapista on lattiakaivo. Ja siis kaato. Arvatkaahan, missä me vaakaa säilytämme? No siellä kaapin alla. Jonka edessä punnitsen itseni. Totuus eteisen laminaattilattialla oli ikävä takaisku. Viisi kiloa lisää elopainoon kolmessa kuukaudessa. Helvetti. Neuvolan ällöttävän tarkka vaaka oli yhtä mieltä. Painonnousu: viisi kiloa.

IMG_1185

Aloin tietysti käymään mielessäni läpi erilaisia (teko-)syitä painonnousuun. Hellepäivät ja turvonneet jalat (ihan totta!), painavat vaatteet, tuhti brunssi, puolitoistalitraa vichyä ennen neuvolakäyntiä, raskausaikana paksuuntuneet hiukset (!)..... You name it, I got it. Pettyneen ilmeeni huomannut supermukava ja vanhempi terveydenhoitaja katsoi minua ymmärtäväisesti ja totesi sitten, että monilla paino saattaa nousta eniten alussa kun on huono olo ja tarve syödä siksi koko ajan. Hymähdin ja jätin kertomatta, että sama tarve vaivaa minuakin, mutta että olen koukussa keksijäätelöön ja hopeatoffeeseen. Ei siis noottia terkkarilta tällä kertaa, mutta itseinhoa ja pettymystä itseen sitäkin enemmän.

Painonnoususta ja lähetteestä seitsemänteen sokerirasitukseen kolmen ja puolen vuoden aikana (vahva sukurasite) tajusin kuitenkin, että jonkin on muututtava. Minun nimittäin. Olen oikea lohtusyöjä, joka palkitsee ja hemmottelee itseään salmiakkipussilla, lohduttaa pahana päivänä suklaalevyllä ja juhlii aina hyvällä ruoalla, mutta jos oikeasti haluan pitää raskausajan painonnousun kurissa, on meiningin muututtava. En ole huolissani sokeriarvoista, sillä terveydenhoitajani on aina iloisena soittanut sokerirasituskokeen jälkeen ja kertonut, ettei ole koskaan nähnyt kenelläkään yhtä loistavia arvoja, mutta puntarin lukemasta, housukoosta, raskausarvista ja muiden "oot vähän lihonut"-kommenteista olen kylläkin. Lisäpaino ei ole tehnyt oloani fyysisesti huonoksi, mutta valtavaan etureppuun yhdistettynä se kyllä toimii melkoisena itsetunnon lyttääjänä. On aika jännittävää, että vaikka toisten ihmisten painon kommentointi missä tahansa muussa elämänvaiheessa olisi moukkamaista ja noloa, on se raskausaikana, raskaana olijalle ihan okei. "Sun kasvot on vähän pyöristyneet", "onpas sun takapuoli levinnyt!", "oletko varma ettet odota kaksosia, niin iso maha sulla on" - you name it, I got it. Jo tässä vaiheessa, jo näiden viiden kilon ja kuudentoista viikon aikana on ohimennen tehtyjä huomioita pyöristyneistä kasvoista ja "hirveästi levenneestä lantiosta" tehty, vaikka kuka tahansa muu voisi lihoa samat viisi kiloa kesän aikana ilman että kukaan kokisi aiheelliseksi huomauttaa asiasta. Ja vaikka joka kesä. Ymmärrättekö, miksi vaa'alla käyminen tuntuu niin pahalta? Koska ilman sitäkin tiedän olen isompi kuin ennen.

Tuleva, väistämätön painonnousu jännittää. Kerään itseeni ihan uskomattoman määrän nestettä, ja siksi edessä häämöttävä hellekesä (thumbs up!) ja laskettu aika loppusyksyllä hirvittävät jo valmiiksi. Tiedän, että kilot karisevat kyllä - synnytyssairaalasta lähtiessäni olen painanut parhaimmillaan miltei kaksikymmentä kiloa vähemmän kuin tullessani, mutta silti ajatus tähtitieteellisestä painosta pitkän, tasaisen ja hyvän vaaka-kauden jälkeen kauhistuttaa. Tällä kertaa tavoitteeni tuntuu jokseenkin realistiselta ja tavoittelemisen arvoiselta: 15 kiloa. Viisi on käytetty, kymmenen varalla. Liki seitsemäntoista viikkoa takana ja ainakin toinen samanmoinen edessä. A-p-u-a.

Muutos on käynnistynyt hiljalleen jo ennen vaaka-realitycheckiä. Aamupalaleipä vaihtui puuroon, välipalamyslipatukka smoothieen ja turkinpippurinapostelu vesipulloon jääkaapissa. En voisi ryhtyä totaalikieltäyjäksi mutta vähentää voin. Ainakin arkisin.

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!).

13 kommenttia:

  1. Syö mieluummin puuron sijasta jotakin proteiinipitoista, kuten rahkapohjainen smoothie, rahkaa marjoilla, munakas tms. Pitää paremmin nälkää JA verensokerin tasaisena.

    Mutta ymmärrän tuskasi. Ihan saman tuskan kanssa minä kamppailin molemmissa raskauksissani. Ekassa +20kg, toisessa +16kg. Sen sijaan niiden tiputtamiseksi olen saanut tehdä todella paljon töitä, katsoa ja laskea joka suupalaa.

    VastaaPoista
  2. Minulle ekassa raskaudessa tuli painoa maltilliset 13,5 kg, ei paha siis, mutta netistä olin lukenut kertomuksia, kuinka synnytyssairaalaan oli jäänyt 10 kiloa. Pettymys oli valtava, kun tulin kotiin ja astuin vaa´alle. Painoa oli tippunut n. 3 kiloa ja vauva jo itsessään painoi päälle neljä kiloa. Tilalle olin saanut maidonnoususta johtuvan jäätävän turvotuksen, joka onneksi lähti nopeasti sulamaan ja paino tippui 2 kilon päivävauhtia. Pahinta neuvolan punnituksissa on, kun neuvolan vaaka näyttää AINA kaksi kiloa enemmän kuin kotona. MIKSI?

    VastaaPoista
  3. Voih... Todellakin tuttu tunne. Syötyä tuli raskausaikana pahan olon välttämiseksi. Painoa mulle kertyi huimat +30 kiloa! Töitä sai tehdä, että sai ne karistettua. Hirvittää jo valmiiksi miten paljon paino tällä toisella kertaa nouseekaan. Ja miksi oi miksi sitä pyöristynyttä olemusta on lupa kommentoida. Siitä jää aikas huonot fiilikset pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
  4. Olen täysimettänyt kaikki kolme vauvaani tiputtamatta imettämällä lainkaan painoa. Ja raskauksien aikana olen kerännyt sitä kyllä ihan "riittävästi" eli tiputetaan olisi kyllä löytynyt. Mutta ei. Joku elimistössäni laittoi hanttiin, vaikka kaikki neuvolan täti myöten olivat sitä mieltä, että imettämisen T ä y T y y laihduttaa. (Meillä on siis ollut sama tarkka niin äitiys- kuin lastenneuvolassakin, joten en ole päässyt painoasiaa karkuun edes vauvan synnyttyä).

    Viimeistä vauvaa odottaessani en käynyt vaa'alla joka kerta neuvolassa käydessäni. Kerroin th:lle, että se tuntuu epämiellyttävältä, johon totesi, että eihän siinä ole pakko käydä. Neuvolassakäynnin ahdistus helpotti, kun sai itse päättää ja käydä vain toisinaan kun siltä tuntui.

    VastaaPoista
  5. Mulla paino oli noussut ensimmäiseen neuvolaan mennessä (8+) melkein 5kg. Olin kauhistunut, ja olen tämän raskauden aikaisesta painonnoususta muutenkin. Nyt oon yli puolenvälin ja kiloja on tullut vähintään 7, enää en pidä tarkkaa lukua. Samoihin aikoihin viime raskauksissa painonnousu on ollut sellaista 2-3,5kg luokkaa. Ja mä oon myös huomannut tuon ärsyttävän ilmiön, että neuvolan vaaka näyttää aina enemmän kuin kotivaaka. :D

    VastaaPoista
  6. Ajatella, miten erilaisia raskaudet voikaan olla! Mulla on aiemmin noussut paino enemmän tässä vaiheessa, joten kaipa saan olla tyyytyväinen...

    VastaaPoista
  7. Voi ei... Muistelen mun äidin manailleen samaa, että kilot istui tiukkaan vaikkei muuta tehnytkään kuin imetti. Niin yksilöllistä näemmä! Ja onpa ihana terkkari, joka ei vaa'alle pakota. Luulen, että munkin voisi suostua samanlaiseen diiliin, sen verran ihana tätönen mullakin on neukussa vastassa. Mutta MUN täytyy aina käydä vaa'alla ja nähdä mitä se näyttää. :D

    VastaaPoista
  8. Been there, done that. Eipä naurattanut kun kävin vaa'alla ja yhtenä hellekesäviikkona loppuraskaudessa painonnousuksi VIIKOSSA kirjattiin KAHDEKSAN KILOA. Siis saman verran kuin toiset saa massaa koko raskausaikana! Kyllä ihmiset on erilaisia.

    Ja tuo kommentointi... En usko, että ihmiset tajuavat, että heidän omissa korvissaan viattomilta kuulostavat kommentit eivät kuulosta odottajan korvissa kovinkaan viattomilta tai asiallisilta.

    VastaaPoista
  9. Anteeksi, ei saisi hymähtää, mutta tuo neuvolan enemmän näyttävä vaaka tuntui niiin pistoksena sydämessä - tiedän tunteen! Liekö ollut aina kaatoa kylpyhuoneen lattiassa vaa'an alla...

    VastaaPoista
  10. Mä syön rahkaa välipalaksi, samoin raejuustoa jne, mutta aamupalalla tarvitsen rahkan lisäksi kyllä hiilareita, muuten ei pysy koneisto käynnissä ja maha ei tunnu täydeltä kauaa. :)

    VastaaPoista
  11. Tuttu tunne! :/

    Tutut kommentoivat, että eipä ole Iina varmaan koskaan painanut noin paljon. En olekaan! Ei tarvitse muistuttaa. Mutta nämä kilot eivät tulleet jäädäkseen. Siinähän kuittailevat "kaverit" loppuvuodesta, kun pääsen taas liikkumaan ilman jäätävää lonkka- ja selkäkipua. ;)

    VastaaPoista
  12. Tulipa paha mieli sun puolesta.. Painosta viis, tuollainen itseinho ja syyttely on tosi surullista.
    Sun keho kasvattaa uutta ihmistä sisällään! Se on ihmeellistä ja huikeaa, ajattele miten mahtava kehosi on! Ja jos vielä pysyt terveenä ja vauva myös niin voit olla tyytyväinen.
    Itseään voi rakastaa, näytti vaaka mitä vaan. Ja JOS on tarvetta, niin painoa voi pudottaa (sitten raskauden ja imetysajan jälkeen) ihan hyvillä mielin ja kunnioituksella itseään kohtaan.
    ihan kamalia kommetteja olet saanut painostasi! Omalle kohdalle ei sellaisia ole tullut, enkä koskaan kommentoisia toisia tuollalailla.

    VastaaPoista
  13. Mulla nousi alussa eniten, se pahoinvointi.. enkä edes syönyt epäterveellisesti! Siinä kohtaa se tuntui jotenkin kamalimmalta terkkaharjoittelijan tietäväinen kommentti ettei painon "vielä tarvitse" nousta lainkaan kun vauvakin on vain muutaman gramman.. pistän kyllä hormoniturvotuksen piikkiin osan, liivejäkin sai ostaa isompia viikottain. Sitten seurasikin raskausdiabetes ja 1600 kcal dietti, "jee". Paino nousi kokonaisuudessaan 11kg josta laitokselle jäi melkein ei mitään.. Jälkitarkastuksessa +4kg lähtöpainoon joka istuu sitkeässä kuin terva, ei auta täysimetys, ruokavalion tiukkuus eikä lenkkeily :/ Se pula-ajan aineenvaihdunta... Puolessa välissä alkoi tulla mahasta "en ollut tuon kokoinen edes lopussa"- kommentteja ja tällä hetkellä maha on samaa kokoluokkaa kuin viimeksi vähän ennen puolta väliä, paitsi taikinamainen -> tuskin maltan odottaa minkälaisia ajattomia timantteja saa kuullakseen seuraavalla kerralla. Ja minkälainen mammutti sitä onkaan sitten..mutta jostain syystä lua ei edes hormoonihuuruissa oo häirinny mitä ihmiset lässyttää mun läskeistä xD Sopivasti iso, eipä heti tuuli kaada..

    VastaaPoista