Social Media Icons

maanantai 17. helmikuuta 2014

Kotipalasia olohuoneesta ja keittiöstä

30 kommenttia , , , , , Share It:
olkoti2 koti13 olkoti1 olkoti5

Te olette tosi kauan toivoneet kotikuvia ja minä olen aina vaivaantuneena luvannut "jossain vaiheessa" ottaa niitä. Netti vain tuntuu olevan pullollaan toinen toistaan upeampia sisustusblogeja ja meidän kotimme on kaikkea muuta kuin Avotakkaa! Pyykinkuivausteline on suorastaan juurtunut olohuoneeseemme ja epämääräisiä roskakasoja muffinssinmuruista tuntuu ilmaantuvan tuon tuosta. Sumuisena sunnuntaipäivänä hetkeä ennen kahvivieraiden saapumista (siis hetkeä ennen pyykinkuivaustelineen ja rikkakihvelin hävittämistä) sain otettua muutaman kuvan olohuoneesta ja keittiöstä.

Meillä on "sisustettu" melkoisen pienellä budjetilla, vanhaa etsien ja kunnostaen ja ennen kaikkea lapsia ajatellen. Esimerkiksi VM Carpetin sininen-pronssi värityksellä oleva polyamidinukkamatto on niin helppo "pitää puhtaana" eikä se edes pölyä. Luoja ties, se on imaissut itseensä niin punaviiniä kuin pissavahinkojakin, mutta Vantaan VM Carpetin Outletista 160 euron hintaan löytynyt suuren suuri (200x300cm) matto oli löytö, joka on tarkoitus korvata pikkulapsiajan jälkeen kaksi kertaa suuremmalla ja vaaleammalla matolla. Alunperin olisin myöskin esimerkiksi halunnut valkeat sohvat ja lasipöydän, mutta... Kaikki on piilotettu ja tukittu alle 120 sentin korkeudella ja sen alle jäävillä huonekaluilla on tukittu pistorasiat. Käytännöllistä vaan ei näyttävää.

Rakastan selkeälinjaisia 1950-1960-luvun huonekaluja, lämmintä puuta ja ajan saatossa kulahtaneita messinkivetimiä, ja sellaisia kalusteita metsästän aina ja koko ajan. Valitettavaa on, että hyväkuntoiset JA hyvän hintaiset yksilöt ovat kiven alla. Puuseppämieskään ei pysty ihan kaikkeen näillä työkaluilla, mutta aika hyvällä tahdilla hän kunnostaa sitä, mitä minä sisään kannan. Yksi lempihuonekaluistani on pieni 1950-luvulla valmistettu koivulipasto, jonka mieheni on perinyt isoisoäidiltään. Siihen kuuluu oikeasti lasiovet, mutta minkäänlaiset viritykset eivät ole pitäneet tuholaisia niistä loitolla, ja siksi ne ovat vielä toistaiseksi piilossa työpöydän laatikossa (samasta syystä lipaston avonaisella hyllyllä ei voi säilyttää mitään. Suomalaisen Kuvastimen vuonna 1963 valmistama tammikehyksinen peili lipaston yläpuolella löytyi hyväntekeväisyyskirpputorilta kuudella eurolla ja sekin lukeutuu omiin henkilökohtaisiin suosikkeihini, vaikkei nykyisessä kodissa pääse ehkä ihan oikeuksiinsa (varsinkin kun sen kunnostamisesta on puhuttu jo pari vuotta...). Lepakkotuolin ostimme häälahjaksi saadulla lahjakortilla Hulluilta päiviltä ja sen yläpuolella oleva kehystetty juliste on vanhempieni viimeisestä yhteisestä kodista. Erossa taulu jäi isälleni, joka aika pitkään hautoi sitä varastossaan ennen kuin tajusin pyytää sitä itselleni. Kymmenen vuoden aikana se on ollut minulla neljässä eri kodissa, ja vaikken pidäkään sitä maailman kauneimpana sisustustavarana, on se minulle todella rakas. Nurkassa (vähän) näkyvät sarjapöydät ovat appiukkoni aikanaan tekemät. Heillä ei ollut tuolloin (opiskeluaikana) varaa mieluisiin sohvapöytiin ja niin he hakivat puukeskuksesta puutavaraa ja tekivät toiveidensa mukaiset! Tuntuu kivalta, että meillä kummallakin on pala lapsuudenkotia samassa nurkassa mukanamme.

Olohuone tuntuu vieläkin niin tyhjältä ja valkoiselta, mutta luotan siihen, että ne sopivat seinille ripustettavat taulut tulevat vastaan. Toisella seinällä on myös kolme bloggaaja-obvious-String-hyllyä, mutta koska en polta kynttilöitä enkä lue keräile maatuskoja, ovat ne toistaiseksi täyttyneet vain sekalaisella romulla. Olisi varmaan ryhdistäydyttävä.

koti6 koti3 koti4koti7 koti8 koti10koti11 koti12

Keittiöstä olenkin kertonut, että kaapinovet on remontissa vain maalattu huolellisesti, vetimet vaihdettu ja välitilaan laitettiin vanhan laatan päälle kylpyhuoneremontin ylijäämälaattaa. Fasettihiottu laatta ja tiililadonta näyttävät minusta marmorivalkoisen sauman kanssa niin hyvältä, etten parempaa ratkaisua välitilaan voisia toivoakaan! Keltaiset pinnatuolit (hrrrrr) ovat äitini duunipaikaltaan dyykkaamat, ja ne olisi jollain aikavälillä oikeasti tarkoitus maalata, koska niiden keltainen on.... Liian keltainen meille. Vanhaan, valkolakattuun pirttipöytään päätin vaihdattaa jalat ja budjettiratkaisuna ja kompromissina päätimme ostaa Ikeasta valkoiset pukkijalat, joiden hinta oli huimat 16 euroa. Näin jälkeen päin - asennettuna siis - ajateltuna olisimme voineet ostaa massiivisemmatkin pukkijalat kuin nuo ohuimmat metallirunkoiset, mutta what's done is done. Erik Bruunin mainosjulisteen mukaan kuvitetut Vallilan verhot ompelutin anopilla, koska meillä on näin vanhassa talossa huonekorkeutta tavallista enemmän eivätkä valmisverhot ole ikinä sopivan mittaisia. Kankaan löysin Vallila Interiorin Vantaan Outletista kuuden euron metrihintaan, ei huono! Pidän sen väreistä enkä ole ajatellutkaan vaihtoa, vaikka aika monen mielestä ne eivät ole keittiön verhot laisinkaan. Metallilankainen sitruskori ja "ostoskori" jossa säilön pesuaineeni ovat tavaroita, joita etsin pitkään ja jotka lopun viimein löysin kolmen euron yhteishintaan samasta paikasta.

Mieheni kielsi jokin aika sitten MDF- ja lastulevykalusteet kokonaan ja yritämmekin mahdollisuuksien mukaan hankkia kotiin tavaroita sillä ajatuksella, että ne olisivat meillä aina. Vaikka kyllä me käydään Ikeassakin - yleensä itkemässä kun meidän haluama juttu on kelvannut "muutamalle" muullekin ja on loppu kaikista tavarataloista koko etelä-Suomessa. "Väliaikaisratkaisuihin" tulee niihinkin taivuttua turhan usein; esimerkiksi pinnatuolit haluaisin jollain aikavälillä korvata Kartellin Victoria Ghosteilla.

Lokki-valaisimen saimme isältäni häälahjaksi, sillä hän tiesi, että olin siitä jo kymmenen vuotta haaveillut. Alunperin ajattelin ostavani sen itselleni äitienpäivälahjaksi viime vuonna, mutta faija ehti ensin. Huh. Lepakkotuoleja isälläni oli aikanaan kodissaan kaksin kappalein, ja jo silloin tiesin, että sellaiset haluan omaankin kotiini. Yleensäkin isompia hankintoja mietitään vakavasti ja pitkään, säästetään tai pihistetään jostain muualta. Esimerkiksi kahviastiaston hankkimista tai tarpeellisuutta punnitsimme pitkään, ja kun tulimme siihen lopputulokseen, että sellainen olisi hyvä olla olemassa, päädyimme ikiaikaiseen klassikkoon Paratiisiin. Moni muukin Arabian sarja, esimerkisi Piilopaikka olisi ollut tosi ihana ja ajankohtainen, mutta halusimme jotain, mikä on miellyttänyt silmää neljäkymmentä vuotta sitten (ei minun silmääni tietenkään, haha) ja miellyttäisi vielä viisikymmentä vuotta myöhemminkin - takuuvarmasti. Ja se on Paratiisi, kukkahattutätien (ja nähtävästi myös meidän) valinta.

Nyt olette nähneet joitakin sinnepäin-otoksia meiltä. Vieläköhän tahdotte lisää?

Seuraa meitä Instagramissa, Bloglovin'issa tai facebookissa. HUOM! Blogin osoite muuttuu 1.3, uusi osoite maaliskuusta alkaen on blogit.kaksplus.fi/lapsellista

30 kommenttia:

  1. Mä olen ollut kai kaukaa viisas kun 15 vuotiaana oon aloittanu keräämään omaa ensimmäistä astiastoani:D joten olen voinu kerätä myös sitä hintavinta. Pentikin Vekki sarjaa mitä ei ikävikseni edes tehdä enää. Mutta siinä oli isovanhemmille pitkäksi aikaa lahjaideat valmiina ja ensimmäiset astiat sain tosiaan rippilahjaksi :)

    VastaaPoista
  2. Älä noita tuoleja maalaa, ne tuo mukavan tehostevärin muuten niin valkoiseen keittiöön! Lisää vaan keltaista, pieniä yksityiskohtia, niin ei ole lattiasta kattoon pelkkää valkoista ;)

    Ja ehdottomasti halutaan nähdä lisää! Kauniita yksityiskohtia, ja ihanaa että arvostat vanhoja huonekaluja, niin minäkin!

    VastaaPoista
  3. Ihana, hyvänfiiliksen koti <3 Näinhän se on, että koti on elämistä varten :)
    Mulle (sisustusarkkitehdin vaimolle) on suuri mysteeri ketkä niissä über-sliipatuissa sisustuslehtien huusholleissa asuu, ei ainakaan meidän lapset :D Täälä kans sisustus iloinen sekamelska (löytyy myös samainen Lidl-turvaportti ;D).

    VastaaPoista
  4. lisää lisää lisää! rakastan kotikuvia :)

    mistä tuo hedelmäkulho on? olen etsinyt meillekin the hedelmäkulhoa, mutta toistaiseksi tuloksetta. tuo näyttää kivalta :)

    http://lastenvaatemania2.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  5. Mun mielestä noi teidän keltaiset tuolit on myös aika ihanat. En tosin ole varma osaisinko itsekään elää noin keltaisen keltaisen kanssa. :D Mutta kuvissa antaa kyllä hienon kontrastin vaaleaan harmoniaan.

    Mä yritän kampanjoida eroon meidän Expedit -hyllyistä, mutta vielä ei ole tullut vastaan hyväkuntoista käytettyä, johon olisi tässä hoitotukikonkurssissa varaa. Ikea on ihan jees pieninä annoksina, mutta isoissa määrissä se alkaa tuntua jotenkin sieluttomalta.

    VastaaPoista
  6. Teillä on niin viihtyisän ja kotoisan näköinen koti, minäkin viihtyisin! :)

    VastaaPoista
  7. Voi miten kutsuvan näköinen koti JA kahvipöytä <3 Meilläkin on sisustettu pienellä budjetilla, mutta noita vanhoja juttuja tuunailtavaksi ei olla harrastettu. Haluaisin, mutta mun tuunailuni jää usein vain ajatuksen tasolle...

    VastaaPoista
  8. minäkin katsoin ensin, että vau mitkä tuolit - tuollaiset huolisin meillekin - ja luin sitten vasta oman mielipiteesi niistä.. ;) Teillä on ihanan raikas sisustus!

    VastaaPoista
  9. Meillä on myös VM-carpetin karvamatto, mutta se on valkoinen. Uskon että matto oikeasti syö likaa, koska johonkin ne kaikki mustikkapuklut ja muut tahrat ovat kadonneet. Hätätapauksissa olen vain leikannut likaantuneet nukat lyhemmiksi :)
    Minä tykkään noista keltaisista tuoleista! Ihanasti piristävät ja tuovat raikkautta keittiöön.

    VastaaPoista
  10. Me ollaan myös kerätty rippijuhlista alkaen kotijuttuja, mutta ei ehkä niin kaukaa viisaasti vain laseja. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin meillä on Ultima Thulea kaikissa mahdollisissa kokovaihtoehdoissa, kolme erilaista Iittalan lasisarjaa ja kattaus erilaisia kahvimukeja jokaiseen vuodenaikaan. Silti haluan aina lisää ja sopivan tilaisuuden tullen ostakin "tällaiset joulumukit" tai "kevätteekupit". :D

    VastaaPoista
  11. Nuo tuolit on aika huonossa kunnossa ja maali on paikoin tosi kulunut. Keltainen voisi olla ihan ookoo vähän eri sävyssä, esimerkiksi sitruunaperhosenkeltainen olisi aika herkku! Nuo meidän on tosi 70-lukua, vähän likaiseen oranssiin taittavaa ja etenkin iltaisin keinovalossa ne oikein hohkaavat rumaa väriä. Yyh. :D

    VastaaPoista
  12. Sun instagram-kuvista päätellen meininki on tosi hyvä ja koti taustalla näyttää kivalta! Meillä ei ole hetkeäkään kliinisen tai sliipatun näköistä - aina on "joku" kertaa kaksi, joka nuolee vastapyyhittyä peiliä, repii laatikot auki tai kaataa maitoa matolle. :D

    VastaaPoista
  13. Hahah, saamasi pitää! Vuoden pohdinnan jälkeen ostin eteiseen lampun ja naulakon, joten aika hidastempoista hommaa tämä on - niin kalustamisen kuin kuvaamisenkin osalta...

    Alunperin olisin halunnut Alessin klassisen sitruskorin mutta meidän tiellämme oli vain 110 euron hintalappu. Tuon löysin hyväntekeväisyyskirpputorin taloustavaraosastolta ja se on eittämättä feikki, mutta ajaa asiansa ennen kuin ostan sen auringon kanssa kilpaa hohtavan aidon ja alkuperäisen klassikon. ;)

    VastaaPoista
  14. Luonnonvalossa sävy on siedettävä, mutta hämärän ja kovan keinovalon tullen aika räikeiltähän ne näyttävät. Itse ajattelin jotain pastellisävyä, mintunvihreää ehkä.

    Ja Ikea on todellakin jees - hinta-laatusuhde uudeksi tavaraksi on usein enemmän kuin kohdallaan, jos miettii, että KodinYkköset yms. on täynnä yhtä lailla MDF-levyä ja muoviosia. Eniten harmittaa, että ainoa siellä fanittamani sarja, Ikea Stockholm on niin pirun paljon kalliimpi kuin kaikki muut. Viimeksi perjantaina kun kävin ostamassa pukkijalat, ihastelin kivan näköistä sohvapöytää kunnes bongasin kahdensadan euron hintalapun. No thanks. Onnea on oma puuseppä :)

    VastaaPoista
  15. No voi kiitos paljon! Musta se tuntuu aina vaan raakileelta, jossa on niin paljon laitettavaa ja hankittavaa, mutta kaikki aikanaan :)

    VastaaPoista
  16. Voi kiitos!

    Tuunailu on pitkälti ajatuksen tasolla kyllä meilläkin, ihan jo siitä syystä, että isompia projekteja, jotka kaipaavat hiomista tai lakkaamista, voi käytännössä katsoen näillä tiloilla toteuttaa vain kesäaikaan ulkona. Mutta ei naarmuinen tai lakkapinnaltaan halkeillut lipasto sitä ennen maailmaa kaada. ;)

    VastaaPoista
  17. Hahah, voi kiitos! Ne on ensisilmäyksellä kyllä ihan kivat, mutta sanotaan, että kaikki räikeä ja liian persoonallinen alkaa käymään päälle ainakin mulla ennen pitkää. Tykkään aika neutraaleista sävyistä ja ajattomista jutuista, joten okraan taittavat kirkkaankeltaiset pinnatuolit ei ehkä ole ihan ominta mua ;)

    VastaaPoista
  18. Eikä! Mä katselin samankokoista ja samanhintaista valkoista polyamidinukkamattoa outletissa ja näin vain sieluni silmin, kuinka Helmi juoksisi olohuoneen poikki sen päältä etsimään keppihevosta lähdön hetkellä.... Tuo sininen tuntuu aika tummalta ja kaipaisin kyllä jotain raikkaampaa, mutta voi että minä nautin siitä, ettei sen päällä näytä olevan mitään moskaa ja silti imuroidessa vain kolina käy. :D

    VastaaPoista
  19. Onkohan mulla jotenki alhaset standardit vai miks musta teillä näytää aivan ihanalta! just sellaselta "sisustuslehtimateriaalilta"

    VastaaPoista
  20. Ihanan näköinen koti teillä ja lisää kuvia kiitos! Hyvä idea muuten laittaa turvaportti myös keittiöön! Lokkivalaisimen ja lepakkotuolin ottaisin myös mielelläni meille. Onko nuo Maison belle tuotteet mielestäsi hintansa väärtejä ? ja tuoksuuko ne vai onko hajusteettomia?

    VastaaPoista
  21. Ihan mielettömän ihanan näköistä ! Tykkään itsekin tuollaisesta vanhan ja uuden yhdistelemisestä ja olet onnistunut mielestäni tosi hyvin. Ja nuo keltaiset tuolit on herkulliset, tekevät oikeutta astiastollekin ! =) kuvaa vaan ihmeessä lisää otoksia kotoanne, paljon kiinnostavampaa nähdä miltä näyttää kodissa joissa tiettävästi eletään eikä aina vain niitä kiillotettuja sisustuslehtikoteja.

    VastaaPoista
  22. Voi kuule, mä olen jo aikasemmin kateudella katsellut laittamiasi kuvia ja miettinyt, miksi meillä ei voi olla noin valoisaa ja avaraa. Tai edes vähän sisustetun näköistä. Ei, meillä kämppä näyttää just siltä, että se on tungettu täyteen tavaraa pitkin poikin, että saadaan kaikki (turha) roina mahtumaan jonnekin. Taisin tästä avautua omaan blogiini yksien laittamiesi yhteiskuvien jälkeen, että miksi en osaa sisustaa!

    Alkava kevät ja raskauden aiheuttama pesänrakennusvietti yhdistettynä mieheen, joka miettii kaikki hankintoja (paitsi elektroniikkaa) vuodesta viiteen vuoteen ja ei suostu luopumaan lukio aikasista muistiinpanoistaan aiheuttaa meillä tällä hetkellä aika paljon nokan koputteluja kotona. Yli 10 vuotta vanhaa sohvaa katellessa kysyin koska saan uuden, oli vastaus ei ainakaan vielä moneen vuoteen. Sama varmaan keittiön kanssa, jo muuttaessa päätettiin, että parin vuoden päästä se rempataan, niin eihän sitä ole edes ruvettu miettimään, vaikka ensi syksynä tulee jo kolme vuotta asumista kyseisessä asunnossa.

    Jos kuulostan katkeralta, niin sitä saatan hivenen ollakin :D

    VastaaPoista
  23. hei, olisin kysynyt, että minkä merkkinen tuo valkoinen pöytälamppu on? Tosi kivan näköinen :)

    VastaaPoista
  24. Se on Pentikin lamppu vaaleanpellavan värisellä varjostimella :)

    VastaaPoista
  25. Ei kun anteeksi. Tuo olikin valkoinen. Meillä on noita siis kaksi, toinen on eri värinen. :D

    VastaaPoista
  26. Toiveesi on kuultu ;) Nuo Maison Bellet ei kyllä ole puhdistusteholtaan huikeita, pakkaukset vaan on kauniita ja tuoksut mahtavia. Käsitiskiaine on huikean ihana kyllä, mutta esimerkiksi yleispuhdistussuihkeet ja keittiöaineet ei yllä Methodin tasolle. Jos siis harkitset ekologisemman puhdistusaineen hankintaa stydimpään likaan, niin kokeile Methodia! Pakkauskoot on reiluja ja hinta järkevä, ja kaiken lisäksi niitä on myynyt jo jonkin aikaa Prismakin (josta nuo Maison Belletkin on ostettu). Maisoneissa riittää kyllä puhti sellaiseen perussiivoukseen, ovenkarmien pyyhintään jne, mutta pasta bolognese ei irtoa heidän keittiösuihkeellaan.

    VastaaPoista
  27. Teillä on kaunis ja kiva koti. Ihastuin erityisesti tilavaan eteiseen, Helmin huoneen tapettiin, tupla-lasioviin <3 ja fiksuun pohjaan. Monissa asunnoissa kun on ihan typeriä hukkaneliöitä. Teidän koti on raikas, nuorekas ja seassa on ihania aikaa nähneitä klassikoita. Me like! Sulla on selvästi silmää tälle(kin).

    VastaaPoista
  28. Voi ei :D Mun mies on kyllä myös todella huono luopumaan mistään ja ei voi ymmärtää, miksi jotkin ratkaisut on oikeasti vain väliaikaisratkaisuja. "Miksi ostit eteiseen uuden valaisimen, siinähän OLI jo valonlähde. Ei kukaan sitä katso!". Mä olen ottanut kyllä aika julmasti vain sellaisen asenteen, etten paljoa kysele. Meidän koti kyllä, mutta minä se täällä eniten aikaa vietän - sekä siivoten että lasten kanssa - joten minä myös sisustan. :D

    VastaaPoista
  29. Ooh, no voi kiitos - "alhaisista standardeista" nimittäin :D

    VastaaPoista