Social Media Icons

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

52 VIIKKOA: Kymmenes viikko, ensimmäinen viikko

6 kommenttia , , , , , , , , , , , , Share It:
vko6k vko1kvkok3vko3kvko4ka10 a5jpg kk1 IMG_4714 IMG_4823 kk2 a6 a3 look5 look3

 

Vuoden yhteiskuvaprojektin kymmenennellä viikolla poseraankin lähdön hetkellä (ja superhuonona tukkapäivänä) vain kuopuksen kanssa, koska isompi mökötti autossa sydänjuuriaan myöten loukkaantuneena kun kielsin raahaamasta mukaan yksittäistä palapelinpalaa lauantaikyläilylle. Sitä kuuluisaa ja kauan kaavailtua perhepotrettia meistä kaikista ei ole vieläkään, ja kun jo kahden lapsen ja yhden hiton väsyneen äidin saaminen samaan kuvaan tuntuu näinkin vaikealta, olen päättänyt olla stressaamatta asiasta. Kaipa sen neljän hengen yhteiskuvankin aika tulee.

Tämä on vuoden kymmenes viikko, mutta ensimmäinen minulle täällä Kaksplussan alla, ja täytyy sanoa, että melkoinen viikko on ollutkin! Muuttoni on saanut uskomattoman ihanaa palautetta ja Kaksplussan puolelta tiensä tänne tuntuu löytäneen yksi jos toinenkin uusi lukija, mikä on tietenkin todella ihanaa, tervetuloa! Ensimmäinen viikko on ollut kiireinen; olemme seikkailleet maailmalla, nukkuneet huonosti ja onpa joukkoon mahtunut muutama tavattoman ankea kotipäiväkin hirveän migreenin kourissa. Huonoja hiuspäiviä, aikaisia aamuja, pitkiä, unettomia öitä, unikoulua, sanaryöppyjä kummaltakin lapselta. Tunneskaala suunnattomasta onnesta ja kiitollisuudesta aina niihin pohjamutiin, epätoivoon ja tympäntyymiseen.  Kevätfiilistelyä kreiseillä kukkalegginsseillä ja lenkkipolun varrelta bongattuja pajunkissoja (ja jottei todellisuus unohtuisi, niin lenkkipolullekin palasin oikeasti vasta tänään kuukauden tauon jälkeen). Arkipäiviä. C'est la vie.

Millainen oli teidän viikkonne? Onko mitään uutta auringon alla?

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!). 

6 kommenttia:

  1. Kolmatta viikkoa jatkuva flunssa vie mehut tästä mammasta. Onneksi lapset ovat jo terveitä, mutta itsellä kuumemittarin käyttö on turhaa, kun joka päivä lämpöä on tasan 37,4. Tänään sain kuvattua viimeisetkin pieneksi jääneet lastenvaatteet ja ne lähtivät FB-kirpulle.

    Ja Armas on edelleen NIiIN hurmaava!! Awww <3 Ja kaunis on mammansakin!

    VastaaPoista
  2. Voi apua kuin Armaskin on jo niin iso, kun monessa kuvassa katsoin häntä Helmiksi! :D ja vaikka meiltä löytyy lähes saman ikäinen kotoa niin silti muiden Lapsista sen kasvun jotenkin huomaa. :)

    VastaaPoista
  3. Niin, on hän kasvanut kyllä ihan hirmuisen isoksi mieheksi! Juoksee karkuun, kälättää koko ajan ja syö itse, apua! Ei vauvaa enää meillä :)

    VastaaPoista
  4. Ugh, kestoflunssa on arsesta. Meillä oli sitkeääkin sitkeämpi flunssa ihan hiljan, ja taas tuntuu kaktus kurkussa....

    Ja kiitos! Armas on ihana, äidistä nyt en tiedä, ihan sairaan huono tukkapäivä... :D

    VastaaPoista
  5. Kuulostin muuten ihan mun teini-ikäiseltä iltatähtisiskolta, joka vastailee fb-kuviensa kommentteihin. "Kiitti, mut sä vaa." "No en ny, sä vaa". Hahahah!

    VastaaPoista
  6. Mulla kävi samoin kuin edellisellä kommentoijalla, luulin Armasta Helmiksi. Hups. Iso poika on jo :)

    Meiän viikko oli kauhea ja arki on tällä hetkellä sekaisin. Mä sairastuin kolme viikkoa sitten flunssaan ja vasta nyt pystyn satunnaisesti hengittään nenä kautta enkä niistä nessupaketillista päivässä. Pojalla (2v) oli 6. päivää kuumetta (38-40°C) ennen kuin meidät suostuttiin ottaan tk:ssa vastaan ja korvatulehdushan sieltä löytyi. Puolet kauan odotetusta hiihtolomasta meni sairastaessa = telkkaria katsellessa ja möhniessä. Eilen mies kävi hakemassa antibiootit poskiontelotulehdukseen popsittuaan ensin särkylääkkeitä viikon verran. Töissä on sata ja miljoona hoidettavaa juttua, koti on kaaoksen vallassa, kun kukaan ei ole jaksanut siivota useampaan viikkoon, iltamenot kasautuvat tälle viikolle, kroppa on hajalla 3 viikon liikkumattomuudesta, pojalle on tulossa uhmaikä ja me opettelemme miten toimia uhmaansa kiukuttelevan pojan kanssa. Lyhyesti siis tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei tästä voi selvitä, etenkään kun on edelleen puolikuntoinen useamman viikon sairastelun jäljiltä. Mutta onneks on kevät, ekat joutsenet ja jätskikiskat on bongattu, pinkit tennarit on kaivettu esiin, pyörän renkaat on pumpattu täyteen ja ekat vauhdin hurmat fiilistelty. Kyllä tämä tästä helpottaa ennen pitkää :)

    VastaaPoista