Social Media Icons

perjantai 15. marraskuuta 2013

(Äidin) ensimmäinen kerhopäivä

7 kommenttia Share It:
mb2 mb5

Takki, hattu ja paita Gant, housut VeroModa, kengät Sorel, reppu Fjällräven, kassi LOQI.


Olemme asuneet nykyisessä kodissamme putkiremonttiajan mukaan lukien yli puoli vuotta. Tiedän joitain naapureita nimeltä, löydän kuivahiivan lähikaupasta ja osaan soveltaa autoreittiäni tutuista paikoista kotiin ilman navigaattoria. Kesällä kävimme pariin otteeseen puistossa entuudestaan tuttujen melkein-naapurien kanssa - varmuuden vuoksi. Perhekerhossa, -kahvilassa tai avoimessa päiväkodissa en ole käynyt täällä päin koskaan. Sen sijaan olen useinkin pakannut lapset autoon aamuisin ja huristellut vanhaan tuttuun kerhopaikkaan hengailemaan, mutta olen alkanut kaipaamaan rattaiden tai kantoliinan kanssa kulkemisen helppoutta; parkkikiekottomuutta, sitä että kulkuvälineen voi jättää ulko-oven eteen ja etenkin talven tehdessä tuloaan osaan arvostaa myös sitä, ettei Tulaa tarvitse raaputtaa ikiroudasta sormeet kohmeessa aamukahdeksalta.

Niinpä minä päätin korkata perhekerhon, kohdata alueen vanhempia lapsineen. Mutta koska olen nynny, vannotin, että samaisten melkein-naapureiden on tultava samaan aikaan. Vaikka eivät he kai purematta niele....mb4

 

Olo oli kuin ensimmäisenä koulupäivänä. Pakkasin repun jo edellisenä iltana, mietin, nauraako joku juomapullolleni ja pelkään että tuon tuliaisina vessasta lahkeesta roikkuvan paperirullan amerikkalaisten elokuvien tyyliin. Viimeksi olen jännittänyt samalla tavalla kun menin työhaastatteluun. Nyt vastassa oli vain kuivakan keski-ikäisen naisen sijaan kymmenkunta kotiäitiä vaippakasseineen. Ei epäilystäkään: he ovat pelottavampia.

Vaikka hyvin se meni: porukka oli rento, ohjaaja mukava ja kahvi lämmintä. Uskaltaudun mukaan ensi viikollakin. Tuntuu, että nyt olen virallisesti tehnyt muuttoilmoitukseni, sinetöinyt kaupungin vaihdon. Vaikka kyllä minä mielettömän ihania äitikavereita vanhasta naapurustosta ikävöin, samoin neuvolan terveydenhoitajaa. Kaipa tällaiseen kaipuuseen auttaa vain aika (ja viikottainen visiitti perhekerhoporukkaa tapaamaan).

PS. Helmi askarteli perhekerhossa unelmaperheestään potretin, ja omien sanojensa mukaan kuvassa oli äidin, isän, veljen ja hänen itsensä lisäksi neljä muuta tyttöä. Huhhei, ei paineta....

7 kommenttia:

  1. ihanan freessi asu! sininen ja punanen, ah!

    VastaaPoista
  2. Ootpa hassu :) mä oon pyyhkäissyt kaikkiin perhekerhoihin yms yhtään jännittämättä, ekalla kerralla vielä kun puolet kerhoiluajasta oli jo mennyt. Sama se mitä muut ajattelee... Okei kyllä mäkin joskus jännitin ja olin ujo ja arka, mutta tarpeeks siedätyshoitoa niin oon enemmänkin päällekäyvä ja ärsyttävä :D

    Toisaalta en uskalla ajaa autoa enkä kulkea julkisillakaan rattaiden kanssa, jos tarvitsee nostoapua... Ts. Kaiken pitää olla kävelyetäisyydellä.

    VastaaPoista
  3. Mä kans jännitän ja oon vähän huono avaamaan keskustelua. Jos paikalla on vaan yksi äiti lapsineen niin homma kyllä hoituu, mut jos siellö on isompi porukka, ketkä tuntee toisensa niin sanon hätäsee moikat ja meen jonneki lasten kaa leikkimää. En jotenki kehtaa mennä sinne rinkii, et heimoi oon heini ketä te ootte :D pitää tsemppaa! Ja tosi kiva ja rento asu sul!

    VastaaPoista
  4. Voi kiitos! Muhun on aina iskeneet molemmat tosi kovaa, mutta harvoin laitan niitä samaan aikaan päälle. Nyt laitoin!

    VastaaPoista
  5. Hih, minä taas matkaan lapset mukanani kaikkialle ja monta kertaa viikossa käydäänkin usein keskustassa hoitamassa asioita, rattain tietenkin. Lasten kanssa liikkuminen ei ole koskaan tuntunut musta vaikealta - vauva oli 3 viikkoa vanha kun oltiin ekan kerran perhekerhossa näyttämässä nyyttiä. :)

    VastaaPoista
  6. Tuttu tunne! Keväällä muutettiin uudelle asuinalueelle. Perhekerhoon mentiin syyskauden alkaessa, koska silloin kaikki muutkin oli "ensimmäistä kertaa". Tosin kaikki muut oli olleet jo keväällä, niin tunsivat toisensa ja suurin osa tuntuu asuvan samoissa rivareissa naapureina (me kauempana omakotitalossa). Joten edelleen joulun lähestyessä mulle juttelee vain kerhon ohjaajat ja silloin tällöin joku äiti, jos lapsemme leikkivät yhdessä. Mun on vaikeaa mennä toisten keskusteluihin mukaan, kun aiheet ei edes ole mitään yleisluonteisia, vaan kaksi äitiä keskustelee esim. koululaisistaan, jotka on kavereita keskenään. Mutta pidän tärkeänä, että tyttöni saa leikkiä toisten lasten kanssa, joten siksi siellä käydään.

    Avoimessa päiväkodissa porukkaa käy laajemmalta alueelta ja siellä perheet vaihtelevat, joten sinne ei ole mitään kuppikuntia syntynyt. Siksi siellä on helpompi jutella toisten äitien kanssa.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaunis asukehusta!

    Mä en myöskään osaa mennä porukkaan mukaan ja esittäytyä - enkä kyllä kyselläkään mitään. Kunhan kaikessa hiljaisuudessa parkkeeraan kahvipannun luokse....

    VastaaPoista