Social Media Icons

torstai 2. tammikuuta 2014

52 VIIKKOA: 1/52

11 kommenttia , , Share It:
b1 b2 b3

Äitiblogeja seuraavilta on tuskin jäänyt huomiotta Elsan viime vuonna toteuttama yhteiskuvahaaste, siis 52 viikkoa, jossa hän otatti itsestään ja lapsestaan vuoden jokaisena viikkona vähintään yhden yhteiskuvan. 52 viikon, eli vuoden vaihteessa Elsa rohkaisikin muita bloggaajia ja äitejä samaan, ja tottahan me otimme haasteen vastaan! Idea on minusta mahtava, koska ainakin meillä on niin, ettei kuvia minusta ja lapsista juuri yhdessä ole. Sen sijaan lapsista ja jokaisesta heitä sylitelleestä isomummosta voisi koota ihan kokonaisen gallerian - myös muiden sukulaisten kameroilta.

Tulen ikuisesti muistamaan ne kauhun ja häpeän hetket, kun appivanhempani olivat ostaneet vanhemmilleen digitaaliset valokuvankehykset ja koonneet sinne kuvia lapsenlapsista ja lapsenlapsenlapsista, ja suloisista soseensyöntikuvista ja ensiaskelista kuva vaihtuikin minuun, joka istun synnytysairaalan kanttiinissa maitotahraisessa sairaalamekossa, tukka länässä ja vajaan vuorokauden vanhan vauvan äitinä hymyilen vaivaantuneena. Ne olivat muuten elämäni pisimmät viisi sekuntia ennen kuvan vaihtumista mökin kukkaistutuksiin. Siinä pokkarilla otetussa kuvassa ei nimittäin ollut mitään eteeristä. He hieman pahoitellen selittivät että muita lapsen kanssa (tai ilman) ei minusta kuluneelta vuodelta ole. Luojalle kiitos siitä, että miehen isovanhemmat luulevat niitä tuomiopäivän digitaalisia valokuvankehyksiä sähkösiepoiksi eivätkä pidä niitä päällä kuin joulun pyhinä.

Blogissa olen esiintynyt kuvissa yhä enenevissä määrin siksi, että haluan pitää tätä myös jonkinlaisena muistijälkenä tai vauvakirjana lapsille, johon kuvat toisesta(kin) vanhemmasta sopivat hyvin. Hetki ennen kuvan ottamista on kuitenkin oikeasti tavattoman vaivaannuttava, etenkin siksi, että minusta räpsitään useimmiten kuvia parkkipaikan nurkassa auton jo ollessa käynnissä, miehen pitäessä tyypillistä ei olisi aikaa tälläiseen-marinaansa. Suurimmassa osassa mökötän, joissakin näytän keskisormea ja murto-osassa hymyilen väkinäisesti. Tähtihetkiä, tähtihetkiä.

Nimesinkin tämän 52 viikkoa-projektin meidän yhteiseksi projektiksi, jossa jokaisella on osansa. Minä lupaan olla näyttämättä kansainvälisiä sormimerkkejä ja hän lupasi vaientaa sisällään asustavan marisevan keski-ikäisen naisen. Lasten osuus taasen... Jos olette ottaneet kuvia yhdessä kahden kurittoman terrierin kanssa, tiedätte, että editorial-materiaaliin ei ylletä (tässäkään) postaussarjassa. Arkisiin yhteisräpsyihin vain.

Nämä kuvat saimme aamupäivällä kotisohvalla hetkeä ennen ruokakauppaan lähtöä. Toinen kiipesi päälleni pomppimaan ja toista nappasin jalasta kiinni jottei hän olisi möyrinyt (pää edellä) takaisin omiin touhuihinsa. Joulukuussa perhepiirissä juhlittiin neljiä syntymäpäiviä, joulua ja uutta vuotta, ja nyt edessä on paluu arkeen. Siis tylyt seiskan aamut, pullaton kahvitauko ja yksinäiset puistopäivät. Kuopus pyörittää hammastehdasta ja neljä samaan aikaan puhkeavaa hammasta pitävät huolen, ettei öisin nukuta kahta tuntia pidempiä pätkiä, mikä tietysti näkyy ja tuntuu. Elsan (viisain) sanoin: nyt on näin.

11 kommenttia:

  1. Mie ajattelin aloittaa saman projektin myös. Se on samalla koko perheen projekti, sillä mun mies ok lyhytpinnainen sen suhteen, että jaksaisi ottaa minusta ja lapsista kuvia. Nyt täytyy ottaa ihan asiakseen ja toteuttaa tämä projekti! :-)

    VastaaPoista
  2. Loistava idea! Meillä myös todella vähän kuvia minusta ja lapsista, minusta noin muuten ja samoin miehestä ja lapsista. Haastankin miehen tähän mukaan. Meillä tämä voisi olla 2x52.

    Hyvät kuvat saitte heti ekalle viikolle.

    VastaaPoista
  3. Elsan blogissa ihailin kuvagalleriaa moneen kertaan ja päätin, että jos hän haastaa muitakin mukaan, aion lähteä mukaan ehdottomasti. :) Nyt kuvat otettiin pakosta "jo" tänään, mies lähtee viettämään pitkää viikonloppua harrastustensa pariin ja minä jään ilman kuvaajaa. Vaikka kaipa kaukolaukaisimen ja jalustan kanssakin voisi...

    Toteuttakaa ihmeessä tuo hieno haaste! Tekstissä on ylhäällä linkki Elsan haasteeseen, ja siellä kannattaa käydä tunnelmoimassa ja katsomassa, miten arkisista tilanteista ja paikoista sai niin ihania ja kivoja kuvia. ;)

    VastaaPoista
  4. Joo, on hyvä "tekosyy" - ja kannattaahan lapsillekin oikeasti taltioida vuoden arkisia ja hienoja hetkiä sen ihmisen kanssa, joka yleensä arjen ja vastuun lapsista kantaa. :)

    VastaaPoista
  5. Mä lähden mukaan haasteeseen! Elsan blogissa olen seurannut koko vuoden kuvia ja se on ollut kiva idea, koska tunnistin (jälkeen kerran!) itseni tuosta kirjoituksestasi - eipä näy minunkaan pahemmin kuvissa, joten muutama selfie kerran parissa vuodessa syrjäytetään kunnon haasteella! Lisäksi alkanut vuosi on kuopuksemme eka kokonainen vuosi, joten senkin vuoksi ikuistamisen arvoinen (kun esikoisesta jäi ottamatta ne ekan vuoden 52 kuvaa yllättävien kiireiden vuoksi)! :D

    Ihania ootte!

    PS. Haha, eteerisyys on muuten kaukana niistä minunkin kuvistani, joissa epämääräinen sininen teltta näkyy märkien läikkien ja levahtaneiden nappien alta... Enkä kehdannut pitää sisällä sairaalassa niitä ylisuuria aurinkolasejakaan, jotka yleensä pelastavat meikittömät päivät ja valvotut yöt! ;)

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia teistä! :) Meiltäkään ei hirveästi löydy kuvia, joissa pojan kanssa olisin. Enemmän on kuvia joissa poika on isänsä kanssa. Mikä lie kun tuntuu niin vastenmieliseltä olla kuvattavana. Mutta tämähän olisi mahtava idea, vaikkei kuvia missään julkaisekaan. :)

    VastaaPoista
  7. sini | Oi, mikä #muija3. tammikuuta 2014 klo 15.22

    Minullakin kävi mielessä aloittaa tää, mutta ehkä ensi vuonna sitten. ;)

    VastaaPoista
  8. miten ihana idea! pitää itsekin alkaa toteuttamaan tätä :)

    VastaaPoista
  9. Aivan mahtava idea! Tartuin heti tähän haasteeseen ja myös mieheni innostui tästä, ja napsikin tänään aamulla kuvia minusta yhdessä esikoiseni kanssa ja myöhemmin otti kuvia jossa olen vauvan kanssa :) Täytyy jossain vaiheessa yrittää ottaa sellaisia kuvia, jossa olisin kummankin lapsen kanssa. Onnellista alkanutta vuotta<3!

    VastaaPoista
  10. Hmm... vielä ehtis! Ehkäpä tartun haasteeseen itekkin :). Nyt on näin-toteamus saattaa kyllä toisinaan auttaaki!

    VastaaPoista
  11. Aivan mahtava idea! Meillä minusta ja lapsista yhteisiä otoksia on ihan liian vähän. Toivottavasti tämän vuoden jälkeen monta monta enemmän. Ensimmäinen otos otettu. Mielenkiinnolla odotan minkälaisen saaliin kanssa voin paukutella henkseleitä vuoden lopussa :)

    VastaaPoista