Social Media Icons

torstai 6. helmikuuta 2014

Campari-bileet ja mitä niistä seuraa

4 kommenttia Share It:
IMG_9972 IMG_9974 IMG_9987 IMG_0008 IMG_0016 IMG_0022 IMG_0025 campari1

Viime viikon torstaina, keskellä hektisintä viikkoa, järjestin itselleni neljä tuntia vapaa-aikaa. Yllätin itsenikin. Kävin Camparin legendaarisen design-kalenterin lanseerauskekkereissä; siis söin mahtavaa ruokaa ja join (yhden) Campari-katkerodrinkin hyvässä seurassa.

Vaihtaminen kotihiirestä megabeibeksi ei ole mun juttuni, ja tunnen kyllä oloni niin harmaaksi äitibloggaajaksi aina! Menin hissillä yhtä matkaa ylös yhden suosikkibloggaajani Polka Dotsin Jonnan kanssa ja tunsin oloni teinifanittajaksi kun halusin vain sanoa "mä tykkään sun jutuista ihan hirveesti", mutten uskaltanut. Tuijotin kenkiäni, korvat punoittaen. Vielä nolompaa (ja ehkä pelottavampaakin!) on myöntää, että tämä on toinen kerta, kun olen halunnut sanoa nuo sanat hänelle kasvotusten. Onneksi paikan päällä oli tutumpia kasvoja, Minttu, Iina ja Karoliina, joita voi fanittaa ihan avoimesti. Huh.

Mutta ehkä jonkinlaista evoluutiota on havaittavissa. En ole käyttänyt imetysliivejä kuukauteen ja enimmän osan imetyspaidoistakin paiskasin kirppiskassiin. Velourisista yogahousuistani luovun tuskin koskaan - you never know.... Viime aikoina kutsujakin ihan oikeisiin aikuisten juhliinkin on tipahdellut inboksiin ja what's upiin, ensimmäistä kertaa kolmeen ja puoleen vuoteen. Ehkä mä olen taas ihminen, en vain "Helmin äiti", kuten pihan lapset tapaavat sanoa.

Viikkoa myöhemmin, tänään, kaipaan katkerodrinkkejä, aikuista seuraa ja vaihtovaipatonta ja rusinatonta laukkua. On väsynyt aamu, puuro maistuu kitiltä ja Pikku Kakkosen alkamiseen kuluva aika on pitkä kuin nälkävuosi. Haluaisin tanssia nolosti aamuun saakka pöydällä ja tuntea takkuiset hiukset päänsärkynä vielä sitäkin seuraavana päivänä. No, en ehkä kuitenkaan. Mutta voisin kyllä lisätä to do-listalleni yhden kiireettömän mökkiviikonlopun, pullon Camparia ja iltahämärässä lämmitetyn saunan. Ja tietysti velourit ja villasukat.

4 kommenttia:

  1. Sanoitpa hyvin (taas).

    VastaaPoista
  2. Mä olen koko sen ajan, mitä olen ollut äiti, miettinyt, että huutaako otsassani "äiti" silloinkin, kun olen yksin liikkeellä? Toivottavasti ei. Nyt olen vähän yrittänyt skarpata ja käydä mun tavaramerkissäni hameessa kaupassa sen ainaisen kahinapuvun sijaan. Ja kasvoille eksyy yhä useammin väriä myös huulipunan muodossa (kiitos muistutuksesta!). Silti en pahastu, jos otsassa lukee se "äiti", kun isämiehen ohella nuo kaksi ovat ehdottomasti parasta, mitä minulle on tapahtunut ja sisimmässäni tiedän, että olen edelleenkin Elli, ei vain ja ainoastaan äiti. <3

    VastaaPoista
  3. Sama täällä. Toisinaan pelkään, että ihmiset röntgenkatseellaan näkee mun epätoivoisen huijausyrityksen - siistimmän mekon - ja sen alla olevat imetysliivit. Äiti kuin äiti. :D

    VastaaPoista