Social Media Icons

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

52 VIIKKOA: 3/52

10 kommenttia , , , , , , , , , , , Share It:
v5v1 v3

Vuoden yhteiskuvaprojekti se taas porskuttaa! Tällä viikolla saimme kahden tuholaisemme seuraksi yhden laamansieluisen beagleneidin kun appivanhempani ottavat aurinkoa Thaimaassa. Riemunkiljahduksilta ja laminaatin rapinalta ei ole vältytty kun nämä kolme ikiliikkujaa saatettiin taas yhteen. Desibelien määrä on ollut eksponentaalisessa nousussa, mutta keittiön lattia on tuskin koskaan ollut yhtä siisti - ihana, ihana, kävelevä biojäteastia nappaa ilmasta tippuvat leivänmurut ja tomaattisiivut, luksusta!

Tuntuu, että tämän viikon aikana on tapahtunut todella paljon, vaikka tosiasiassa emme ole perinteisten kerhopäivien (5x viikossa) lisäksi olleet kuin vierailevan tähden kanssa pulkkamäessä ja viikottaisella ruokakauppareissulla. Kuluneen viikon aikana kuopus on kehittänyt itselleen infernaalisen eroahdistuskauden, jonka olennaisena osana on kaulassa roikkuminen öin ja päivin. Neljän tunnin päiväunet ovat lyhentyneet kolmeen varttiin, yöunet neljään tuntiin ja kaikkena liikenevänä aikana täytyy karjua pää punaisena. Jotenkin ajattelin, että yhden hirvittävän eroahdistuskauden kertaalleen selättäneenä osaisin suhtautua tähänkin kaivatulla tyyneydellä, mutta yhtä toivottomaksi ja turhautuneeksi minä tunnen itseni kuin puolitoistavuotta sittenkin Helmin käydessä samaa elämäntuskaa lävitse. Yritän hiipiä öisin vessaan niin hiljaa kuin suinkin vain mahdollista, mutta aina herää vauva - mikä tuntuu uskomattomalta, sillä illalla hän ei herännyt edes kahden metrin päässä huutavaan palovaroittimeenkaan. Ja siellä me istumme. Kaksin kylpyhuoneessa aamuneljältä. Kaksin suihkussa illalla. Yhdessä laittamassa pyykkejä. Tyhjentämässä tiskikonetta. Kirjoittamassa blogia. Syli on ruuhkainen ja pienempi mustasukkainen isommasta. Pieni ikäero, tätä se on.

v4

Helmi taasen tuntuu kasvaneen hetkessä isoksi tytöksi, kuten hän itseään tituleeraa. Klingon alkaa hiljalleen muuttua ymmärrettäviksi lauseiksi ja uusia sanoja tulee kymmenenkin päivässä. Toissapäivänä hän sanoi minulle ykskantaan: "äiti, osta uimapuku, mennään uumaan!", vaikkei uimisesta tai uikkareista ole puhuttu sitten kesän. Helmin mukaan hänen vaatekaapissaankin on vain mekkoja ja pikkuhousuja, ja paidat voisi kuulemma heittää roskikseen. Kaikessa pitää olla helma, jotta voi tanssia, ja kaikkialle on otettava mukaan laukku. Vaikka hän vaatimalla vaati saada viikolla kirpputorilta euron maksavan vaaleanpunaisen tyllimekon paljettiperhosyksityiskohdalla, ei se kuuluisa vaaleanpunainen kausi näy vielä ihan kaikella voimallaan meille rantautuneen. Onneksi. Hänen suosikkivaatteensa ovat värikkäitä ja kuosikkaita, ja kaikki suosikit pitää pistää päälle yhtä aikaa. Voitte arvata, millaisia raivokohtauksia aamuisin kuuntelen yrittäessäni selittää, ettei kahdeksantoista asteen pakkasäälle voi pukea päälle kolmea mekkoa ilman ainuttakaan alaosaa.

Ja varsin ilmoitusluontoisena ja supertärkeänä asiana mainittakoon, että vaikkemme koskaan varsinaisesti treenanneet potalla istumista, on Helmi ollut nyt kaksi kuukautta vaipatta ja viimeiset satunnaiset vahingotkin loppuivat viime viikolla (koputan puuta!). Heitän täällä itsekseni henkiset yläfemmat.

Nyt odotamme viikon parhaimman aikuisseuran, parhaiden ystävien ja tosi suloisen puolivuotiaan "Valdemarin", saapumista iltapäiväkahviseuraan. Vaikka mikäli lastenhuoneesta kantautuvaan huutoon on uskominen, maailmanloppu lähestyy - pikkuveli kaatoi duplotornin eikä isä saa rakentaa uutta. Voi tuskaa.

10 kommenttia:

  1. kerho 5 kertaa viikossa? meillä tytön 3v kerho 2 kertaa viikko 2h ja perhekerho kerran viikossa 3h. kävisin joka päivä jos olisi, kuluu päivät niin ihanan rytmikkäästi kerho päivinä :)

    VastaaPoista
  2. Joo, siis Helmin kerho jossa hän on tätien huomassa, on kahdesti viikossa ja sitten käydään kolmena muuna päivänä esim. avoimessa päiväkodissa ja perhekerhossa. En tiedä, mitä tehtäisiin, jos ei käytäisi kerhoissa, siinä päivä tosiaan rytmittyy hyvin, on mahdollisuus askarrella, leikkiä muiden lasten kanssa jne.

    VastaaPoista
  3. Ihanat on lapset mutta pakko kehua nyt äitiä - tuollainen tyyli sopii sulle tosi hyvin! :-)

    VastaaPoista
  4. Touhu kuulostaa kovin samalta kuin meillä. Siis tuo mekko ja tanssiminen. Meillä tuo hitusen vajaa 2 v tosin kelpuuttaa housut jalkaansa, mutta kotona kun alkaa tanssittaa, niin ehdottomasti pitää hakea omasta huonesta tuolin päältä se pinkki puolihame. Onneksi sankaritar osaa pukea sen jo itse päälle, ettei sitä tarvitse olla jatkuvasti päälle pukemassa.

    VastaaPoista
  5. Komppaan Linneaa, onpa kaunis mamma!

    Ja hyvä, jee, mahtavaa Helmi!! Tuota odotellessa *huoh*

    VastaaPoista
  6. Tykkään Anna ihan hirmuisesti sun blogista ja tyylistä kirjoittaa, vaikka niin äärimmäisen harvoin jätän mitään puumerkkiä itsestäni! Kirjoitat niin elämänmakuisesti ja rehellisesti arjestasi, että joka postaukseen voi samaistua! Ja teksteistäsi huokuu kuinka onnellinen olet lapsistasi ja elämäntilanteestasi, mutta sinun ei tarvitse kuorruttaa postauksiasi makealla, vaan kerrot rehellisesti millaista varmasti lähes jokaisen lapsiperheen arki on; niin ihanaa, mutta välillä niin raskasta ;) Ja komppaan edellisiä, tuo tyyli on niin sua, näytät upealta! :)

    VastaaPoista
  7. Voi, kaunis kiitos ihanasta palautteesta! On oikeasti todella ihanaa kuulla, että olet saanut jorinoistani jotain - sen kuuleminen tuntuu oikeasti tosi palkitsevalta! Toisinaan mietin, jaksaisinko itse lukea jonkun arkisia vuodatuksia ja kuinkahan moni hengailee jonkinlaisen sosiaalipornon toivossa (täältä kyllä tuskin irtoaa), joten on ihana kuulla, että ne arkiset tekstit on sellaisia, joihin samaistua. :) Jotenkin viime aikoina on kyllä ollut sellainen... Erityisen onnellinen olo, asiat vain ovat muuttuneet ja muuttumassa niin hyvään suuntaan, yöt alkavat hiljalleen tasaantua, muuttojen tuomat muutokset arjessa väistyä jne. Pulkkamäkeä ja makaronilaatikkoa, tykkään ;)

    VastaaPoista
  8. Hoh, voi teitä! Mä ihan punastuin!

    Mun pitäisi kirjoittaa (julkaista oikeastaan, se on jo tehty) kuivaksiopettelusta, koska niinkuin olen kertonutkin, on se ollut melkoinen tuskien taival. Yksi potta lepää säpäleinä Ämmässuolla, tahtova taapero kun ei hommasta ensi alkuun innostunut.... Meillä homma kävi oikeastaan aika nopeasti ja maaginen keino istuttaa lapsille potalle olikin aika yllättävä (uhkailun, kiristyksen ja lahjonnan lisäksi). Ja kun Helmi siihen kerran istui, niin halusi istua siinä siitä lähtien. Parin päivän pottatreenin jälkeen otin vaipat pois, vahinkoja on tullut jokusia. Mutta sellaista on elämä :) Kyllä se Ainollekin aukenee - kun on sen aika!

    VastaaPoista
  9. No voi kiitos! Itse asiassa kyllä mietin, kehtaanko julkaista näitä kuvia ollenkaan, koska mun hiukset on saaneet liiskaantua pipon alla kolme päivää ilman pesua (hups), joten ehkä se on se punainen huulipuna. Tai rikkinäiset kotileggarit, haha! Ei vaan, tuo perushenkkamaukan neulemekko on yksi mun supersuosikeista, niin mukava ja ihana. :)

    VastaaPoista
  10. Meillä on myös vaaleansininen, megamuhkea tyllitutu joka pitää kaivaa parhaimpiin tansseihin mukaan. Apua ei kaivata eikä kelpuuteta, tuttua. :) Jännää, koska itse en tosiaankaan ole mitenkään erityisen laittautuvaa tyyppiä, en edes meikkaa arkisin ja kuljen velourvaatteissa kotona lähes poikkeuksetta. Tai kuten tänään, rikkinäisissä legginsseissä. :D

    VastaaPoista