Social Media Icons

perjantai 16. toukokuuta 2014

Baby showerit? No tottakai!

16 kommenttia , , , , Share It:
bs1bs2 bs3 bs5

Kahdessa edellisessä raskaudessani salaa toivoin vauvakutsuja. Vaaleanpunaista tai vaaleansinistä yllätysjuhlaa, loputtomasti puhetta raskausvatsoista ja vauvoista, hyvää ruokaa ja hyviä ystäviä. Loppuraskaudessa olen ehkä ollut liian väsynyt ja kärttyinen, jotta ystäväni olisivat edes moiseen ryhtyneet, ja oman vaikeutensa tuo sekin, että minulla on ystäviä ja kavereita ympäri maata ja maailmaa, joihin olen tutustunut eri yhteyksissä ja eri kaupungeissa asuessani. Kukaan heistä siis tuskin osaisi suoralta kädeltä kertoa listaa tyypeistä, jotka rientoihin haluaisin mukaan. Ajatus yllätysbileistä olisi varmasti suloinen, muttei kovinkaan toimiva - olisi kamalaa saapua omiin juhliinsa tukka likaisena, kotivaatteissa (kuten sanoin, reviirini ulottuu hävyttömän pitkälle mitä tulee kotivaatteisiin) tai huonosti nukkuneena.

bs4

Siksi päätin ottaa ohjat omiin käsiini: siis järjestää omat vauvakemut. Laskettu aika on lokakuun lopussa, mutta pidän loppusyksyllä järjestettäviä vauvakutsuja varsin epäinhimillisenä ajatuksena - on suorastaan itsetuntoa hivelevää olla ainoa hikoileva ja supisteleva virtahepo kaikkien kolmekutosten farkkujen ja pyykkilautavatsojen keskellä (synnyttäneetkin ystäväni ovat luonnonoikkuja, jotka voivat syödä trukkilavallisen suklaata lihomatta). Siksi kaavailin ajankohdaksi jotain toisen kolmanneksen ja viimeisen kolmanneksen välillä, sopivan pömpön, raskaushehkun (sen vähäisen mitä minulle yleensä suodaan) ja hyvän odotusfiiliksen ollessa kohdillaan.

Ainoa asia, mikä minua aina inspiraatiovauvakutsukuvissa ja odotusajan vauvavalmisteluissa kuitenkin häiritsee, on vaaleansininen tai vaaleanpunainen teema. Vaikka olen itse tiennyt kahdesta ensimmäisestä lapsesta sukupuolen, en varsinaisesti ole villiintynyt vaaleanpunaisten tuttipullojen ja yhteen sävytettyjen vaunuverhojen shoppaamisesta. Meillä kumpikin lapsista puetaan yleensä selkeisiin perusväreihin, ja kummallakin on ollut vauva-aikana paljolti vaaleita, unisexejä vaatteita (ja etenkin tarvikkeita, en esimerkiksi ymmärrä vauvalelujen sukupuolikoodausta). Ihmisissä kummastusta ovat herättäneet esimerkiksi mustat vaunut tytöllä (!), punaiset housut poikavauvalla (!!) ja tyttölapsen joululahjaksi saama hakka-lelu (!!!!). Rakenneultraan on nyt aikaa kuukauden verran, ja mitä lähemmäs päivämäärää mennään, sitä epävarmempi olen siitä, haluanko sittenkään tietää, kumpaa sukupuolta lapsi mahdollisesti on (ja tietysti tutkimuksessa nyt pääasiassa seulotaankin ihan toisenlaisia asioita). En siksi, ettenkö pitäisi yllätyksistä, vaan koska se ei tunnu merkitykselliseltä. Ajatus värikoodatuista vauvalahjoista tuntuu puistattavalta (koska en pidä vaaleansinisestä enkä vaaleanpunaisesta enkä ymmärrä, miksi vastasyntyneet puetaan aina vain niihin väreihin), vauvakutsujen kliseisistä teemaväreistä nyt puhumattakaan. Pregzilla täällä vain hei!

Ja koska lapsi nyt oikeasti on jo kolmas, en kaipaa vaippakakkuja (niihin menee kuulemma miljoona nuppineulaakin), vaaleanpunaisia ilmapalloja, haikarakakkukoristeita tai vauvan syntymäajan arvuuttelua. Tulee kun tulee. Ehkä nöyryyttävintä ikinä olisi vatsan mittaaminen! Ei, minun lähelleni ei tule kuin terveydenhoitaja mittanauhansa kanssa ja vatsanympärystäni en ole missään vaiheessa raskautta halunnut koskaan tietää. Jotain ohjelmaa olisi silti hauskaa järjestää tai viritellä, ihan jo siksikin, etten esimerkiksi yllätyshäiden vuoksi juhlinut polttareita ja tehnyt jotain hullua. Leikit ja pelit toimisivat kuitenkin jo siksi, että kaikki eivät ole toisilleen entuudestaan tuttuja.

Summa summarum: ei vaaleansinisiä eikä vaaleanpunaisia haikaroita, ei sokkona nukelle vaihdettavia vaippoja (harrastin sitä ihan riittävän monta kuukautta pimeässä kylpyhuoneessa aamuöisin ihkaoikean vauvan kanssa), ei vatsan mittailua, ei masukipsejä, ei keskivartalon kähmimistä, ei imetystarinoita eikä muovisia, soivia tai kirkuvanvärisiä lastentarvikkeita. Ei vitsikkäitä bodeja, ei serpentiiniä. Ensimmäisen kuvasarjan vaaleanpunaiset tuttipullodrinkit ovat siis varoittava esimerkki kategoriasta ei näin. Skumppatarjoilu ja salaattibaari yhdessä hyvien ystävien (muttei niiden lapsien, sori) kanssa taasen kuulostaa aika hyvältä. En ole vaikea, tiedän vain, mitä tahdon, sanon aina sille miehelle asuu meillä. Pätee tähänkin.

Oletteko te olleet vauvakutsuilla tai onko teille pidetty juhlat? Mikä on jäänyt niistä mieleen tai mitä olisitte toivoneet? Onko ohjelmassa ollut vain rentoa hengailua ystävien kanssa vai kenties ihan omia ohjelmanumeroita jään murtamiseksi?

Kuvat lainattu täältä, täältätäältä ja täältä.

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!). 

16 kommenttia:

  1. Ja jälleen kerran voin jakaa sun kanssa samanlaisia ajatuksia..tai no siis kaksi lasta on, ei yksiäkään baby showereita, ei yllätys sellaisia eikä itse järjestettyjä, mutta jos joskus se kolmas sattuis vielä tulemaan, niin ehkä voisin pitää juuri vastaavat kutsut kuin sinäki! Ja joskus oon ollut salaa kateellinen niille, jotka "saa" yllätyskutsuja, mutta sitten kumminki tullu siihen tulokseen, että en mää ois halunnu :D siinä on jo kunnon baby showeria sitten kun saa synnytettyä terveen ihana lapsen maailmaan, näin aattelin/aattelen :)
    Ja hei, kiitti vielä, piristi tää postaus ihan hirveesti ja ääneen nauratti :D

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä! :) en voi sietää pinkkejä vauvakutsuja :D itse järjestin, ohjelmassa oli
    sukupuolen arvaus, sormustesti, nimiveikkaus, terveisiä vauvalle ja tietovisa :)

    VastaaPoista
  3. Mä niin haluaisin, että joku järjestäis mulle tuollaiset! Joku niin tuttu, että tyyppi tietää, mistä tykkään (huono huumori) ja mistä en (yllätykset). <3

    VastaaPoista
  4. mä järkkäsin kans omat kutsut jaa taisin olla viikolla 20 juurikin samaisista syistä mitä olit kirjottanut, kyl mä ainakin halusin syödä kunnolla ja nauttia siitä "normaalista" olosta eikä tästä vatsa on tiellä ja mitkään vaatteet ei enää mahdu ym!

    ja mulla ei tuttavapiirissä kellään pieniä lapsia tms.. niin yks ohjelma numero oli mm. 'alias' :D ite keksin (mmmmmiljooona) erilaista raskauteen/vanhemmuteen/vauvaan/pikkulapseen liittyviä sanoja/esineitä ymym kirjotin ne kartongille ja leikkasin (kaikki erikokosia) kortteja ja se oli ihan kyllä illan huippujuttu!!! Siis nää kutsutut ei juurikaan tienneet raskauteen liittyvistä jutuista tms niin oli kyllä niin huikeeta kuunnella niiden selityksiä! :DD ite en osallistunut kun tietenkin tiesin kaikki sanat, mutta autoin sitten tasapuolisesti kaikkia selittämisessä jos oli vaikeuksia :D Niinkin perus sanat kun kakkavaippa, synnytys, märkäpieru, niistin oli kyllä jotain niin uskomatonta miten ne näitäkin selitti :D huh, vitsi kun vois järkkäillä uudestaan! tosin kohta pitää synnyttää et ehkäpä sitten seuraavassa raskaudessa :)
    sanoja oli oikeesti about 180, pelaajia 4 :) joten siinä meni ihan sopivasti aikaa.. ei liian kauaa ettei kukaan kyllästyny eikä ollu kuitenkaan hetkessä ohi kun selityksissä hiukan annettiin tiimalasilta armoa :D
    Ja sitten ennen kun vieraat lähti, olin omaan vihkoon kirjottanut kysymyksiä mm. "kumpaa veikkaat" "pituus/paino" "kuinka nopeasti päivitän facebookin/instagramin syntymästä" "pyörtyykö mies saliin" +paljon muita lyhyitä ja tyhmiä kysymyksiä :D ja lopuks jokainen sai kirjottaan lyhyen tsemppi puheen synnytykseen/vauva arkeen vanhemmille :)
    Vihko on tuolla säästössä ja vertailen sitten todellisiin tietoihin synnytyksen jälkeen ja tapaamme samalla porukalla+vauvan kanssa <3 olipas sekava kommentti mut toivottavasti tästä sai edes jotain irti :D

    Aa niin ja se piti sanoo, että vaikka me tiedettiin ennen kutsuja sukupuoli, niin en sitä vieraille kertonut vaan jokanen sai tehdä omat johtopäätökset! Juurikin sen takia että mäkään en oikeen tykkää siitä "joko-tai" periaatteesta et kaikki maailman hepenet on vaaleenpunasta tai vaaleensinistä.. Mut kaikilla on omat mielipiteet siihen asiaan :) ite tykkään tästä unisex-tyylistä, menee sitten jatkossa vaatteet ym tarvikkeet kummalle tahansa :) nyt loppua kohden oon ite hiukan innostunut ostaan jotain pikkutytölle mut lähinnä vaan siks että saan tyydytettyä itteeni sillä et saan ostaa pienen pienet turkoosit housut pinkeillä polvipaikoilla ja farkkusen minni-mekon! <3 (ekaa odotan, joten innostus varmasti ymmärretään) :)

    VastaaPoista
  5. Pitäkää ihmeessä yllätyksenä se sukupuoli! Vähän lisäjännitystä synnytykseen ja upea hetki muistettavaksi, kun sen sitten näkee tai se juhlallisesti kerrotaan.

    Kiva idea järkätä itse kutsut kavereille. Itsellä kävi mielessä järkätä "tätikitsut" parhaimmille kavereille, mutta en sitten jaksanut ja nyt on vauva jo täällä. Voisi kai sellaiset järjestää joskus silti... :D

    VastaaPoista
  6. Olen ollut yksillä vauvakutsuilla. Tiedettiin että tyttö tulee, ja myös se, että tulevan äidin huumorintaju riitti jenkkihenkisiin pinkkeihin kemuihin. Baby oli kaveripiirimme ensimmäinen, joten vieraat oli kans ihan ummikkoja pikkuvauva-asioissa. Ohjelmana oli muistaakseni:

    - soseruokien sokkomaistelua, "arvaa mitä mössöä syöt"

    - jokainen vieras oli lähettänyt oman taaperokuvansa yhdelle järkkääjälle, joka teki niistä visan "arvaa kuka"

    - lyhyt tietokilpailu raskauteen liittyvistä jutuista, tuo aikaisemman kommentoijan alias kuulostaa kyllä hyvältä!

    VastaaPoista
  7. Joo, mäkin montaa kertaa olen kateellisena lueskellut muiden yllärijuhlista, mutta todennut, etten olisi halunnut tulla yllätetyksi ja että ystävien olisi aika vaikeaa koettaa löytää sellainen porukka, jonka todella juhliini haluaisin. Nyt saan yksinoikeudella päättää vieraslistasta, ja ystäväni ovat ihan fiiliksissä mukana järjestämässä juhlia! Yksi mietti jo ohjelmanumeroita ja toinen googlaili mehukkainta suklaakakkureseptiä. <3

    VastaaPoista
  8. Sähän voisit tehdä sellaisen vinkvinkvinkvink-postauksen tai sivulauseessa huudella asiaa ;)

    VastaaPoista
  9. Ihan huippuhyviä vinkkejä ohjelmaan, kiitos paljon! Ja ihanalta kuulostavat nuo sun kutsusi! :)

    Mun mielestä (etenkin) esikoistaan odottaessa saa niin innostua kaikesta ja hankkia kaiken mahdollisen - siis ne polvipaikkaiset minifarkut ja söpön mekon. Eniten kaipaan aikaa yhden pienen vauvan äitinä, kun oli kaikki maailman aika käytettävissä vain toisen tuijotteluun! <3 Toinen syntyi liikkuvaan junaan ja kolmannen kohtalo lienee sitäkin ankeampi, heh....

    Isosti tsemppiä loppumetreille, synnytykseen ja tulevaan vauva-arkeen! <3

    VastaaPoista
  10. No mä olen tosi paljon miettinyt, että ihana yllätyshän se olisi säästää synnytyssaliin, mutta toisaalta... Olisihan helppoa, jos vähän tietäisi, millaisia vaatteita yms säästää. Ja kun on niin utelias sielu.. ;) Ehkä vähän toivoisin, ettei sukupuoli näkyisi edes ultrassa, jolloin se vain jäisi salaisuudeksi vaikka olisin sen voinut kuullakin.

    VastaaPoista
  11. Joo, huumorintajua ne "it's a girl!"-banderollit ja tyllihaikarat kyllä vaativatkin. ;) Ja varmaan mäkin hankkisin vaaleansinisiä/vaaleanpunaisia ilmapalloja, servettejä tms, en ole ihan niiiiin jyrkkä. Mutta Daddy's girl-bodyt saavat jäädä kauppaan :)

    VastaaPoista
  12. […] kerralla, lupasin suoda itselleni kaiken, mitä olin edellisissä raskauksissa jäänyt kaipaamaan. Babyshowerit, kivan näköiset äitiysfarkut, ensisängyn…. Ihkaensimmäisenä hankintalistallani oli […]

    VastaaPoista
  13. […] Muistatteko kaavailemani baby shower-bileet? Niiden ajankohta on ensi viikolla, ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä kovemmin alan kallistumaan […]

    VastaaPoista
  14. […] muistattekin kun naureskelin värikoodatuille supersöpöille Amerikka-henkisille megabileille tyllihaikaroineen, mutta kas, kun oma vuoroni tulee ja vauvan sukupuoleksi ennustettiin poikaa (ei sillä, että […]

    VastaaPoista