Social Media Icons

tiistai 25. maaliskuuta 2014

52 VIIKKOA: 12/52

14 kommenttia , Share It:
vkokk1

 

Yhteiskuvaprojekti jatkuu myöhässä, kuinka ollakaan. Viime viikko oli yksi raskaimmista ja erikoisimmista kuukausiin, ja edelleenkin tunnen olevani ihan sanaton. Rajun, koko perheellä kiertäneen oksennustaudin lisäksi viikkoon mahtui suunnatonta huolta, helpotusta, onnea, surua, shokkeja. Vielä on liian aikaista puhua mistään, sanoa edes puolikasta sanaa, vaikka se varmaan helpottaisikin tätä outoa tilannetta. Kaipa aika tekee tehtävänsä, hyvässä ja pahassa.

Yhteiskuvaprojektin kuvissa on se huono puoli, etteivät ne valehtele. Itse näytän kuvassa samalta kuin miltä minusta sunnuntaibrunssilla (viikon ainoalla kohokohdalla) tuntuikin: katujyrän alle jääneeltä. Takana on huonosti nukuttu yö sekä kevätflunssa ja vasta edessä traaginen uhma-äiti-uhma-battle kuvan ilmapallosta. Minä hölmö menin sitomaan sen rattaiden turvakaareen jotta se säilyisi tallessa josta liki kolmevuotiaani suuttui niin, että puri minua, kiljui hysteerisesti puoli tuntia ja kieltäytyi laittamasta hattua päähän maaliskuisena sunnuntai-iltapäivänä. Kun hattu saatiin päähän ja ilmapallo pois turvakaaresta, keksi hän päästää sen viisitoista kertaa irti koska se osui aina naamaani ja oli mitä ilmeisimmin tosi hauskaa - kunnes en enää saanut palloa kiinni. Sydänjuuriaan myöten katkeroitunut ja loukkaantunut lapsi on itkenyt pallonsa perään nyt kaksi päivää eikä loppua näy (jota tietenkin osasin odottaa - puhalsinhan loppiaiseen saakka juhannuksena tullutta hirvittävää hyttysenpuremaa).

Tästä viikosta tulkoon parempi. Olo on edelleen epätodellinen ja pöllämystynyt, mutta silti toiveikas. Kaipa elämä jatkuu.

Seuraa meitä Bloglovinissa FacebookissaInstagramissa tai Blogilistalla (Huom! Blogilistan osoite on muuttunut!). 

14 kommenttia:

  1. Voi herranjestas miten Helmistä on tullu iso!! Ihan hassua (ja ihanaa!) miten on etuoikeutetusti päässyt seuraamaan toisen kasvua ihan pikkuvauvasta isoksi neidiksi :)

    VastaaPoista
  2. Minäkin katsoin, että onpa Helmi kasvanut kovasti! :) Enpä sinusta edes olisi huomannut "katujyrän alle jäämistä", minun silmin hyvä kuva teistä molemmista. :)

    VastaaPoista
  3. Joo, tuntuu tosiaan että hän on kyllä kasvanut ihan hirmuisen paljon todella lyhyessä ajassa! Kun vertaa reiluun vuoden vanhaan pikkuveljeen, niin onhan ero todella dramaattinen kun Helmi ei ole enää ollut kuukausiin vaipoissa, puhuu, pukee itse jne. Mutta tuntuu pituuttakin tulleen joulun jälkeen tosi paljon kun hihat vain tuppaavat käydä lyhyiksi :)

    Ihanaa, että koet Helmin kasvun ja kehityksen (ainakin joidenkin virtstanpylväiden ja vaiheiden) seuraamisen etuoikeutena. Itse aina mietin, että miettiiköhän kukaan siellä ruudun toisella puolella, että on ihan oikeasti voinut seurata elämäämme ensimmäisistä potkuista ja äitiyshousuista aina kerhon aloitukseen, uhmaikään, Barbie-leikkeihin jne. Musta se tuntuu aina toisinaan hassulta, hyvällä tavalla tietenkin! :)

    VastaaPoista
  4. Nykyisin tulee julkaistua enää niin vähän varsinaisia kasvokuvia lapsista jo ihan heidän yksityisyyttään ajatellen, mutta varmasti vaikuttaa myös se, että oma kiinnostus lapsiaiheita kohtaan on erilaista kuin ennen. En menetä yöuniani vaikka lapsi menisikin kerhoon eriparisukat jalassa ja pottaan pissaaminen ei ylitä uutiskynnystä, joten kun aiheet ovat siirtyneet enemmän yleiselle tasolle, ovat kuvatkin varmasti enemmän sitä. Minä olen kyllä itsekin hämmästellyt tätä ajan kulua ja katsonut esikoislastani ihan eri tavalla kuin ennen - hän tosiaan on jotenkin kasvanut niin isoksi tytöksi ihan hetkessä!

    VastaaPoista
  5. Hei sun blogissa on joku bugi! Toi Tukholmapostaus on ties monessako eri osassa, en ees jaksanut lukee sitä loppuun kun ois pitäny klikkailla niin paljon. Oothan huomannut ite et sivu on jotenki rikki?

    VastaaPoista
  6. Lisäys: vai onko toi TAHALLISTA :O etusivukin on musta ykskaks tosi hankala kun joka postaus pitää erikseen klikata. Jotkut blogit käyttää tollasta mut musta tuo on ihan vaikiaa.

    VastaaPoista
  7. ps. sori avautuminen. oon kahvitunnilla ja en jaksa klikkailla sataa kertaa kun oon tottunut lukeen helposti blogeja. SORRY!!

    VastaaPoista
  8. Tosi outoa, että yhtä postausta täytyy klikkailla monta kertaa. Harmi, jää hyvä blogi lukematta! Kyllä yksi teksti pitää saada yhdellä klikkauksella auki!

    VastaaPoista
  9. Samaa mieltä kahden edellisen kommentoijan kanssa että todella ärsyttävää lukea yhtä postausta monelta eri sivulta ja että jokainen postaus pitää erikseen klikata auki. Toivottavasti vika saadaan korjattua jos on siitä kiinni muuten jää blogi lukematta!

    VastaaPoista
  10. Ihana iso Helmi-neiti. :)
    Ja TAAS mä täällä itken (raskaushormoonit <3) myötätunnosta, voi ei minkälainen tunteiden kirjo on sinulla ollut. Toivon paljon positiivisia ajatuksia, tunteita, kaikkea hyvää sinulle/teille.

    VastaaPoista
  11. Aika. Tuo maaginen elementti, jota viime viikoissa on ollut toistuvasti joko liian vähän tai aivan liikaa.

    VastaaPoista
  12. Yhdyn edellisiin valittajiin, ei kukaan jaksa klikkailla miljoonaa kertaa että saa luettua yhden kirjoituksen. Ja muutenkin nää sivut tökkii pahasti, aukeavat hitaasti ja kirjoituksesta toiseen siirtyminen on hankalaa. Toivottavasti sivut saadaan kuntoon pian!

    VastaaPoista
  13. Heippa!

    Olen välittänyt palautteenne Kaksplussan nettitoimituksen puolelle ja he käsittelevät asian mahdollista korjaamista huomenna. Kaikenlainen palaute on toivottua ja tärkeää ja tietysti on tarkoituskin tehdä mahdollisimman lukija-ystävällistä sisältöä, hyvä siis, että otatte rohkeasti kantaa!

    VastaaPoista
  14. Upea kuva teistä, jälleen kerran<3! Liekkö matkassa sitten lempeä katujyrä, sillä sen yliajoa ei ainakaan minun ruudussani näy - pirteä kuva sinusta (ja Helmistä myös)!

    VastaaPoista