Social Media Icons

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Terveiset haudan takaa

6 kommenttia Share It:
Muistatteko lähestyvän Tukholman viikonloppuloman, jota varten kyselin kikkakakkosia ja ounastelin pahimman tapahtuvan? Sen ensimmäisen Suomen ulkopuolelle koko perheen voimin tehtävän miniloman? Vinkit valjastettiin käyttöön ja pääpiirteissään loma olikin ihan onnistunut, mikäli ei oteta lukuun ensimmäisenä päivänä iskenyttä infernaalista vatsatautia jonka toimme tuliaisina mitä ilmeisimmin perjantain perhekerhosta (samaisesta poppoosta on sairaana muutama muukin).

Viisi päivää ja neljä potilasta. Laivalla vaihdatettiin kuusitoista pyyhettä ja neljät lakanat, kotona meinasi mielikuvitus loppua kun yritin etsiä oksennusämpäreitä kaikille tarvitsijoille. Me olimme sikäli onnekkaita, että varsinaisella reissulla sairasti vain kuopus, joka oksensi yhden yön ja nukkui seuraavat kaksi päivää, ja vasta koto-Helsingissä oli meidän muiden vuoro. Jo mannerheimintiellä mies jonotti kuumeessa apteekissa ostamassa nesteytysjuomajauhetta ja lisää käsidesiä ja kun riisuin esikoiselta kumisaappaita eteisessä, alkoi hänkin oksentaa kaaressa. Minulla ei kahteen vuorokauteen pysynyt sisällä edes vesi, ja kun ihana anoppini tuli ruokakassin kanssa oven taakse sunnuntai-iltana, en pystynyt edes seisomaan. Nyt, viidentenä päivänä tuntuu jo siltä, että elämä voittaa, mutta uskallan vannoa, että ajatuskin sunnuntaiaamun englantilaisesta aamiaisesta oksettaa vielä aika pitkään.

Hardcore-vatsataudin ja kuuluisan tuurimme myötä jaksan aina vain ihmetellä sitä, kuinka lapset ovatkin reippaita sairastajia ja mies taas.... No, ei ole. Siinä missä liki kolmevuotias pyysi vain ämpäriä Pikku Kakkosen ohjelmien välissä ja hyppi sohvalla riemusta kiljuen aina lempiohjelmansa tunnarin kuulleessaan kirjoitti mies suurin piirtein viimeisiä sanojaan ja keskittyi makaamaan pimeässä makuuhuoneessa toista vuorokautta muiden oksentaessa samaan ämpäriin olohuoneessa. Hän tekee maailman parasta pastaa ja keittää kyllä kahvia aamuisin, mutta sairastamisessa hän on kyllä todella kehno. Luojalle kiitos siitä, että hän on sairaana kerran kahdessa vuodessa....

Kun vapina ja tärinä aikanaan lakkaa, palaan paremmin sorvin ääreen oikeiden lomakuvien ja -tunnelmien kanssa - sillä uskokaa tai älkää, meillä oli (noin muuten) ihan onnistunut ja kiva miniloma!

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!). 


 

6 kommenttia:

  1. Mukava kuulla, että loma meni suht hyvin. Harmi vaan tuo vatsatauti! Voi yöh!. :( Tästä huushollista löytyy myös mies, joka sairastuessaan on sitten mahdottoman kipeä, onneksi hänkin sairastuu todella harvoin. :D

    VastaaPoista
  2. Tsempit toipumiseen ja toivottavasti ei oksuja räiskynyt ihan joka paikkaan. Likka oppi vasta edellisessä vatsapöpössään tähtäämään edes ämpäriä kohti oksennuksen yllättäessä, joten sitä edeltävillä kerroilla pyykkiä sai pestä aika tehostetusti pidemmän aikaa..
    Onkohan toi miesten huono sairastamiskestävyys yleistäkin, kun meillä on ihan sama ilmiö?

    VastaaPoista
  3. Ilmeisesti tuo miesten sairauskestävyys on aika huono ihan yleisesti. Mies oli viime viikon poissa töistä kun oli niin kauhean kipeä ja oli varma että kuolee flunssaansa, jossa kuume nousi jopa niinkin hurjiin lukemiin kuin 38 ja nenääkin piti niistää ainakin joka päivä :D Sairastettiin myös vatsatauti yhtä aikaa tuossa tammikuussa, mies makasi puolikuolleena kaksi päivää, välillä raahautuen keittiöön ilme sääliä kerjäävänä, samaan aikaan kun minä samassa taudissa hoidin täysin omasta taudistaan tervehtyneen kaksivuotiaan, jolla oli vähän sitä energiaa kertynyt varastoon..

    VastaaPoista
  4. Niiiiiiiin tutun kuuloista! Onneksi meillä reppana on paikkaillut suuren suurta apuaan oksennustaudissa nyt laittamalla ruokaa jne. Omatunto kolkuttaa.... ;)

    VastaaPoista
  5. Mä luulen, että on. En ole eläessäni tavannut reippaasti sairastavaa miestä ja miehiä kuuluu kuitenkin lähi-ja perhepiiriin jokunen. Vaikka no, ei kai kukaan ole sairastaessaan parhaimmillaan...

    VastaaPoista
  6. Meidän legendaarisella tuurilla jotain tällaista osasimme odottaakin (ainakin vitsillä), mutta eipä naurattanut kun tauti iski. :D

    VastaaPoista