Social Media Icons

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Parhaista päivistä

6 kommenttia , , , , , , Share It:
Tuntuu jotenkin hassulta kirjoittaa mistään ilman oletusarvoksi noussutta kuvamateriaalia. Teksti tuntuu puolituiselta ja olo on vähän hölmö. Vaikka hassua sekin on - kuvista stressaaminen siis - koska alunperinhän aloitin blogin ilman ainuttakaan omaa kuvaa. Minulla kun oli tuolloin vain kesäterassin lonkerolasissa uitettu vaaleanpunainen pokkarikamera, pesänrakennusvietti ja mystinen, alati kasvava vyötärönympärys.

Viime päivät kuuluvat kuitenkin ehdottomasti niihin, jotka haluan muistaa, vaikken olekaan niitä kameran muistikortille saakka ikuistanut. On ollut lämmintä, seesteistä, rauhallista ja jotenkin tosi ihanaa. Hirvein pahoinvointi alkaa olla taakse jäänyttä elämää, säät ovat hellineet ja Helmi on alkanut puhumaan niin paljon, että ihan hirvittää. Tiedän, että tuleva kuukausi tulee olemaan hyvin kaoottinen ja hektinen, niin talouden kuin yhteisen perheajankin osalta, mutta silti mulla on tunne, että kaikki mitä olen halunnut, on nyt tässä. Toki päiviin mahtuu huonoja ja ärtyneitä hetkiä, huonosti nukuttuja öitä ja veret seisauttavaa päiväuniaika-battlea, mutta kyllä päällimmäinen tunne on onni ja kiitollisuus.

Kun oikein miettii, niin on pirun monta hyvää syytä olla kiitollinen. Olemme terveitä ja meillä on toisemme. Huomiseksi kaavailtu koko perheen voimin taitettu tupaantuliaisbrunssi sukulaisten luo vaihtuikin sairaalan vierailuaikaan sovitetuksi. Hiljaiseksi vetää. Meillä on todellakin lukemattomia syitä olla kiitollisia, onneksi. Ei sitä selittämään tarvita kuvia aurinkoisesta kevätpäivästä tai otoksia varovaisista ensiaskelista pitkän talven jälkeen paljain jaloin nurmikolla, vai mitä luulette?

Mitä teille kuuluu? Oletteko te onnellisia juuri nyt, nykyisessä elämäntilanteessanne? Miksi?

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!). 

6 kommenttia:

  1. Olen, ja en. Olen: pieni poikani nukahti viereen. Tuhina on huumaavaa! En: vakavia terveydellisiä juttuja lähisukulaisilla. Pitää silti yrittää olla onnellinen niistä pienistä asioista, ja niistä jotka vielä on hyvin, jotka tuntuu liian arkisilta edes huomata ja mainita.

    VastaaPoista
  2. Olen: Mieheni, perheeni ja vauva mahassa - kaikki hyvin sillä saralla, sellainen päivä kun oikein pakahtuu rakkaudesta, sellainen että vakavissaan rupeaa lyömään hääpäivää lukkoon. Hormoonit varmaan onnea lisää. Tällä hetkellä olen onnellinen, yleensä monesti en niin paljoa - pitää nauttia tästä hetkestä, se kun muuttuu niin äkkiä.

    Kollega rv 13+0

    VastaaPoista
  3. Niin osuvasti kirjotettu. Vaikka välillä tuntuu että arki olis melkosta säätämistä ja selviytymistä ja vääntämistä etkä saa edes vessassa käydä ilman että joku juoksee ovesta ilman vaatteita kun näki ikkunasta oravan. Sitten mietin että oliko se elo Punavuoren sinkkuboxissa koiran kanssa onnellisempaa. Stressittömämpää ehkä. Sielä ei kukaan juossut ilman vaatteita rappukäytävään, kai. La vie est belle - nyt <3

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus! Kyllä, olen onnellinen. Vaikka takana on monta vuotta miehen masennusta ja nyt uusimpana aspergerdiagnoosi, me ollaan selvitty yhdessä. Ja nyt meidän on mahdollista opetella elämään niin, ettei masennusta enää tulisi. Meillä on hyvä parisuhde, jonka hoitamiseen diagnoosi antoi uusia avaimia. Lisäksi meillä on aivan ihana lapsi, jonka seuraaminen saa päivittäin onnen pilkahtamaan. Lisäksi mulla on ihania ystäviä. Ja nyt on kevät ja ollut ihania aurinkoisia päiviä!

    VastaaPoista
  5. Hyvin kirjoitettu teksti. Kyllä olen onnellinen. Vaikka viimeisin vuosi on mennyt masennuksen kourissa, olen onnellinen siitä, että olen oppinut nauttimaan elämän pienistä asioista ja huomaamaan mikä on oikeasti tärkeää. Onneksi minulla on maailman ihanin pieni poika ja ihana mies, jotka tekevät minusta onnellisen.

    VastaaPoista
  6. Olen onnellinen, koska olen päättänyt elää sellaista arkea mistä voin olla onnellinen. Onnellinen siitä, että olen niin etuoikeutettu voidessani vain päättää tällaisen asian. Ihana mies, häät tulossa, unelmien opiskelupaikka ja ystäviä. Kuitenkin kamalasti kaivataan sitä pientä joka täydentäisi meistä oikean perheen, ei vain aina mene suunnitelmien mukaan. Pitää olla onnellinen siitä mitä on.

    VastaaPoista