Social Media Icons

maanantai 5. toukokuuta 2014

Äitiyshousuissa

18 kommenttia , , , , , , , , , , Share It:
vkk2

Ei ole valtion salaisuus, että olen äitiysvaatteiden suurkuluttaja. Olen ihan avoimesti myöntänyt kulkeneeni kolme vuotta samoissa äitiysfarkuissa ja etten selviäisi ilman muutamaa kunnollista imetyspaitaa. Syitä on monia, mutta suurin ja tärkein on mukavuus: omasta mielestäni voin tuntea oloni kauniiksi ja mukavaksi vain silloin kun minun on mukava olla vaatteissani. Ne eivät kiristä, purista, hankaa tai lökötä.

Muotibloggaajien mittapuussa ostan uusia vaatteita vain aniharvoin, ehkä yhdet tai kahdet housut vuodessa kun vanhat jäävät liian isoiksi, repeytyvät rikki aktiivikäytön jälkeen tai alkavat noin muutoin olla tiensä päässä. Yläosia olen tullut hankkineeksi enemmän, tänä vuonna jo kolmen kappaleen verran. Etenkin omien vaatteideni suhteen uskon määrää enemmän laatuun; suosin pehmeitä ja kestäviä luonnonmateriaaleja, helppoja ja anteeksi antavia leikkauksia ja hyviä perusvärejä. Kreisit kukkalegginssit ovat ainoat laatuaan, ja ostin ne raskaushormonihuuruissani hetken mielijohteesta ennen positiivista raskaustestiä, mutta noin yleensä kyllä ostan vain tummansinisiä ja mustia farkkuja.

mama1

MamaMian Kaisu, jonka kanssa olen tehnyt paljon yhteistöitä aiemminkin, kysyi minulta viime kesänä, että kannattaisiko hänen ottaa valikoimiinsa jo blogini alkuajoista suitsuttamaani Mamaliciousta ja jos, niin millaista. Olin ehdottomasti Mamaliciouksen kannalla, koska brändin kuusikymppiä kustantaneissa äitiysfarkuissa kuljin kaksi raskautta (ja imetysaikaa) tauotta, vaikka painoeroa oli parhaimmillaan lähtötilanteeseen yli 40 kiloa. Vuonna 2010 ostetut farkut laitoin viimeiselle matkalle jouluna 2013, kolmen hyvin palvellun vuoden jälkeen. Samaa en uskalla sanoa saman hintaluokan Zara jeanseista. Kun nimesin omia Mamalicious-suosikkejani jälleenmyyjille tarkoitetusta listasta, ehdotin kirkkaankorallinvärisiä slim fit-äitiyshousuja yhtenä supersuosikkinani sillä niitä tummansinisiä ja mustia farkkuja eri lahkeenpituuksilla ja -leveyksillä saa jo jokaisesta äitiysvaatteita myyvästä liikkeestä niin verkossa kuin kivijalkapaikoistakin.

Kun minun aikani koitti taas äitiyshousujen saralla ja sain valita MamaMian valikoimista kahdet housut itselleni, olisi tuntunut takin kääntämiseltä päätyä johonkin tuttuun ja turvalliseen malliin. Kapeaan lahkeeseen ja tummaan deniminsiniseen, tiedättehän. Toinen valintani oli siis kirkkaankorallinväriset äitiyshousut kapealla lahkeella, ja voin kertoa, että ennakkoon jännitti tällaisena pulleareitisenä ja isopeppuisena tyyppinä, että miltäköhän näyttävät kirkkaanoranssit farkut mun päälläni. Hassua kyllä, en ole juuri muita housuja käyttänytkään ja äitiyshousuni ovat keränneet suuresti kehuja niin Marimekon pressipäivässä kuin perhekerhossakin! Räikeän väriset housut kapealla lahkeella ovat olleet oiva lisä muuten niin tylsän väriseen vaatekaappiini - vaakaraitapaita saa ihan uutta potkua värikkäästä alaosasta ja ballerinatkaan eivät tunnu ollenkaan arkisilta! Kuten Mamaliciouksen housuissa yleensäkin, on näissäkin paljon joustoa elastaanin vuoksi, joten ne istuvat tosi hyvin päällä ja kestävät hyvin painonvaihtelut ja turvotukset raskausaikana. Ainoa miinus, joka housuissa on, että Mamalicious näyttää muuttaneen masutuubinsa materiaalia ohuemmaksi ja venyvämmäksi. Itse pidin enemmän tukevasta ja napakasta masutuubista farkuissa jonka vuoksi niitä saattoi käyttää raskauden jälkeenkin tai minun tavoin ihan alkumetreiltä saakka, mutta ilmeisesti valtaosa äitiyshousujen kuluttajista on ollut toista mieltä.

mama7 mama6 mama2

Toiset housuni valitsin (yllätys, yllätys) Sobealta, toiselta suosikkibrändiltäni äitiysvaatteiden saralla. Sobean yoga-housuja minulla on kolmet ja kahden vuoden tiiviin käytönkin jälkeet kaikki ovat edelleen hyvässä hapessa, polvipusseitta ja ilman venyneitä resoreita (samaa en voi sanoa Miikkarin yogista, jotka otin ensimmäisestä pesusta venyinä ja vanuneina! Kun otin asian puheeksi kerhossa, kävi ilmi, että kolme muutakin oli laittanut reklamaatiota eteenpäin samasta asiasta, ei herätä luottamusta, ei). Rentojen yoga-housujen ja legginssien lisäksi Sobea on tuonut markkinoille nyt rentoja chinoja, jotka käyvät niin odottajille kuin kaikille muillekin, ihan niinkuin Sobeat yleensäkin. Ei raskaana oleva voi kääntää maharesorin lantiolle niin halutessaan, jättää sen tukemaan keskivartaloa tai hyödyntää pitkän masutuubin vaikka imetysaikana kun paitaa nostellaan eikä mahan haluta vilkkuvan.

Chinoja on saatavilla velourisena ja trikoisina, ja oma valintani syksyn odottajana (siis pitkän kesän kärvistelijänä) oli trikoo. Taas myönnän miettineeni, että onkohan rypytys lantiolla se mun juttuni tai lähinnä, että miltä se näyttää, mutta päätin haudata pukeutumisneuvojien vinkit leveälantioisille ja luottaa vaistooni - kuten todettu, mukavissa vaatteissa on helppo tuntea olonsa mukavaksi ja kauniiksi. Trikoiset chinot ovat ilmeeltään siistit ja ihan oikeasti kaupunkikelpoiset, vaikka ne tuntuvatkin maailman mukavimmilta kotihousuilta päällä! Ne eivät kiristä, purista, kutita tai hankaa. Ne ovat juuri niin mukavat kuin trikoohousut nyt voivat olla, siis ihanat, mutta malli ei ainakaan mun mielestäni tuo mieleen kotihousuja, päinvastoin. Näissä kuvissa olen päästä varpaisiin rennossa trikoossa, mutta viime viikolla käytin chinoja jakun kanssa ja hyvältä näytti sekin kombo.

Chinojen mitoituksesta on sanottava sen verran, että se on paljon naftimpaa kuin mitä Sobean yoga-housujen on. Viimeisimmät yogani ovat kokoa M, mutta chinoni kokoa L ja mietin jopa, josko XL olisi ollut parempi näin leveälanteiselle ihmiselle, mutta tuumasin sitten, että isommassa koossa takapuolessa ja reisissä olisi ollut ehkä vähän liikaa tilaa. Jos siis pohdit kahden koon välillä, suosittelen valitsemaan chinoissa isomman ja yogissa yhden koon pienemmän.

PS. Täytyy muuten todeta, että äitiyshousujen kuvaaminen oli paitsi parisuhdekriisin myös kehokompleksien paikka. Vaikka viihdyn äitiyshousuissani, en viihdy kameran edessä - ainakaan yksin. Viidennellätoista viikolla maha on työntynyt esiin, mutta näkymä muistuttaa raskausmahaa enemmän siideripötsiä. Nätin ja napakan jalkapallon kummallakin puolella täytyy kriiseillä, huomaan. Nyt odotan aikaa, jolloin kenestäkään ei tunnu vaivaantuneelta kysyä, odotanko vauvaa (vai olenko harkinnut pikaista rantakuntodieettiä). Vaan vielä tullee aika kun mahaa ei saa piiloon rennoimankaan maksipaidan alle, otaksun....

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!). 

18 kommenttia:

  1. Mulla on noi samat slim fit-pökät kirkkaan violettina ja OI miten olenkaan tykännyt niistä!! Ihan melkein harmittaa että tää palloilu on kohta ohi, mut ehkä niitä tosiaan voi vielä käyttää ainakin hetken...
    Ja mun toiset luottofarkut on muuten saman merkin syksyllä ostetut perusfarkut ja niissä on ainakin sellanen tukeva se maha-osuus. Et ehkä se lörpömpi kangas on vaan noitten slim fittien ominaisuus.

    VastaaPoista
  2. Ihanat nuo punasävyiset housut! <3

    Samaan hengenvetoon utelen, onko joku muu nillittänyt jo, että Blogilista ohjaa johonkin ihme osoitteeseen, kun blogisi päivittyy siellä ja sitä klikkaa? Vai olenko mä vaan niin blondi, että oon itse sössinyt sen? :D

    VastaaPoista
  3. Kuten perjantainasanoinkin, masusi on IHANA, eikä sen aiheuttajasta voi erehtyä. Mageilta näyttävät molemmat pökät (sun päällä).

    VastaaPoista
  4. Kivan näköiset housut! oumai, muistan kun ostin henkkamaukasta parit äitiysfarkut.. Ei oikein kestäneet, kuluivat muutaman kuukauden jälkeen sisäreisistä puhki. :D

    VastaaPoista
  5. Mä himoitsen tollaisia värikkäitä äitiyshousuja (ainoat yhtään eksoottiset alkoivat puristaa pepusta ja lähtevät nyt myyntiin, rv27 tässä hei…), mutta oon hamstrannut kaapit täyteen maksimekkoja siinä toivossa että pian loppuisi räntäsade ja voisin vaihtaa loppuraskauden ajaksi kaapuihini.
    Olen kanssa pettynyt me&i joogien (etenkin velour-) laatuun, ihan käsittämättömät polvipussit ja nukat, ja myös materiaali josta ei tahrat irtoa ilman järeitä käsittelyitä. Blaah.

    Milla (PeNa)

    VastaaPoista
  6. Mulla on varmaan ollut tuuria, koska mun henkkamaran äitiysfarkut kesti miltei jokapäiväistä käyttöä koko raskauden ja sen jälkeenkin nelisen kuukautta. Olivat siis oikeasti jalassa aina kun eivät olleet pesussa ja ne ei todellakaan maannut pyykkikorissa, vaan pestiin vaan pakon edessä. Joo, olin nuuka ja ostin vain yhdet äitiyshousut ja pesupäivinä käytin lainaan saatuja ei niin kivoja housuja.

    Lisäksi mun Miikkareitten yogat on tosi hyvät. Olleet aktiivisessa käytössä toisina kotihousuina nyt jo kohta kaksi vuotta ja ovat edelleen todella hyvässä kunnossa :) Velourversiot siis nämä.

    Jos pääsen mahaa tässä kasvatteleen (toivossa eletään), niin tuommoset punaset/oranssit housut haluat. Ihanat!

    VastaaPoista
  7. Hyvältä näyttää housut, etenkin noi oranssit!
    Mulla oli edellisessä raskaudessa Mamaliciouksen kirkkaan punaiset housut, mutta mä hölmö myin ne pois raskauden jälkeen siinä luulossa ettei käyttöä pitkään aikaan ois. Niinpä niin ja nyt sitten etsin, että mistä edullisesti saisin jotkut vähintään yhtä ihanat. Oma moka, minkäs teen :)

    VastaaPoista
  8. Oi, violetit kuulostaa niiiiiin ihanalta! Ja hyvä kuulla, että on vain noiden värillisten slim fittien ominaisuus tuo ohkainen tuubi, mä tykkään siitä napakammasta ja voin siis huoletta ostaa ne "turvallisemman" väriset farkut myös Mamalicioukselta :)

    VastaaPoista
  9. Hei, joo, on! Mä olen sössinyt sen osoitteen. Täytyykin käydä korjaamassa. :)

    VastaaPoista
  10. No voi kiitos! Ja ihana kuulla tosiaan ettei tässä ole epäilyksen varaa. Sellaisia katseita olen vain saanut osakseni ja olenkin jättänyt asian kertomatta ellei joku ole erikseen kysynyt. :D

    VastaaPoista
  11. Joo, mulla oli sama. Ja kun ne mallit ei vaan jotenkin istu mulle ollenkaan, maha näyttää aina MEGAsuurelta, oli sitä tai ei. Ja se jäykkä ja paksu materiaali, hrr...

    VastaaPoista
  12. Mä suorastaan pelkään maksimekkoja, näyttäisin varmaan ihan Muumilta, mutta kokeiltava on. Himottaa niin.

    Mullakin on itse asiassa ollut niin, että jotkut vaatteet on jääneet pieniksi siinä kohtaa kun tavallisetkin kuteet! Siis juuri jossain viimeisen kolmanneksen alkumetreillä. Ihan käsittämättömän eksoottista mitoitusta. :D

    VastaaPoista
  13. Hih, niin voi olla erilaisia kokemuksia samoista tuotteista. :) Mutta onhan vain niin, että kaikille ei sovi kaikki.

    VastaaPoista
  14. Voi ei.... Mä olen vannonut kummankin lapsen jälkeen että never again mutta niin se mieli vain on muuttunut - aika nopeastikin. :) Tämän ollessa taakse jäänyttä elämää voin kyllä käsi sydämellä sanoa että ei kiitos enää. Ja laittaa äitiysvaatteet ja vauvanvaatteet eteenpäin.

    VastaaPoista
  15. Pakko myöntää kyl, että Henkkamaran housuissa on paljon vaihtelua. Kun nuo ihanat meni rikki, koitin ettiä toisia tilalle (vaikka vauva olikin jo 4kk siinä vaiheessa), mutta tarjolla oli vaan kovia ja ahdistavia housuja.

    Rv 4+1 on varmaan vähän liian aikainen Mamalicious-tilaukselle? ;)

    VastaaPoista
  16. Kyllä! Mulla oli yhdet hyvät, ihanat ja joustavat, mutta kun ne tosiaan hajosi raskausaikana, en löytänyt toisia hyviä tilalle.

    Ja hei, mä ostin kotidopplerin rv 5. :D Ennen ensimmäistä ultraa oli tullut hankittua äitiysvaatteita, torkkupeitto vauvalle, ja hyvä etten tilannut jo ensimmäistä trikooliinaakin.... Nyt on tahti hiljentynyt, oleellisimmat, siis äitiyshousut, kun jo on :)

    VastaaPoista
  17. Visiitti naapuripitäjän "sekatavarakauppaan" paljasti, että siellä myydään Mamaliciouksen housuja! Ei ollut aikaa sovitella tällä kertaa, mutta tiedänpä nyt mistä saan avun, kun ei enää auta edes napin aukasu. Aattelin, että jos koittais ekaan neuvolaan (täällä viikolla 8 tai 9) koittais pärjätä omilla housuilla. Tää on hyvin todennäköisesti mun viimeinen raskaus, joten aion nyt nauttia täysillä ja hankkia kunnon housuja mm. kauan himoitsemani Sobean yogat :)

    VastaaPoista