Social Media Icons

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kantoreppu - ei ruma eikä hippimäinen

2 kommenttia , , , , , , , Share It:
kantokiertue1 kantokiertue2kantokiertue3

 

Tiesittehän, että olen mukana toista kertaa Ipanaisen järjestämällä Kantokiertueella? Ärhäkkä syysflunssa on muuttanut suunnitelmia monin tavoin, ja olemme kuluneen parin viikon aikana joutuneet pakon edessä viettämään turhan monia kotipäiviä. Mitä kuitenkin tulee kantamiseen, kantoreppuihin ja kannettaviin, on minulla kahden vuoden reppuilun ja liinailun jälkeen yhtä ja toista sanottavaa aiheesta.

Oma pärstäni on vilahdellut blogissa nyt niin ahkeraan, että passaan tältä erää selfie-otokset. Eilen Elsan kanssa kaupungilla ollessani bongasin Ombrellinon ihanan jouluikkunan edestä toisen ikkunaostostelijan - leikki-ikäinen poika Tulassa selässään. Vaivihkaa kaivoin järjestelmäkamerani esille ja nappasin salaa otoksen takaapäin, noloa kyllä. Sitten tajusin, että olen tavannut kyseisen naisen ennenkin ja juoksin perään. Sain luvan ottaa pari valokuvaa teille kantoliinatukihenkilönä toimivasta mallistani, jonka reippaasta ja syksyisestä lookista pidin niin kovin.

Hän oli tuttu, koska auttoi minua kesällä selkäsidonnoissa, opasti kotonaan ihan kädestä pitäen. Puhuimme tuolloin kantamiseen ja kantajiin liittyvistä ennakkoasenteista ja harhakuvista. Helmiä odottaessani niin monen muun tavoin mielsin kantoliinailijoiden ja -reppuilijoiden kuuluvan batiikkivärjätyissä maksimekoissa liehuviin paljasjalkaisiin kalliolaisiin, mutta aika ja kantamisbuumi ovat todistaneet toisin. Kantoväline voi olla omiin vaatteisiin sopiva, esteettinen ja jokaisen saatavilla. Liina ei aina tarkoita sateenkaaren väreissä loistavaa raitaoksennusta eikä lapsen tarvitse roikkua "repussa" kasvot menosuuntaan vain siksi että se sopisi kantajan omaan asuun ja mielentilaan. Vaihtoehtoja on lukemattomia ja niitä kannattaakin punnita ja harkita.

Kun paras ystäväni odotti esikoistaan, järjestimme hänelle babyshower-kutsut. Miljoonan kaapin perälle lopun viimein hautautuvan "It's a boy"-bodyn sijaan päätimme kimpassa ostaa jotain pitkäikäisempää ja isompaa lastentarvikevalintojen kanssa painiskelevalle ystävälle - Tulan kantorepun vauvatukineen. Vauvalahjana Tula onkin kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan loistava; se ei oikeastaan vaadi erillistä opastusta helppokäyttöisyytensä vuoksi, jälleenmyyntiarvo säilyy hyvänä ja pitkän käyttöiän vuoksi ei ole kriiittistä, missä vaiheessa keskellä suuria mullistuksia reppuaan haluaa kokeilla. Ikään ja sukupuoleen katsomatta neutraali kantoreppu ilman hippistatusta oli helppo lobata esikoisen odottajille ja jopa heidän epäuskoisille vanhemmilleen ja isovanhemmilleen. Lahjaan lähti mukaan hyvin porukkaa pienehköstä lähipiiristä, ja hankintahinnaksi jäi alle kymmenen euroa henkilöltä. Voin siis suositella! Ensimmäinen kuva ja päivitys repusta pärähti puhelimeeni kun heidän pieni poikavauvansa oli kolmen viikon vanha. Kuvassa oli pienen pieni sykerö repun sisällä ja alla luki "Ekaa kertaa reppuilemassa. Tuntuu tosi hyvältä!". Lupasin alunperin tarvittaessa opastaa repun käytössä näin naapuritalosta käsin, mutta lukuisista käyttökerroista huolimatta konsultaatiokäyntiä ei koskaan pyydetty (kaltaiseni besserwisserin suureksi harmiksi).

Ilmeisen monikäyttöinen ja helppo reppu kelpaa niin ikään vasta-alkajalle ensimmäiseksi kantovälineeksi kuin kantoliinatukihenkilölle nelivuotiaan kantamiseenkin (tietysti taaperokokoisena). Minä ostin taaperokoon pitkän harkinnan jälkeen piiitkälle puolitoistavuotiaalleni, mutta periaattessa olisin pärjännyt edullisilla paneelin jatkopaloillakin. Monia erilaisia kantoliinoja ja -reppuja kokeilleena palaan aina vain Tulaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on paras kantoväline, jonka olen ikinä omistanut (ja omistan). Ainoana miinuksena sanoisin alvariinsa laajentuvat kuosivalikoimat, jotka eivät jätä zeniläiselle askeettisuudelle ja pyhille ei materiaa-asenteille tilaa. Jos kolmetoista miltsiä olisi pärähtänyt päävoittona lauantaina, olisin ostanut jokaiselle viikonpäivälle oman repun. Ja kavereille kans. Tai jos veronpalautuksia tulisikin mystisesti enemmän, ostaisin vain kuosikavalkadin uusimman tulokkaan, Folk Art-Tulan…. Se kun sopisi niin farkkujen kuin batiikkivärjätyn liehuhelmamekonkin kanssa. Ties vaikka innostuisin.

Meillä on kantovälineitä vaikka millä mitalla, en näe kahden näin pienen lapsen äitinä näe parhaintakaan kantovälinettä autuaaksi tekevänä vaunujen korvikkeena. Kesällä liikuimme paljonkin ilman rattaita, pienempi repussa ja isompi potkupyöränsä kanssa, mutta pyöräilykelien myötä jäi myös 2,5-vuotiaan kävelyinnostus. On kuitenkin paikkoja, joissa reppuileminen on paljon kätevämpää - keittiössä pannukakkua paistaessa (yksi sana: eroahdistus), ahtaat kirpputorit, messut, lautat, raitiovaunut, sorainen mökkitie, metsäpolku.  Koiran kanssa ulkoillessa en parempaa lastentarviketta tiedäkään!

PS. Kaikkien Kantokiertue-blogien kesken on vielä hetken meneillään valokuvakilpailu, johon minäkin vanhalla otoksella (syysflunssa…) osallistun. Jos suinkin vain viitsitte, olisi ihanaa, että kävisitte tykkäämässä kuvastani (klik)! Kaikkien tykkääjien kesken arvotaan 50 euron lahjakortti Ipanaiselle - vaikka alkupääomaa reppukassaan (mikäli jollakulla ei sellaista vielä ole) tai kestokasseja kasapäin joulupukinkonttiin. Aikaa on huomiseen, maanantaihin, klo 21 asti.

2 kommenttia:

  1. Wtf. Eikö se ny näytä koko kommenttia?? Argh. Kyselin siis miksi kaikki ä-kirjaimet on jotain ihme merkkejä.

    VastaaPoista