Social Media Icons

torstai 19. joulukuuta 2013

Yhden lahjan saat

21 kommenttia Share It:
joululahja1

Alati huolestuneena maapallon tilasta (yeah right) ja etenkin meillä pyörivästä rojun määrästä tein jo lokakuussa yhden joululahjan-statementin. Ajattelin, että se yksi rakkain ja ihanin lahja vain täyttäisi pukin kontin, samalla tavalla kuin syntymäpäivinä ja aikaisempinakin jouluina. Viime jouluna the lahja oli Brion leikkihella, syntymäpäivillä potkupyörä.

Tänä vuonna kaappasin mukaani tarjouksesta Brion punapilkulliset nukenrattaat ja nyökkäilin rattaiden kuvaa pahvilaatikossa ostoskärryssä hämmästelleelle kaksivuotiaalle. Katsopas vaan, niinpä onkin rattaiden kuva siinä. Meni läpi, 6-0. Ensi vuonna tilanne saattaa olla varsin toinen… Meille postiluukusta sataneet lelukuvastot on selattu (ja revitty), mutta toiveita tai pyyntöjä ei Luojan kiitos ole esitetty. Vaikka tiedän, etteivät lapset, vauva etenkään, osaa edes odottaa joululahjoja saapuvaksi, olen silti hankkinut niitä. Enemmän kuin yhden, myönnän. Enin osa on kirpputorien lelulöytöjä ja Saiturin pörssin poistokorista bongattuja euron Ella & Aleksi-palapelejä ja -kirjoja, joten suuren suurista investoinneista lasten joululahjavuorta koskien tuskin puhutaan.

Jouluksi ostetut lelut ja tavarat on pyritty miettimään käyttäjiänsä ajatellen: viime syntymäpäivillä kummitädin ostama käsinmaalattu, puinen cupcake-setti leikkikeittiöön oli menestys siinä missä lapsen itsensä kirpputorilta bongaama muovinen hampurilaisateriasetti. Kumpaakin osapuolta miellyttävää sorttia löytyy tänäkin vuonna pukinkontista: Barbieta ja Marimekkoa.

Toivoisin, että lapset muistaisivat näistä jouluista lahjapaperivuorien sijaan samanlaisia asioita kuin minä muistan omista lapsuuden jouluista: joulupäivien ainutlaatuisen tunnelman, hyvän ruoan ja yhteiset perinteet. Muistan, kuinka erityisen tärkeältä jouluna tuntui se, että kovasti töitä tekevä isänikin istui poikkeuksellisesti muiden kanssa juhlapöydässä ja jäi vielä jälkiruoallekin, kalan muotoisen kalapateen jota en koskaan uskaltanut maistaa sekä aikuisten jakamattoman huomion. Juttelin viikolla minulle rakkaan ja tärkeän isotätini kanssa, joka kertoi, että on viettänyt viimeiset pari joulua yksin kaupungissa, sillä isovanhempieni sukutalosta katosi lasten (meidän) myötä joulutunnelma, jonka vuoksi matkustaa syömään perinneruokia ja odottamaan joulupukkia. Vanhempieni erottua joulutraditiot muuttuivat, samoin tietenkin kokoonpano. Ja aivan uudet mullistuksensa on tietenkin tuonut oma perheeni, mies ja lapset. Meillä joulut tuntuvat olevan tätä nykyä yhtä sompaamista edestakaisin, joulupuuroa siellä, joulurauhan julistusta täällä, joulupäivällistä tuolla ja tapaninpäivän ajoja jossain ihan toisaalla. Ehkä minä kaipaan lapsuusajan jouluja. Silloin niin paljon inhoamiani pehmeitä paketteja, epävireistä pianosäestystä, suklaakonvehtiähkyä (se tosin onnistuu edelleenkin jo marraskuussa) ja parhaita joululahjoja: tammikuulle sovittuja elokuvateatteritreffejä, joilla sai syödä niin paljon irtokarkkeja kuin jaksoi ja joiden päätteeksi pääsi aina pizzalle.

Millaisin periaattein te ostatte lahjoja? Vai ostatteko ollenkaan? Olenko ainoa nostalgiankaipuinen haihattelija joka tuntee kadottaneensa joulutunnelman kolmen päivän läpsystä vaihto-reissuihin?

21 kommenttia:

  1. Mä toisaalta ymmärrän mutta samaan hengenvetoon myös kysyn että mikä siinä on niin vaikeaa että hankkii vain sen yhden lahjan? Teilläkin kun on lapset vielä niin pieniä että se on ihan oikeasti vielä aika nautinnollista kun se ei ole sitä "haluun ton ton ton ton ton ton ton ja ton"-mantraa. Mitä isommaksi muksut kasvaa niin sen hankalampaa se on pitää kurissa sitä tavaramäärää ja sitä että niitä lahjoja ei tule ihan päättömästi. Ja kun nyt ei vielä tarvitse keskustella siitä miksi ei ole tarpeellista saada kaikkea.
    Se joulu kun on paljon muutakin kuin sitä tavarataivasta ja siitä kaikesta muusta ymmärtää paljon jo ihan pieni lapsikin. Ja saa enemmän irti kuin siitä tavarapaljoudesta.

    VastaaPoista
  2. On meillä oikeasti lahjat laskettavissa yhden käden sormilla. :) Ehkä tämä joulunaika on sitä, että voi ansaitusti ja luvan kanssa lahjoa lapsia, joille ei muutoin juurikaan osteta leluja. Mutta samaa tulin kyllä miettineeksi itsekin, että miksei ihan tosissaan voisi ostaa vain sitä yhtä lahjaa. Koska rakastan tarjouksia ja kaupanpäällisiä, en kuitenkaan jättänyt niitä 99 senttiä maksaneita palapelejä (2 kpl) hyllyyn kun tiesin esikoisen niitä rakastavan ja niitä monta kertaa päivässä kokoavan. Ehkä jos hankittavana olisi isompia ja kalliimpia juttuja, miettisin toisen kerran.

    VastaaPoista
  3. Mä olen ostanut Pojulle kolme lahjaa, joiden tiedän olevan oikea menestys. Neidille on yksi, kun jotain piti ostaa ja löysin Brion norpan/hylkeen mikä lie -60%, kun siinä oli pieni tahra. :D
    En aio ostaa enempää, kun sukulaisilta niitä kuitenkin valuu ihan liikaa. Ja pyrin siihen, ettei joulusta tulisi lapsille lahjajuhlaa. Kuvastoja ei onneksi tajuttu meilläkään, vaikka mielenkiinnolla niitä tutki ja kaupasta ei vieläkään ymmärrä vaatia mitään, joten hyvin mennyt tähän asti. ;)

    Me vietetään joulu täällä kolmestaan tai nelistään kotona, joulupäivä mun isän luona ja tapaninpäivänä lasten isä nappaa nuo omille vanhemmilleen. Jonkunlaista säätöä nämä joulut tulee varmaan aina olemaan, kun yhdessä ei enää olla, mutta ainakaan minään päivänä ei tarvi monessa suunnassa hypätä. :)

    VastaaPoista
  4. Mä en ole kaikkia lahjoja edes hankkinut vielä, mutta samalla periaatteella mennään ettei aiota opettaa lapsia siihen että lahjat ovat pääosassa tai että niitä tulee tolkuttomat määrät. Viime vuonna kummallekin lapselle oli viitisen lahjaa, joista osa oli tarpeellisia vaatepaketteja. Tänä vuonna ostettuja/vielä kaupassa odottelevia lahjoja on esikoiselle 5, joista kolme ovat ostettu tammikuinen kerhonaloitus mielessä, ja kuopukselle en ole keksinyt lahjan lahjaa, mutta kyllä aion vielä muutamat paketit hänelle hankkia. :) Lahjoja tulee sukulaisilta kuitenkin lisää, vaikka heiltäkin ollaan toivottu vähäisesti leluja ja mieluummin käytännöllistä ja tarpeellista tavaraa.

    VastaaPoista
  5. Lehdessä oli juttu että sopiva määrä lahjoja on niin monta kuin on ikävuosia. Täten odotankin itse 25:ttä lahjaa :D Aikuisena ei saa toivoa lahjoja, mutta muutamia juttuja olen toivonut, jos joku on sattunut kysymään, kun oma rahatilanne on vähän heikko. Myös miehelleni olen toivonut paria lahjaa anopilta ja isältäni. Ostakoon ne, joilla on paremmin varaa :)

    Lapselle ei ole kuin pari vaatetta joululahjaksi. Ei yksivuotias ymmärrä minkään päälle. Isovanhemmat varmaan ostaa kaikkea, mutta en viitsi kieltääkään, vaikka olenkin sitä mieltä että hirveä tavara määrä on ihan älytöntä.

    Älytöntä on myös koko joulun ravaaminen paikasta toiseen, mutta sama on meilläkin edessä.

    VastaaPoista
  6. Varmasti aika hyvä nyrkkisääntö! Mulla on joululahjalista myös ja jotain ihan ostinkin itselleni, miehen suosiollisella luvalla. Hän ei halunnut ostaa minulle lahjaa, kun ei kuulemma osaa tahi halua stressata, joten shoppailin laivalla tax-freessä ihan huulirasvan, kynsinauhavoiteen ja yhden huippuihanan kosteusvoiteen. Olisikohan lasku ollut 25 euroa… :D Niin, ja tänään törsäsin toisen mokoman Marimekon tehtaanmyymälässä kun ostin tarjoiluastian joulupöytään - senkin joululahjaksi meille, heheh.

    Ja kyllä, tämä ravaaminen tuntuu kyllä niin idioottimaiselta. Ensi jouluna ollaan yökkärit päällä eikä mennä MIHINKÄÄN.

    VastaaPoista
  7. Vaatepaketit on ihania, vaikkei lapset ehkä niitä osaakaan arvostaa kuten aikuiset. Niitä mekin on toivottu kun on kyselty lahjatoiveita. :)

    VastaaPoista
  8. Ai, voi ei! Mulla on mennyt nämä uutiset ihan ohi kun olen vain vellonut omissa muutoksissani, kiireissäni jne. enkä lukenut blogeja ollenkaan. Tosi ikävä kuulla. :(
    Plussapuolena varmaankin juuri tuo, että saa oikeasti hengähtää eikä tarvitse juosta kaikkialla. Meillä siis oikeasti viisi paikkaa ja kolme päivää ja kaiken lisäksi (sukulaisten painostuksesta) yksivuotisjuhlat kolme päivää ennen joulua. Mulla otsasuoni pullottaa jo nyt. :D Viime jouluna meininki oli vielä villimpää kun oltiin aatonaattona päästy pois synnäriltä ja KAIKKI halusi tavata, onnitella jne. Välipäivät menikin levossa kun tikit repesi ja kudosnestettä vuosi desitolkulla. Ihan oli kaikki retket tarpeellisia ja kaivattuja…

    VastaaPoista
  9. Apua, tuossa viimeisessä kappaleessa en siis mitenkään kritisoi teidän joulun viettoa. Piti tulla vielä selventämään, ettei jää se kuva että arvostelisin teidän tapaa. Turhauttaa vaan itseäni kun mun molemmat vanhemmat tahoillaan, mun isovanhemmat ja appivanhemmat kaikki haluaa tietenkin meidän käymään ja tuntuu että pyhät täytyy juosta tukka putkella paikasta toiseen, vaikka haluais vaan rentoutua.

    VastaaPoista
  10. En ajatellutkaan sun tekevän niin. :) Koska ihan pöllöä se on minustakin! Siis se tukka putkella juokseminen niinä pyhinä kun on perinteisesti hiljennytty ja rauhoituttu, laitettu kulunutta vuotta pakettiin ja ladattu akkuja. Bloginkaan puolelle en ole jotenkin saanut aikaiseksi oikein mitään joulujuttuja, koska rehellinen ollakseni, en odota joulujuoksuja innolla. Ehkä enemmänkin sitä lasten iloa, hyvää ruokaa ja suklaata. ;) Yllä kommenteissa kerroinkin, että meillä on tosiaan joulua edeltävänä viikonloppuna yksivuotiskemut jossa tavataan samoja ihmisiä kuin joulunakin. Ei nappaisi. Mulle on jäänyt jo viime vuodesta sellaiset traumat kun sen vastasyntyneen kanssa piti ravata pitkin kyliä ja KAIKKI halusi tavata ja välipäivinä olikin pakko ottaa rennosti kun tikit repesi ja kudosnestettä vuosi desilitroittain. Ajattelin silloin, että tänä jouluna osaisin hiljentää vauhtia ja olla vaan, mutta mitä vielä. "Joo, tottakai me tullaan tapanina. Mennään vaan eka sinne ja sinne…". :D

    Joillekin se ehkä sopii ja toiset siitä tykkää, mutta mä mieluummin olisin vaan. Koska niitäkään päiviä ei normaalisti juurikaan ole, kun saa perheen kesken OLLA vain, ei käydä kaupassa, juosta perhekerhoon, Linnanmäelle tms.

    VastaaPoista
  11. me ollaan yleensä vuoron perään joulu toisen vanhemmillan mutta tänä jouluna taidetaan ekaa kertaa olla ihan omassa kotona koko aatto:) me ei harrasteta tota paikasta toiseen juoksua..tapanina ehkä mennään syömään yhden mummon luo mutta ei muuta.
    lahjoja..muutama per lapsi.meillä osataan jo toivoa ja jopa toi pienempi lukee kuvastoja ja ihailee marttia:D toiveita ei tänä vuona hirveen moni kysyny mikä oli harmi..olis ollu lista tarpeellisia juttuja toivottavana.

    VastaaPoista
  12. piti tarkentaa et ite ostan muutaman lahjan molemmille..sit tietty sukulaisten omat päälle.kauheet kasathan niitä on joka joulu:D

    VastaaPoista
  13. Meidän lapsella on joulukuun alussa synttärit. Tuntuu, että tyyppi on saanut koko kuukauden lahjoja lahjojen perään. Ainakin joka viikko on tullut jotain, joko myöhästynyt synttärilahja tai aikainen joululahja. Itse en ole yhtään sen parempi: synttärilahjaksi hankimme nukkekodin, ja nyt olen joulukalenterissa antanut joka ikinen päivä siihen yhden kalusteen. Ehkä vähän liiallista, mutta tuntui alkukuusta hyvältä idealta.

    Olemme miehen kanssa päättäneet, että lapselle hankitaan yksi synttäri- ja yksi joululahja, siis meiltä molemmilta yksi yhteinen. Tosi vaikea pysyä periaatteissaan! Minulla ongelmana on lähinnä se, että pidän hirmuisesti leluista, ja tosi mielelläni rakentelisin itse massiivisia duplokaupunkeja ja hipeltäisin söpöjä montessorileluja ja -pelejä (hei kiitti vaan niistäkin mainoksista! :D). Olen nyt onnistunut aika hyvin välttelemään kaikkea ostelua. Mies valitsi lapsen joululahjan, enkä ole itse ostanut MITÄÄN. Yhden pikkiriikkisen itse tehdyn paketin hän kyllä saa minultakin...

    VastaaPoista
  14. Olen siinä mielessä onnekas että meidän ei ole koskaan tarvinnut juosta jouluna minnekään. KOSKAAN. Pieni on suku ja mun lapsuudenkoti on se paikka jonne kaikki tulee, me ei lähetä minnekään (paitsi sinne nyt tietysti kun en siellä enää asu). Mun ei pitänyt ostaa lapselle juurikaan lahjoja mutta en tajua miten niin kävi että melkoinen kasa niitä nyt kuitenkin sitten on. Tosin paketoin hänelle myös esim uuden hammasharjan :D Ja sisätossut ja reppu päiväkodin aloitusta varten jne. Mutta muutama lelu taisi lipsahtaa liikaa ja mietinkin jo että otanko osan vielä takaisin jemmaan. Vaikkakin siis ne on lähinnä lisäosia Brion junarataan ja Dublo-kokoelmaan, ei mitään massiivisia siis. Tosiaan kun pieni suku on ja lahjottavia siten ei paljoa eikä missään tarvitse ravata niin en koe että joululahjoista pitäisi luonnonvarojen tai stressin takia nipistää. Enkä usko että lapsi ensi vuonna enää muistaa mitä tänä vuonna sai joten lahjamäärää voi hillitä vielä silloinkin. On lähisuvun toistaiseksi ainut jälkeläinen niin onhan se tavallaan ymmärrettävää että halutaan lahjoa kun kerrankin on joku pikkuinen jota lahjoa :) Ja siis kääk, ei niitä lahjoja nyt niiiiiiiin paljoa edes ole! Kaikki on suhteellista, en taida edes osata ajatella millaisia lahjavuoria ne on mitä ne pahimmillaan joillain ovat!

    VastaaPoista
  15. Ja siis lisäyksenä että miehen suku asuu niin kaukana ettei sen vuoksi käydä jouluna sielläpäin vaan vasta esim talvilomalla kun on reilummin aikaa.

    VastaaPoista
  16. Syntinen jouluihminen ilmoittautuu, meillä on pelkästään itseltämme lapsille noin viitisen pakettia ja tiedän, että isovanhemmilta ja kummeilta tulee keskimäärin toiset viisi pakettia. Kuulostaahan näin laskettuna kymmenen pakettia 1- ja 2,5-vuotiaille paljolta, mutta meidän suvussa/perheessä se on tavallista. Hyvää tässä on se, että yleensä on vain yksi isompi (lapsen toivoma) lahja, esim. kaksivuotislahjaksi Esikoinen sai viime kesänä leikkikeittiön ja yksivuotislahjaksi Tosikoinen kävelykärryn. Toisekseen, me olemme siitä hassuja (siis minä ja oma lapsuuden perheeni, joista suurin osa jouluperinteistämme juontaa), että paketoimme joululahjoihin suurin piirtein KAIKKI tavarat, joita olisi muutenkin tullut ostettua. Kärjistettynä voisi sanoa, että lahjapaketista saattaa kuoriutua vaikkapa pumpulipuikkopaketti, jos sellaisen ostamisen unohtamista on saattanut joulukuun tienoilla harmitella. ;) Täten meilläkin lapset tulevat saamaan joulukääreissä mm. lämpökerrastoa, uimapukua, ruokailuvälineitä, ynnä muuta hyödyllistä tavaraa, jota olisi muutenkin pitänyt hankkia. Varsinkin tänä vuonna olen painottanut sukulaisille, että emme kaipaa yhtään enempää sälää ja pikkuleluja. Sen sijaan toivoimme paria isompaa "lelua" (Esikoisen haaveissa varsinkin SmartMax-magneetit, ainoa hänen itsensä esittämä lahjatoive) sekä tiettyjä hyödykkeitä, jotka muutoinkin ovat hankintalistalla (ostetaan sitten joulun jälkeen alesta jos ei pukki tuo ;D). Uutena asiana ilmoitin, että voivat myös mieluusti lahjoittaa lapsille omaa aikaansa (esim. viemällä lapsen pulkkailemaan, kotieläintarhaan, huvipuistoon, minne vain). Mielenkiinnolla odotan, saadaanko näitä jälkimmäisiä lahjoja ollenkaan - toivottavasti saadaan!

    VastaaPoista
  17. Ja vielä tuohon paikasta toiseen juoksemiseen: Me ollaan tietoisesti rauhoitettu itse jouluaatto. Silloin emme juokse itse yhtään minnekään, mutta meidän luonamme saa kyllä piipahtaa. Emme myöskään haali yhtään enempää visiittejä kuin mitä muutoinkin läheisiä näemme, eli isovanhemmat ja omat sisaruksen (passelisti lasten kummejakin ovat). Tulee ehkä viikon sisällä suoritettua normaalisti parin viikon aikana suoritetut kyläilyt, joten ei onneksi aivan hirveästi joudu venymään. :)

    VastaaPoista
  18. Ymmärrän tuon ahdistuksen kulkemisista. Me tehtiin avioliiton alkuaikoina ennen lapsia niin, että oltiin vuorovuosina aatto mun tai miehen vanhemmilla. Ekan lapsen eka joulu vielä mentiin tällä aatto siellä, joulupäivä tuolla - periaatteella. Mutta sitten minä vihelsin pelin poikki. Meidän toinen lapsi syntyi 6päivää ennen joulua, joten sanoin, että ihan ehdottomasti olemme kotona ja sinnekään emme toivo mitään hullua ryntäystä. Synnytys oli ollut suht rankka ja kotona odotti 1v7kk esikoinen. Isovanhemmat kyselivät meitä toiselle paikkakunnalle kylään jouluksi, mutta melkein hermostuin kysymyksestä. Me kaksilapsinen perhe pakkasessa ajelemassa ympäri Suomea, joukossa vielä vastasyntynyt ja juuri synnyttänyt äiti! Hoh! Paras paikka on kotona. Olet kyllä ollut hirmuisen taipuisa suostuessasi viime jouluna sinkoilemaan paikasta toiseen. Hattua nostan!

    Nykyisellään ollaan joulut aina kotona. Korkeintaan käydään mun vanhemmilla syömässä (asuvat samalla paikkakunnalla), muuten ollaan kotona. Tuntuisi ihan hölmöltä, että me kolmelapsinen perhe ajelisimme lahjoinemme ympäriinsä - joulu vietettäisiin isolta osin autossa. Ajelkoot aikuiset ihmiset, jos haluavat ja kun matkanteko on niin kivuttomampaa. Haluamme rauhoittaa joulun leppoisaan kotoiluun. Meille saa tulla, jos haluaa meitä tavata. :) Tähän täytyy vielä lisätä, että moni ihminen haluaa olla joulunsa kotonaan, miksi siis meidän pitäisi aina antaa periksi ja härvätä ympäriinsä? Olemme sitä paitsi halunneet alkaa rakentaa omia jouluperinteitä ja niiden rakentaminen on työlästä ja turhaakin, jos joulua ei olla kotona. Lasten kasvaessa olen alkanut kuulla kysymyksiä ja toiveita, että olemmehan me joulun kotona, eihän mennä ympäriinsä. Lapsetkin haluaa rauhallista kotioleilua. Minä ja mieheni olemme samaa mieltä, joulu on levon ja rauhan aikaa, kotona. Arki on tarpeeksi hektistä työn, eskarin, kerhon jne. kanssa.

    Tulipas pitkä kommentti, mutta koskettaa niin läheltä omaa elämää ja sitä kouhuntaa, mitä joulu aiemmin aiheutti ympäriajelun takia, että oli pakko vaahdota. Kiitos ja anteeksi. :) Leppoisaa joulun aikaa perheellenne ja olkaa armollisia itsellenne siinä liikkumisrumbassa. :)

    PS. Lahjoista vielä, mullakin oli periaatteena, että yhdet lahjat per lapsi, mutta se on vähän lipsunut. Pakettiin on varsinaisen lahjan lisäksi laitettu yökkäri ja kerhotossut, vaikka olishan ne voinut antaa ihan arkenakin... :)

    VastaaPoista
  19. me on ostettu lapsille neljä lahjaa per nenä, loput tulee kummeilta & mummolta, ja se riittää.
    sillain että pehmeitä paketteja oon ostanut kaikille yhden ja sitten kaksi lelua, meillä harvoin ostetaan muuten leluja kuin jouluna ja synttärinä.
    siksi sanotaan aina kaikille että meille saa tuoda leluja lahjaksi, moni tuntuu toivovan taas ettei leluja saisi.. :)

    VastaaPoista
  20. Vielä viime jouluna ravattiin jokaisena päivänä pitkin kyliä vuoden ikäisen pojan ja säkkien kanssa ja tälle vuodelle tehtiin jyrkkäpäätös siitä, että me ei liikuta aattona yhtään mihkään. Tänä aattona halutaan olla rauhassa kotona, varsinkin kun lapsia on yhden sijasta kaksi. Jouluna saadaan toki viereita mutta sehän ei haittaa yhtään! Pääasia ettei tarvitse pakata lapsia kasseineen autoon ja ajella pitkin pääkaupunkiseutua. Sensijaan katetaan joulupöytä meille ja jonka äärelle myös appivanhemmat tulevat :) Joulupäivänä puolestaan kokoonnutaan aina appivanhempien luokse jonne tulee mieheni sisko ja veli perheineen, se on sellainen tapa josta ollaan jo kahdeksan vuotta pidetty kiinni. Myöhemmin joulupäivästä saadaan minun sukulaisia kylään, mutta sekään ei haittaa sillä saadaan olla kotona ;D

    Ja mitä lahjoihin tulee, niin jos muihin verrataan ollaan miehen kanssa ostettu ihan liikaa paketteja meidän reilu kaksi vuotiaalle pojalle! Mutta meidän perheissämme tämä on ollut ihan lapsuudestani asti tapana ja erityisesti minun perheeseeni on ihanan jouluruoan, yhdessä olon ja lautapelien lisäksi kuulunut aimoannos paketteja, ja niin ollaan tätä "perinnettä" jatkettu :) Antoi sitten yhden paketin tai kymmenen niin ei kumpikaan pahasta ole! Lisäksi mitä olen muiden kanssa jutellut joululahjojen antamisesta puolisolle, niin harva tuntuu antavan edes sitä yhtä pakettia puolisolleen. Meillä se ei koskaan edes jää yhteen ja tänäkin vuonna miestäni odottaa neljä pakettia. Mutta paketeissa kukin tekee tavallaan! Lisättäkööt vielä, että poistun paketit sisältävät myös pehmoisiapaketteja joten kaikki tusinat eivät ole leluja :D Vauva puolestaan saa ihan vain muutaman paketin, sillä hän ei joulusta ymmärrä pihahdustakaan mutta jotain on kuitenkin kiva pienokaisellekkin ostaa.

    VastaaPoista
  21. Lisättäkööt vielä, että kaksivuotias on kysyttäessä osannut kertoa viisi toivetta joulupukilta ja niin on sininen rekka, roska-auto, kaivuri, auto ja roskia ( :D) pyysyneet listalla koko joulukuun ajan. Vaikka ei tuon ikäinen varmaan kummoisesti ymmärrä että pukille kirjoitetaan kirjeitä ja toivotaan paketteja, niin siltin on ihana kuulla näin pienen toivomukset. Täytyy siis kääriä roskia pakettiin! ;D Ihanaan joulua perheellesi<3!

    VastaaPoista