Social Media Icons

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

#viikonpakollinenmarttailupäivitys

6 kommenttia Share It:
IMG_7298 IMG_7330 IMG_7372 IMG_7394 IMG_7411 IMG_7458 IMG_7484 IMG_7493IMG_7245 IMG_7288 IMG_7531

Radiohiljaisuutta piisaa. Oma koneeni on edelleen huoltoyhtiön osaavissa käsissä ja nyt odotellaan vakuutusyhtiöltä päätöstä siitä, korvaavatko he 1100 euroa kustantavan huollon. Vaan on tässä tietokoneettomuudessa puolensa - päivisin ei voi norkoilla facebookissa lasten kanssa ulkoillessa, Hellapoliisin sijaan olen joutunut turvautumaan varsin nostalgisiin keittokirjoihin ja hurjat pakkaspäivät on käytetty tehokkaasti hyödyksi. Pyykkikone laulaa, tiskikone hurisee, kaapit on räjäytetty, joulukrääsä eliminoitu, kuivakaappi inventoitu.... Kun mittari kipusi seitsemäntoista miinusasteen lukemaan, aloin minä repimään vuoroin niin vuodevaatteita, villatakkeja, sohvatyynyjä kuin mattoja kirpeään ilmaan tuulettumaan. Pakastin on sulatettu, vaatekaapit räjäytetty. Sisällä seinille hyppineen taaperon kanssa on leivottu esimerkiksi sämpylöitä ja sitruunakakkua. Siivouspäivän kunniakseni ostin kukkiakin (älköön luulko, että joku muu niitä kantaisi!). Kunnianhimoisesti olen haalinut itselleni erilaisia DIY-projekteja, käsityöhirmuna kun olen tunnettu (not). Kuvissakin näkyy yksi, arvaatteko mikä?

Mieheni on varma, että olen sairas. Ja olenhan minä. Sairas ikävästä. Vaan ei mitään niin hyvää, etteikö jotain huonoakin: unohdin kenkäni parvekkeelle yöksi ja vein hirmupakkasella tosi ripeästi lapsen kerhoon, kakku ei kohonnut uunissa ja tulppaanini olisin halunnut valkoisena, mutta ostoskärryissä pinkki tulppaani kädessään istunut kuopus päätti toisin.

Tunnen silti oloni todella reippaaksi ja aikaansaavaksi, ja tiedän, että tällaisten tuntemusten päivittäminen herättääkin joissain varmasti närkästystä. Itse nostan hattua aamukuudelta lumikolalla kolistelemaan heränneille omakotitaloasujille, yksivuotissyntymäpäiväkattauksen suunnittelijoille, reippaille siivouksen piirinmestareille ja aktiiviulkoilijoille. Minä siivoan tietäen, että toisella puolen taloa räjähtelevät jo duplo-laatikot, imuroin, vaikka tiedän, että seuraava lasti ihmisiä tuo mukanaan kilon hiekkaa eteiseen, pesen pyykkiä koska tiedän housujen kastuvan tuon tuosta. En pidä sitä elämäntehtävänäni, en kutsumuksenani (ehkä siksi päivitänkin facebookia vain suklaakonvehtiorgioiden aikaan...). Näin aasinsiltana todettakoon, että yhtä en voi etusivullani sietää: kuluneita ja ällöttävän posiitivisia mietelauseita (!). Tiedättehän, kuvia auringonlaskusta, kissanpennuista ja sanaseppojen tärkeä maanantaiaamuinen muistutus uutisvirrassa: "tärkeintä elämässä on rakkaus" tai "huonoja päiviä ei olekaan, on vain vähemmän hyviä hetkiä". Great. En pidä itseäni mitenkään erityisen pessimistisenä, mutten myöskään toivo syntymäpäivälahjaksi tapaamista lifecouchin kanssa. Leipokaa siis, ihmiset hyvät, mutta jos valitatte päivätyöksenne, älkää postatko niitä aforismeja - älkää ainakaan tosissanne!

Huh, huomenna loppuvat kyllä kotipäivät ja himomarttailu, joka ei ole ollenkaan mun kuppi teetä. Kaipaan blogia, naistenlehtiä, ja sitä tunnetta siitä, ettei jättiurakan takana odota aina seuraava. Taidan tarvita siivoojan. Ja lastenhoitajan.

6 kommenttia:

  1. Hei mahtavaa, en siis OLEKAAN yksin! Itse nimittäin kiehun sisäisesti katsellessani Facebookista päivän kymmenennen jaetun "Rakasta minua vikoineni/ Ole sellainen kuin olet/ Jokaisella pilvellä on hopeareunus" -kuvan. Argh!

    VastaaPoista
  2. Heips! Ihanan näköinen maailmankarttajuliste. Onko mistä hankittu ja minkä kokoinen? Vaikea löytää tarpeeksi selkeää ja nättiä, ei liian vanhahtavaa maailmankarttajulistetta :)

    VastaaPoista
  3. Jonkun vuoden verran olen blogiasi seurannut enkä varmaan koskaan kommentoinut, mutta nyt oli pakko tulla kertomaan että oli jotenkin ihan mielettömän hyväntuulinen ja elämänmakuinen postaus!

    Kaikkea kivaa teille :)

    VastaaPoista
  4. Heh, mulla etsinnässä oli taas sellainen tosi old school-henkinen juliste, koska tämä on siis se mun DIY-proggikseni. Ostin julisteen kehyksineen kirppikseltä vitosella, mutta muistelen nähneeni samanlaisia Kodin Ykkösessä? Myös esim. Cittarit, Prismat yms kannattaa tsekata, koska näitä on mun mielestä todella paljon tarjolla niissä haitarimaisissa julistekehikoissa (apua, mitä ne on?!). :)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa, etten MINÄ olekaan yksin! Musta aforismit ja sananlaskut on ihan hauskoja ja käytän itsekin puhuessani paljon lainasanoja, mutten voi vaan ymmärtää, miksi ne kaikista äitelimmät pitää poimia jaettavaksi kolmetoista kertaa viikossa. Tunnen itseni oikeaksi ihmisperseeksi kun ärsyynnyn kissanpennuista ja hopeareunuksista, koska hyväähän vaan niillä tarkoitetaan, mutta.... Miksi?!

    VastaaPoista
  6. Voi miten ihana saada tällaista palautetta! Suurkiitokset, you made my day! ;)

    VastaaPoista