Social Media Icons

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Viuhahdus

5 kommenttia , , Share It:
b2

Yhdeksän kuukautta hän majaili vatsani suojissa ja yhdeksän kuukautta sitten saimme hänet vatsan toiselle puolen. Kun katsoin tänään kahden sekunnin pätkiä tuetta seisovaa vauvaani, joka naukuu kuin kissanpentu, murisee kuin karhu ja mölisee epämääräisesti tauotta, en (taaskaan) muka ollut huomannut ajan kuluvan. Kaksi hammasta alhaalla, kaksi puhkesi juuri ylös. Vauhti kiihtyy ja desibelitaso nousee. Vauvavuosi lähestyy loppuaan, mutta en minä haikea ole - odotan ensimmäisiä tauottomia yöunia, bataattisoseen vaihtumista makaronilaatikkoon ja horjuvia ensiaskeleita.

5 kommenttia:

  1. Onnea, mainio Armas, hienosta yhdeksän kuukauden etapista! :-)
    See you asap!

    VastaaPoista
  2. Heh, sulla on jotenkin niin 2 yhden hinnalla noi lapset, justhan noi 2veet oli ton ikäisiä ja musta meillä asuu edelleen vauva.

    VastaaPoista
  3. Kyllähän nuo kaksivuotiaatkin on vielä niiiin pieniä, vaikka mun onkin niin vaikeaa aina toisinaan tajuta sitä kun on kuitenkin se puolitoista vuotta nuorempi "oikea" vauva. :)

    VastaaPoista
  4. Peukku tälle! Jahka päästään himatsuun, niin teretulemast!

    VastaaPoista
  5. Mäkin haluun!!! ;-) Vitsit, kun aika menee nopeasti. Juurihan Armas vasta syntyi!

    VastaaPoista