Social Media Icons

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Ei ne asiat vaihtamalla....

9 kommenttia , , , , , , Share It:
blg1 blg4

Tunnustan. Minulla on yksi todella paha tapa. Ihastua johonkin niin päättömästi, etten osaa kuvitella omistavani enää muuta. Soittolistallani pysyvät samat biisit vuodesta toiseen, minulla on viidet samanväriset ja -malliset farkut, neljät velouriset yogahousut, samankokoisia ja eri värisiä Boobin imetystoppeja viisi, Crocsin ballerinoja kuudet ja luottohuulirasvaani Burt's Beesiä on jokaisen laukun pohjalla ainakin yksi tuubi. Kun löysin mielettömän ihanat koristetyynynpäälliset alesta, olisin samantien halunnut hamstrata niitä kaappeihin seitsemäntoista kappaletta. Keittiön katossa keikkuva Lokkikin sopisi ainakin kolmeen muuhunkin huoneeseen.

blg3

Niin. Arvaattekohan, miksi päivän asuista otettuja kuvia on tarjolla jokseenkin vähän? Kun olette nähneet yhden, olette nähneet kaikki. Vaikka vaatehuoneemme pursuaa vaatteita, valitsen yleensä jonkun viidestä suosikistani. Eikä suosikkeja voi ennustaa. Jotkin vain tuntuvat paremmilta kuin toiset. Lempivaatteita tai ei, on oma vaatekomeroni oikeasti pikaisen päivityksen tarpeessa. Vuoden aikana kiloja on karissut liki kolmekymmentä, mutta vaatteita olen uusinut verkkaiseen tahtiin. Pidän vaatteista, jotka eivät tunnu päällä miltään. Eivät kiristä, purista, muotoile (tai imartele). Väljistä säkeistä ja legginsseistä. Ja aina kun olen vaatekaupassa katselen vaatteita, jonkalaisia minulla jo on. Mustia, harmaita, valkoisia. En ole enää varma, mikä on vaatekokoni - turvaudun aika usein tuttuun ja turvallisen one size fits 'em all-malliin. Vaarinnapeista ja vähän urposta mallista saa plussaa. Äitinä tunnun olevan eri tavalla oikeutettu imartelemattomiin erotiikantappajakolttuihin kuin ennen. Eihän kukaan odotakaan (enää) mitään muuta.

blg11

Kaipa raskauksien ja painonnousujen jälkeenkin minuun on jäänyt jonkinlainen stigma puolijoukkueteltan kokoisiin raskausvaatteisiin ahtautuneesta odottajasta, ja vaikka olenkin ihan tyytyväinen itseeni tällaisena, en koe, että olisin liiemmin esittelemisen arvoinen. En asukuvissa enkä istuvissa vaatteissa. Kuulen yhä korvissani kaikki ne kommentit suuresta vatsasta, levinneestä takapuolesta ja ylipäänsä minun vartaloni muodon ja koon kauhistelusta. En ikinä unohda, miten nöyryyttävää oli loppuraskaudessa nousta viikottain vaa'alle ja sanoa ääneen sen antama lukema. Tai kuinka kauhealta tuntui, kun äitiystakkikaan ei mahtunut päälle. Onnekseni olen kuulunut siihen onnekkaaseen kastiin, joka on voinut sulattaa kilonsa suklaalla ja imetyksellä parissa kuukaudessa, mutta selvää on, ettei vartaloni vanhasta vaa'an lukemasta huolimatta näytä kahden lapsen jälkeen enää samalta. Sen hyväksyminen on helppoa - muodoton lörppömekko päällä. What's done is done.

blg2

Viime aikoina olen alkanut petrata. Ihan oikeasti ostanut itselleni(kin) uusia vaatteita ja olenpa hankkiutunut kaikista kulahtaneimmista raidallisista maksipaidoista eroon. Omistan viimein sen luonnonvalkoisen palmikkovillaneuletakin ja burgundyn väriset korkeavyötäröiset farkut, joiden "hankkimiseen" meni vuosia. Osansa on varmasti silläkin, että imetys päivisin on enää satunnaista, eikä imetys sikäli sanele asuvalintoja samalla tavalla kuin puoli vuotta sitten. Tämän hetkisiin suosikkeihini kuuluu muhkeiden untuvatakkien lisäksi tuo kuvissakin näkyvä jokaiselta äitibloggaajalta löytyvä oliivinvihreä parka, joka tuntuu sopivan jokaiseen mielentilaan ja Crocsin talvikengät, jotka eivät petä koskaan. Monen vuoden tauon jälkeen olen löytänyt myös paitapuserot, ruutukuosin ja pitsin, ja todettava on, että vaatteiden vaikutus on kerrassaan ihmeellinen. Tunnen oloni taas kotoisaksi, siitäkin huolimatta että keskivartaloni väljän pitsitunikan alla muistuttavaa tiikerin raatelemaa pullataikinaa. Olen antanut hiusten kihartua ja punertua ja jättänyt tuoteselosteiden syynäämisen muille.

Vaikka lenkkeilen ja annan lautasen toisen puoliskon vihertää, tarkoittaa vuoden alun elämäntapamuutos minulle jotain aivan muuta. Sitä, että voin taas olla oma itseni.

9 kommenttia:

  1. Kivat nuo Crocsin talvikengät. Ite ihastuin tänä talvena Sorelin vastaaviin ja ne oli pakko saada kaappiin :) Luottovaattet rulaa!

    VastaaPoista
  2. "...neljät velouriset yogahousut.." , paljasta heti merkit ja mistä hankittu! :) Yhdet on ainakin sobean? Niiden suolanen hinta pelottaa, mutta olen kyllä ehdottomasti täydellisiä kotihousuja vailla!

    VastaaPoista
  3. Hahaha, ihana olet! Kolmet (!) on Sobean, yhden Meandin. Synttäritoivelistaan lisäsin vielä yhdet Sobean yogat ja vuorelliset & lyhytvartiset kumisaappaat. Ei ne asiat vaihtamalla parane. :D Meandin oli huomattavan paljon halvemmat, MUTTA laadussa on vissi ero. Tilasin mun äidin kanssa samaan aikaan samanlaiset oliivinvihreät pökät viime kaudella Meandilta ja meillä kummallakin on ekojen pesujen jälkeen alkaneet saumat kurtistamaan, resorit on mitä on, väri on haalistunut aavistuksen ja polvipussitkin on bongattu. Kaksi mun kaveria on laittanut reklamaationa omansa takaisin samoista syistä, itse en jaksa lähteä sellaiseen rumbaan kotihousujen vuoksi.
    Mulla on tälläkin hetkellä Sobean yogat jalassa ja kohta yhteisiä vuosia on takana kaksi. Väri ei ole nimeksikään haalistunut, housut ovat edelleen kuosissaan (siis ilman polvipusseja tai uuvahtaneita saumoja) ja velour on pehmeää. Ainoa miinus näissä kaikista vanhimmissa yogavaareissa on, että sisäsaumaan on kertynyt aavistus pesunukkaa, siis housujen sisäpuolelle. Kumma juttu, niitä kun olenkin käyttänyt vain kuutena päivänä viikossa ja pessyt, pessyt, pessyt. :D

    VastaaPoista
  4. Minä siis ihan onnessani tilasin Meandilta yogahousut kun hokasin, että ne on paljon edullisemmat, mutta kyllä se hinta näkyy niin monin paikoin. Valitettavasti.

    VastaaPoista
  5. Mun budjetti ei antanut periksi Soreleille, vaikka ajattelinkin, että ensi talvena kyllä ostan ne villavuoriset ja nahkaiset Sorelit. Niin ihanat ne on olleet kun olen niitä Partioaitassa himoiten sovitellut (mun koossani ei vain ikinä ole sitä aitoa ja alkuperäistä konjakinväristä nahkaa!). :)

    VastaaPoista
  6. Burgundyn väriset korkeavyötäröiset farkut! Mistä!? Kysyy nimimerkki ahdistaa kun persvako vilkkuu vaan koitappa etsiä korkeavyötäröisiä farkkuja jotka olis muutakin kun mustaa tai sinistä EIKÄ mallia super slim...

    VastaaPoista
  7. No voi vitsi! Ostin ne kauden lopussa Meandi-myyjältäni esittelyrekistä. Niitä ei siis myydä enää kuin Webshopissa, http://shop.meandi.se/BizPart.aspx?tabId=4&prod=9814&catId=102 . Kokoja tosin oli enää aika huonosti. Omani ovat kokoa 31/32, mutta olisi voineet olla kyllä kokoa pienemmätkin. Ja sopivat kyllä, vaikka olisi jäänyt vähän ylimääräistä mahaakin, toisin kuin niiiin monet muut farkut. Meandin uudessa mallistossa joka julkistettiin tänään (vai eilen?) oli samalla kaavalla denimin väriset farkut, mutta onhan nämä burgundyt ihan superihanat. Kannattaa kysellä omaa kokoa Sydänpyllyistä facebookissa, jos Webshopin koot ei natsaa :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos kattavasta vastauksesta! :)
    Josko sitä satsaisi siis laatuun, käyttöä tullee noin seitsemänä (7) päivänä viikossa helposti! ;)

    VastaaPoista
  9. Niin siis kuka käskee sanomaan ääneen oman painonsa neuvolassa?? Minä kieltäydyin kolmannessa raskaudessani edes vilkaisemaan vaa'an lukemaa ja käskin hoitajan pitää ihan omana tietonaan ne luvut. Eikä me niistä sit sen enempää juteltu.

    VastaaPoista