Social Media Icons

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Minä (ihan) itse

4 kommenttia Share It:
min1 min3min8

Saimme jokunen aika sitten muutaman lelun montessori-leikkivälineisiin erikoistuneelta Minä itse-verkkokaupalta. Heidän suosituksestaan valitsin pari palapeliä, numeropylväslelun ja "pankkilaatikon".

Jo ensi silmäyksellä huomasin, että kaupan valikoima poikkeaa tavanomaisista lelukaupoista monin eri tavoin. Muoviroinaa inhoavana, hankintapäätökset tekevänä ihmisenä kiittelen sitä, että kaupan valikoimassa on pääasiassa yksinkertaisia mutta esteettisiä puuleluja, joiden kulutuksen kestävyys on kliinisesti todistettu ja testattu (lue: 2,5-vuotias + kasa puupalikoita + pesukone + 95 asteen ohjelma, kesto kolme tuntia). Kaupan yhteyteen perustettu blogi montessori-leluista ja niiden erilaisista käyttötavoista oli suureksi avuksi etsiessäni sopivia leluja kahdelle eri ikäiselle leikkijälle. Myönnän hetken miettineeni, minkälaiseen soppaan olen lusikkani työntänyt kun pohdin virkattujen Fröbelin pallojen ja eri väristen puupalikoiden välillä, siis että jaksaisiko viriketulvassa kylpevä kaksi ja puolivuotias innostua jostain niinkin yksinkertaisesta, mutta sitten muistin tämän hetken hittileikit: tyhjällä strösselipurkilla skoolaamisen ja keittiön muovirasialaatikon uudelleen järjestelyn.

Ehkä hassuinta tavanomaisten lelukauppojen valikoimaan tottuneena oli, että poissaolollaan loistivat sukupuolen mukaan jaotellut tai väritetyt lelut ja että Minä itse-kaupan tuoteselostuksissa ollut juurikaan suositusikä-merkintöjä tai mojovia myyntitekstejä lukuisista erilaisista käyttötarkoituksista (vaikka niitä kyllä piisaa!). He kertoivat blogissaan, että lakisääteiset "ei sovellu alle 3-vuotiaille"-merkinnät kyllä löytyvät, mutta kehottivat suhtautumaan tällaisiin merkintöihin kriittisesti; miten 3 vuotta olisi se maaginen ikä, jolloin lapsi yhtäkkiä lakkaa tunkemasta kaiken suuhunsa ja voikin leikkiä pienempiä osia sisältävillä leluilla? Meidän 2,5-vuotiaalla Helmillämme suuhun ei ole eksynyt mitään ylimääräistä enää varmaan vuoteen, mutta ystäväni neljävuotiasta ripitetään lelujen syömisestä edelleen. Lapsikohtaista siis.

En yleensä lämpene yritysten omille blogeille, tai oikeammin vain jaksa kiinnostua niistä, mutta Minä itse-blogi olikin täynnä hyödyllisiä vinkkejä leluilla leikkimiseen ja ajatuksia herättäviä tekstejä niinkin arkisesta ja tärkeästä asiasta kuin leikkimisestä. Ja kun konsepti on vieras, olivat blogitekstit, jotka oli näppärästi linkitetty tuotekuvausten alle, isona apuna päätöksenteossa.

Mutta mitä tulee itse leluihin, joita ahkerat ja tunnolliset testikäyttäjät pääsivät kokeilemaan, pitää sanoa, että olen hyvin tyytyväinen. Kun annoin lelut lapsille, en antanut ohjeita enkä neuvonut, sanoin vain, että olkaa hyvät.

min4 min5 min6

Taaperon suureksi hitiksi muodostui heti värikäs numeropylväslelu, jossa on numeroin merkittyjä tikkuja, joihin on tarkoitus pujottaa merkityn numeron värisiä puupalikoita. Melko vähän puhuva Helmi ei osaa vielä laskea kuin kahteen eikä tunnista värejä (ainakaan meidän huomiomme mukaan), joten perimmäinen tarkoitus ei vielä avautunut hänelle. Sen sijaan hän osasi jaotella kylmät ja lämpimät värit erikseen ja koota palikoita tikkuihin päällekkäin sen mukaan, mistä olin hyvin hämmentynyt! Yksitoistakuista vauvaa tämä(kin) lelu kiehtoi kovasti, ja hän parhaansa mukaan vain yritti sihdata palikoita tikkuihin. Lisäksi olemme rakentaneet palikoista torneja, keittäneet niitä leikkikeittiössä kattilassa, ja no, surkeiden sattumusten sarjan päätteeksi pesseet myös pesukoneessa. Aika monipuolinen lelu, josta uskoakseni on iloa vielä pitkäksi aikaa, etenkin kun aletaan ihan oikeasti harjoittelemaan laskemista ja värejä.

min13 min14 min15min17

Pankki, puinen laatikko "kolikkoineen" oli Helmille mieluinen myös. Hän tosin on vakuuttunut, että se on postilaatikko, ja kun lompakkoni tyhjentyi kuiteista, en olisi ensimmäiseksi osannut etsiä niitä kyseisestä postilaatikosta. "Äiti, postia! Äiti, kiije!", hän iloisesti kailotti. Arvoitukseksi jäi, mikä sinisten puukolikoiden virka tässä leikissä oli. Sunnuntaihesarin silppuamiseen ja laatikkoon tunkemiseen turhautuneena vihjasinkin, että kyseessä on pankki, ja että siihen voi laittaa rahaa, katosi lompakostani Visa Electron! Silloin sentään tiesin, mistä sitä etsiä… Hetkeä myöhemmin hän tuli pankkilaatikkonsa kanssa keittiön portille ja viekkaasti vain ilmoitti, että ostaisi pillimehua. Sinisillä kolikoillaan. Kun yhteisiä sanoja on edelleen aika vähän ja enin osa on käsittämätöntä klingonia, on hassua tajuta, että hän silti ymmärtää näin abstrakteja asioita, ja että lelun ja leikin avulla voimme silti ymmärtää toisiamme jo parilla sanalla. Lisäksi pankkilaatikko on toiminut aarrearkkuna johon pikkuveljellä ei ole asiaa, kodittomien hevosfiguurien kotina ilman laatikkoa, ja laatikko-osa yksistään taasen on toimittanut kakkukulhon virkaa neidon kokeilevassa keittiössä.  min12

Meiltä löytyi kotoa entuudestaan muutama tuttavaperheeltä peritty palapeli, mutta päädyin silti valitsemaan kaksi erilaista palapeliä koekäyttöön. En uskaltanut tilata "vaikeampia" palapelejä kirjoille ja keskittymistä vaativille leluille nihkeästi lämpeävälle ikiliikkuja-Helmille, mutta viikon ärhäkän syysflunssan aikana hän kokosi leikiten yksinkertaiset muotopalapelit kerta toisensa jälkeen. Yllätyksekseni palapeli-ikä tai -kiinnostus on päällä ensi kuussa vuoden täyttävällä (lehmänhermoisella) kuopuksellakin, ja tässä kohtaa täytyy antaa erityismaininta hyvän kokoisille nupeille ensipalapeleissä, joista vauvankin on helppo tarttua kiinni. Beibi paneutui piiiitkäksi aikaa sovittelemaan ympyröitä Ympyrät-palapeliin. Toiminta-ajatus ei liene hänelle vielä ihan selvä; aina saatuaan yhden palan paikoilleen kumosi hän laudan nurin päin ja aloitti alusta. Mutta jos se pitää kiireisenä ja poissa perintölipastolta….

Minä itse-puodin laajassa valikoimassa pidän siitä, ettei leluille ole kiveen hakattuja käyttötarkoituksia, suositusikiä ja että enin osa leluista vaikuttaa hyvin pitkäikäisiltä, moniulotteisilta ja aikaa kestäviltä. Oli hassua nähdä vilkkaan viimottajan syventyvän leikkimään, kokoamaan palapelejä ja rakentamaan torneja. Yleensä lastenhuoneessamme (okei, kaikkialla) vallitsee hallitsematon kaaos, joka koostuu miljoonasta lelusta, joilla on leikitty enintään kolme sekuntia, mutta etenkin numeropylväs sai normaalisti lelulaatikkoja kumoavan taaperon pauloihinsa.

PS. Jos joululahjat ovat vielä hankinnan alla, niin suosittelen törsäämään veronpalautuksia teille suodulla lukija-alennuskoodilla Minä itse-verkkokauppaan (klik!). Koodilla Lapsellista1 saa jouluun saakka 10% alennusta jo muutenkin kohtuullisen hintaisista ja kauniista leluista. Valikoima on laaja, käyttäjiä paketeille löytynee vauvasta vaariin! Itse ajattelin ostaa joulupukinkonttiin heppahullulle astetta vaativamman palapelinehkä jonkin toisen eläinpalapelin ja hajuparit. Mitkä on teidän suosikkejanne?

 

4 kommenttia:

  1. Meiltä löytyy tuo sama numeropylväs ja siitä on pitäneet sekä Topsi, että Likka, ynnä kaikki meillä käyneet 1-4-vuotiaat vierailijat. Aika taattu hitti tosiaan! Lisää meidän kokeiluja löytyy täältä: http://elamankevatta.blogspot.fi/2013/11/montessoria-ja-vahan-muutakin-sisaltaa.html :)

    VastaaPoista
  2. Hajupareista tuli oksennus raskausaikana. Vieläkin kuvottaa ajatus niiden voimakkaista tuoksuista. :D muuten oikein oivallisia välineitä lelujen sijasta, suosittelen :)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, muitakin hajuherkkiä! Mulle kaikki suojakaasuun pakattu oli ehdoton no no. Joku kun avasi perhekerhossa nugettipaketin niin ykä tuli kylään. Ei kiva. :D

    VastaaPoista
  4. Joo, tuo numeropylväs on YLLÄTTÄVÄN hitti kyllä meilläkin! Kiitti linkkivinkistä, suosittelen muitakin kurkkaamaan. :)

    VastaaPoista