Social Media Icons

perjantai 25. lokakuuta 2013

Talvikantaminen ja varusteet

13 kommenttia Share It:
t7

En tiedä, moniko teistä tietää, että aikaa ennen päällekkäin istuttavia sisarusrattaita kieltäydyin kulkemasta leveillä vankkureilla pitkin kyliä ja annoin kylähullun maineeni kasvaa perhekerhoissa ja puistoissa kantamalla vauvaa takin alla ensimmäiset kuukaudet. Puolitoistavuotias Helmi ei tuolloin(kaan) kävellyt, joten kokonaan ilman rattaita emme olisi pärjänneet, mutta kevytrakenteisten istumarattaiden ja kantoliinan ynnä kantotakin kanssa pärjäsimme pitkälle kevääseen. Pidemmät matkat kuljimme oman (kroonisesti kipeän) selän jaksamisen vuoksi tuplarattailla - tosin kantoväline tavarakorissa. Harmikseni juuri synnyttäneen naisen kehollisessa identiteettikriisissäni velloessani en tajunnut otattaa yhtäkään kuvaa meidän karavaanistamme ulkona, mutta nyt taas kantotakkikauden avattuani napsittiin kuvia tihkusateessa pihalla sitäkin enemmän. Seuraa pitkä ja rönsyilevä sillisalaatti johon liittyy kaupallisia tiedotteita, älköön säikähtäkö!

t1 t6

Kuopukseni syntyi lumimyrskyisenä aamuna, keskellä synkintä talvea, joten talvikantaminen todella tuli meille kerralla tutuksi. Vaikka talvivauvan kantamisessa takin alla oli omat vippaskonstinsa, en koskaan kokenut sitä hankalaksi tai työlääksi, päinvastoin. Koska olimme tottuneet käymään paljon kerhoissa lähellä, oli kätevää, ettei kumpaakin lasta tarvinnut pukea, sulloa rattaisiin ja riisua koko aikaa. Toiselle puin talvikamppeet, toisen sujautin liinaan tai reppuun kantotakin alle. Ei tarvinnut nyhtää kantokoppia irti rattaista, ja kädetkin olivat vapaat kaikelle muulle. Aika vinkeän näköinen karavaanihan me olimme, mutta meidän tilanteessamme ratkaisu oli hiton toimiva. Ulkoillessa imetyskin onnistui takin alla liinassa ja erityisen helposti se kävi jo Helmille ostetun Tulan kantorepun kanssa.

t3

Vauvan käytännössä katsoen vain asustin, sillä kantaja kyllä lämmittää kannettavaa ja keskivartalo jää hyvin liinakerrosten tahi repun paneelin alle, joten peitettäväksi jäi pää, kädet ja jalat. Mieheni mummo neuloi varta vasten liinailuun (!) sopivat pitkät villasukat kiristysnyörein sekä peukalottomat tumput jotka olivat yhdessä nauhalla - meidän taloutemmme lapashävikin huomioon ottaen se olikin mitä mahtavin ratkaisu. Pää on tietenkin peitettävä hyvin, sillä se pilkottaa takin alta ja ottaa vastaan talven viimat. Erityisen tärkeäksi ja hyväksi asusteeksi osoittautui myös perinteinen kauluri. Itse pidän villasta materiaalina kaikenlaisissa vaatteissa, mutta kuten tiedätte, villa ei pidä viimaa, ja siksi villan kaverina kannattaa olla jotain, mikä taasen pitää tuulta. Meillä hattusuosikiksi nousivat merinovillakypärämyssy ja superlämmin Elodie Detailsin karvalakki, sekä yksi kirpputorilta ostettu fleecevuorinen villamyssy. Ostin myös varsinaiset liinailutöppöset, MaMidean merinovillaiset liinailutöppöset mutta en varsinaisesti ihastunut niihin; ne olivat aina rullalla, aina aina tippumassa ja mikrokuituisen alaosansa vuoksi jotenkin jäykän tuntuiset, toisin kuin perinteiset, joustavat villasukat. Symppiksen näköiset ne olivat, muttei järin rakastetut meillä. Kovimmilla pakkasilla puin villatumppujen-ja töppösten päälle äitiyspakkauksen kintaat ja töpökkäät - takin alla kantaessa esteettiset kysymykset kun tuntuvat vähemmän tähdellisiltä.

t5t4t5

Itselläni suosin kantaessa helppoja ja ohuehkoja imetyspaitoja, jotka mahdollistivat ruokatauon ulkona talvellakin (hissittömän talon ylimpään kerrokseen kun ei ihan mielellään raahaa kahta lasta tiheän imun kauden aikaan kesken ulkoilun). Sain raskausaikana Ipanaisen Annilta Lenny Lamb-kantotakin, joka aluksi verhosi maapallon kokoisen mahan ja vielä edelleenkin sen alle sujahtaa kaksi ihmistä. Helmin ollessa vauva ostin kilpailijalta kantotakin, josta en pitänyt laisinkaan: se oli painava, ei pitänyt vettä ja kaiken lisäksi se oli kauhean rötväkkeen näköinen minun kokoiseni ihmisen päällä. Lenny Lambissa pidän siitä, että vaikka se on fleecevuorensa vuoksi lämmin, on se myös tavattoman kevyt päällä ja pitää vettä (en ole kokeillut kaatosateella, mutta räntä ja lumi ei koskaan päässyt takin sisäpuolelle). Puntaroin aika pitkään varsinaisen kantotakin ja edullisen Kumja-kantopaneelin välillä, mutta päädyin lopun viimein kantotakkiin, sillä sen kanssa voi kantaa lasta selässäkin.

Yksi tärkeä kantamisen asuste oli minusta muhkea tuubihuivi, jolla verhosi muuten hieman paljaaksi jäävän kaulan, ja jonka saattoi kietaista vauvan pään suojaksi kovalla lumimyräkällä. (Minä olen siis ulkonäkösyistä päätynyt useimmiten käyttämään takapaneelia edessä, koska takki on silloin siromman ja istuvamman näköinen kuin kuvissa, mutta kaula jää tuolloin paljaammaksi.) Itse olen ollut jo vuosia vallan ihastunut Buffeihin, joita meillä käyttävät niin lapset kuin aikuisetkin. Saumaton, pitkä merinovillainen Buffini on kaiken nähnyt ja kaiken kokenut, mutta se toimii aina vain - vuodenajasta ja tilanteesta riippumatta. Olen kietaissut sen pipoksi lapselle kun päässä ollut hattu joutuikin yllättäin vesilätäkköön ja suojannut sillä korvani leudoilla säillä ulkoillessa (kun en ole halunnut hiusten menevän länään, joku raja!).

blog3

Nykyään kannan vauvaa (lähinnä taaperokokoisessa repussa) takin alla vain kun olemme menossa johonkin, mihin Helmi jaksaa kävellä - kerhoon, lähikauppaan tai naapuriin. Puistoilemaan mennessä koen kätevämmäksi kantaa kuopusta takin päällä ulkovaatteissa, vaikka se vähän kuumaa kyytiä onkin, sillä perille päästessä myös hän ryntää hiekkalaatikolle ja keinuille, enkä halua rapaista ja kuraista lasta sisävaatteideni päälle (ulkotakinkin on luonnollisesti oltava pestävää sorttia). Niin ulkovaatteissa kantaessa kuin rattaiden kanssa suhatessakin yksi kantamisen tutuista asusteista on sama, yksi ylitse muiden: Stonzit. Rehellisesti sanottuna pyörittelin aiemmin silmiäni blogeissa kohkatuille, vettä pitäville töppösille ja Helmin aikana en sellaisia edes harkinnut (tosin ulkoilimmekin silloin tosi paljon vähemmän kuin nyt) niiden hinnan vuoksi. Kirpputoreilla kiertäminen ja tavaran käytettynä ostaminen hiukan hämärtää mittasuhteita, mutta jos olisin tiennyt kaksi vuotta sitten, miten hyviksi Stonzit kokisinkaan, olisin ostanut niitä kolmet. Heti. Ne ovat riittävän pitkät, niissä on hyvin tilaa tuhdillekin villasukalle, ne pysyvät hyvien kiristysnyöriensä ansiosta jalassa ja karheampi materiaali jalkapohjan alla on kävelemään opettelevankin lapsen käytössä hyvä. Ainoana miinuksena voin mainita vain sen hinnan, mutta toisaalta, muidenkin ulkovaatevalmistajien matalavartisempien töppösten hinnat pyörivät melko lailla samoissa lukemissa.

PS. En olekaan täällä itse kertonut laisinkaan, että minäkin osallistun Kantokiertueelle tänä(kin) vuonna vauvan kanssa! Toiveita, ajatuksia ja ehdotuksia oman kiertuevuoroni postauksiin liittyen saa tietenkin jättää, ja kiertueen facebook-sivun osallistujien kesken on jaossa jotain superkivaa! Minä olen Annin kanssa aika kätevästi luopunut turhasta postittamisesta ja useampaankin otteeseen käynyt ostoksilla paikan päällä, siis istunut autossa kuusi tuntia ja jäänyt yökylään, sovittanut hääpukuakin. Koska Pohjois-Karjalaan lienee yhdellä sun toisella matkaa, kysyinkin Annilta teille kivaa kampanjaa toteutettavaksi.

Täten julistankin, että Ipanaiselta tilatessaan ja asiakkaaksi tilauksen yhteydessä rekisteröityessään (ei maksa mitään tai velvoita mihinkään) saa kaikille tuotteille ilmaisen postituksen. Jos Tulan kantoreppu, Raw Gaian luomukosmetiikka, kestovaipat, Stonz-töppöset, Kainon villatuotteet tai jokin muu ihana juttu Ipanaisen valikoimassa polttelee, suosittelen hyödyntämään postikuluttomuutta, joka on voimassa lokakuun loppuun saakka! Teidän ei tarvitse syöttää erillisiä koodeja tai vastaavaa, rekisteröitykää vain asiakkaiksi, ja postikuluttomuus päivittyy kassalla. Tarjous koskee tietenkin myös aiemmin rekisteröityneitä asiakkaita.

13 kommenttia:

  1. Mua houkuttaisi kovasti jatkaa talvellakin nyt puolivuotiaani kantamista. Kiitos tästä postauksesta, sain hyviä vinkkejä ja uskoa talvikantamisen mahdollisuuteen :) Eniten kuitenkin mietityttää, että mitä jos liukkailla keleillä kaatuu? Viime talvena raskaana ollessani olin luonnollisesti varovainen asiasta ja silti piilojää pääsi yllättämään ja tämä valas pyllähteli aina aika ajoin...

    VastaaPoista
  2. Miellyttävä postaus! Ja vähän ohi aiheen mutta oot sä vaan kaunis ja upea nainen. :--)

    VastaaPoista
  3. Talven tullen kannattaa ottaa käyttöön likuesteet kenkiin. Mulla on Icebug merkkiset nastakengät, mutta ne ovat vähän huonot kauppaan mennessä, koska sisällä tuntuvat liukkaalta ja rapisevat. Muuten hyvät, lämpimät ja hyvät jalassa. Onneksi on niitä irrotettavia omiin kenkiin kiinnitettäviä nastahommia, ja ne on kyllä edullisemmatkin tietysti.

    Mahtava postaus tosiaan! :)

    VastaaPoista
  4. Hei!

    Minulla olisi muutama kysymys. Olen saamassa esikoiseni tammikuussa ja minua haluttaisi todella paljon kokeilla tuota kantamista jo alusta asti. Mietin kuitenkin että kuinka pikkuvauvan kanssa tämä käytännössä toimii? Laitetaanko vauva tavalliseen kantoliinaan ja sen päälle takki? Tukahtuuko parka sinne? Vai voiko tätä edes ihan pikkuvauvan kanssa tehdä, onnistuuko vasta useamman kuukauden ikäisen kanssa joka pystyy olla kantorepussa?

    Voi olla että kysymykseni ovat typerän kuuloisia, mutta kukaan lähipiiristäni ei ole tätä koskaan tehnyt enkä oikein tunnu löytävän vastauksia mistään.

    Mukavaa syksyä!

    VastaaPoista
  5. Mä lähdin niin kiireessä tänään että heipatkin jäi! Oli tosi kiva tavata! :)

    VastaaPoista
  6. Mun miehellä on kanssa Icebugit, mutta ne tosiaan rahisee sisällä. Oon miettinyt varsinaisten liukuesteiden laitattamista suutarilla, pitääkin kysellä hintoja. Mulla oli ulkoilukengät viime talvena, joissa oli hyvä pito, kumisaappailla en uskaltanut vauvan kanssa liukkaalla talsia. Käsittääkseni kenkiin saan myös aika huomaamattomia liukuesteitä, ei mitään lumikenkäviritelmiä siis. :)

    VastaaPoista
  7. No voi kiitos! Mähän ihan punastun!

    VastaaPoista
  8. Heippa EmilyK!

    Kysymys ei ole lainkaan tyhmä, ja kysyä pitää aina kun siltä tuntuu - minä perustin tämän blogin saadakseni vastauksia ja vertaistukea ensimmäistä odottaessani. :) Homma toimii kantotakin kanssa nimenomaan noin: vauva tulee liinaan tai reppuun (Tulaan myydään erityisiä integroitavia vauvatukia, joiden hinta on muistaakseni 25e) ja takki tulee päälle. Pakkasilla vauva ei läkähdy, mutta tokihan vaatetta on huomattavan paljon vähemmän päällä, kuin jos hän olisi rattaissa lämpöpussissa. Meillä vauvalla oli kovimmilla pakkasilla villahaalari päällä, mutta useimmiten body + housut riittivät. Meillä superhyväksi ratkaisuksi osoittautui pitkälahkeiset vaippavillahousut, koska käytössä on ollut alusta saakka kestovaipat. Ja siis kuten todettu, minä kannoin vauvaa liinassa takin alla alusta saakka, siis noin neljän päivän vanhasta kun ensimmäisen kerran kävimme ulkona (kaupassa). Joissakin repuissa vauvaa voi kantaa erilaisin virityksin syntymästä saakka, mutta itse tykästymääni Tulaan on saatavilla todella helppokäyttöinen vauvatuki. :)

    VastaaPoista
  9. Voi Stonzit. Ne on maailman parhaat!!

    VastaaPoista
  10. Mä en tiedä johtuuko sitten meidän vauvan pulleapohkeisuudesta, mutta meillä ne Many Monthsin villaiset aina pysyi tosi hyvin! Tykkäsin :) Toi takki näyttää tosi hyvältä, piti oikein etsiä että mikäs se malli olikaan..

    VastaaPoista
  11. Kiitos vastauksesta!

    Tästä rohkaistuneena aion kyllä kokeilla. Tuo kuvissasi oleva takki näyttää todella kätevältä ja hyvältä, harmi että on niin kovin hintava. Käytettynäkään ei netistä oikein löydy, taidan siis kokeilla tuota ipanaisen sivuilta löytyvää lisäpalasta jonka saa vetoketjuilla omaan takkiin kiinni. Melkein harmittaa että tuli ostettua rattaisiin kallis koppa-osa, jos se nyt jääkin käyttämättä kun on tällainenkin vaihtoehto ;) No eiköhän molemmille loppujen lopuksi käyttöä kyllä löydy :)

    Ihan huippu juttu oli kyllä tämä! Kiitos postauksesta!

    VastaaPoista
  12. Kantotakkeja löytyy kyllä käytettynä, muttei ehkä ihan tavanomaisimmilta kanavoilta, huuto.netistä tai facebookin Lindex-kirppikseltä. ;) Jos ergonominen kantaminen yms. kiinnostaa, suosittelen tsekkaamaan YSV-foruumin, joka on suljettu, maksuttoman rekisteröitymisen vaativa ekohenkinen ja lapsimyönteinen foorumi. Siellä liikkuu paljon erilaisia kantovälineitä kuin kantotakkejakin, opastetaan ja keskustellaan kantamisesta, kestovaipoista yms. Oman ensimmäisen kantotakkini (Mamidean, en suosittele, se oli TOSI painava ja kauhea!) ostin sieltä, ja muistaakseni hintaa oli kuusikymmentä euroa. Myös facebookin Kantovälinekirppis on tsekkaamisen arvoinen lähde, jossa on niin keskustelua kuin hyviä tuotteitakin myynnissä :)

    VastaaPoista
  13. Piti vielä sanoa, että musta rattaillekin on ehdottomasti paikkansa. Esim. kaupassa ja kaupungilla me käydään rattain, koska tarvitsen laskutilaa naparetkivarustetulle laukulleni. :D Mutta jos liikkuu esim. koiran kanssa, messuilla, kirppiksillä, kauppakeskuksessa autolla tms. niin kantoväline on musta rattaita tosi paljon helpompi vaihtoehto.

    VastaaPoista