Social Media Icons

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Räjähdysherkät ja persoonalliset

5 kommenttia Share It:
bbb2

Meille on eittämättä suotu kaksi hellyyttävää ja kaksi hyvin persoonallista tapausta. Koetan välttyä vertailemasta heitä tietyissä asioissa, mutta todettava on: kumpikin on ehdottomasti ainoa laatuaan, hyvin erilainen kuin sisaruksensa.

bbb9 bbb8 bbb4 bbb3

Kymmenkuinen vauva on aina ollut leppoisa ja hyväntuulinen Yes Man joka ei vähästä sätkähdä, mutta kun hän suuttuu, on helvetti irti (samaa tosin voisin sanoa Helmin kiukunpuuskista). Beibi loukkaantuu sydänjuuriaan myöten, huutaa huutamistaan ja vielä rauhottuessaankin luo pahansuopia mulkaisuja, joille ei sovi nauraa tai edes hymähtää - sitten hän vasta suuttuukin! Ruoan suhteen hän on hyvin huumorintajuton eikä siedä odottelua ollenkaan, mutta mitä tulee pukemiseen, lähtöihin tai isosiskon uhmadraamailuun, ei hän ole moksiskaan. Armas on lungi pötköttelijä, joka vailla huolen häivää käy useita kertoja päivässä köllöttelemään lelujensa kanssa ja oikein innostuessaan hän murisee, nyrpistää nenäänsä tai kertoo juttuja matalalla viskibassoäänellään (kyllä!). Aika usein hän vallan tyytyväisenä odottaa levynä lattialla ulkovaatteet niskassa kun Helmin elämä hajoaa kumisaapasvalintaan ja lähtö venyy.

Orastava eroahdistus, Helmin ajoilta vielä niin tuttu, on muuttanut meillekin hiljan. Ei puhettakaan, että kävisin vessassa yksin, tyhjentäisin tiskikoneen ilman pinsettiotetta takareidessä tai että kuhmua puhaltamaan kelpaisi joku toinen. Raastavaa, sitovaa, hellyyttävää ja (Luojan kiitos) ohimenevää. Ei sovi unohtaa myöskään periksi antamattomuutta tai rajojen kokeilua, nekin kuulunevat tähän ikäkauteen - valitettavasti ilman itsesuojeluvaiston hiventäkään. Armas osaa kiivetä keittiön pöydälle, muttei valitettavasti tulla alas kuin vahingossa, hän pujottelee tiensä lepakkotuolin takaa pistorasiaan, josta hänet käyn onkimassa valehtelematta kolmekymmentä kertaa päivässä. Ikävänä takaiskuna mainittakoon, että osaa nyppäistä antennipiuhan seinästä metrin päästä pistorasiasta, ja aina kesken Emmerdalen! Vauva osaa kyllä puistella päätään ja sanoa "eeei", mutta tuntuu, että kiellon ydinsanoman ymmärtämiseen menee vielä vuosia - siskoltakin.

bbb1

 

Helmi taasen on.... Helmi. Ehtivä, liikkeissään salamannopea, nollasta sataan Ferraria nopeammin kiihtyvä. Todellinen toiminnan nainen, joka ei aikaile - kun tänään täytin pyykkikonetta vessassa, oli hän ehtinyt raahaamaan keittiöjakkaran työtason eteen ja kurotteli yläkaappien karkkivarantoja. Viikolla kun maalari kävi tapetoimassa eteistämme, ja seinä oli viimeistä vuotaa vaille valmis, singahti kaksvee mustan vahaliidun kanssa piilostaan. Ihan kokonaisen tunninhan tapetti ehti olla puhdas ja koskematon...

Helmi ei puhu paljoa, mikäli hänen mongertelevaa Klingonia ei lasketa, mutta motorisesti hän on tavattoman taitava: kynä pysyy kädessä oikein, Helmi osaa kuljettaa jalkapalloa, oppi hetkessä ajamaan potkupyörällä, kiipeilee ja pujottelee eskarilaisten kanssa kiipeilytelineessä harva se päivä. En ole enää aikoihin osannut pelätä tai säikkyä kun hän kiipeää tuolille seisomaan ja rappusetkin hän on kiivennyt jo vuoden päivät itse, ylös ja alas. Tietysti varmistan takana ja pyydän varomaan, mutta vahinkoja ei meillä kovasta menosta huolimatta ole juurikaan sattunut.

Hän on ihan omanlaisensa tuittupää, joka haluaa käyttää trikoohaaremihousujen kanssa eriparisia villasukkia ja käyttää kumisaappaita, satoi tai paistoi. Vaatteistaan Helmi on yhä enenevissä määrin tarkka ja haluaa valita ne itse - monta kertaa päivässä. Kuvan Marimekon trikoohaaremit Helmi valitsi itse ja kantoi kassalle, sanoi vain "osta tämmä huusut, hauskaa!".

Niin. Myönnän: olen aika höveli ja helposti vietävissä joissain asioissa, mutta Huvikummussammekin on säännöt, ja asioita, joista ei neuvotella. Kun itse katselin alevaatteita Marimekolla, ja housut olivat hänestä niin ihanat, niin tokihan ostin ne. Hän saa kyllä nukkua ilman tyynyä muttei sängyn alla (siellä on pistorasia), ja jääkaapista ei tipu ruokaa kuin ruoka-aikoina.

riiviöt

PS. Hauska tapaus liittyen Helmin villiintymistaipumuksiin sattui Marimekon pressiaamiaisella, jossa esillä olivat kevään ja kesän uutuudet sekä hervottoman kokoinen tyynyasetelma, jonka jokainen yksityiskohta oli selkeästi hyvin tarkkaan mietitty ja sommiteltu. Smoothien nuolaisun jälkeen Helmi yhdessä tuumin Elsan saman ikäisen pojan kanssa otti suunnan kohti tyynyinstallatiota ja hetkessä sommitelma olikin entinen. Me ryntäsimme Elsan kanssa korvat häpeästä punaisina houkuttelemaan (suklaapatukoin) lapsia tyynykasasta pois, kun paikalle pölähtikin Marimekon toimitusjohtaja Mika Ihamuotila, joka nauraen kysyi, josko saa ottaa kuvan ja laittaa sen Twitteriin! Olin puulla päähän lyöty ja tunsin oloni vähän tyhmäksi, mutta Ihamuotila selitti, että kodin tekstiilit ovat tehty kosketeltaviksi ja koettaviksi showroomillakin. Enpä ole hetkeen törmännyt yhtä lapsimyönteiseen ilmapiiriin!

Tapauksen jälkeen olen miettinyt paljon, kuinka helposti sitä tulee itsekin kieltäneeksi (tai salaa hävenneeksi) asioita, jotka ovat lapsille vain ominaisia - sotku, melu, väsymys ja kiukku. Sittemmin olen antanut lasten kiljahdella rapussa ulos lähtiessä, koska heistä äänen kaikuminen on hauskaa - ja tuskin puolen minuutin möly neljä kertaa päivässä kuulostaa ihan kauhean pahalta.

5 kommenttia:

  1. Ihanat muksut <3 ja toi on niin totta miten rajoittava itse lapselle on juuri noissa lasten asioissa, mutta se luultavasti tulee vähän väkisin pienenä painostuksena yhteiskunnalta.. Musta tuntuu jo kun annan Luken toisinaan istua Prismassa yhden autoajelun (s-etukortilla ilmaiseksi, maksullisena neveeeer) että nyt meillä kasvatetaan lapsi ihan pellossa kun kaikkeen lähdetään mukaan. Vaikka kyseessä on lapsille tarkoitettu auto ja siitä päästään useimmiten vielä yhden ajon jälkeen pois ilman kiukkua! Hyvin on menneet normit perille...:-)

    VastaaPoista
  2. ihanaa et muillakin on ehtiviä ja tempperamenttisia lapsia ku meillä:D mua välillä hirvittää ku tuntuu että J:Sta on kasvamassa paljon villimpi ku siskostaan..se kiipeilee kaikkialle ja heittä voltteja sohvan käsinojan yli.tänään se yllätettiin istumasta lasten huoneen ikkunalaudalta.neiti P taas kiipee jo miljoonan metrin korkeuteen koulunpihan kiipeilytelineen huipulle,parempi olla kattomatta ku koppia tuskin saan jos sieltä rysähtää alas ja kiellot taas ei me korviin asti.meillä on myös piirretty joka asunnon seinät täyteen ja suuki käy nykyään siihen tahtiin et suun vuoroa on turha ootella.nii ja tavarat lentää ku sillä palaa hermo..ja ne sisarusriidat..hohhoijaa..aamu alkaa yleensä aina pienellä riidalla ku ei mahduta divaanilla kattomaan pikkukakkosta tai toisella on se mieleisempi auto...ARGH.
    nii ja justus kiipeilee jo pakastimen ovea pitkin sujuvasti jääkaapille jos nälkä yllättää.sekin tekee kyllä jo selväksi mitä haluu vaik sanoja ei vielä kauheesti tule.

    VastaaPoista
  3. Meillä pikkusisarus asustaa vielä vatsan uumenissa, mutta malttamattomana odotan, että pääsen tutustumaan tähän pikkutyyppiin. Löytyykö samoja piirteitä, kun tuittupää veljestä. ;)

    Helmissä on todella paljon samaa kuin meidän 1,5-vuotiaassa. Motoriset taidot on todella hyvät, puhetta tulee vähemmän ja todella harvoin selvitään pukemisrumbasta ilman kädenvääntöä (ihanaa tämän jättimahan kanssa!) Myös meillä kumisaappaat on ne yhdet ja ainoat oikeat kengät.. Satoi tai paistoi.

    On ne vaan ihania pieniä. <3

    VastaaPoista
  4. Oi, mikä mahtava postaus. Alkoi väkisin poskipäätä muutamaan otteeseen nykiä, niin samanmoisilta ihanat tyttäremme vaikuttavat (niin blogissa kuin livenäkin). Mielenkiinnolla odotan, millaiseksi kuopuksemme kasvaa. Tarkoitus olisi tehdä syväluotaava persoonallisuuspostaus, jahka hän vähän vielä varttuu. Ja kuvat <3

    VastaaPoista
  5. Tämä oli hyvä postaus, pitäis meidän lapsettomienkin osata pistää asioita vähän tärkeysjärjestykseen. Tai osata ajatella vähän. Onko se tosiaankaan niin paha, jos lapsella sattuu olemaan kaupassa mielipide, jota kuulutetaan vähän kovempaan ääneen. Tai jos lapsi innostuu kun rapussa kaikuu- onhan se ittestäkin hauskaa, jos metsässä kaikuu! Siinähän ne lapset oppii, kun saa tehdä ja tutkia ja tutustua. Olis kiva jos kaikki olis vähän lapsimyönteisempiä :)

    VastaaPoista