Social Media Icons

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Pajunkissain metsästäjät

12 kommenttia , , , , , , Share It:
ps4ps1 IMG_8287 IMG_8292 IMG_8362 IMG_8262 IMG_8368

Meillä tullaan tätä nykyä vähän kaikessa jälkijunassa. Pyykit ovat levänneet pyykinkuivaustelineellä kolme päivää (ovat jo varmaan kuivia), puuroaamiaiset ovat vaihtuneet brunsseiksi ja kerhopäivät ovat tahmeampia kuin koskaan.

Ainakin edellisessä raskaudessa olo oli (omien muistikuvieni mukaan) näihin aikoihin jo aika elinvoimainen, mutta samaa en voi sanoa kuluneesta viikosta. Olen herännyt aamuöisin oksentamaan, kaikki hajut tekevät pahaa ja olen vakuuttunut siitä, että kotonamme haisee koirankakka. Koko ajan. Eikä meillä ole koiraa. Kuurasin keittiön välitiloineen ja kaapinovineen kun mies söi greippiä aamupalaksi - siis ehkä etovimman hajuista hedelmää ikinä. Ultraan on vielä pari päivää ja jännityskertoimet ovat aika kovat. Huh.

Viikonloppu meni messuillessa, lastenvaatekutsuillessa, ID Inspiration Dayssa ja tietenkin virpoessa. En ole varsinaisesti kova askartelija tai väkertelijä, en lasten kanssa enkä yksin, mutta sateinen kevätsunnuntai tuntui ihanalta hetkeltä lähteä lenkkipolun varteen keräämään pajunkissaoksia ja liimailla niihin kilometrin verran teippiä. Toisin sanoen etsimme tihkusateessa pajua, jonka muhkeimpia alaoksia eivät olisi ryövänneet jo alueen karkinhimoiset pääsiäisnoidat. Lapsia (eikä sen puoleen meitäkään) haitannut tihkusade tai kävelyretki, päinvastoin. Ilma oli ihanan raikas ylimääräisestä siitepölystä ja katupölystä ja pururadalla tuoksui jo kevät.

IMG_8481 IMG_8456IMG_8441ps3IMG_8391

Varsinaisia (myöhäisiä) DIY-vinkkejä minulla ei pajunkissa-askarteluun ole - itse kaivoin hätäpäissäni Tiimarin loppuumyynnistä hamstraamani kuvioteipit, kankaiset lahjanarut sekä tarrat ja puiset veturikoristeet askartelulaatikkoni (voi kyllä, mulla on sellainen!) kätköistä esiin ja niillä pärjäsimme hyvin.

ps2

Ensimmäisessä virpomispaikassa Helmi loukkaantui sydänjuuriaan myöten kun kaunis, rakkaudella tehty teippi-nauhakoristeinen vitsa piti vaihtaa belgialaiseen suklaalevyyn. Kaksivuotiaan kohdalla joudun niin usein toteamaan, ettei hän tunnista hyvää diiliä sellaisen nähdessään: saman veret seisauttavan huutoraivon kuulimme, kun joululahjapaketista kuoriutuikin lelupaketin sijaan seteli.

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa (@lapsellista) tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!). 

12 kommenttia:

  1. Oli niin helppoa odottaa ensimmäistä! Voi kun oisin osannut arvostaa sitä! Tää on ollut paikoitellen kamalaa! Kun selvisi alkuraskauden KAAMEASTA pahoinvointi ja väsymys koomasta oli helpompi ajanjakso. Nyt rv 38 olen kuin pommi, aamulla vedin kaks veelle aikuismaisesti järkyt raivarit jostain olemattomasta, sitten itken puoli tuntia silmät päästäni sitä kuinka paska äiti mä olen. Väsymys on palannut, sitä maustaa kivut ja turhautuminen, ja soppa on valmis. Ei koskaan enää, ei koskaan! Tsemppiä! Ei oo helppoo.. (Mutta kuten mun sisko (joka ei oo kertaakaan tarjonnut apua tänä aikana) sanoi, Itse oot lapses tehny!!! Teki mieli tappaa se mutta toivoin mielessäni, kosto on suloinen.)

    VastaaPoista
  2. Kylläpä teillä on tosiaan kevät jo pitkällä! Ihania vitsoja ootte väkerrelleet. :)

    VastaaPoista
  3. Kauniita vitsoja! Tuttuja mietteita ennen ultraa.

    VastaaPoista
  4. Mä muistelin että viime raskaudessa näin neljältä iltapäivällä olisin jo vähintään päivällistä syömässä, nykyään on alla vasta aamupala. Ainut jolle muistan ruoan laittaa ja joka syö on esikoinen.

    Pyykit on lojunut perjantaista asti telineessä keskellä olkkaria - saattaisivat olla jo kuivia, jotenkin ei vain jaksa siirtää kaappeihin, kun kuitenkin pitää taas ylihuomenna kaikki roudata takaisin siihen telineelle.

    Mä olen ihan varma että meillä haisee täällä kala, ja me ei varmaan kuukauteen ole syöty kalaa kotona. Siivosin pattereiden taustat ja keittiön läpikotaisin ja silti mielestäni haisee kala, mies ei kylläkään haista mitään. Mielenkiintoista tämä raskaus, aika kullannut muistot edellisestä aika hyvin.

    Kollega 10+4

    VastaaPoista
  5. vaan 3päivää telineessä:D meillä menee aika pitkälti telineestä tai pyykkikorista suoraan päälle ja taas likapyykkiin..oon toivoton tapaus mut puolustukseksi meijän pyykkivuori on karsee kokoajan..herra J:N kohdalla kun mitkään vaipat ei oikein toimi ja ruokalappua ei herra halua käyttää...

    VastaaPoista
  6. Tuttuja fiiliksiä ja tuttua kommentointiakin. Eräs sukulainen kerran erehtyi sanomaan noin rikkonaisen yön ja katastrofiaamun jälkeen mutta vaikeni kuin muuri kun mulkaisin tappavasti. :D

    Nuo viimeisten viikkojen fiilikset on kyllä... Eikä YHTÄÄN lohduta, ettei ole enää montaa _viikkoa_ kun ei jaksaisi olla raskaana välttämättä enää sekuntiakaan. Isoimmat tsempit sinne!

    VastaaPoista
  7. Niin on, tosi pitkällä! Yleensä vappuna on tällaiset ilmat! Ollaan viime päivät hämmästelty takapihalla tapahtuvaa Lokkien kokoontumisajoa - aika tervetullutta pitkän talven jälkeen. :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos!

    Ja huh, miten helpottavaa, että joku muu on ollut yhtä lailla kissa pistoksissa kuin minäkin.

    VastaaPoista
  9. JEP! Olin viime viikolla pressiaamiaisella kymmenen aikoihin ja kun muut päivittelivät kurnivaa vatsaa ja kevään ensimmäisiä mansikoita, en voinut olla samaistumatta - paitsi että aamiaisena se oli mulle kyllä jo kolmas. Aivan järkyttävää! Herään aamuöisin syömään ja siksi ravaan hysteerisesti vaa'alla tsekkaamassa painokehitystä (toistaiseksi sellaista ei ole ollut, huh).

    Ja nuo hajut... MEILLÄKIN HAISEE KALA. Ihan varmasti. Koko ajan. Tänään juoksin Lidlin läpi huivi suun edessä ja yritin olla hengittämättä, koska joka nurkassa haisi ihan ihmeelliseltä. Joltain etovalta ja lämpimältä. Yyh.

    Ihana kuulla sun kuulumisia täällä kommenttiboksissa! On aina niin kivaa kun joku odottaa samaan aikaan, edes siellä ruudun toisella puolella :) Mä en edes muista omia viikkojani, 11+ jotain. Kai.

    VastaaPoista
  10. Tuttua huttua! Meillä on yksi korkea pyykkikaappi ja toinen mokoma puolikkaana, mutteivat silti tuppaa mahtumaan kaappiin. Pyykin määrä, järkyttävä. Vaatteiden määrä, järkyttävä. Ei kestä, ei jaksa. Pitäisi varmaan laittaa koneellinen pyörimään, naapureiden suureksi riemuksi. Mutta kukakohan sen tyhjentäisi? :D

    VastaaPoista
  11. Oireista päätellen siellä masussa on kaikki hyvin! :) Mä ykäsin toista lasta odottaessani neljä kuukautta putkeen, oli aika iisiä hoitaa yksvuotiasta samalla...Koti muistutti lähinnä kaatopaikkaa, jäävesi oli pop, äiti istu hiekkalaatikon reunalla syömässä karkkia esikoisen syödessä hiekkaa ja päikkäriaika meni aina itsekin nukkuessa. Ja anteeksi, jos pelotin edellisellä kommentillani (minä olen se, jolla on niitä enkeleitäkin). Pahaa en tarkoittanut, mutta olen sellainen....en osaa sensuroida. (Joskus ei niin hyvä asia :D )

    Ihanat virpomisoksat! Lapset ei paljoa tarvitse ollakseen onnellisia, mäkin kaivan aina kaapista jotain ja hienoja taideteoksia syntyy. Viime pääsiäisenä tehtiin yksi oksa mummulle ja se melkein katkes kaikkien koristeiden painosta :D

    - Nea

    VastaaPoista
  12. Ehdottomasti saa jättää jälkeensä kaikenlaisia kokemuksia ja mielipiteitä - sikäli kun ne eivät loukkaa ketään tai ole asiattomia. Olen halunnut pitää kommentoinnin täysin avoimena juuri siksi, ettei ihmisille tulisi sellaista mielikuvaa, että vain kehut ja tsemppihuudot pääsisivät läpi. Musta sun tarina oli karuudessaankin hyvin rohkaiseva, vaikeuksien kautta voittoon-meininkiä, tykkään! :)

    VastaaPoista