Social Media Icons

tiistai 6. toukokuuta 2014

Se oli pieni hipsahdus

17 kommenttia , , , , , , Share It:
Yhtenä iltana taannoin vietin iltaa lasten mentyä nukkumaan kuten tapanani on; sohvan nurkkaan juurtuneena, jossain upottaviin koristetyynyihin ja HBO-lisäliitännäiseen hautautuneena, kunnes huomioni varasti jokin odottamaton ja odotettu, yllättävä tönäisy alavatsassa. Ensimmäinen potku, ehkä pumpulipuikon pään kokoinen. Laitoin Big Loven pauselle ja jäin odottamaan lisätoimintaa. Turhaan.

Seuraavana aamuna sängyssä tunsin samanlaisen, pienen hipsauksen. Mieheni mielestä hipsaus ei ole edes oikea sana, mutta se tuntuu antavan parhaiten kuvan liikehdinnän syvimmästä olemuksesta. Se on jotain pientä ja vaatimatonta, mutta silti selkeää ja huomioni kiinnittävää. Juuri sellaista liikehdintää, kuin viidennellätoista viikolla nyt voikaan tuntea. Ei tämä varmaan lakkaa koskaan tuntumasta hassulta, niin absurdilta. Selkä kaarella kaottujen viikkojen, mahakipujen ja epäuskoisten kotidoppler-virittelyiden jälkeen tunsin saavani viimein oikean, aidon todisteen siitä, että sisälläni oikeasti kasvaa jotain. Toinen ihminen.

Kaikilla huonoilla alkuraskauden viikoilla tuntuu olevan tarkoitus, ja se tuntuu hennolta havinalta vatsan oikealla puolella nytkin. Pienet potkut ovat tuoneet (Luojan kiitos) mukanaan paitsi uudenlaisen varmuuden, myös energisemmän ja elinvoimaisemman olon.

Mahan kuvaaminen tuntuu vielä vähän hassulta, koska näytän mielestäni yhä edelleen vain siltä, että olisin lihonut muutaman kilon. Instagramista olette voineet muutaman turvotuskuvan bongatakin ja äitiyshousuesittelyssä näkyy pieni pallo täälläkin. En tiedä, onko kuvattomuuden perimmäinen syy siinä, että vatsani koko on aina aiheuttanut kommentointia niin blogissa kuin sukulaisten ja tuttavienkin keskuudessa, ja sellainen kommentointi on tuntunut hyvin ikävältä, vaikka perimmäiset syyt tiedänkin (esim. kolme ylimääräistä litraa lapsivettä ja rv 39 4,7 kiloisena syntynyt vauva), huomaan silti olevani enemmän varpaillani. Se kell' onni on, se onnen kätkeköön, vai mitä sanotte?

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!). 

17 kommenttia:

  1. Niitä hipsauksia on kyllä ikävä, vaikka en uutta vauvaa meille ihan tähän nyt heti muuten kaipaisikaan. :) Ihana tunne! Ainutlaatuinen.

    VastaaPoista
  2. Oi ihanaa!! Täällä vasta kovasti odotellaan niitä pieniä liikkeitä :) tänään oli pakko malttamattomana laittaa doppleri tilaukseen, kun ei niitä liikkeitäkään vielä kuulu.. ;)

    VastaaPoista
  3. Ihana kirjoitus! Toi hyviä muistoja mieleen ja nyt hymyilyttää.. :)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, tuli kylmät väreet tekstiä lukiessa! :-) Muistan itse myös ensimmäiset potkut jotka tunsin, ne olivat niin maagisia, hentoja ja rakkaita! Loppuraskaudessa ne rupesivatkin jo sitten tympimään! :D

    http://mkasvukipuja.blogspot.fi

    VastaaPoista
  5. Huomasin hymyileväni leveästi tätä lukiessa vaikka itsellä ei vastaavia kokemuksia ole vielä ollutkaan (eikä edes tulossa lähitulevaisuudessa) kirjoitat niin aidosti että juttuihisi on helppo samaistua vaikka elämäntilanteemme ovat täysin erilaiset :) Blogisi on ehdottomasti ihan lemppriluettavaa, kiitos siitä! Niin ja edellisessä postauksessa esittelemäsi housut näyttävät molemmat tosi hyviltä! ;)

    VastaaPoista
  6. Meillä tuntui ensimmäinen hipaisu joskus viikko sitten, nyt viime yönä seuraavan kerran huomattavasti vahvempana - liekö pieni reagoinut minun ärsytykseen kun esikoinen keskellä yötä alkoi itkeä.

    Tässä on jotenkin niin harmaat viikot menossa mielestäni, kun ei ole neuvolakäyntejä pahemmin ja liikkeitä ei kunnolla tunne. Enempi olen ollut sitä mieltä että kaikki mikä on tuntunut on ollut merkki siitä, että jotain väärää tullut syötyä. Kyllä ne oikeat liikkeet sitten kuitenkin tunnisti niiin hyvin, että ei epäilystäkään siitä että joku siellä sisällä kasvaa.
    Miten ihana lohtu se onkaan, tuntea että hyvin menee. Vielä ei silti ole julkistettu tätä, ehtiihän sitä. :)

    Kollega, 14+4

    VastaaPoista
  7. Voi ne on jotain niin ihanaa ja ihmeellistä, ensimmäiset vauvan liikkeet. No on ne myöhemmätkin ;) mutta ne ekojen viikkojen hipaisut, jotka tavallaan on niin pieniä, mutta kuitenkin ISOJA. Ihanaa! Voi kun sen vielä saisi kokea (neljännen,heh kerran) !

    VastaaPoista
  8. Vitsit ekat liikkeet on niin ihania. Ja ne ihan ihan ekat, kun miettii että ilmako se kiertää suolistossa vai vauvako liikkuu :D Mutta kyllä ne selvästi aika nopsasti erottaa ja nyt jo tuntuu ilman erityistä kuulosteluakin. Ihanaa, ihanaa :)

    VastaaPoista
  9. Kyllä! Tällä hetkellä mulla on ikävä eniten niitä TOSI selviä, kovia potkuja ja myllerrystä :)

    VastaaPoista
  10. Joo, sanopa muuta! Onneksi sinne tympimisaikoihin on vielä matkaa.... I hope ;)

    VastaaPoista
  11. Voi miten ihanan kommentin jätitkään, Jenna! Kiitos, kiitos paljon! Olen kulkenut pää pilvissä koko päivän:)

    VastaaPoista
  12. Kiitos itsellesi! :) ihanaa kuulla että omilla sanomisilla voi olla merkitystä jollekkin toiselle!

    VastaaPoista
  13. Vielä ehtii, todellakin! Mulla on seuraava neuvola viikon päästä, edellisestä on 1,5kk. Aika harmaata olisi todellakin ilman kotidoppleria ja niitä hipsauksia. Tulethan kertomaan, kun tunnet ihan ihka oikeita ja selkeästi tunnistettavia liikkeitä? Kuulen aina niin mielelläni teidän samoilla viikoilla odottavien tuntemuksia ja kuulumisia :)

    VastaaPoista
  14. Heh, vastaankin sinulle tähän nyt kun kysyit.
    Tänään tuntui sellainen tönäisy että ihan säikähdin, vähän turhankin hysteerisesti olin aiemmin reagoinut peruutettuun äitiysneuvolaan ja aikamoisen tunnemylläyksen sai pieni tuntea läheltä. Siinä sitten lohtu hopea toffeiden keskellä se tuntui, ihan mietin voimakkuudesta että olisikohan se voinut melkein tuntea jo mahankin päältä. Tuskin, sitä ei vain itse oikein hahmota mikä tuntuisi mahan päällä ja mikä ei. Mutta kyllä pisti vihaksi, kun muutenkin harvoja neuvoloita vielä siirrellään. ugh!

    Kollega 15+4

    VastaaPoista