Social Media Icons

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Hengähdyshetki

7 kommenttia Share It:
IMG_4306

 

 

Olen jotenkin pitkästä aikaa päässyt hyvään rutiiniin kuopuksen päiväunien kanssa. Ne kestävät hyvän tovin ja alkavat aina samoihin aikoihin. Isompi ei enää nuku päiväunia, mutta simahtaa iltakahdeksalta sekunnissa ja herää vasta aamuyhdeksältä. Meillä on siis ihana, autuas hiljaisuus sekä iltapäivällä että illalla. Kodinkoneet jyskyttävät taustalla, keittiössä tuoksuu kahvi. Iltapäivisin lojun esikoisen kanssa sohvalla, luen lehtiä ja käyn (mukamas) vuoropuhelua Rainbow Dash-ponin kanssa - siis oikeastaan toistelen hajamielisenä "oi, onpa sulla hieno häntä"-mantraa lepohetken lomassa. Tunnen toisinaan syyllisyyttä siitä, etten anna kaikkea luppoaikaani ainoan lapsen asemastaan luopuneelle ja vauvan myötä huomiotaan menettäneelle Helmille, siis sataprosenttista läsnäoloa ja kokonaista lukutuntia, mutta oikeastaan nämä ovat päivien ja viikkojen ainoita hetkiä, jolloin voin olla tekemättä mitään kenenkään tai minkään hyväksi. Olla vain rauhassa ja melkein hiljaisessa ympäristössä. Miksi siitä(kin) pitäisi kantaa huonoa omatuntoa?

PS. Ettei mene ihan holtittomaksi tuotesijoitteluksi, niin täytyy kertoa, että sekä tänään ilmestyneen Kaksplus-lehden että tuon jättisuuren kanelipuustin sain Kaksplussan toimittajalta tänään. Hän ehdotti tapaamista kahvilassa lähellämme, mutta mukavuudenhalu vei voiton: otin hänet vastaan kotona meikittä ja vieläpä pyysin tuomaan kahvimaitoa, koska Helmi kumosi viimeisen litran aamupalalla keittiön lattialle. Ensi kuun numeroon nimittäin tulee eräs aika henkilökohtainen mutta tosi kivan oloinen juttu minusta, apua!

Tänään ilmestyneessä numerossa ihastutti erityisesti myös Kaksplussalla bloggaavan Annabella Dailyn aloittaminen kolumnistina ja Suomi-äiti New Yorkissa-sarjan ensimmäinen osa, jossa hän kertoili luomusynnytyksestä, amerikkalaisista käytännöistä sekä iloisen perhetapahtuman hinnasta. Ensin luin kateudesta vihreänä kuinka vegaani ekoäiti Annabella oli hankkinut vauvatarvikkeensa Jessica Alban perustamasta ekologisten vauvatuotteiden nettikaupasta, mutta kateus vaihtui nopeasti helpotukseen siitä, että sinisen synnytysmekon, huippuluokan ammattilaiset ja synnytyssalin kaupunkimaisemalla saa joidenkin kymppien poliklinikkamaksulla eikä 30 000 dollarilla. Ei tunnu enää yhtään niin pahalta, että meillä ekologiset vauvatarvikkeet ovat vielä lapsenkengisssään. Huh. Kanelipulla ja lastenruokavalmistajien sponssaamien julisteiden täyttämä neuvola tuntuu hienolta sekin, mutta myönnän, että tykkään lukea erilaisista ihmisistä ja erilaisista tilanteista. Jään siis seuraamaan Suomi-äitiä New Yorkissa.

Seuraa meitä FacebookissaInstagramissa tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!). 

7 kommenttia:

  1. Täytyypä sitten ostaa ensikuun KaksPlussa :)! Minä puolestani jännään tämän kuun Vauvalehteä ;)

    pssst. Sitä äiti potee huonoa omaatuntoa milloin mistäkin - itse poden syylisyyttä siitä että pyydän esikoistani hiljentämään aamu kuudelta volyymiaan jotta perheen kuopus saa nukkua sen tunnin pidempään kuin muut. Miksi, oi miksi miksi näin tyhmästä jutusta sitä jaksaa potea huonoa omaatuntoa?

    VastaaPoista
  2. Joo, tuo syyllisyys on kyllä pysynyt tiukasti mukana ihan ensimmäisestä odotusajasta lähtien. Milloin syyllistyin maksalaatikosta, milloin hiusten värjäämisestä ja milloin siitä, että sulkee vessanoven takanaan. Isejä ei tunnu moinen vaivaavan, hmph!

    VastaaPoista
  3. Mä oon ihan Annabella-fani, oon kattonut kaikki youtubevideotkin ja kaikki :D :D

    VastaaPoista
  4. Omatunto, se kolkuttaa kyllä mammalla aina. Ja innolla odotan minäkin juttua!

    VastaaPoista
  5. Hahah! Ei kyllä susta uskoisi! :D

    VastaaPoista
  6. No näinpä. Tiedä, milloin helpottaa...

    VastaaPoista
  7. Ihana uusi blogi löytö Kaks Plussan myötä, mutta nyt vasta ehin lukea tarkemmin ja pääsin kommaamaankin! Niin sama elämäntilanne ja samoja ikiä lapsetkin. Mikä tarkoittaa samoja huolia ja hymyn aiheita. Musta tuli sun vakkari. Tykkään!

    VastaaPoista