Social Media Icons

perjantai 4. lokakuuta 2013

Toisen vanha, toisen uusi

8 kommenttia Share It:
b2b4b5

Helmin vaatteet: paita / POP, BloPPshop (saatu), legginssit / Villervalla (saatu palkkiona). Armaksen vaatteet: body / Name it, kirppis, housut / POP, BloPPshop (saatu).

Sain valita pari ihanaa juttua lasten vaatekaappeihin Heidin ja Helenan pyörittämältä BloPPshopilta, joka on paitsi käytettyjen, hyväkuntoisten merkkivaatteiden verkkokauppa, myös blogi, joiden päätähtinä ovat 2,5-vuotias Max ja 1,5-vuotias Anton. Valikoimasta löytyy minusta erityisen hyvin taaperokokoja, ja kaikki vaatteet ovat erittäin siistikuntoisia, uusia tai uudenveroisia, mitä ei valitettavan usein näe varsinaisilla itsepalvelukirpputoreilla. Minulla on jokseenkin huonoja kokemuksia esimerkiksi facebookin kirpputoreista erikoisine sääntöineen, kahdentoistatunnin varauksineen, alustavine varauksineen ja niin edelleen, enkä tykkää kärkkyä huutokauppoja. Jos pidän tuotteesta ja haluan ostaa sen, niin ostan sen, enkä jaksa kuunnella ränkytystä jonkun etuosto-oikeudesta kolme päivää sitten tehdyn ehkä-merkinnän vuoksi. Keep it simple - klikkaan haluamani tuotteen ostoskoriin BloPPshopissa tai nappaan sen mukaani lastentarvikekirpputorilla (jonne pääsee kahden pienen lapsen kanssa valitettavan harvoin). Pitää tosin sanoa, että kuten tavanomaisella kirpputorilla, myös BloPPshopissa valikoima on tiuhaan vaihtuva ja suurimpaa osaa vaatteista on vain yksi kappale, joten nopeat todellakin syövät hitaat!

b1

Minä en ole koskaan peitellyt tai häpeillyt sitä, että suurin osa lastenvaatteistamme on ostettu tai saatu käytettynä. Osansa on tietysti budjetin ja erityisen ihanien lastenvaatteiden kohtaamattomuuden välillä, mutta suurin syy lienee rakkautteni kaivamiseen, metsästämiseen ja koluamiseen - nettikirpputoreilla, hyväntekeväisyyskirppiksillä ja lastentarvikekirpputoreilla siis. Vaikka 95% lastenvaatekaappien vaatteista on ostettu käytettynä, ei se tarkoita, että heidän tarvitsisi kulkea nukkaantuneissa tai kauhtuneissa vaatteissa - päinvastoin. Panostan mieluusti laadukkaisiin, aikaa ja pesuja kestäviin vaatteisiin, ja inventaarion päätteeksi tulin todenneeksi, että ketjuvaateliikkeiden pukimia enemmän meiltä löytyy esimerkiksi Polarn O. Pyretin, Villervallan, Metsolan, Boys&Girlsin, Green Cottonin ja Tommy Hilfigerin vaatteita. Ja vaikka esimerkiksi Po.P lukeutuu lempimerkkeihini, tunnustan, etten ole ikinä, siis ikinä, ostanut Popin liikkeestä ainuttakaan lastenvaatetta - kaikki on Po.P  kaapeissamme on siis käytettynä meille tullutta. En halua kuulostaa snobilta tai pöyhkeältä, mutta Lindex lienee ketjuvaateliikkeistä ainoa, jossa olen asioinut lastenvaateostoksilla, ja sielläkin kerran, kun ostin kaksi bodya joulupukinkonttiin vuonna 2011. Kirpputoreilla kiertäessä tulee vain käsittämättömän nuukaksi "tavallisissakin" kaupoissa, kun samalla hintaa voi saada laadukkaamman ja paremman näköisen merkkivaatteen käytettynä.

b6

Parhaat ja eniten käyttöä kestäneet vaatteet ovat paitsi tulleet meille käytettyinä, käytetty kummallakin touhottajalla, myös kierrätetty hyvään hintaan kirpputorilla eteenpäin. Tällainen on esimerkiksi Popin kietaisubody, jonka ostin kirpputorilta kahdeksalla eurolla aikoinaan Helmille reilussa koossa, käytin pitkään, pesin ja pesin, käytin Armaksellakin puoli vuotta tiuhaan tahtiin ja myin sittemmin kirpputorilla sen viitosella. Uutena ostetusta, kahdeksan euron ketjuvaateliikkeen bodylta voisi tuskin odottaa samaa.

Vaikka kyllä minä toisinaan vallan villiinnyn ja ylitän kipurajani löytäessäni jotain ylitsepääsemättömän upeaa ja kaunista, uutena tai käytettynä, mutta ne ovatkin kyllä käytetyimpiä ja rakastetuimpia, siis hintansa väärtejä. Ostin itselleni pari vuotta sitten Marimekon ystävämyynnistä alennuksen jälkeenkin toista sataa euroa maksavan villaneuletakin, joka on edelleen ihana, ja edelleen kovassa käytössä. Ostan mieluummin muutaman suosikin ja maksan enemmän, kuin kolme miljoonaa ihan ookoo-riepua, joiden kohtaloa kuudenkympin pesussa tai porkkanaraastesateen jälkeen voi vain varovasti arvailla.

Nyt etenkin Helmin kasvu on tasaantunut niin, että vaatteiden käyttöikä on ilman pitkiä resoreita ja käännettäviä hihojakin pidempi kuin vauvana, mutta ostan edelleen vaatteet kasvunvaralla. Kovaa vauhtia kasvavalla yhdeksänkuisella Armaksella ja kaksivuotiaalla Helmillä on kuitenkin aika monia yhteisomistuksessa olevia vaatteita, sillä kokoero ei ole enää hirveän huima, joten unisexiys ja laadukkuus on noussut uuteen arvoonsa. Esimerkiksi kuvissa näkyvä Popin 98cm-kokoinen setti on jaettu tänään lasten kesken, koska minusta samaa kuosia olevat ylä-ja alaosat tuovat mieleen vain yövaatteet, heh!

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että lisäisin yleisesti teksteihin tiedot vaatteista tai niiden valmistajista, mutta myös niiden hinnasta. Mitä sanotte? Yleisesti ottaen kai monilla on käsitys äitibloggaajista ihmisinä, joiden lapset kulkevat vain törkeän kalliissa merkkivaatteissa ja joiden vaatekaappeihin tehdään tuon tuosta hinnasta piittaamatta lisäyksiä - vaikka varmasti meitä onkin moneen junaan. Minä myönnän olevani jokseenkin nuuka ostostelija, joka hilloaa häälahjaksi saatuja lahjakortteja edelleen, ja esimerkiksi kuvassa näkyvää retrosenkkiä kuolasin hyväntekeväisyyskirpputorilla kuukausia, tingin ja tingin, kunnes lopulta sain sen poistomyynnistä mukaani 6,53 eurolla. Toisaalta olen myös se tyyppi, joka saa onnellisuusväristyksiä kun aamuisin napsautan keittiöön valot päälle ja katselen kaunista Lokki-valaisintani jota himoitsin vuosia, ja vaikka se onkin häälahjaksi isältä saatu, törsään toisinaan ja teen hulluja heräteostoksia.

Miten te shoppailette ja missä?

Yhteistyössä BloPPshop.fi.


kidead1

8 kommenttia:

  1. Olen kanssasi aika samoilla linjoilla, tosin kirppisten lisäksi kierrän aina alennusmyynnit. Pukeudun vain laadukkaisiin merkkivaatteisiin, mistä saan tietenkin aina kuittia, ja kotimme sisustuskin näyttää suhteellisen kalliilta. Mutta huom, näyttää. En nimittäin koskaan maksa Mistään normaalihintaa. Aina pitää olla vähintään jokin alekuponki, alennusmyynti tai sitten ostan käytettynä. Tämä koskee kaikkea ripsiväristä (tosin sitä en osta käytettynä) vauvanvaatteisiin. Vaatiihan tämä tarkkaa silmää ja kärsivällisyyttä, uutta ripsaria ei osteta välttämättä kun vanha loppuu vaan sitten kun alekuponki tulee kohdalle, mutta voi sitä tyytyväisyyden määrää kun saa sen Lancomen normaalimerkin hinnalla. :)

    VastaaPoista
  2. Ostan vaattet kirppareilta tai sitten hurjaan alehintaan kaupoista, en muistakaan milloin olisin viimeksi ostanut normaalihintaisia vaatteita. Harvoin tulee vastaan mitään niin ylitsepääsemättömän ihanaa vaatetta, joka olisi saatava justnytheti. Odotan että se ehkä löytyy alesta, tai sitten olen ilman. Lahjaksi menevät vaatteet, lelut ym ostan kyllä silloin kun saan lahjaidean mieleeni, normaalihintaisina.
    Kirppareilla on alkanut hinnat kivuta taivaisiin, myyjienkin tulisi muistaa myyvänsä käytettyä tavaraa/vaatetta, ei uutta.

    VastaaPoista
  3. Itse tuhlaan poikaan ja säästän itsestäni, valitettavasti. Tosin tuo poikaankin "tuhlaaminen" on aika suhteellinen käsitys, sillä mitään yltiökalliita lastenvaatteita en ole vielä sortunut ostamaan. Meilläkin kytätään alennuksia ja tarjouksia, mikä on ihan järkevääkin! Toisaalta kun poika juoksentelee puistossa uusissa Converseissa, on minulla jaloissa ikivanhat loppuunkuluneet lenkkarit. Omaan kulutuskäyttäytymiseeni vaikuttaa se, että olen elänyt lapsuuteni synkimpään lama-aikaan ja lapsuudenkodissa raha oli niin tiukassa, että vaatteet haettiin ainoastaan "vaatteidenvaihtopäiviltä" (jotka olivat 90-luvun kirppareita sillä edellytyksellä, ettei vaatteista tarvinnut maksaa mitään). Muista edelleen sen, kuinka päälle piti vetää monta numeroa liian isot housut, joista ei ikinä pitänyt, ja siksi olen päättänyt, että omalle lapselle ostan nättiä ja mieluista.

    VastaaPoista
  4. Aika tutulta kuulostaa! Onhan keltainen kuvasto jo tsekattu ja ympyröity? ;)

    VastaaPoista
  5. Lahjatavarat ostan minäkin normihintaisina. Tässä toivoisin olevani enemmän kuin anoppini, joka ostaa ensimmäiset joululahjat jo tammikuussa ja hilloaa niitä H-hetkeen saakka. Hän hyödyntää kaikki mahdolliset plussapiste-edut ja megatarjoukset. Minä juoksen viime tingassa jouluostoksille veronpalautusrahoilla. Koskakohan sitä oppisi....

    VastaaPoista
  6. Minäkin lama-ajan lapsena ja yksinhuoltajaäidin kanssa eläneenä olen usein miettinyt, että kuinkakohan paljon lapsiin liittyvään kulutuskäyttäytymiseen liittyy lapsuudenkodin muistot niukkuudesta ja pihistämisestä tietyissä paikoissa. Ehkä vielä enemmän ajattelen omaa ikääni, ja sitä, etten halua lapsille koskaan jäävän sellaista tunnetta, etten voisi tarjota jotain "parempia" välttämättömyyksiä - sitä mieluista lelua tai vaatetta - vain koska se olisi budjettikysymys ikäni tai taloudellisen tilanteeni vuoksi. Minäkin sinun tavoin pihistelen omissa hankinnoissa, vaikka sekin on tietysti suhteellista - käyn paljon outleteissa, aleissa ja kirppareilla, ja satsaan vain lemppareihin. Esimerkiksi kesällä blogissa näkynyt Michael Korsin mekko maksoi alessa 28 euroa...

    VastaaPoista
  7. Sanopa muuta. Olen nyt jo tehnyt jopa yhden joululahjahankinnan, vou! Pitäisi aina kulkea tarjoustenkin aikaan kaupassa silmät auki lahjojen varalle, josko jotakin jollekulle löytyisi. Aina vain niin kiirus tulee kauppareissuilla, että omat ostokset tärkeimmät, jos niitäkään kaikkia muistaa...

    VastaaPoista
  8. Todellakin :D myös 3+1 päiviltä saattoi tarttua muutama putsari ja hiuslakka mukaan...

    VastaaPoista