Social Media Icons

maanantai 23. joulukuuta 2013

Kiireviikko

6 kommenttia Share It:
tp1 tp2 tp8 tp10 tp5 tp6 tp7IMG_4761

Viime viikko meni meillä joulusiivotessa, jouluostoksia tehdessä, ulkoillessa ja juhliessa. Vietimme yksivuotissyntymäpäiviä vuoden pimeimpänä päivänä, ja pimeä vuodenaika näkyy meillä paitsi pitkinä aamu-unina, myös kameran lepokautena. Vaikka kyseessä olikin joulua edeltävä viikko, puuttui se kuuluisa joulutunnelma. Liekö syynä ollut lumeton joulukuu, kiireiset viikot, ensi vuoden yllättävät kuviot vai se, että pikkujoulukinkku jäi tänän vuonna paistamatta.

Viime viikolla lapsia ilahduttivat tietenkin syntymäpäivävieraat, hittilahjat kuten traktorikirja ja "pojiisiauto", mutta myös Tiimarin poistomyynnistä löytyneet kolmenkymmenen sentin keijupillit, Marimekon myyjän auliisti lahjoittamat neljä pakkaustarraa, jotka liimattiin rattaiden pääistuimeen alhaalla istuvaa lasta ilahduttamaan ja alkuviikolla mummin kanssa tehty talliretki ratsastuskypärän korkkaamisineen. Itse iloitsin ihanista ystävistä ja sukulaisista, niistä jotka tullesaan toivat suussasulavia juhlapöydän antimia yksivuotiskemuille. Erityisen iloinen olen miltei naapurissa asuvasta parhaasta ystävästä, jolle voi soittaa milloin vain ja joka ei koskaan tuomitse neljättä suklaamuffinssia.

Vaikka ei raivokohtauksilta ja itkultakaan ole vältytty: toisinaan taivas kaatuu niskaan kun haetaankin pois porrasjakkaran päältä, josta on niin kätevä napsuttaa eteisen valoja päälle ja pois, kun syntymäpäiväpaketista kuoriutuukin vaatelahjakortti jättimäisen pingviinipehmon sijaan (kiitos vain äiti....) tai kun kaatuu joulukuusen päälle yrittäessään kiivetä sen latvaan. Itse itkin hormonihuuruissani puoli päivää kun kuopus rikkoi joululahjaksi ostamani Marimekon kulhon ennen kuin ehdin koskaan käyttää sitä. Kostoksi  tuhlasin viimeiset liikenevät roposeni merinovillamekkoon joka on koon liian suuri (joku ehti viedä minun kokoni kun jäin empimään asiaa viikoksi). Normipäiviä.

Vuosi sitten tähän aikaan odotimme lastenlääkärin tarkistusta jotta pääsisimme kotiin, ensimmäistä kertaa nelihenkisenä perheenä. Nyt yksivuotias kuopus juoksee karkuun, näyttää irvistäessään Angry Birds-hahmolta ja opettelee syömään lusikalla. Viime vuonna aatonaattona kaikki tuntui valmiilta. Rankan ja huonosti nukutun vuoden jälkeen tunne on sama, vaikka kuluneisiin kuukausiin on mahtunut monenlaisia muitakin tunteita. Joulu saa tulla, ja tuleekin. Me olemme valmiita hengailemaan villasukat jalassa ja vetämään taatelikakkuöverit ennen kuin painumme taas teknisten haalariemme kanssa kotipihan hiekkalaatikolle mylläämään aamuyhdeksältä.

Blogi jäänee joululomalle pyhiksi, koska kuten todettu, ohjelmaa ja vieraita riittää. Siispä toivotankin ihanaa joulua teille kaikille! En osaa sanoin kuvailla, kuinka te olette puheenvuoroinenne vaikuttaneet, liikuttaneet, tsempanneet. En osaakaan sanoa muuta kuin kiitos. Kiitos ja hyvää joulua!

6 kommenttia: