Social Media Icons

maanantai 21. lokakuuta 2013

Pururadalle, mars!

14 kommenttia Share It:
m1 IMG_4640

Huh! Tiedättehän, kun sanotaan, että tänään oli kivaa ja huomenna kaduttaa? Minusta tuntuu juuri nyt siltä. Kävin eilen herraties kuinka pitkän tauon jälkeen lenkillä, ja pyytämättä sain koko muun perheen mukaan. Uusien, naurettavan näköisten juoksutrikoideni ja uimalakki-look-a-likeni kanssa lähdin soitellen sotaan: työnsin kiroillen jyrkimmän mäen rattaat lapsineen ylös, jalat maitohapoilla hölkkäsin alas ja vaimensin sisälläni kiljuvan (totaalisen ansaitun) fazerin sinisen puutostilan. Kolmen kilometrin lenkiltä selvisin käymättä lähtöruudun - siis Valintatalon karkkihyllyn - kautta. Ihmiset pururadalla mahtoivat miettiä, miksi tällainen hullu kahden lapsen äiti kuvaa lenkkareitaan ja bongailee kohmeisia lehtiä, mutten malttanut olla ikuistamatta näitä hetkiä: ensimmäistä hikilenkkiä ja ensimmäisiä barefoot-juoksukenkiäni!

Sain Merrelliltä paljon kohkatut barefoot-juoksukengät kauteen mitä parhaiten sopivalla Gore-tex-pinnalla. Paljasjalkakengät ovat minulle konseptina jo vieraat, ja oikeastaan ainoat mielikuvani paljasjalkakengistä ovat urpon näköiset (anteeksi vain!) neopreenisukat, joihin olen törmännyt aika ajoin kaupungilla ja kuntosalilla. Paksun näköiset varvassukat ihmisten ilmoilla? Johonkin se raja on vedettävä, eli ei kiitos! Olinkin aika iloisesti yllättynyt kuullessani, että barefoot-kenkiä saa jos jonkinlaisella pohjalla, mutta myös vaikka minkä näköisenä. Itse valitsin mahdollisimman eleettömät ja "tavallisten" lenkkareiden näköiset kengät, jotka olisivat ehkä jopa hipsteri-uskottavat pururadan ulkopuolellakin.

Ero tavalliseen juoksukenkään on huomattava, ihan jo näin satunnaisen lenkkeilyhurahtajankin mielestä. Merrellin barefoot-juoksukengät tuntuivat heti jalassa paljon joustavimmalta, pehmeämmiltä ja huomattavan paljon ohuemmilta (vaan ei kylmiltä), kuin vanhat, kilpailijan hyvin perinteisen malliset juoksukengät. Koska takana on vasta yksi lenkki, ja päällä vielä kenkien sisäänajo, en osaa antaa vielä ensituntumaa ihmeellisempiä käyttökokemuksia, mutta palaan varmasti niiden kanssa kun yhdessä talsittuja kilometrejä on takana päin enemmän.

m4

Mutta mitä tulee varsinaiseen liikkumisinnostukseeni, niin on sanottava, että liikuntaharrastusten elvyttäminen ja urheilurintaliivien esiin kaivamisen perimmäinen syy on vain se, että jaksaisin paremmin. Kaipaan reippaan liikuntasuorituksen jälkeistä hyvän olon tunnetta, punaisia poskia ja harmaassa arjessakin kantavaa liikkumisrutiinia. Minä tykkään kyllä ulkoilla ja liikkua ulkona, mutta viime vuodet olen tehnyt sitä lähinnä lasten kanssa - ja heidän ehdoillaan. Käytännössä kaikki on hyvin hidastempoista, metsälenkit tarkoittavat havunneulasten perimmäisen olemuksen tutkimista nelinkontin tai kannon nokassa imettämistä, talvella minkäänlaisten vaunujen kanssa ei näillä ulkoilureiteillä lenkkeilläkään. Lasten kanssa kotipihalle tai lähipuistoon jumahtaminen on tavattoman helppoa, eikä jalan tehtyjä kauppareissuja voi meidän sijainnillamme edes laskea hyötyliikunnaksi. Kyllä minä tarvitsen niitäkin ja pidän niistäkin reissuista, mutta juuri nyt tarvitsen jotain omaa. Omaa aikaa, omaa rauhaa. Lenkkarit, kaulahuivin, hyvää musiikkia ja vapaata tajunnanvirtaa.

Vaikka niin monesti olen sanonut, ettei äitiys ole muuttanut radikaalisti pukeutumistani tai tyyliäni, on se muuttanut monia muita asioita, esimerkiksi liikuntatottumuksia ja-rutiineja. Ennen lapsia olen pelannut lentopalloa, jalkapalloa, tanssinnut, uinut, käynyt kuntosalilla, lenkkeillyt, lasketellutkin, ja nyt... Olen ollut vähän passiivisempi. Käpertynyt (kolmen) konvehtirasian kanssa sohvan nurkkaan ja pyytänyt miestä lakkaamaan varpaankynnet ennen simahtamista sohvalle kymppileffan äärelle.

Kuten siis jo aiemmassa postauksessa totesin, ei agendanani ole laihduttaa tai pudottaa painoa. Painan vähemmän kuin koskaan aikuisiällä, en ole missin mitoissa eikä minusta koskaan tulekaan langanlaihaa (rakastan aivan liiaksi hyvää ruokaa ja tämä koko, 38-40, riittää minulle). Viime kuukausina olen kuitenkin oppinut, että vaa'an lukemalla on hyvin vähän merkitystä, eikä se yksin tee autuaaksi. Minun hyvä oloni rakentuu aivan toisenlaisista asioista.

Löytyykö teidän joukosta muita barefoot-kenkien käyttäjiä? Miten lapset (tai raskaus) ovat muuttaneet teidän liikuntatottumuksianne? Entä onko teillä kokemuksia varsinaisesta perheliikunnasta? Minä bongasin lähialueelta kivan tuntuisen perheliikunnan muodon ja käytännössä vain aikataulujen sovittelu tuntuu hankalalta...

14 kommenttia:

  1. Ennen lapsia ratsastin säännöllisesti, useita kertoja viikossa. Ja lukion liikuntatunneilla vedin itseni äärirajoille. Se oli ihanaa.
    Nyt ratsastan harvoin, vaikka minulla on 2 omaa hevosta kotipihassa. Mies on niin paljon tien päällä, että illalla hänen tullessa haluan vain käydä yksik tekemässä iltatallin ja sitten mennä nukkumaan. Onneksi toinen hevosistani on eläkeläinen ja toinen jo elämänsä ehtoopuolella, joten liikkumattomuus ei niitä tapa.

    Yksi ilta tuli sellainen olo, että on otettava hiki pintaan. Pelasin puoli tuntia lentopalloa seinää vasten, kun esikoinen katsoi pikkukakkosta ja kuopus nukkui iltauniaan. Mikä fiilis oli sen jälkeen!

    VastaaPoista
  2. Mulla oli eilen ihan järjetön krapula, mutta mua PITÄÄ PYYTÄÄ KANS LENKILLE MUKAAN AINA. Onks noi samat kengät mitä mulla on? Näyttää jotenkin erilaisilta!

    Sulle on haaste mun blogissa muuten.

    VastaaPoista
  3. Ennen lasta liikuin samoin kuin nytkin, eli monipuolisesti brasilialaista jujutsua, voimaharjoittelua, lenkkeilyä. Raskausaikana kamppailulaji jäi luonnollisesti pois, mutta palasi takaisin kuvioihin 1,5kk synnytyksen jälkeen. Hyvin ehtii myös perheellinen ja työssäkäyvä äiti harrastaa - kaikki on itsestä kiinni!

    Ihanaa alkutalvea sinulle ja perheellesi! <3

    VastaaPoista
  4. Mun mielenterveys ei kestäisi lasten kanssa kotona olemista jos en pääsisi 3-4 kertaa viikossa yksin treenaamaan. Meillä on miehen kanssa sopimus että molemmat saa urheilla yhtä paljon ja se on toiminut hyvin.

    VastaaPoista
  5. Yrittäjämiehen puolisona ei niin kamalasti suoda tota omaa aikaa. Mies saapuu töistä klo 20-22 ja silloin oma takapuoli on liian raskas enää ylösnostettavaksi. Onneksi löytyy tukiverkko, jonka ansiosta pääsen ratsastaan hevosellani kolme kertaa viikossa. Lisäksi mun olisi myös tarkoitus ottaa nuo päivittäiset kävelyt ohjelmaani! Ennen lasta kävin salilla 3-4krt viikko ja päälle 4-5krt ratsastus... Oih niitä aikoja ja sitä vartaloa. Nyt 10-15kg siihen :( Ja itsetunto nollassa.

    VastaaPoista
  6. Ennen lapsia (ja oikeastaan ennen miestänikään) kävin spinningissä ja bodypumpissa yhteensä 5-8 eri ohjatulla tunnilla, pyöräilin työmatkat ja kävelin muut. Lauantai-aamujeni ihanuutta oli ensin nukkua pitkään, siiten aamiaissmoothien jälkeen hyppäsin trikoihini ja vedin kaksi tai kolme eri tuntia liikuntaa sekä sen jälkeen pitkä suihku, lounasta kaupungilla ja kevyttä shoppailua päälle.

    Nooooh, sittemmin ei olla enää nukuttu pitkään, hypelty paljoa muualle kuin seinille saatikka käyty pitkissä suihkuissa tai shoppailtu muualla kuin perhemarketissa tai verkossa. :D Eli liikuntatottumukset OVAT muuttuneet, mutta ehkä tässä taas saa jonkun barefoot-inspiksen tai vastaavan, niin tulisi sitä omaa aikaakin ks omia ajatuksia!

    Pari vuotta sitten sain Endomondo-inspiksen eli latasin phoneeni appsin, joka GPS:n avulla tallensi kaikki vaunulenkkini kilometreineen, reitteineen ja kulutettuine kaloreineen - oli hämmästyttävää miten yhden kesän ja syksyn vaunulenkeistä oli yhtäkkiä kertynyt jo 700 kilometriä! Ilmeisesti mä ainakin tarvitsen uuden appsin, uudet peppua-nostattavat-lenkkarit tai muuta yhtä jännää, että sporttailu taas maistuisi! ;D

    Liikunnan iloa sinne! :)

    VastaaPoista
  7. Mä pelaan lentopalloa ihan kohtuullisella tasolla - tarkoittaa 3 laijtreeniä, 2 salia ja 1-2 lenkkiä viikossa. Siihen päälle pelit ja turnaukset, esim. marraskuussa on tiedossa yks vapaa viikonloppu. Homma oli tauolla monta vuotta jo ennen lasta, joten muutosta lapsi ei siihen tuonut. Treenit alkoivat, kun lapsi oli 1,5-vuotias ja minä juuri palannut työelämään, joten kompromisseja, pitkiä hermoja ja hyvää tukiverkkoa touhu kyllä vaatii, erityisesti mieheltä joka joutuu myös elämään mun treeni- ja peliaikataulujen mukaan. Ja sitten taas mä teen kompromisseja siinä, etten joka kerta tee lihaskuntoa salilla vaan kotona olkkarissa, jotta mies pääsee menoihinsa. Mulle treenit on henkireikä, en osais enää olla ilman. Tyttö 2v pärjää mainiosti, yleensä on tosiaan miehen kanssa, mutta tarvittaessa isovanhempien tai tädin tai serkun hoivissa.

    Silleen lentopallo kyllä vaikuttaa, että kesken sarjakauden ei ruveta edes suunnittelemaan toista lasta, vaikkei mikään muu sitä estäisikään. Jep, täällä puhutaan omistautumisesta! :D No ei sentään, tai kyllä siinä tieten totuuskin piilee. Eipä meillä oikeasti ole muita syitä enää lykätä toista lasta - minä vaan rakastan lajiani niin paljon, että tahdon pelata ehjän kauden. Hullu mikä hullu :)

    VastaaPoista
  8. Ihana postaus taas :) Olen 5,5kk vauvan kanssa kotona, ja kyllä nyt tuntuisi luksukselta käydä niissä jumpissa joihin ei ennen vain saanut aikaiseksi lähteä... Nykyään "saada aikaiseksi" on ihan vieras käsite. Ei ole sellaista vaihtoehtoa, etteikö saisi mitään aikaiseksi. Siivoaminenkin tuntuu houkuttelevalta oman ajan käyttötavalta. Kaipaisin juuri jotain "omia suorituksia", etenkin liikunnallisia, koska lapsen kanssa kaikki tehdään juuri tuolla havunneulasten ihmettely -tyylillä...

    VastaaPoista
  9. Oi, mikä tehopakkaus oletkaan! Mä en lasten ollessa hereillä/paikalla jotenkin osaa tehdä mitään - koska he osaa tehdä yhtä jos toistakin metkua jo sinä aikana kun tyhjennän tiskikonetta. Kerran kun yritin punnertaa kotona, hyppäsi Helmi selkään. 15kg lisävastuksen mä juuri tarvitsinkin... :D

    VastaaPoista
  10. Ei ole samat kengät, jouduin vaihtamaan ne samanlaiset kuin sulla, koska ne oli liian pienet. Eri väriset siis mulla vaan. :)

    Ja tottakai tuu mukaan lenkille! Nyt oon suunnitellut meneväni iltaisin lasten mentyä nukkumaan, kun paremmalla puoliskolla painaa dedikset niskaan pahasti juuri nyt.. :)

    VastaaPoista
  11. Pitääpä meidänkin kokeilla päästä tasapuoliseen ratkaisuun - tai lähteä yhdessä :)

    VastaaPoista
  12. Ihanan syksyisiä kuvia!
    Ei ole barefooteja täällä, Footbalanceilla tuunatuilla Columbioilla mennään. Ilmoittauduin tanssitunneille vähän Topsi-neidin syntymän jälkeen, mutta eipä se fysiikka silloin vielä kestänyt mitään rytkyttämistä, joten se jäi pariin kokeiluun ja ihan sairaan kipeään selkään. En ole koskaan ollut mikään himoliikkuja, enkä pidä juosten lenkkeilystä vaikka kävellä voisin tuntikausia. Takavuosien Kung fu -harrastustani lukuunottamatta en ole jaksanut ylläpitää mitään seura- tai salijäsenyyksiä. Uimassa käydään satunnaisesti ja vesijuokseminen on (ilman mahaa) jopa ihan kivaa. Ehkä mä joskus innostun taas jostain ja otan itseäni niskasta kiinni. :)

    VastaaPoista
  13. Mimmi, sähän kapenet silmissä! Missä puolet sun kropasta on, haudattu lehtikasaan..? ;)

    VastaaPoista
  14. Mitenkäs nämä kengät ovat sisäänajon jälkeen toimineet? Mulla olisi itsellä nyt paljasjalkakenkien hankinta edessä, ja olisi kiva kuulla kokemuksia nyt kun ovat olleet jo hetken käytössä :)

    VastaaPoista