Social Media Icons

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

"Jippii, keehoon!"

4 kommenttia Share It:
helminlepakko1 helminlepakko2

 

Eilen olin haljeta ylpeydestä. Ja liikutuksesta. Ja käsittämättömästä onnen läikähdyksestä rinnassa kun menin kahden ja puolen tunnin kerhorupeaman jälkeen hakemaan kurahousuja sisältä. Helmi oli askarrellut päiväkerhossa tätien suosiollisella avustuksella Halloween-koristeen, mustan lepakon. Sanoisin, ettei vessapaperihylsystä voi tuunata mitään tätä söpömpää!

Helmi kerhoura alkoi liki pari kuukautta sitten meluisissa merkeissä, kuinka ollakaan. Puolitoista kuukautta hän istui kaikki kaksi kertaa viikossa eteisen penkin alla mököttämässä alkupiirin ajan ja tuli esiin vasta kun Duplot kaivettiin kaapeista. Palosireeninä hän toimi onneksi vain kaksi päivää. Helmi ei myöskään puhunut kenellekkään, ei tullut muiden kanssa pöytään syömään eväitä ja aika monta kertaa hän oli ainoa kerholainen aidatulla pihalla ilman huomioliiviä, sillä se oli hänestä KAMMA (kamala). Huomioliivit vaihdettiin neonkeltaisista neonpinkkeihin, ja pikku niitiksi itseään tituleerava arvovaltainen esikoiseni riemastui tästä niin, että pukee liivin päälle ihan itse. Viikko sitten hän oli ensimmäisen kerran puhunut, eikä pajatukselta ole sen jälkeen ollut (kerhossakaan) hetken taukoa (kehen lienee tullutkaan!). Helmi oli kuulemma ryöminyt eteisen penkin alta alkupiiriin muiden luokse ja sanonut iloisena: "moikka kaikki!".

hb2

Nykyään kerhossa menee paremmin kuin hyvin; hän lähtee aina mieluusti kerhoon, syö eväänsä ja leikkii muiden kanssa sen sijaan että katselisi touhuja sivusta. Hänen suppea sanavarastonsa on kasvanut kerhon myötä huimaa vauhtia ja monet rutiinit ja tavat, joista on aiemmin tapeltu, sujuvat nyt kuin itsestään: lelujen pois korjaaminen, käsien peseminen ja anteeksi pyytäminen eivät enää ole useinkaan uhmadraaman paikkoja. Minä ihmettelin monta päivää, kuka ihme on Jussi, kunnes kerhotäti valaisi asiaa kertomalla, että Jussi on yksi kerhon pojista joka kuskaa Helmiä puiston tandem-pyörällä pitkin pihaa!

Meille kerhon aloittaminen oli oikea ratkaisu, vaikka alku olikin asiaankuuluvasti hieman takkuinen. Viisi tuntia viikossa tuntuu juuri sopivalta ajalta viettää perheen luota poissa, ja kerhopäivinä kaikki tuntuu sujuvan - syöminen, nukkuminen, pikkuveljenkin kanssa leikkiminen kotona.

Seuraa blogiani BloglovinissaBlogilistallaFacebookissa tai Instagramissa

4 kommenttia:

  1. Lepakko on kyllä tosi liikuttava =)

    VastaaPoista
  2. Se on kyllä yllättävänkin liikuttava hetki nähdä oman lapsen ensimmäinen päiväkotiaskartelu. Itse koin sen reilu viikko sitten ja hyvä etten itkuun pillahtanut katsellessani niitä sormiväritäpliä paperilla ja lapseni nimeä paperin alareunassa.

    VastaaPoista
  3. Oijoi, ihana keeholaisen askartelu! Minä pakahduin ekaa kertaa viime isänpäivänä, kun dagiksessa oli 1,5 v. piirretty pappalle autokortti. Seuraava suuri pakahtuminen oli kaikilla sateenkaaren väreillä ja GLITTERILLÄ maalattu pääsiäismuna, jonka myötä hyökyaallot tulvahti mun silmistäni! :)
    PS. Meillä "se Jussi" onkin dagiksen tanssikaveri Madde <3

    VastaaPoista