Social Media Icons

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Ultran jälkeen eli kuinkas sitten kävikään

16 kommenttia , , , , , , , Share It:
Tänään oli kauan odottamani päivä ja kauan odottamani ensimmäisen virallisen ultraäänitutkimuksen aika. Koko aamun ja aamupäivän oli kiukkuinen kuin ampiainen, peloissani ja huolissani. Olen ehtinyt spekuloida joitain päiviä kestäneen verisen vuodon ja kovien vatsakramppien syytä, miettinyt, josko siellä enää onkaan ketään, ja sanoinkin ennen tutkimusta, että henkilökohtaisesti olin jo varautunut ikäviin uutisiin; itkenyt silmät päästäni ja oksentanut jännityksestä.

Mukaani sain samoilla hoodeilla liikkuneen Kaksplus-bloggaajaystäväni Eevin, ja vasta jälkeen päin tajusin, miten paljon häntä siellä oikeasti tarvitsinkaan. Hetken mielijohteesta ja kolmen minuutin varoitusajalla (hän tuli kyydissäni kaupunkiin) hän siirsi omia suunnitelmiaan, raivasi kalenteristaan puoli tuntia. Hiton tärkeät puoli tuntia. Vaikkemme puhuneet paljoakaan, tuntui vain tärkeältä, että hän oli siinä. Kun hän tutkimuksen aluksi laski käden lempeästi olkapäälleni ja hymyili, tiesin, ettei minunkaan tarvitsisi enää jännittää. Olin taas varma kaikesta, tiesin ja uskoin kaiken menevän hyvin.

IMG_8832

Ja hyvin kaikki olikin. Rakeisella monitorilla bailasi villinä Vilppu-tekonimeä kantava sikiö, minun liki viisi senttiä pitkä vauvani. Turvotuksella ja kaikilla oksennetuilla aamuilla oli siis sittenkin tarkoituksensa - ja vain yksi sellainen, vaikka muutama jo kaksosia povailikin.

Tuntuu, että tässä raskaudessa olen tehnyt niin monia asioita toisin. Ravannut hysteerisesti vaa'alla, yrittänyt syödä paremmin kuin koskaan, voinut huonommin kuin koskaan ja muutenkin olen ajatellut itseäni enemmän kuin ennen. Olen karsinut kuluttavat ihmissuhteet elämästäni, käynyt lenkillä, suunnittellut baby showereita, ja mikä radikaaleinta: tavanomaisten äitiysfarkkujen sijaan halusin kirkkaanoranssit pillifarkut ja vauvallekin söpön tekonimen. Ja mahakuvat... Voi, niitä pommitan niin kauan kunnes alan muistuttamaan erehdyttävästi hippoemoa!

Vilppu hän on, erään lapsuuteni suosikkikirjan hahmon mukaan. Vilppu tuntuu pojalta, mutta sukupuoliarvaukseni ovat tunnetusti menneet aina ennenkin mönkään, joten lakkaan luottamasta tähän kuuluisaan intuitioon. Ja toisaalta, sukupuoli ei tunnu edes kovin tärkeältä - ajattelin, ettemme haluaisi ehkä ollenkaan tietää, kumpi meille on tulossa.

PS. Oletteko bonganneet tuttujen tyyppien ihanat raskausuutiset täällä ja täällä?

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!). 

16 kommenttia:

  1. Olen niin onnellinen puolestasi, että taisi tässä pari kyyneltäkin taas tirahtaa :') hengessä taas mukana ..tällä kolmannellakin kerralla <3

    VastaaPoista
  2. Meilläkii esikoisen tekonimi oli Vilppu :) olin junassa jossa samassa vaunussa oli Vilppu n. 4v ja Vilppu n. 75v. Nimi kuulosti niin hauskalle että halusin sen tekonimeks, ja jopa oikeaksi nimeksi. Mies vaan ei hyväksyny. Onnellista odotusta! :)

    VastaaPoista
  3. Vitsi miten hauska sattuma! Vilppu on ihan oikeanakin nimenä hauska, joskin meillä on ollut jo jonkin aikaa kandidaatit valittuna eikä se yltänyt niiden joukkoon niin erilaisena nimenä :)

    VastaaPoista
  4. Snif <3
    Ei voi uskoo että siitä on vasta vuosi kun olin tuossa tilanteessa :')
    Onnea odotukseen!! Aika samat jutskat oli tääläkin kolmannesta tuossa alussa :P

    VastaaPoista
  5. Ihanaa että kaikki oli hyvin! Meillä ensi viikolla tuo ultra, jännittää ihan hirveästi ja pohtii sitä työnimeä sitten - esikoinenkin sai työnimensä vasta ultran perusteella aikoinaan. (Shokkiylläri saattaisi kyllä olla osuva tälle tapaukselle.)

    Mukavaa myöskin, että moni bloggaaja odottaa kanssa - itsellä ei tosielämän tuttuja ole raskaana, joten onpahan tuo vertaistuki edes jossain. :)

    10+6

    VastaaPoista
  6. Mä tiesin ja olin hengessä mukana koko päivän! Ihania uutisia, onnea! <3 <3

    VastaaPoista
  7. Ui, ihanaa! :) meillä odotetaan myös syksyksi vauvaa!

    VastaaPoista
  8. Ihana kuulla, että asiat loistavasti! :) Piti ihan tovi miettiä että mikäs se oli sillon meidän pojan työnimi, muistuihan se lopulta mieleen. :D

    VastaaPoista
  9. Voi murunen! Et sanonut tänään olevan Se päivä, kun aamusella nähtiin. Onneksi siellä on kaikki hyvin, pus!

    VastaaPoista
  10. Jes, hienoa että siellä masussa kaikki on kuten pitikin. Antaa tsemppiä pahoinvointeja ja pönttöhaleja täynnä olevaan aamuun kun tietää että sillä on syynsä ja joku siellä myllertää. Vilppu, hauska nimi! Itsekin yhden Vilpun tiedän, hyvin jää nimi mieleen.

    VastaaPoista
  11. Mahtavaa! Hyvä sinä ja Vilppu! :) Tulipa iloinen mieli teidän puolesta.

    VastaaPoista
  12. Ihana juttu! Onnea oikein hyvin menneestä ultrasta :) Hauska työnimi tuo Vilppu, meillä vanhin oli Rääpäle, toinen Mörri ja tämä kolmas on Hemmo. Eli ollaan kolmanteen poikaan jo "suuntauduttu" :D

    VastaaPoista
  13. Ihana kun kaikki on hyvin! :) minulla itsellä tuli viime yönä keskenmeno (8+0)

    VastaaPoista
  14. oman (nyt jo 3v) pojan tekonimi oli myös vilppu ja loppujenlopuksi siitä tuli virallisestikin yksi pojan kolmesta nimestä.

    VastaaPoista
  15. Olipas pakko vielä tulla tähän erikseen lisäämään, kävin tänään tuossa ultrassa ystäväni kanssa, kun mies kotona hoiti kipeää esikoista - ja kaikki oli hyvin, viikkoja olikin kasassa 12+5, ja huh miten helpotti oloa, kun oltiinkin jo noin pitkällä. Ihan vielä en ehkä uskalla tehdä asiasta julkista, vaikka kovasti mieli tekisi. :)

    Kollega 12+5!

    VastaaPoista