Social Media Icons

torstai 5. syyskuuta 2013

Susien suuhun

22 kommenttia Share It:
Lapsellista - Susien suuhun. Hands off!

Byrokraattisten mutkien kautta saimme kuin saimmekin hiljan puhelun meille myönnetystä päiväkerhopaikasta. Eilen oli ensimmäinen kerhopäivä ja huonoina asiakkaina jouduimme jo skippaamaan seuraavan kerhokerran olosuhteiden pakosta (olemme poikkeuksellisesti autotta ja kerhopaikka on tietenkin kotikaupungissa, me taasen olemme edelleen evakossa).

h7b

Kaikki ei sujunut ihan suunnittelusti, ei tietenkään. Olin kuvitellut reippaan kaksivuotiaani jättävän tutun puiston portilla iloiset hei-heit kerhoreppu selässään minun pidätellessä asiaankuuluvia liikutuksen kyyneliä tällaisen tärkeän siirtymäriitin edessä. Tästä kaikesta olisi tietysti muutama herkkä otos perhealbumissa (jota olen koonnut tuloksetta kaksi vuotta..). Todellisuudessa tietenkin taistelin alasti vessan lattialla makaavan lapsen kanssa kolme minuuttia ennen auton starttaamista, kuuntelin silmitöntä takin pukemisesta ilmennyttä raivoa puoli matkaa puistoon, ja yhdessä valittu kerhoreppukin oli kamma, kamala. Kun viimein pääsimme perille kerhoon, olivat draaman ainekset kasassa; ulkovaatteita ei saanut riisua, piirileikki oli arsesta. Helmi puri, potki ja löi minua, huusi ja kiljui. Lopun viimein tulimme henkilökunnan kanssa siihen lopputulokseen, että lapsi jäi raivoamaan ja minä lähdin. Tuntui kuin sydän olisi revitty rinnastani kun kuuntelin suljettujen ovien sisäpuolelta kantautuvaa hysteeristä huutoa, epätoivoista paluuni anelemista ja itkunsekaista "äiti äiti"-soperrusta. Ulkopuolella itseään keräsi myös samanikäisen naapurin pojan äiti, mikä oli jotenkin tavattoman helpottavaa - en kai ollutkaan ainoa, joka pelkäsi heittäneensä lapsensa susien suuhun, mietti, josko oli sittenkin liian aikaista ja minkälaiset traumat päivä jättäisikään. Kameran akku oli tietenkin loppu, joten astetta raffimpi kuvamateriaali paloi vain allekirjoittaneen verkkokalvoille ikimuistoisina Vuoden mutsi-hetkinä - Luoja ties, niitä onkin sitten paljon. Neljältä aamulla ylös noussut beibi jäi kotiin päiväunille isänsä kanssa, ja hyvä niin - aamu oli aika raskas ilman väsynyttä vauvaakin.

Alepan kassalla kahdeksan leivoksen ja yhden sokeripillimehun kanssa seisoessani olin varma, että kaikki näkisivät huonon äidin stigman minussa. Tunsin oloni aikavarkaaksi, joka keskellä päivää viattoman jälkikasvun hyvinvoinnin kustannuksella lievittää omatunnontuskiaan kahvittelemalla naapurissa asuvan parhaan ystävän luona ja kyykyttämällä kovaonnista kylpyhuonelaatoittajaa avautumalla marmorivalkoisen sauman tärkeydestä ja tiililadonnan jaosta. Kaksi ja puoli tuntia, kerhoaika, oli pitkä kuin nälkävuosi. Vilkuilin kelloa, haahuilin kaupassa ja pyörin toimettomana kodin vaatehuoneessa miettien, mitä tekisin kaikella minulle suodulla vapaa-ajalla, siis ajalla ilman lapsia. Normaaliolosuhteissa kaksi ja puoli tuntia on aika, jonka ehdin nukkua yösyöttöjen välissä, aika joka kuluu päivittäiseen pyykki- ja tiskihuoltoon tai aika, jossa ehtii pitkästyä kuoliaaksi tyhjässä puistossa hyisenä syysaamuna. Silti kelloa tuon tuosta katsoessa tuntui, etteivät viisarit värähtäneet laisinkaan. Kehittelin mielessäni kauhuskenaarioita hoitajilta karanneesta lapsesta, sairaskohtauksen saaneesta hoitajasta ja toisten lasten tekemistä puremajäljistä (okei, oikeastaan pelkäsin enemmän oman täystuhoni rei'ittäneen lajitovereitaan terävillä naskaleillaan, hänellä on sellainen kausi).

h3b h5b

Kun kerhopäivä, tai kaksi ja puolituntinen rupeama, loppui, syöksyin huolesta hulluna ja sydän tykyttäen puistoon, jossa Helmi onnellisena istui hiekkalaatikolla ilman kenkiä ja hattua. Hän sinkaisi syliini ja huusi "moi äiti!". Kerhotätien mukaan hän oli leikkinyt reippaasti muiden lapsien kanssa alkuhämmennyksen helpotuttua, mutta ei syönyt eväitään ja ulos lähtiessä oli käyty kovaa tahtojen taistelua ja loppujen lopuksi he päätyivät joustamaan asusteiden suhteen - trikoopipo oli eteisessä ja hän oli ainoana lapsena ilman huomioliiviä, koska se oli kuulemma ruma (en käy väittämään vastaan). Tunsin toisaalta helpotusta ajatuksesta, etten ole ainoa, jonka mielestä pukemistaistelut ovat nykyään vailla vertaansa, mutta niinkin kirpeällä syyssäällä hattu olisi ollut kyllä tarpeen.

Ensimmäisestä kerrasta selvittiin siis pienin (psyykkisin) kolhuin, ja paikka vaikuttaa hyvältä paitsi pienen ryhmäkokonsa, myös hyvien puitteidensa ansiosta; puolet ajasta he ulkoilevat kuulemma aina omalla, aidatulla pihallaan ja sisätilatkin on uusittu hiljan. Ainoana miinuksena mainittakoon, että kestovaipat kerhossa olivat heille ehdoton ei. Yritin ehdottaa, että saisin edes viedä lapsen kestovaipassa kerhoon (lähtökohtaisesti he eivät vaihda vaippaa, ellei siellä ole kakkaa) ja että mahdollisen vaipanvaihdon hetkellä vaipan voisi ilman sen ihmeempiä huoltotoimenpiteitä laittaa pussiin niinkuin kertakäyttöisenkin vaipan, mutta he pysyivät kannassaan eikä minun auta kuin kunnioittaa sitä - ja ostaa kertakäyttöisiä vaippoja. Kuivaksiopettelu kun on ihan oma murheenkryyninsä, johon oman osansa on tuonut remonttievakko epäsäännöllisine rytmeineen ja muuttuvine tilanteineen.

Kerhovarustuksen suhteen en ole ottanut stressiä; kerhotossut on hankittu, samoin reppu, mutta muuten oletettavasti riittävät tavalliset sisä-ja ulkovaatteet ilman sen ihmeempiä krumeluureja, vai mitä luulette? Onko vaatteiden nimikoiminen päiväkerhossa ihan turhaa ja tarpeetonta? En haluaisi jälleenmyyntiä ajatellen nimikoida tussimerkinnöin mitään, joten vinkkejä hyvistä ja helpoista nimikointimenetelmistä otetaan vastaan - mikäli nimikointi on aiheellista!

PS. Bongatkaa muuten maailman ihanin otsatukka! Jos vanhat merkit pitävät kutinsa, saamme odotella kuopuksellekin ensimmäisiä hiuskiehkuroita vielä hyvän tovin, ja leikkauttaa hänen hiuksensa vasta puolentoista vuoden päästä ensimmäisen kerran - tuskin kuitenkaan samalla kaavalla kuin minunkin, niinkuin Helmillä. Mies tuumasi, että tytär näyttää enenevissä määrin pienoismalliltani ensimmäisen parturointikeikan jälkeen - siis lempeältä shetlanninponilta. Mätsäävät vaatteet on jo nähty, me viedään nämä jutut astetta pidemmälle...

22 kommenttia:

  1. Ihana otsis! Tsemppiä uusiin kerhopäiviin; meillä palattiin dagikseen pitkän kesäloman jälkeen ja vähän ikävähän siinä tuli ekalla viikolla, kun pappa aamulla jätti hoitoon. Mun mielestä uudet leikkikaverit ja muu sosiaalinen ympäristö on mahtavuutta lapselle itselleen! Ja saa äitikin vähän enemmän "omaa" aikaa!

    Ainakin meidän päiväkodissa on nimikointipakko ja jälleenmyynnin kannalta päädyin pikku tarroihin, jotka ovat toimineet täydellisesti jopa pesukoneessa! Tilasin meidän laput täältä: http://www.namebubbles.com/Clothing-Labels/Laundry-Labels/Bitty-clothing-labels/Product.aspx?ProductID=10&DeptID=25&&AdID=46

    Tarroittelu oli niin kivaa viime vuonna, että nyt pitää tilata lisää 2-veelle. Vois varmaan tilata jo toisellekin, kun pikkuveli saa nimensä parin viikon päästä... :)

    VastaaPoista
  2. ei me olla ainakaan ikinä nimikoitu kerhoa varten vaatteita.harvemmin ku niitä sielä vaihdellaan ja jos on vaihdettu niin aina ne on löytyny repusta:)pienessä ryhmässä ne myös löytyy aika nopeesti jos sattuisi häviämään.

    VastaaPoista
  3. ja ihan perusvaatteilla meillä on kerhoiltu.ite suosin velourhousuja tai jtn vastaavaa missä on helppo/kiva liikkua ym.meillä noi useesti tanssii ja tekee jtn liikuntajuttujakin.mitään parhaita paitoja en myöskään laita päälle kun askartelevat ja piirtävät.parista kerrasta opin ku oli tussin jäljet paidassa ym..

    VastaaPoista
  4. Meidän ryhmiksessä hoitajat kielsivät kestot, mutta päiväkodin johtajalta kun kysyin, niin oli sitä mieltä että saa käyttää... Mut hirmu vaikeeta sitä on kestot tuupata mukaan jos hoitajat on kielteisiä, en haluaisi vihoja niskoilleni :D onneksi sentään käyttävät potalle tooosi usein :) nuo päivät on kylläkin yli kuusi tuntisia

    VastaaPoista
  5. Voin jotenkin samaistua tunteisiisi. Ihan samanmoista tunnemylläkkää koin itse vuosi sitten, kun A aloitti hoidossa. Yhtäkkiä olinkin "mitä mä tällä ajalla teen?" ja itkua tuhertaen poistuin paikalta.

    Ja mitä noihin kestoihin tulee. Aika älytöntä, jos kerran päiväkodissa sopii käyttää kestoja, miksei kerhossa??

    VastaaPoista
  6. Mä TIEDÄN.
    Eelillä kesti 1,5 kuukautta ennen ku jäi ilman itkuja päiväkotiin.

    VastaaPoista
  7. Esikoinen aloitti aikoinaan 2-vuotiaana kerhossa, ja kyllä oli kanssa pitkät 2 tuntia - äidille siis. ;) Meillä meni niin päin, että kerhoon meno sujui ihan ok, mutta sieltä hakiessa iski aina kamala raivokohtaus parin ekan viikon ajan. No, nyt 7-vuotiasta kovasti nauratti moinen käytös, kun sitä muistelin kuopusten vuorostaan aloittaessa hoidossa - onneksi ilman isompia huutoja. Tsemppiä kerhouralle, se on aika kiva ja pehmeä tapa kuitenkin tutustua kodin ulkopuoliseen maailmaan (ja äidistä erossa olemiseen) . :)

    VastaaPoista
  8. Hei onko kokemusta saako nuo tarrat sitten irti? Vaikuttaa kyllä ihan loistovaihtoehdolta nimikointiin!

    VastaaPoista
  9. Olen tässä töiden alettua tullut siihen tulokseen, että vielä ala-astelaistenkin vaatteet pitäisi nimikoida. Nimim. luokkani eteisessä on päivittäin orpoja huppareita, lippalakkeja ja takkeja, samoin futiskentällä lojuu hylättyjä vaattehia. Ei se paljoa vaadi että joku vaate katoaa ja kukaan ei enää muista tai tunnista omakseen. Helpompaa kun on nimi... Pitäs itsekin vähän nimikoida vaikka näitä nyt vaan on se kolme lasta kahdessa kodissa, mut kuitenkin. Mulla ei ainakaan ostopäätökseen vaikuta onko joku vaate nimikoitu eikä alenna hintaa ainakaan omissa silmissä. Mieluummin nimikoi ja saa euron vähemmän kuin ei nimikoi ja vaate ehkä katoaa ikiajoiksi.

    Onpas nihkeä suhtautuminen kestoihin. Käyttääkö ne edes potalla? Vai pitäskö se 2,5 tuntia olla vaan vaipoissa (tai ilman sillä riskillä et tulee sit housuun). Huhhuh, mä en pystyis nielemään tollasta.

    VastaaPoista
  10. Www.tarramonsteri.fi, meillä tarrat kahden kerholaisen käytössä ja tyytyväinen olen ollut! Voi meidän kokemuksella käyttää myös uudelleen, tarrapinta kestää.

    VastaaPoista
  11. Noihin pitääkin tutustua! Meillä vaan on vaatteita niiiiin paljon, että toinen mokoma raha mennee nimikointiin. Tai ehkä nimikoisin vaan lempparit.. :)

    VastaaPoista
  12. Tuota juuri mietin, että onko lempparit heti sormiväreissä - been there, done that.. :D

    VastaaPoista
  13. Mä taas kysyin esimieheltä ja oli ehdoton no no, mutta ajattelin haastatella hoitajia - ei kai nyt ole sen kummempaa ottaa tarrallinen kestovaippa pois ja heittää pussiin kuin tehdä sama kertakäyttöiselle...?

    VastaaPoista
  14. Voi ei! Ihanaa kuulla, että se helpottaa... Jossain vaiheessa. :/

    VastaaPoista
  15. Kyllä, tuo ehdoton ei kestovaipoille kyllä vähän hämmästytti - kuten myöskin se, ettei vaippaa lähtökohtaisesti vaihdeta ellei ole ihan pakko, mikä kuulosti siltä, että kuinka kauan lasta kehtaa istuttaa kakat housussa. ;(

    VastaaPoista
  16. Noin minäkin kerhon aloittamisen näen, pehmeämpänä tapana opetella elämää kodin ja äidin ulkopuolella. :)

    Ihana tuo teidän esikko, meitä on kyllä niin moneen junaan!

    VastaaPoista
  17. Ooh, kiitos paljon linkkivinkistä ;)

    VastaaPoista
  18. Mulla nimikoinnissa hiertää vaan se, kun suurin osa kierrätetään pikkuveljelle ja näin ollen pitäisi nimikoida kai sukunimellä..?

    Ja tuo kestoasia mua kyllä harmittaa. En haluaisi heti "vaikean äidin" mainetta, mutta en haluaisi ostaa vaippoja vain kerhoa varten, etenkin, kun ne tekee aika raffia jälkeä tuolle herkkäihoiselle.

    VastaaPoista
  19. http://www.labelyourself.com/fi

    VastaaPoista
  20. Ehdottomasti vaatteisiin nimet! Mikään ei ole työntekijän kannalta ärsyttävämpää kun nimikoimmattomat vaatteet. Kerhoryhmät on tietty vähän pienempiä, mut päikyssä kun on +20 lasta ryhmässä ja kenenkään vaatteita ei oo nimikoitu ni voi jessus! Vaikka ite luulis, et kyllä nää mun mussun vaatteet muistaa ja tunnistaa niin ei ne työntekijät välttämättä muista ja mahdolliset sijaiset ei varsinkaan tiedä. Välillä myöskään vanhemmat ei tunnista lastensa vaatteita, eli aikuiset ei välttämättä tajua et vie oman lapsensa lokerosta muiden vaatteita :D

    Terv, paljon päiväkodissa sijaistanut ja lähes joka paikassa asiasta valitusta kuullut

    VastaaPoista
  21. Tarrat ovat ns. ihan tavallisia tarroja (eikä kankaisia, kuten itse luulin ennen tilaamista) ja ne saa irrotettua ihan hyvin eikä kankaaseen jää liimaa tai jälkiä!

    VastaaPoista
  22. Mä tiedän, että niihin menisi rahaa vaikka kuinka! Lemppareita olen minäkin nimikoinut näillä sekä ulkovaatteita ym. Tavallisiin T-paitoihin tai pikkupikku kalsareihin saa riittää kynällä tehty nimikointi :)

    VastaaPoista